Kiekkokalat akvaariokaloina.
Kiekkokalat eivät ole vaikeita kaloja harrastaa ja ylläpitää akvaariossa kunhan muutamia tärkeitä perusasioita otetaan huomioon. Viljellyt kiekkokalat tarvitsevat ensinnäkin tarpeeksi lämmintä akvaariovettä, kiekkokalojen immuniteettijärjestelmä ei toimi viileässä vedessä, monipuolista ruokaa ja tykkää säännöllisistä suurista vedenvaihdoista (hyvälaatuinen vesi) pH neutraali tai lievästi hapan. Nämä pätevät viljellyillä kiekkokaloilla luonnosta pyydetyt kiekkokalat ovat jo sitten oma lukunsa.
Kiekkokalojen hyvät puolet.
-Kiekkokala on näyttävä ja värikäs akvaariokala.
-Ei tongi ja möyhennä monien kirjoahventen tyyliin pohjaa, eikä revi ja tuhoa kasveja.
-Rauhallinen ei tappele toisten kalojen kanssa kuin reviiriä puolustaessaan kutuaikana.
-Antaa haasteita harrastajalle, varsinkin viljely.
Kiekkokalojen huonoja puolia.
-Hintavia hankkia.
-Hyvien kalojen saanti suomessa on kohtalaisen vaikeaa.
-Kiekkokaloja vaivaavat erikoiset taudit joidenka selvittäminen on monestikin erittäin vaikeaa.
-Keikkokaloilla on kidusloisia aina. (Gyrodactylus ja Dactylogyrus suvut)
Ajatuksia aloitanko minä kiekkokala harrastuksen.
Harrastajan joka mieltää harrastuksensa olevan suvantovaiheessa ja pitää haasteista sekä kirjoahvenista on suhteellisen helppoa siirtyä kiekkokaloihin kunhan omistaa tarpeeksi suuren akvaarion ja siihen sopivan hyvän tekniikan. Optimioloissa kiekkokaloille olisi oltava 50 litraa vapaata uimatilaa per aikuinen kala. Poikasia voi kasvattaa tiheämminkin mutta on muistettava että poikasistakin joskus tulee aikuisia kaloja. Akvaarion minimimitat aikuisille kiekkokaloille minun mielestäni onkin 150 x 60 x 60 cm tällaisella akvaariolla pärjää jo varsin pitkälle. Liian suurta akvaariota et voi kaloillesi hankkia. On otettava suomessa huomioon kiekkokalaharrastajaksi ryhdyttäessä että sähkönkulutus nousee kiekkokalojen hankkimisen myötä. Kiekkokalat vaativat minimissään 28 asteisen akvaarioveden, mielellään 30 astetta lämmin vesi on kaloille paras. Haittapuolina lämpimästä vedestä on kiekkokala akvaarioon hankittavat kasvit niitä on suhteellisen vähäinen määrä jotka voivat tuossa lämpötilassa hyvin ja kasvavat siellä, mutta kasvejakin kiekkokala akvaarioon löytyy jotka siellä kasvavat. Samoin kiekkokalojen seurana olevat toiset kalat aiheuttavat päänsärkyä monille samasta syystä.
Niin sanotusti kiekkokala seura-akvaariota perustettaessa tehdäänkin kasvien ja toisten kalojen kannalta kompromissi veden lämpötilaksi säädetään 28 astetta jolloin sinne löytyy helpommin kasveja sekä toisia kaloja kiekkokalojen seuraksi. Kiekkokalojen seuraan tällaiseen akvaarioon sopivat monet imumonnit, plekot, sekä joitakin lajeja tylppäkuonoisia corydoras suvun monnisia sekä muutamia lajeja rauhallisia pienikokoisia kääpiökirjoahvenia. Suodatus kiekkokala-akvaariossa täytyy olla erittäin hyvä mutta virtaus ei saa olla liian kova, tämä aiheuttaakin monesti suurta kikkailua ja säätöä suodattimien kanssa. Esimerkiksi harrastaja joutuu tekemään itse pidempiä suihkuputkia ulkosuodattimiinsa, rakentamaan valutussuodattimen, kääntämään suihkuputkien virtauksen voimakkaasti yläviistoon (kohti akvaarion pintaa) tai jopa kokonaan suoraan esimerkiksi takalasia päin.
Kiekkokalat ovat tunnollisen akvaristin kaloja esimerkiksi pitkäaikaiset poissaolot kotoa eivät onnistu ilman kalojen sijaishoitajaa. Kiekkokaloille vaihdetaan normaalisti vettä puolet akvaarion tilavuudesta kerran viikossa, on makuasia haluaako tämän tehdä kerralla tai esimerkiksi kaksi pienempää vedenvaihtoa kaksi kertaa viikossa. Vettä saa vaihtaa niin paljon kuin haluaa tai kehtaa kunhan huolehtii ettei ph ole jatkuvasti yli 7. Jos kiekkokalojen hoitamisen lyö laimin kiekkokalat eivät ole enää kauniita katseltavia ja helppohoitoisia akvaariokaloja, sekä usein akvaarionhoidon laiminlyönnin seurauksena on kiekkokalojen kohdalla pelkästään ongelmia kalojen sairauksien ja kitukasvuisuuden kanssa. Olen nähnyt henkilökohtaisesti noin 7 senttisen punaturkoosikiekkokalan hoitavan poikasia kyljillään joita oli noin 15 kappaletta ja emo laiha kuin luuviulu näky ei ollut mielestäni järin kaunis kun aikuisen kiekkokalanaaraan tulisi olla vähintään 14–18 cm kokoinen ja ”hyvässä lihassa” lisääntyäkseen. Koiraskin tässä parissa oli vain noin 9 cm kokoinen. Kun kiekkokaloilleen antaa niiden vaatimat hyvät elinolosuhteet ja ravinnon saa näistä kaloista pitkäikäisiä näyttäviä hoidokkeja joita ei suotta akvaarion kuninkaiksi nimitetä.
Kaukoitä viljeltyjen kiekkokalojen tuottajana suurin.
Kaukoidässä tuotetaan akvaariomarkkinoille ympäri maailmaa varmasti 60 % viljellyistä akvaariokaloista. Kiekkokalojen kohdalla tämä luku on varmasti lähempänä 80 % Miksi näin. Esimerkkinä mainittakoon Malesia, siellä kasvatetaan kiekkokaloja jopa paljaan taivaan alla peltikatoksissa, ilman suodattimia vesi on sopivaa kiekkokaloille vaihdettavaksi 100 % päivittäin, ilmasto sopii hyvin jatkuva lämpötila 30 c astetta, asukasluku on suuri potentiaalisia kasvattajia riittää, ruoka kaloille löytyy suoraan luonnosta ruoka ei maksa kaloille juuri mitään eikä ole lämmityskuluja kuten ei kasvattajilla kulu akvaariotekniikkaankaan juuri mitään, pelkkä ilmastus altaissa riittää. Tämä on hyvinkin kannattavaa ja kaupallista toimintaa siellä. Tästä kaupallisuudesta ja kiekkokalojen haluttavuudesta harrastajapiireissä on seurannut huonojakin asioita kiekkokalojen kasvatuksessa ja myynnissä Kaukoidässä. Akvaariotukut joidenka kautta kiekkokalatkin kasvattajilta Kaukoidässä maailmalle lähtevät käyttävät holtittomasti antibiootteja kaloja varastossa pitäessään ennen lähettämistä omien tappioidensa pienentämiseksi. Sekä näissä maissa joissa lääkeaineiden saanti on helppoa, käytetään kiekkokalojen kohdalla myös hormoneja. Kahdestakin syystä, ensinnäkin kalojen viljely on muutenkin vaikeasti lisääntyvällä kiekkokalalla helpompaa hormonien avulla ja esimerkiksi setestosteroidilla saadaan poikasparvi kiekkokaloja jopa 95 % steriileiksi näin uusimpien ja harvinaisimpien värimuotojen kohdalla saadaan markkinat pysymään siellä missä on toimivat emokalat. Lisäksi hormoneja käyttäessä saadaan 5 cm kiekkokalan poikasen värit keinotekoisesti parissa viikossa pintaan, onhan jo poikasena täysikasvuisen kiekkokalan väreissä oleva 5 cm poikanen akvaarioliikkeessä paljon myyvemmän näköinen kuin normaalisti kasvatettu 5 cm kokoinen kiekkokalan poikanen jolla on värejä vain hiukan kropassa ja evien reunoilla.
Miksi niin usein Kaukoidästä tuodut kiekkokalat sairastuvat helposti kun ne tuodaan esimerkiksi suomeen? Tämä ei näy useinkaan harrastajalle asti muuten kuin kalan hinnassa, koska tukkuri tai maahantuoja lisää kuolleiden kalojen hankintahinnan myytäviin kaloihin. Mutta olen nähnyt näin käyvän suomeen tuotujen kiekkokalojen kohdalla henkilökohtaisesti valitettavan usein, tämä sairastuminen kaloilla on enemmän sääntö kuin poikkeus. Juuri siksi että on käytetty antibiootteja tukussa kalojen siellä sairastumisen ennaltaehkäisyyn ja kun ne tuodaan maahan ja laitetaan liikkeessä tai tukussa altaaseen jossa on puhdasta hyvää akvaariovettä mutta ei antibiootteja kalat sairastuvat muutamasta päivästä viikon sisään melkein poikkeuksetta. Tällä ennaltaehkäisevillä lääkityksellä saadaan kaloissa vain aikaan haittavaikutuksia (resistenssit) sitten kun lääkkeitä todellisuudessa tarvittaisiin ei esimerkiksi bakteerisairauksissa tahdo suomesta löytyä toimivia lääkkeitä. USA:ssa on jopa kiekkokalojen kohdalla Kaukoidästä tulleilla kaloilla käyttämään samoja erittäin voimakkaita antibiootteja kuin siellä käytettiin pernaruton hoitoon USA:ssa surullisen kuuluisassa pernarutto episodissa että on löydetty kaloille toimiva lääke, tästä voi jo hieman itse kukin päätellä kuinka surutta lääkkeitä sillä mantereella akvaariokaloille käytetään.
Miksi kiekkokalat maksavat maltaita?
Kiekkokalat ovat vaikeita viljellä, hyväkin poikue kiekkokaloilla on 100 kappaleen molemmin puolin. Mutta pääsääntöisesti poikueet jotka saa kasvatettua myyntikokoiseksi ovat korkeintaan 40 – 50 kappaletta. Kun otetaan huomioon poikaskuolleisuus ja poikasista karsittavat epämuodostuneet kalat. Suomessa lämmityskulut ja kalojen monipuolinen ruokinta on kallista verrattuna Kaukoitään. Kalojen ammattiviljelijöitä ei suomessa ole juuri ollenkaan (jotka viljelevät ammattimaisesti kaloja niin että kiekkokalojen poikasia olisi jatkuvasti saatavilla kotimaisina) tähän että kotimaassa viljely on satunnaista onkin olemassa useampia syitä. Ensinnäkin juuri nuo kulut (sähkö, ruokinta ja vesi) maksavat suomessa paljon, kiekkokalapoikasparvesta saa viljelijä myyntiin ensimmäiset suurikokoisimmat poikaset kolmen kuukauden ikäisenä (3 kk) viljelijä on vaihtanut sinä aikana joka päivä poikasille vettä vähintään puolet akvaarion tilavuudesta per päivä parhaillaan 100 % akvaarion vedestä päivittäin, puolet aamulla ja toinen puoli illalla. Pitänyt akvaarionveden sähköllä 30 asteisena + ruokkinut kaloja käsin ja automaatilla 4-10 kertaan päivässä. Lisäksi kiekkokalojen poikasten kasvatus vaatii paljon vesitilaa, akvaarioita saa olla paljon, jos viljely onnistuu hyvin kasvatusakvaarioita on tällöin aina liian vähän ja kaloja joutuu kasvattamaan ahtaasti jolloin tautiriskit kasvavat suuresti kuin jos kalojaan voisi kasvattaa väljästi Kuluja ja työtunteja siis kertyy mutta tämähän on suomessa harrastus niitä ei lasketa.
Muoks: Poikasille kannattaa emoista erottamisen jälkeen kasvatusaltaaseen laittaa karkeaa merisuolaa säännöllisesti kolmen - neljän viikon välein. Esim 1 dl/100-litraa akvaariovettä, Tämä pitää kiduslois ongelman kurissa. Poikaset saavat kidusloiset emoiltaan. Poikaskuolleisuuden yksi suurimpia syitä ovat juuri kidusloiset, joita pieni poikanen kestää paljon huonommin kuin suuremmat kiekkokalat. Suolan määrä ei ole tarkka. Itse olen heittänyt aikamiehen täyden nyrkillisen/100-litraa. Suolapitoisuus kasvatusaltaassa laimenee päivittäisissä vedenvaihdoissa.
Nämä ovat omasta päästä lähteneitä ajatuksia, eriviä mielipiteitä jutun osalta saa esittää.
T: Timppa
Tälläiseltä näyttää kiekonviljely Bangkokissa, kaverini Tapio Kiurun ottamia kuvia. Nämä kuvat eivät liity millään tavalla tässä jutussa olevaan hormoonien käyttöön! Kuten huomaatte kasvatusaltaissa ei paljon tekniikka näy.
http://www.somsakdiscusfarm.com/index.html
