Karbonaattikovuus = alkaliniteetti?

[kalafriikki]

Osuipa tuossa pH-juttuja lukiessa silmiin sellainen tieto, että karbonaattikovuus olisi sama kuin alkalinitetti. Pitääkö tämä tosiaan paikkansa? Eli jos saan määritettyä HCl:lla titraamalla alkaliniteetin, niin tarkoittaako saatu tulos samaa kuin karbonaattikovuus?

Mitä sanoo järvij?

[Kaizu]

Osuipa tuossa pH-juttuja lukiessa silmiin sellainen tieto, että karbonaattikovuus olisi sama kuin alkalinitetti.

Samaa asiaa tarkoittavat.

[kalafriikki]

No sitten jatkokysymys: Jos karbonaattikovuus on yli tuon monessa ketjussa (käytin haku-toimintoa!) mainitun 3, onko hiivate-systeemistä mitään apua pH:n alentamiseen?

[Juska]

Alkaliniteetti on ymmärtääkseni veden puskurikykyä (haponkestävyyttä) mittaava suure. Karbonaatti lisää veden puskurikykyä, joten se on veden alkaliniteetin osatekijä. Näyttäisi kuitenkin olevan niin, että esim. Helsingin vesijohtoveden alkaliniteetti vastaa paljon suurempaa karbonaattimäärää kuin vedessä on ilmoitettu olevan, eli olisikin hauska tietää, mitkä muut veteen liuenneet aineet osallistuvat alkaliniteetin muodostumiseen kuin karbonaatti? Onko tietäjää?

[Kimbela]

Veden kemia on loppupelissä aika kimuranttia. Vahvojen happojen ja emästen suolat eivät muuta veden pH arvoa, mutta heikot hapot emäkset hydrolysoituvat tai protolysoituvat jolloin veden pH arvo muuttuu hieman. Osa näistä aineista muodostaa puskurin kuten esim. bikarbonaatti. Vastaavia puskureita voisi rakennella esim. fosforihapon avulla (pH n. 6,8). Akvaarioon jätteistä tulevat fosfaatit eivät tähän kuitenkaan riitä. Haluasin nimittäin itse saada tuon pH:n jonnekin 6,8 tietämiin.

[Juska]

Otanpa tuon aikaisemman kommenttini takaisin. Helsingin veden antama alkaliniteettiarvo (0,79 mmol/l) vesijohtovedelle näyttäisi todellakin vastaavan 1:1 vedessä olevaa bikarbonaattia, eli muita merkittäviä alkaliniteettiin vaikuttavia aineita ei vedessä ole.

Herra "Helsingin_Vesi" vieraili tuossa hiljattain (elokuussa?) tällä palstalla ja kertoi silloin, että Helsingin vesijohtovedessä on bikarbonaattia 48 mg/l. Kun J. Järven sivuilta (www.aquahoito.info) saa selville, että 1 dH karbonaattikovuutta vastaa arvoa 0,178 mmol/l tai 10,86 mg/l vetykarbonaattia, voi helposti laskea, että bikarbonaattimäärä on sama kuin alkaliniteetti.

Erilainen käsitykseni asiasta juontui niiltä ajoilta, kun JBL:n KH-testi kertoi itsepäisesti, että johtoveden karbonaattikovuus on välillä 2-3 dH ja Helsingin veden sivuilla oli kerrottu vain tuo alkaliniteettiarvo eikä puhuttu halaistua sanaa karbonaattikovuudesta tai bikarbonaatista. Tuo vesitestin tuloshan antaa ymmärtää, että bikarbonaattia olisi vähemmän kuin se mitä vaadittaisiin tuohon 0,79 mmol/l alkaliniteettiin.

[jarvij]

Syventymättä tässä yhteydessä aiheeseen sen syvemmälti totean ettei veden kovuudella sen kummemmin karbonaatikovuudella kuin kokonaiskovuudellakaan ole termeinä mitään merkitystä kalojen kannalta. Kaloilla ei ole aisteja, joilla ne voisivat tunnistaa veden kovuuksia asteina tai muutoinkaan.

Karbonaattikovuus tai alkaliniteetti ilmaiseen veden puskuroitumisasteen tai haponsitomiskyvyn
Kalojen kannalta siis happamuus (emäksisyys) ja sen pysyvyys tietyissä luonnomukaisissa rajoissa on olennaista.

Kokovaiskovuudessa taas ionien kokonaismäärät ja niiden suhteelliset osuudet ovat kalalle ja sen aineenvaihdunnalle olennaisia.

Makeassa vedessä olennaisia suoloja ovat kahden arvoiset maametallit, kalsium ja magnesium. Yksiarvoiset ionit ovat helppoliukoisia ja siksi ovat yleisesti jo aikoja sitten lienneet maaperästä ja kulkeutuneet meriin, joten niiden osuus on pieni.

Poikeuksena tästä ovat esimerkiski Kuollut meri ja monet laskujoettomat suola- ja soodajärvet.

Olisi perusteltua unohtaa käsite karbonaattikovuus kokonaan ja puhua vain alkaliniteetista tai haponsitomiskyvystä. Määritysmenetelmä on sama.

Samoin kokonaiskovuuden tilalle sopisi kalojen kannalta paremmin kalsium- ja magnesiumpitoisuudet. Nuo ovat molemmat määritettävissä erikseen.

Yleensähän makeissa vesissä kalsiumia on ememmän kuin magnesiumia, mutta esimerkiksi Afrikan suurista järvistä Tanganjikajärvessä tilanne on toisinpäin.

[mjalava]

Kuinkas Jukka kun suosittelet kipsiä kokonaiskovuuden muuttamiseen toteutuu tuo oikea ionisuhde? Kipsillähän saadaan veteen vain kalsium- (ja sulfaatti-) ioneja, onko "kovan veden kaloille" oleellista minkä verran magnesiumia vedessä on?

Samaan yhteyteen sopinee kysymys siitä, miten sulfaatti-ionit vaikuttavat kaloihin tai kasveihin? Voiko sellaisista määristä joita tulee veden kovettamiseen käytetyn kipsin (ja lannoitukseen käytetyn PMDD:n magnesiumsulfaatin) mukana olla jotain haittaa?

Mika

[jarvij]

Hyvä kysymys!
Tietääkseni vain Tanganjikajärvessä on liuenneena enemmän magnesiumia kuin kalsiumia.
Kalsium onnrmaaleissa makeissa vesissä eräs pääioni. Magnesiumin osuutta ja merkitystä lienee tutkittu kalafysiologiassa, mutta kirjahyllyssäni ei sitä koskevaa tietoutta juuri ole.

Joten en osaa vastata kysymykseesi. Pitää vain mahdollisimman hyvin koettaa jäljitellä niitä luonnonvesiä, joista kalamme tulevat. Vesianalyysejä kirjallisuudessa ja alan lehdissä kannattaa hyödyntää.

[Kimbela]

maametallit, kalsium ja magnesium.

Tutkin pilkkua, mutta kyseessä ovat siis maa-alkalimetallit.
Edelleen tuosta karbonaattikovuudesta - siis alkaliniteetista. jukkaj on hyvin pitkälle oikeassa tuon terminologian kanssa, mutta siinä on yksi pieni ongelma: kuka kertoo asian testisettien valmistajille. Jokainen akvaristi ei ole kemisti ja osaa itse kalat kiinnostavat enemmän kuin vesi missä ne uivat. Nyt useat termit vain sekoittavat lukijoita alkaliniteetti, karbonaattikovuus, haponsitomiskyky, ranskalainen kovuus (TAC)... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Akvaariotestit kun ovat suurin osa Saksasta niin kH ja GH elävät pitkään... valitettavasti.