Nämä vanhat ovatkin jotain mystistä lajia. Suurimpina eroina pikkulasimonniin ovat olemassa olevat rasvaevät, sekä runsaampi määrä viiksiä, peräti kuusi kappaletta. Luotettavaa tunnistusta en osaa tehdä, mutta käyttäen apuna vanhaa Axelrodin Atlasta vuodelta 1990 löysin kaksi vahvaa ehdokasta, Parailia occidentalis sekä Parailia pellucida, niilinlasimonni.
Olisi kiva tietää onko näitä ollut ennen Suomessa, ja miten ovat pärjänneet. Ylipäänsä vesiarvoista ja sellaisista olisi mukava tietää myös, samoin odotettavissa olevasta koosta.
Tunnistatteko näin vähin kuvauksin ja huonoin kuvin näitä, tai osaatteko neuvoa jotain määrityskonsteja? Apua ja tietoa otetaan mieluusti vastaan.
Läheistä sukuahan ne eivät silloin Kryptopterus-lasimonneille ole. Yleisvaikutelma oli yksityiskohtiaan myöten aivan samanlainen selän kaaresta kuonon muotoon ja eviin. Vain nuo kaksi tummaa juovaa, viiksien lukumäärä ja pikkuruinen rasvaevä paljastivat, että jotain kummaa tässä on. Olisin kuitenkin voinut lyödä vetoa, että ne ovat lasimonneille aivan läheistä sukua, ja kuuluvat kenties johonkin lähisukuun. Näiden yleisvaikutelma on paljon lähempänä lasimonnia kuin esimerkiksi noita kongon/nigerinkuultomonneja.
