Geophagus iporangensis kutu (kuvia)

[VesiEläin]

Ostimme taannoin Leppävaariosta pikkuparven(4 aikuista, joista ilmeisesti kaksi naarasta ja kaksi koirasta sopivasti) pienenpieniä Geophagus iporangensis-tonkijoita jotka sijoitimme 140-litraiseen sisustettuun laji-altaaseen, rauhalliseen paikkaan. Lämpötila 26 astetta, vesi pehmeää ja hapanta. Vedenvaihdot kerran viikkoon n. 50%. Ruokinta runsasta, surviaisilla ja elävillä itikantoukilla.



25.8, tapahtui kutu saviseen plekokutuluolaan, molemmat vahtivat kutua.
Pienempi tuntuu olevan luolan sisällä herkemmin kun isompi(ilmeisesti koiras), joka ajaa lähelletulijat kauas pois.



28.8, poikaset kuoriutuivat ja aikuiset tuntuvat vielä kiivaammin puollustavan jälkikasvuaan.

[VesiEläin]

2.9 poikaset lähtivät uiskentelemaan aikuisten kanssa, ovat olleet tähänasti luolan perukoilla "hytisevänä massana";



Saas nähdä saako vanhemmat pidettyä kurissa lajitoverit, jotka ovat samassa altaassa kutuparin ja poikasten kanssa.

[Thompson]

Huono päivityskuva poikasesta.

[VesiEläin]

Poikaset ovat nyt vajaan kuukauden ikäisiä ja kokoa vajaa sentti. Pikkuiset ovat levittäytyneet pitkin allasta, kun siirsimme "ylimääräiset renkaat" toisaalle. Vanhemmat suojelevat poikasia ahkerasti ja käyvät kaiken liikkuvan kimppuun kiukkuisesti. Poikaset syövät hyvin.

[Thompson]

Kuukauden päivityskuva. Mittaa ei ole kauheasti vielä tullut, mutta muoto ja väritys alkaa jo lähestyä kalamaista.

[AkvaarioTyttö]

Vautsi.Onnea vaan.
Hienoja kuvia.

[Thompson]

Pari kuvaa vanhemmista jotka ovat hieman kasvaneet, mutta naaras on luokkaa 5-6cm ja koiras 7-8cm.

[AkvaarioTyttö]

Onpas ne kasvanut paljon.

[VesiEläin]

Ei oo nimiä, kun näitä on niiiiin monta.
Mutta tässä olis nyt jokunen poikanen luovutusikäinen, jos jotakuta kiinnostaa!

[Wyrda]

Noniin, useamman epäonnistuneen yrityksen jälkeen sattui meilläkin vihdoin yksi onnistunut kutu, ja nyt yhdellä naaraista on joidenkin kymmenien poikasten lauma ympärillään. Puolustaa melkoisen hyvin pikkuisia noilta samassa altaassa asustavilta, loputtoman ahneilta sp-tonkijoilta.. Koiras taasen näkyisi olevan jo toisen naaraan kimpussa.
Nyt vaan artemiaa kasvamaan ja toivotaan että poikaset selviävät.

[VesiEläin]

Onnea sinnekkin!
Meillä on jo isoimmat luovutuskokoisia ja satsi saatiin "palautettua" kauppaankin. Jos kiinnostuneita, niin nyt niitä saa, edukkaasti.
Kovia ovat lisimään ja poikaset sitkeitä selviytymään. Meillä ipojen poikaset selvisivät jopa uimaikään tonnisessa muiden kirjoahventen kanssa, isä puolusti poikasiaan kuolemaansa asti, häijy 25 senttinen kuviokirjoahven sai makoisat suupalat poikasista vasta kamppailun jälkeen. Myös naaras on hävinnyt akvaariosta, luultavasti sekin kuollut puolustusvammoihinsa. Toinen pariskunta otti edesmenneiden paikan, duunailee kuoppia ja kutuja.

Tossa kuva siitä nykyisestä pariskunnasta, ukolla on jo kunnioitettavasti kokoakin;

[Wyrda]

Heh, meillä tosiaan koiras otti hatkat heti poikasten kuoriutumisen jälkeen ja koittaa saada nyt toista naarasta kutemaan. Kamala uhittelu tämän koiraan ja poikasellisen naaraan välillä.
Pikkuisten äiti sai olla jatkuvasti niin varpaillaan muiden tonkijoiden takia, että päädyttiin virittämään verkosta väliseinä altaan puoleenväliin, uusi pariskunta ja tämä kalaäiti poikasineen saavat olla rauhassa...

Artemian kuoriutumista odotellessa sotkin noille kananmunankeltuaisesta, jauhetusta kalanruuasta ja vedestä ruokaa, näkyisi sekin kelpaavan. Pitää nyt katsoa, jos selviävät niin voi olla ettei mitään erityisjärjestelyitä poikasten selviämiseksi kannata tehdä.. Tai on tuolla innolla kohta koko Suomi täynnä sisäsiittoisia ipoja.


Aika pikkusia ovat.