Uutta tietoa monnisten sukupuusta

[Mika Sandell]

Competition and phylogeny determine community structure in Müllerian co-mimics, Markos A. Alexandrou, Claudio Oliveira, Marjorie Maillard, Rona A. R. McGill, Jason Newton, Simon Creer & Martin I. Taylor, 2010
http://www.nature.com/nature/journal/v4 ... 09660.html 5.1.2011

Mielenkiintoista luettavaa, DNA-testit on tuoneet uutta tietoa. Vaatii vähän perehtymistä, mutta nopean vilkaisun perusteella löytyi mm. tieto, että marmorimonninen, Aspidoras pauciradiatus, on läheisempää sukua korumonnisille kuin muille Aspidoras-lajeille. Tuon kun yhdistää tietoon, että marmorimonniset tuodaan kauppoihin eri alueelta kuin alunperin laji on löydetty, ja selvästi eri suunnalta kuin missä muut suvun lajit elää, voi pohtia onko kauppojen marmorimonniset sama laji kuin aikoinaan tieteellisesti kuvattu laji.

[Mika Sandell]

Jos tämän tutkimuksen mukaan mennään, tulee Corydoras-suku pienenemään melkoisesti. Jäljelle jää vain parisenkymmentä pitkäkuonoista lajia, mm. C. geoffroy, C. semiaquilus, C. narcissus, C. stenocephalus jne. Merkittävää on, että C. geoffroy on suvun tyyppi-laji, joten näiden on oltava oikea Corydoras-suku.

Tuo ryhmä muodostaa ensimmäisenä oman linjansa monnisten sukupuussa, kaikki muut lajit ovat siinä vaiheessa vielä yhdessä joukossa, josta myöhemmin erosi Aspidoras- ja Scleromystax-suvut. Ja jos/kun Aspidoras- ja Scleromystax-lajit ovat oikeutettuja omaan sukuunsa, kaikkien tuohon alussa mainittuun joukkoon kuulumattomien Corydoras-lajien on oltava oikeasti jotain muuta sukua.

Tutkimuksessa monniset on jaettu yhdeksään linjaan, mielenkiintoista nähdä, montako sukua aikanaan tulee olemaan.

[Mika Sandell]

Siltä varalta, että joku on edes hiukan kiinnostunut, ensimmäisen viestin linkistä löytyy myös ilmaiseksi imuroitavaa tietoa, kohdasta "Supplementary Information (5.9M)".

[kirahvi1]

Käsittääkseni tutkimus antaa olettaa, että Corydoras-lajeja on paljon enemmän kuin on aiemmin oletettu. Samoja tuntomerkkejä esiintyy eri lajeilla.

Establishing for the first time that many species are mimetic; that is, they evolve to share the same colour patterns for mutual benefit- the research also established that each individual community of similar looking fish comprised species belonging to different genetic lineages, but still adopting similar colour patterns.
This discovery suggests that in many cases the number of Corydoras catfish species may be higher than previously recognised. This has consequent implications for environmentalists charged with protecting environmental diversity and safeguarding the species.

[Mika Sandell]

Tuosta samasta värityksestä eri lajien kesken on helppo olla samaa mieltä, saalistaja jättää todennäköisesti rauhaan, jos näyttää samalta kuin hankalasti nieltävä lähisukulainen. Ja se että keino on runsaasti käytetty, selittää ainakin osittain, miksi määrätyn näköisiä monnisia on eri puolilla mannerta. Vertaa esimerkiksi täplämonnista lähiseuduilla eläviin lajeihin, tai vaikka Pantanalin suunnalla eläviä lajeja.

Ja lajien runsaudesta puhuttaessa täytyy muistaa, että tieteellinen tutkimus viittaa tieteellisesti kuvattuihin lajeihin, joita tällä hetkellä taitaa olla jotain 170 paikkeilla. Tutkimuksessa on hyödynnetty C- ja CW-numeroita, mutta tuskin kaikki tutkijat niitä vielä laskevat omiksi lajeikseen. Noita numeroita on jo jaettu noin parisataa, tosin osa on jo tieteellisestikin kuvattu uudeksi lajiksi, ja osa katsottu toisen lajin variaatioiksi. Mutta lienee sieltä tulossa iso joukko uusia lajeja.

Ehkä tuossa on osittain ajateltu myös amerikkalaista näkökulmaa, kaikkihan siellä suunnalla eivät ole samaa mieltä jokaisen lajin oikeudesta omaan nimeen. Esimerkiksi "Dr. Axelrod's Mini-Atlas of Freshwater Aquarium Fishes" (USA/2006) pitää sisällään kuvan pitkäkuonoisesta monnisesta, ja kuvatekstinä Corydoras adolfoi. Lähes samannäköinen kala on Evers:n "Panzerwelse" -kirjassa (Saksa/1994), ja varustettuna tekstillä Corydoras imitator.

Ja monnisethan elävät luonnossa samoilla seuduilla läpi elämänsä, joten eri populaatiot saavat rauhassa lajiutua eri suuntiin. Kohta voidaan olla tilanteessa, että lajilleen määrittämiseen tarvitaan tieto, mistä kohtaa jokea kala on pyydystetty.

[Riveriana]

Vaikka aihe kiinnostaakin, niin juuri nyt ei ole mahdollista olla koneella pitkiä aikoja pähkäilemässä maailman kielien kanssa. Olisiko mahdollista saada tästä vähän jotain yhteenvetoa käännöksen ominaisuudessa?

[nepis76]

Tuleeko muillakin tuota pdf:ää ladatessa herja: "File is damaged and could not open" tai jotain sinne päin?

[Substral]

Ihan hyvin aukeaa täällä. Tosin pelkkä ilmais-pdf ei näyttänyt sisältävän mitään järkevää käännettäväksi ja referoitavaksi, lähinnä suuren määrän taulukoita ja listoja. Varsinainen artikkeli voisikin olla kääntämisen arvoinen, jos siihen pääsisi käsiksi.

[Mika Sandell]

Pieneen tilaan ovat joutuneet ison tutkimuksen mahduttamaan. Tässä nyt oma vielä lyhyempi koosteeni:

Mitään uusia tieteellisiä nimiä ei tässä ole vielä jaettu, vaan monniset on jaettu 9 genettiseen ryhmään. Samoissa vesissä elää lajeja, jotka muistuttavat ulkonäöltään toisiaan, mutta kuuluvat eri ryhmään. Eri puolilla mannerta ovat kuvioinnit erilaisia. Tämä matkiminen selitetään saalistajilta suojautumiseksi, monnisillahan on mm. eväpiikit turvanaan. Näin riittää, että saalistaja tuntee yhden epämiellyttävän saaliin, ja kaikki samannäköiset saavat olla rauhassa. Matkimista esiintyy kaikissa ryhmissä, joten se ei ole vain jonkin ryhmän erityispiirre, ja lähes kaikissa tapauksissa matkiminen tapahtuu eri ryhmissä olevien lajien välillä. Ja matkiminen ulottuu monnisten ulkopuolellekin (Otocinclus, Brachyrhamdia, Serrapinnus).

Ravinnosta sen verran, että on havaittavissa selvä suuntaus, että pyöreäkuonoisten ruokavalio on lihavoittoisempaa.


Ja sitten sieltä ilmaiselta PDF:ltä löytyvään sukupuuhun, tästä jo asiaa aiemmassa viestissäni:

Ryhmät 2 ja 4, sekä 3 ja 5 voivat vielä vaihtaa paikkaa, mutta mennään nyt kuvan 2 sukupuun mukaan.

Ensimmäisessä haarassa on pitkäkuonoisia, ja niistä merkittävimpänä C. geoffroy. Ei niinkään Suomesta saatavuuden perusteella, vaan ko. lajia on käytetty suvun esimerkkinä, joten se tulee olemaan jatkossakin Corydoras, samoin sen kanssa samassa ryhmässä olevat.

Seuraavassa ryhmässä suku Aspidoras, paitsi A. pauciradiatus. Ja jos/kun suku ansaitsee olla erillään suvusta Corydoras, ovat kaikki tästä eteenpäin vielä kaukaisempaa sukua Corydoraksille, paitsi jos totuus on, että ryhmät 4 ja 5 kuuluvat olla ennen ryhmiä 2 ja 3.

Sitten vuorossa Scleromystax-suku.

Seuraavana kääpiöitä, mm. C. pygmaeus.

Sen jälkeen korumonniset + A. pauciradiatus ja C. gracilis.

Sitten ryhmä jossa mm. C. paleatus ja saman kuvioinnin omaavia lajeja. Lisäksi mm. C. tukano.

Kuparimonnisten ryhmään näyttää kuuluvan myös C. rabauti ja C. zygatus.

Kahdeksanteen ryhmään kuuluu Brochis-suku, ja lisäksi monennäköisiä Corydoraksia, mm. C. pantanalensis, C. sodalis, C. delphax, C. haraldschultzi...

Viimeisessä ryhmässä pyöreäkuonoisia monnisia, mm. C. sterbai, C. adolfoi, C. concolor, C. julii...

[Riveriana]

Eli osa Corydoraksista ei hetken päästä enää olisi Corydoraksia, vaan saisi uuuden sukunimen?

[Mika Sandell]

Tuleeko muillakin tuota pdf:ää ladatessa herja: "File is damaged and could not open" tai jotain sinne päin?

Hyvin aukeaa minulla ainakin.

Eli osa Corydoraksista ei hetken päästä enää olisi Corydoraksia, vaan saisi uuuden sukunimen?

Niin taitaa jossain vaiheessa tapahtua, vuosia sitä jo on odotettukin. Vaatii vaan vielä työtä, että kaikki tulee tieteellisen tarkasti selvitettyä. Ja koko ajan löytyy lisää kaloja, jotka eivät sovi vanhoihin kuvioihin.

Samaan tutkimukseen liittyen löytyy myös lisää luettavaa:
http://www.nature.com/nature/journal/v4 ... 9041a.html

Pienellä googlettamisella löytyy maksuton versiokin.

[They2]

Tosi mielenkiintoista tietoa. Itse ihan varmasti lukisin nuo kaikki läpi, jos englannin kielen taito vaikuttaa myös tuollaisiin tieteellisiin termeihin, harmi vaan kun ei. Mutta hyvinhän saa käsityksen kun MHS tulkkaa, kiitti ja kerrohan lisää kun on aikaa ja tietoa selviää.

[Mari Kurki]

Alkuperäinen, tähän ketjuun lainattu keskustelu käytiin täällä: http://www.aqua-web.fi/forum/viewtopic. ... 0#p7086539
mutta koska koen että tämä kenties hieman hukkuu tuonne yhdistyskeskustelun joukkoon ja koska aihe on yleisemminkin kiinnostava, perustin tästä uuden topicin.

Jep,
juuri tulleessa Aquaristik Fachmagazin-lehdessä (NR. 223, Februar/März 2012) on osio "Neues von Corydoras". Se käsittää kolme Ingo Seidelin artikkelia aiheesta, yhteispituudeltaan 30 sivua kera briljanttien kuvien. Yksi artikkeleista selostaa uusimman tiedon panssarimonnien sukulaisuuksista. Se perustuu hiljan ilmestyneeseen Fuller-Eversin kirjaan Identifying Corydoradinae Catfish, Suppl.1, 2011 ja siinä olevaan Alexandroun & Taylorin artikkeliin. Lähitulevaisuudessahan kompleksi Aspidoras, Corydoras ja Brochis jaetaan yhdeksään sukuun. Kuten aikaisemmin on kerrottu suku Brochis häviää, mutta Corydoras ja Aspidoras säilyvät, ensiksimainittu kyllä hurjasti supistuneena. Uusista suvuista monella on jo nimi, jos jako tapahtuu taksonomisten sääntöjen mukaan. Näitä nimiä, joita on syytä ruveta pikkuhiljaa maistelemaan ovat mm. Microcorydoras, Gastrodermus, Osteogaster ja Hoplosoma sekä tietysti Scleromystax, joka on jo osittain käytössä.

Toinen artikkeli käsittelee Corydoras aeneus-ryhmää ja kolmas Ingo Seidelin kokemuksia Surinamin lajirikkaasta, mutta harvoin hoidetusta Corydoras-lajistosta. Suosittelen lehteä lämpimästi. Jos saksankieli on vierasta, kannattaa joka tapauksessa ehdottomasti hankkia Fuller -& Eversin tuore kirja. Minäkin taidan tästä paikasta suoraan kirjoittaa Eversille ja pyytää lähettämään kirjan.

Käsittääkseni Brochis kyllä tulee säilymään, tyyppilajina B. splendens, ainakin jos tuon (Alexandrou & Taylor) mukaan mennään.

"Lineage 8.

Pilkuntarkan lainaus. Lajirikas suku, josta käytetään nimeä "intermediate long-snouts", ja siinä "Sub-clade 1" sisältää vain ja ainoastaan Brochis-suvun, kuvatut lajit ja CW34 sekä CW35.

...
A revision would involve the resurrection of the name Brochis (Cope, 1871), with the designated type species: B. splendens. Furthermore, another three genera would have to be named for sub-clades within this species' rich lineage."

Lähde: Markos A Alexandrou & Martin I Taylor, 2011: Evolution, Egology and Taxonomy of the Corydoradinae Revisited

Erikoista, Seidel lainaa samaa artikkelia niin, että Brochis on vain yksi vielä nimeä vailla olevan suvun neljästä alaryhmästä. Jos tuo yllä oleva lause pitää paikkansa sukuja tulee olemaankin 12. Niistä ilmeisesti vielä viisi vaatii tieteellisen kuvauksen.

[Mika Sandell]

Voisihan tämän laittaa myös vanhemman ketjun jatkoksi:http://www.aqua-web.fi/forum/viewtopic. ... n#p6986139

[shays]

Yhdistinpä kivasti, näin.

[prboy]

Tuosta samasta värityksestä eri lajien kesken on helppo olla samaa mieltä, saalistaja jättää todennäköisesti rauhaan, jos näyttää samalta kuin hankalasti nieltävä lähisukulainen. Ja se että keino on runsaasti käytetty, selittää ainakin osittain, miksi määrätyn näköisiä monnisia on eri puolilla mannerta. Vertaa esimerkiksi täplämonnista lähiseuduilla eläviin lajeihin, tai vaikka Pantanalin suunnalla eläviä lajeja.

Ja lajien runsaudesta puhuttaessa täytyy muistaa, että tieteellinen tutkimus viittaa tieteellisesti kuvattuihin lajeihin, joita tällä hetkellä taitaa olla jotain 170 paikkeilla. Tutkimuksessa on hyödynnetty C- ja CW-numeroita, mutta tuskin kaikki tutkijat niitä vielä laskevat omiksi lajeikseen. Noita numeroita on jo jaettu noin parisataa, tosin osa on jo tieteellisestikin kuvattu uudeksi lajiksi, ja osa katsottu toisen lajin variaatioiksi. Mutta lienee sieltä tulossa iso joukko uusia lajeja.

Ehkä tuossa on osittain ajateltu myös amerikkalaista näkökulmaa, kaikkihan siellä suunnalla eivät ole samaa mieltä jokaisen lajin oikeudesta omaan nimeen. Esimerkiksi "Dr. Axelrod's Mini-Atlas of Freshwater Aquarium Fishes" (USA/2006) pitää sisällään kuvan pitkäkuonoisesta monnisesta, ja kuvatekstinä Corydoras adolfoi. Lähes samannäköinen kala on Evers:n "Panzerwelse" -kirjassa (Saksa/1994), ja varustettuna tekstillä Corydoras imitator.

Ja monnisethan elävät luonnossa samoilla seuduilla läpi elämänsä, joten eri populaatiot saavat rauhassa lajiutua eri suuntiin. Kohta voidaan olla tilanteessa, että lajilleen määrittämiseen tarvitaan tieto, mistä kohtaa jokea kala on pyydystetty.

Pari sanaa tähän vanhempaan viestiin, kun flunssaisena ei kuoriaisten preparointi maistu. Yritän tehdä tapahtumassa olevan vähän ymmärrettävämmäksi.

Taksonomiassa on harvoja sääntöjä. Ei sanota mitä saa kuulua vaikkapa lajin tai sukuun. Ainoa ehdoton vaatimus on, että ryhmä ei saa olla polyfyleettinen eli kaavamaisesti kerrottuna ryhmään ei saa johtaa useampia kuin yksi sukupuun oksa. Oikeaa puuta katsomalla voi helposti havaita, että oksia voi näinkin katkoa lukuisista eri kohdista. Nämä uudet tutkimukset, ennen kaikkea tämä uusin DNA:han perustuva ovat osoittaneet, että nykyinen monnisten sukujaottelu ei täytä taksonomian perusvaatimusta ja sitä on muutettava. Se voitaisiin tehdä niinkin, että olisi vain yksi suku, Corydoras.

Yleensä taksonomit haluavat "nimensä näkyviin" ja pilkkovat sukuja aina vaan pienemmiksi, joskus jopa niinkin, että suvuissa on vain yksi laji. Järkevin tapa on yleensä näiden kahden ääripään välillä. Sukupuun rakentelun apuna käytetään nykyisin yleensä ns. kladistista analyysia, joka annettujen ominaisuuksien (uusimmassa tapauksessa tutkittujen DNA-pätkien) perusteella laskee ominaisuudet parhaiten jaottelevia sukupuita. Huolelliset taksonomit käyttävät edelleenkin paljon myös morfologisia tuntomerkkejä apuna.

Eivät taksonomit kysele Axelrodeilta eikä muiltakaan, mitä halutaan. He menettelevät niinkuin oikeaksi katsovat. Onnistunut järjestelmä hyväksytään käytännössä mukisematta, huonot tai vialliset pyritään korjaamaan tuotapikaa. Käsillä olevassa työssä on poikkeuksellisen laaja ja hyvä materiaali (ei Nature-lehteen pääse töitään esittelemään aivan keppoinen porukka!), joten lopputulokselta on lupa odottaa aika pitkälle tulevaisuuteen kestävää järjestelmää. Voi siitä edelleenkin kyllä susikin tulla. Haastavaksi lajien tunnistamisen ja uusien kuvaamisen tekee tässäkin ketjussa kuvattu monnisten mimicry, eri lajien ällistyttävä samankaltaisuus. Esimerkiksi sopii vaikkapa kuparimonninen kavereineen. Kun evoluutio ei ole päättynyt, luonnosta pitääkin löytyä kaikki mahdolliset välimuodot pikkasen toisistaan eroavista populaatoista kauan sitten omia vesiään uineisiin lajeihin saakka. Isolaatio eli populaatioiden lisääntymiseste, on uusien lajien syntymisen tärkein moottori. Tähän Etelä-Amerikan vesistöt ovat täydellinen laboratorio.

[Mika Sandell]

Kiitos valaisevasta kommentista. Morfologisista tuntomerkeistä mainittakoon, että tämän uusimman tutkimuksen mukaisesti jaettuna eri sukuhaarat erottaa kuonon muodon, silmän sijainnin ja kalan korkeuden perusteella. Vaikka lajirikkaassa sukuhaarassa, johon Brochis-lajitkin kuuluvat, on morfologista vaihtelua, korkeus on yhdistävä piirre.

Mielenkiintoista on marmorimonnisen siirtyminen samaan sukuun korumonnisten kanssa. Aspidoras-suku kun on aiemmin kuitenkin rakenteellisten erojen perusteella erotettu Corydoras-suvusta.