Täällä keskustelu on vapaata, kunhan homma pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa ja keskustelu jotenkin koskettaa akvaarioita. Muu yleinen keskustelu -> ""Off-Topic" ja äänestykset"-ryhmään.
Bongasinpa uusimmasta National Geographicista (6/2012) jutunpätkän (Globus-palstalla), joka kiinnostanee muitakin harrastajia .
Jutussa siis kerrottiin, että biologi Ronald Oldfield ohiolaisesta Case Western Reserve Universitystä on tehnyt kalojen käyttäytymisestä tutkimusta. Tutkimus viittaa siihen, että akvaarion koko ja koristelu todellakin vaikuttavat kalojen käyttäytymiseen. Oldfield seurasi tutkimuksessaan sitruunakirjoahvenia ja havaitsi niiden näykkivän toisiaan ja syöksyilevän toistensa kimppuun tavallisessa kotiakvaariossa (mikä sitten on tavallinen, sitä ei jutussa kerrota). Hyökkäyksiä ei kuitenkaan enää ollut 375-litraisessa akvaariossa, jossa oli paljon kasveja ja lymypaikkoja.
Oldfield selitti havaintoaan siten, että hyökkäilystä tulee virikkeettömässä ja tyhjässä ympäristössä kannattavaa, koska kaloilla ei ole muuta tekemistä. Avarammassa ja monipuolisemmassa ympäristössä kalat suuntaavat energiansa paikkojen tutkimiseen.
Oldfield toivoo havaintojensa innostavan akvaarioharrastajia sisustamaan kalojensa elinpaikat entistä monipuolisemmin.
Kaikki kalat ovat yksilöitä, eivät ne aina tule keskenään juttuun vaikka olisivat samaa lajia.
Kirjoahvenissa on aika kiivaita luonteita.
Mutta tuo monipuolinen akvaarion sisustus ja riittävä uimatila kyllä varmasti auttaa, ja tarvittaessa riitaisten kalojen siirtäminen eri altaisiin.
Kokeilemalla löytyy keskenään sovussa elävät yksilöt.
Itse en tiennyt että punatimantit eivät osaa elää kahta kalaa isommassa ryhmässä, toinen pariskunta pieksi toista jo ensitapaamisella, joten ne piti heti samantien erottaa toisistaan eri altaisiin.Se tietysti saa ne kiivaammiksi, kun ovat vahvasti kutuväreissä.
Palettikalat sen sijaan kutevat ja kasvattavat poikasia kaikessa rauhassa, vaikka pariskunnilla on vain pienet reviirit.
Hupaisaa katsoa, kun vierekkäin on kaksi linnaa ja kummassakin asuu palettipariskunta lapsineen, lisäksi kivien alla pesii ainakin kaksi eri pariskuntaa, jotka hoivaavat siellä poikasia huolella.Vain lyhyiksi ajoiksi kerrallaan päästävät ne ulos luolista pikku uinnille ja ruuan hakuun.
Ja eivätkä ne tappele keskenään, eivätkä suutu yhtään edes suurelle ja lihavalle mille lie hybridiripsimonnille joka etsii ruuantähteitä ja kieppuu niiden pesien lähettyvillä.
Ihanan sopuisia tuossa akvaariossa kaikki, kun keskenään hyvin toimeentulevat lajit on siihen löytyneet.
Kalaa kalaa: lemmikkeinä suomenhevonen, kaksi kissaa, koirasusi, havannankoira, akvaariot 850 l punapiraijoilla, 350 litran sekakalasto mm puikkokaloja , pikkupytty kalanpoikasilla ja 200 l tetroja.
Hmm tuon tutkijan yhteystiedot löytyivät näköjään näppärästi netistä, pitäisiköhän laittaa meiliä ja pyytää kopsua tai linkkiä tutkimusraporttiin? Olisi nimittäin tosiaankin hauska tietää miten tuo "kotiakvaario" on määritelty. Positiivista kuitenkin, että joku tekee akvaariokaloilla tutkimusta, se tutkitun tiedon puute kun kovasti tökkii monessa kohtaa.
Noh, onpahan tuostakin nyt mustaa valkoisella, mutta AWta riittävästi lukemalla ei ole voinut välttyä päätelmältä, että monet käyttäymisongelmat (jotka siis sinänsä ovat luonnollinen seuraus olosuhteista) johtuvat siitä, että sisustus ei ole lajeille sopiva syystä tai toisesta, tavalla tai toisella. Tai akva on auttamatta liian pieni sellaisen järjestämiseen vaikka kalan koko itsessään olisi akvan kokoon sopiva. Lajeissa on toki eroja, mutta monet ongelmista voitaisiin eliminoida, tai edes vähentää, tarjoamalla riittävästi tilaa ja riittävästi mielekästä tekemistä, mikä se sitten itse kullekin lajille onkaan. Kaikki kalalajit luonnossa käyttää aikaansa johonkin, osa etsii jatkuvasti ruokaa, osa pörrää keskenään, osa tykkää olla uimassa vastavirtaan, osa olla ihan vaan yksin rauhassa/kumppaninsa kanssa ja kun pystyy tarjoamaan tällaisen mahdollisimman luonnonmukaisen tavan "käyttää aikaa", kalat pysyvät tyytyväisempinä ja agressio, myös lajien välinen vähäisenä. Väitän jopa, että iso osa luetuista ongelmista johtuu siitä, että akva on kaloille yksinkertaisesti tylsä. Akvaristi tahtoo nähdä kalansa ja ehkä pitää akvan helposti siivottavana (kun ei tiedä miten hoitaa homman muuten) ja seurauksena on kaloille mälsä akva, joka ei tarjoa siellä asuville lajeille sopivaa tapaa elää. Kun lajit on valitu sopivasti akvan kokoon ja asuintovereihin nähden, jokaiseen akvaan saa sopivan ympäristön ko lajeille. Ja juu, tiedän oikein hyvin että esim kirjoahvenissa on yksilöitä ja joukkoon sattuu aina joku erityisen pahapäinen, vaikka mitä tekisi ja yrittäisi. Tai poikkeuksellisen rauhallinen. Väitän silti, että sopivilla järjestelyillä voidaan ainakin yrittää ehkäistä ongelmia ja kun se onnistuu, on mahdollista pitää yhdessä jopa suht agressiivisia lajeja. Kun lähtee ahtamaan akvaansa täyteen ja/tai isoja ja/tai agresiivisia lajeja on toivottavaa kaikkien osapuolten kannalta että tietää mitä on tekemässä. Kaloja voi ehkä olla paljonkin kun ne on mietitty sopivasti ja hoitorutiinit on sen mukaiset, jotta vältetään käyttäytymisongelmien lisäksi terveysongelmat. Yleensä kaikkea ei voi saada, mutta silti moni yrittää.
Popularity of an idea can never imply validity. Truth is never democratic.-Clive Ei muita YV-viestejä kuin myynti- ja ostoilmoituksiin liittyvät, kiitos
Jutun aiheenahan on todellakin sellainen ilmiö, joka on ihan omin silmin ja kokemuksinkin havaittavissa akvaarioissa. Eli omallakin järjellä pääteltävissä olevaa asiaa... ja kirjoahvenissahan erityisesti löytyy noita persoonallisuuseroja (sekä lajin sisäistä yleistä aggressiota yms.), mutta niillä kyllä vaikuttaa omienkin havaintojeni mukaan myös juuri tuo akvaarion koko ja sisustus käytökseen (sekä joillain lajeilla lajitoverien määrä).
Mutta hienoa on, että joku on nyt tutkinut asiaa tieteellisestäkin näkökulmasta, eikä vain "mutu"-tuntumalla . Tuo tutkimus kokonaisuudessaan olisi kyllä hienoa päästä lukemaan.
Mainitaanpa täälläkin, että kysäisin eilisiltana tuota artikkelia tutkijalta sähköpostitse ja sain kopion parissa tunnissa.
Nopsasti tiivistäen:
tutkimuksessa mitattiin 4-senttisten sitruunakirjoahvenen poikasten aggressiivisuutta erikokoisissa ryhmissä ja erikokoisissa akvaarioissa. Tarjolla oli altaita 38-380 litran väliltä, 3-9 kalaa per akvaario. Mukana oli sekä täysin paljaita altaita että hillitysti sisustettuja, joissa oli pari luolaa, kivi ja kasvitiheikkö. Kävi ilmi, että sen paremmin pienempi kalojen määrä, isompi akvaario kuin sisustuskaan eivät juuri vähentäneet ahventen aggressiivisuutta. Sen sijaan 380-litrainen super complex -allas, joka oli sisustettu reilulla valikoimalla luolia, kiviä ja kasveja, vähensi aggressiivisuuden samoihin lukemiin kuin sitruunakirjoahvenen alkuperäisissä kotivesissä elävillä villeillä poikasilla tavataan.
Koko artikkelin saa lähettämällä minulle sähköpostia, pistän sitten kopion tulemaan paluupostina.
(maija.karala at gmail.com)
. 
. Tuo tutkimus kokonaisuudessaan olisi kyllä hienoa päästä lukemaan.
.