Tunteeko kalat kipua?

[muiscu]

Ongin äsken altaasta pois keskenkasvuisen keisaritetran jolta puuttui pyrstö. Joku kai oli haukannut sen pois. En tosin osaa edes arvata kuka niin olisi tehnyt, yhtään riidanhaluista kalasta ne tietääkseni omista.
Fisunen uiskenteli ihan normaalisti ja söi iloisen oloisena muun parven kanssa. Aika raukalta se näytti sätkiessään eteenpäin, mutta eteenpäin se meni, lähes yhtä vauhdilla kuin ennenkin.

Jostain luin, että kalat peittelevät kipuaan luonnostaan, jotteivat mahdolliset saalistajat sitä huomaisi helpoksi saaliiksi.
Mutta miten ihmeessä ne voi noin paljon sitä kipuaan peitellä?? En mä ainakaan pystyis jatkaa elämääni iloisena jos multa puuttuisi toinen jalka. Tai edes sormi. Tai vaikka edes kynsi.

Päätin kuitenkin lopettaa kalan, sen peräpäästä puuttui sen verran iso osa kalaa, etten usko, että se olisi parantunut.

Mutta siis, kärsiikö kalat sairauksista, tapaturmista yms. niin paljoa kuin mitä itse kuvittelisi? Mä olen aina kuvitellut, että ne on oikeasti KIPEITÄ, mutta onko ne? Kyllähän kala sairaana alkaakin oirehtia, mutta tunteekohan se sitä kipua, vai estyykö normaali käyttäytyminen sairauden aiheuttamien fyysisten muutosten takia?

Ja en nyt etsi tällä mitään oikeutusta hoitaa kalojani huonommin, kiinnostaa vain.
Tosin, ei tätä varmaan kukaan varmasti voi tietää...

[g.rosea]

Kyllä tuntee.

[millia]

Mutta miten ihmeessä ne voi noin paljon sitä kipuaan peitellä?? En mä ainakaan pystyis jatkaa elämääni iloisena jos multa puuttuisi toinen jalka.

Kyllä kai pystyisit, jos tietäisit varmasti että siirryt välittömästi seuraavaan ulottuvuuteen jos inahdatkin.
Kalat tuntee kipua siinä missä muutkin selkärankaiset.

[Panu]

Mutta siis, kärsiikö kalat sairauksista, tapaturmista yms. niin paljoa kuin mitä itse kuvittelisi?

Tuo viimeinen sana varmaan jakaa ihmiset ja eläimet tuon kivuntunteen käsittelyssä. Eläin tuntee varmasti sen kivun siinä missä ihminenkin, mutta vain ihminen osaa sääliä itseään. "Voi miks aina mulle kay näin? Mä varmaan kuolen tähän kun tuo pyrstöpää särkee niin kovasti. Mitä muut ajattelee musta, kun en enää pysty uimaan yhtä nopeasti. Jne." Kuulostaako tutulta, näitä kavereita täytyy olla jokaisella?

[muiscu]

Kyllä mä sen noin tavallaan ymmärränkin, mutta oikeesti jos puuttuu jalka... Mites siinä sitten juokset? Kuinka sitä PYSTYY missään tilanteessa olla siitä välittämättä? Ehkä kaloillakin on jotain psyykkisiä keinoja estää kivun tunteen tiedon pääsy aivoihin tjtn.

[Tittis]

Mutta miten ihmeessä ne voi noin paljon sitä kipuaan peitellä?? En mä ainakaan pystyis jatkaa elämääni iloisena jos multa puuttuisi toinen jalka. Tai edes sormi. Tai vaikka edes kynsi.

Päätin kuitenkin lopettaa kalan, sen peräpäästä puuttui sen verran iso osa kalaa, etten usko, että se olisi parantunut.

Mutta siis, kärsiikö kalat sairauksista, tapaturmista yms. niin paljoa kuin mitä itse kuvittelisi? Mä olen aina kuvitellut, että ne on oikeasti KIPEITÄ, mutta onko ne? Kyllähän kala sairaana alkaakin oirehtia, mutta tunteekohan se sitä kipua, vai estyykö normaali käyttäytyminen sairauden aiheuttamien fyysisten muutosten takia?

Ja en nyt etsi tällä mitään oikeutusta hoitaa kalojani huonommin, kiinnostaa vain.
Tosin, ei tätä varmaan kukaan varmasti voi tietää...

Se ihmisen mielestä pyrstö-osahan ei ole kuin osa kalaa. Eihän se itse pyrstö ole esim. selkärankaa. Meilläkin juuri oli safiiritetralla pyrstön yläosa valkoisena, koko "yläpyrstö" pois, ilmeisesti saanyt nokkiinsa toiselta. Meni noin kolme päivää, niin hädin tuskin pystyin erottamaan, että millä kalalla se "haava" oli. Kyllähän tuo kala oli sen muutaman päivän vähän vaisumpi, muta ei luonnossa voi näyttää että on kipeä, tai tulee saalistaja ja vie.
Ja jos akvan olot on hyvät niin tuommoset pikkuset nahisteluhaavat paranee ihan itsestään. Mutta kyllä tuostakin huomasi ihan käytöksestä, että vähän hillitsi sitä menoa. Jos se ei sattuisi, niin miten kala osaisi olla vaisumpi ja hillitympi? Jos se ei sattuisi, niin tuskin kala tajuaisi, että oho, kato pyrstöstä puuttuu pala.

[Maisu]

Kyllä mä sen noin tavallaan ymmärränkin, mutta oikeesti jos puuttuu jalka... Mites siinä sitten juokset? Kuinka sitä PYSTYY missään tilanteessa olla siitä välittämättä?

Onhan runsaasti tapauksia joissa esim. sotatantereella pahasti haavoittuneet ovat olleet hipihiljaa kunnes vaara on ohi ja raajarikot ovat raahautuneet asutuksen pariin ja pökränneet vasta tiedettyään olevansa turvassa. Ei se tarkoita ettei kivusta välittäisi vaan että eloonjäämisvietti on voimakkaampi kuin kipu. Adrenaliini yms. hormoonit lienevät osallisina, en ole biologi.

[jokelamaniac]

Jostain dokumentistä tms. saanu selville että eläimet yleensä peittelevät kipua, varsinkin pot. saaliseläimet. Kun näet pedot valitsevat juuri heikkoja yksilöitä saaliikseen, merkitisisi kivun julkituominen vielä suurempaan vaaraan ajautumista.

[Adrianna]

Umpikesyissä lemmikeissäkin löytyy yksilöitä jotka piilottelevat vikojaan ja vaivojaan kotiväeltä. Kuurosokea koiramme "kärähti" avuttomuudestaan nuoremman lopetettua sen paapomisen: Kukaan kun ei tullut herättämään ovikellon soidessa, olisi potentiaalinen murtovaras voinut kävellä koiran viereen ja vetää pari kierrosta ripaskaa ympäri sohvaa kattilankansia hakaten - Kati olisi nukkunut tyytyväisenä. Myös sydämen vajaatoiminta todettiin vasta kun neste keuhkoissa alkoi "korisemaan" hengittäessä.

Wanhana kalastajaeukkona ( ) ja sitäkautta kaloja mm. peranneena ja pyytäneenä voin 101 % varmuudella sanoa että tuntevat kipua. Esim. täkykalaa käyttäessä laitetaan syöttikala koukkuun kiinni pään läpi, otsaluun takaa. Moinen sitkiminen ja värinä ei voi olla muuta kuin kipua.

[IderG]

Ongin äsken altaasta pois keskenkasvuisen keisaritetran jolta puuttui pyrstö. Joku kai oli haukannut sen pois. En tosin osaa edes arvata kuka niin olisi tehnyt, yhtään riidanhaluista kalasta ne tietääkseni omista.
Fisunen uiskenteli ihan normaalisti ja söi iloisen oloisena muun parven kanssa. Aika raukalta se näytti sätkiessään eteenpäin, mutta eteenpäin se meni, lähes yhtä vauhdilla kuin ennenkin.
En mä ainakaan pystyis jatkaa elämääni iloisena jos multa puuttuisi toinen jalka. Tai edes sormi. Tai vaikka edes kynsi.

Päätin kuitenkin lopettaa kalan, sen peräpäästä puuttui sen verran iso osa kalaa, etten usko, että se olisi parantunut.

Kaloilla on aivan samankaltainen hermojärjestelmä kuin ihmisellä. Molemmathan ovat selkärankaisia.

Miten kalojen "iloisuus" mitataan tai havaitaan? Pahastikin vahingoittunut eläin yrittää jatkaa elämäänsä niin kauan kuin pystyy kivuista huolimatta. Vamman laadusta riippuen ilo on kyllä todella kaukana.

Tässä keskustelussa vain ovat menneet pyrstö ja pyrstöevä pahasti sekaisin. Kalan pyrstö alkaa peräaukosta ja käsittää siis koko kalan takapään. Evä taas lienee kaikille selvä. Mitä siltä kalaltasi todellisuudessa puuttui? Vain pyrstöevä osittain tai kokonaan, vaiko myös osa muusta pyrstöstä (jolloin kyllä en oikein usko, että se olisi kyennyt enää uimaan). Pyrstöevä voi kasvaa joko osittain tai kokonaan takaisin. Pyrstöevänsä osittain menettänyttä kalaa ei ole syytä lopettaa. Jos sen sijaan osa selkärangastakin on poissa, kala on armeliainta tappaa.

[kissinen]

Jostain luin, että kalat peittelevät kipuaan luonnostaan, jotteivat mahdolliset saalistajat sitä huomaisi helpoksi saaliiksi.
Mutta miten ihmeessä ne voi noin paljon sitä kipuaan peitellä?? En mä ainakaan pystyis jatkaa elämääni iloisena jos multa puuttuisi toinen jalka. Tai edes sormi. Tai vaikka edes kynsi.

Aikuinen ei pystyisi ehkä jatkamaan eloaan iloisena, mutta tää liittyy enemmän siihen että osaa ajatella mitä puuttuu tai mikä voisi olla toisin. Kun ajattelee pieniä lapsia, vaikka olisivat miten kipeitä tai sairaita, niin lapset ottaa mitä elämä antaa, ja sopeutuvat vallitsevaan tilaan. Toki itkevät välillä, mutta suurimmaksi osaksi lapset sairastaa paljon "paremmin" kuin aikuiset.

Ja toki se on selviytymisstrategiaa myös, eipä ole kalalla paljoa toivoa jos jää altaan pohjalle makaamaan ja voivottelemaan .

Monet kotieläimet, etenkin kissat ovat sellaisia, että salaavat tautinsa niin kauan, että usein on jo kiire lääkäriin siinä vaiheessa kuin omistaja huomaa.

[7330]

Aika loogisesti voi ajatella, että kun kaloilla kerran on kipuaistinsolut, astimuksia välittävät hermot ja aivoissa niitä vastaanottava alue, ne mitä ilmeisimmin aistivat kipua.
Sellaisen väitteen olen kyllä kuullut, että kaloilta puuttuisi jokin aivokuoren alue, joka ainakin ihmisillä olisi välttämätön kivun tietoiseen havaitsemiseen. Mutta miten kala voisi muuttaa käyttäytymistään kipuaistimuksen mukaan, jos se ei kerran huomaa sitä? Siis esimerkiksi varoa kolhimasta kipeää kohtaa.

Nytkin katselen tässä vanhaa naaraspuolista sinirihmakalaa, joka ilmeisesti kärsii jostakin (ei tarttuvasta) ihotulehduksesta. Lääkitys pysäytti suomujen tippumisen, mutta suomuttomia kohtia, joiden alta iho on turvonnut, on edelleen, ja ne aivan selvästi sattuvat. Kala on vaaleampi kuin normaalisti ja yrittää vähän turhan innokkaasti pysyä pirteän näköisenä pinnan tuntumassa. Se ei myöskään juuri liiku, ruoka-aikojen lukuunottamatta, vaan kaikki voimat tuntuvat menevän tuohon reippaana olemiseen.
Aluksi huonommassa kunnossa ollessaan se ei ilmeisesti jaksanut edes esittää pirteää, joten se piiloutui kasvien taakse pois silmistä ja makasi pohjalla päivät läpeensä.

[muiscu]

Juuri tuo mulla kiinnostikin, että onko kaloilla oikeasti samanlainen hermojärjestelmä yms.
Ja erotan pyrstön ja pyrstöevän. Kalalta puuttui koko pyrstö. Tosi iso pala. Puraisu ulottui lähes mahaan saakka. Ei kala voi kasvattaa sellaista osaa takaisin. Ei sieltä sisäelimiä tosin pullahdellut, vielä. Siksi ihmettelinkin niin kovin miten se pystyi liikkumaan ja jatkamaan syömistään "normaalisti". Nykimällä se sai pidettyä itsensä liikkeessä.

Toisaalta, kyllähän monet kalat myös monesti näyttävät huonon olotilansa. Jos kala sairastuu, silloinhan se aika usein vaikuttaa väsyltä ja lopettaa syömisen. Missä on tämä sama vaisto, joka pitää liikkeellä ilman pyrstöpalaa?