Akvaristeissa kissaharrastajia?

[pikku_kalaset]

Ai se on jo 12. Sua vanhempi, vähän ihanaa <3 Mun perheen kissa, joka eli 17 vuotta oli saman ikänen ku mun sisko. Mutta oli ikä mikä tahansa ni ei kissat kyllä yleensä tee niin -tosin sun kisu on löytyny niin pienenä, et sille on saattanu jäädä ongelmia ku ei oo saanu olla emon kanssa. Ootko varma et se oli noin pieni! Se on kamalan pieni ollu sit sillon, ihan vauva! Voi rassukkaa. Monien kisujen vanhemmat on villikissoja, mutta niistä tulee silti ihan kesyjä ja voi paijata. Muffe ei aina tykkää, jos mahaa rapsuttaa liian kauan ja saattaa laittaa takatassut mahan eteen (hyvin söpöä!) ja jos en tottele, nousee pois. Joskus se alkaa myös potkia takatassuilla. Mun yks kissa joskus myös puri samassa tilanteessa. Tuli sellanen fiilis, et etkö sä luota muhun Sitä tapaa oli vaikea saada kitketyksi, kun miehen mielestä se oli söpöä...

[bombo]

En iästä ole ihan 100% varma mut silmät oli auki ja korvat viistosti eteenpäin (isä ja äiti kertoneet ja kuvat)...

Suht samanlainen kuin isovanhempieni pentue n. vähän yli pariviikkosena.

Ja nyt kun tarkistin karvisen "tietoja" se onkin oikeasti 13 v.

Ai se on jo 12. Sua vanhempi, vähän ihanaa <3 Mun perheen kissa, joka eli 17 vuotta oli saman ikänen ku mun sisko.

Karvista ei ainakaan ikä paina se hyppää ruokakuppitasolleen n.120 cm suoraan ylöspäin, Ja joskus (kun mun pikkuveljet(mä ) oltiin pienempiä) se loikkasi yhden vitriinin päälle 150 cm (ruokakuppi ja vesikuppi ovat niin ylhäällä ettei koiramme osku syö sen ruokia)

Mutta kumma kyllä karvinen ei raavi/täppää ihan pikkulapsia mitenkään Pakeni vaan vitriinin päälle lapsia jota "leikki" sen mielestä häiritsevästi, meillä n valokuviakin kun roikotan karvista pienenä (oisinko ollu joku pari vuotta) eikä se raapinut yhtään.

Anteeks ton teksitin sekavuus.

[bombo]

Mä olen unohtanut päivittää "kissa tilanteen" eli:

Saimmekin 2 kissan pentua.

Ne ovat kasvaneet huimasti!

Ne on niiiiiin söpöjä! Nyt kun laitan kuvia tänne niin tässä kissakuvia:


-Kameran naru kiinnostaa mutta salama häikäisee:

http://kuvablogi.com/nayta/3298557/

-Kalakissat:

http://kuvablogi.com/nayta/3298556/

http://kuvablogi.com/nayta/3298555/

-Ei saa tuhma:

http://kuvablogi.com/nayta/3298554/

[Deco]

Ei tämä kissojen kans eläminen ole enään harrastusta, tää on elämäntapa

Tällä hetkellä kotoa löytyy kymmenen kissaa, joista neljä on talon vakituisia asukkaita. Yksi joukkoon lomailemaan jäänyt kasvatusnaaras ja viisi kolmiviikkoista pentua ^^ rotuina itämaiset ja egyptinmau. Kaikki talon omat katit on jalostuksessa olevia tai siellä olleita naaraita.. Eli pienimuotoista kasvatustoimintaa altaiden ohella..

[nieminen88]

täältä löytyy kaksi täys kasvuista naaras kissaa ja yksi pentu uros. luovutimme juuri 6 pentua pois.

[Deco]

Niin ja tuohon naamioväritykseen itsekkin kantaa ottaen..

Eli kaksi kissaa, jotka eivät ole naamioväritteisiä voivat saada naamiopentuja, mikäli geeniperimältään ovat naamion kantajia. Kaksi naamiokissaa vain naamiollisia. Valkolaikut vain valkolaikullisia naamioita, valkolaikkuja....etc....etc....

Taas lyhytkarvat voi saada ainoastaan lyhytkarvaisia. Pitkäkarvat pitkäkarvoja. Sekä-että yhdistelmä VAIN lyhytkarvoja (variantteja), joiden jälkeläiset vasta voivat saada pitkäkarvoja, mikäli molemmat vanhemmat pitkäkarvaisuutta kantavat.

Itselläni perusväritteinen naaras sai juuri 2 naamiopentua ja 3 perusväriä. Isä on naamio ja emän-emä on naamio.

Toinen pentue joissa naaras on lyhytkarvainen ja isä pitkäkarva tuli kaikki 5 kersaa lyhytkarvaisina (variantteja). Tästä pentueesta yksi naaraspentu saa pennut pitkäkarvaisen kollin kanssa ja nyt saadaan taas niitä pitkäkarvoja ja huonoja variantteja xD

Ja sitten.... Toivon myös itse todella, että ihmiset lopettaisivat puhumasta rotukissoista pelkän värin, karvan tai rakenteen perusteella. HOX! kahden rotukissan saamat pennut eivät ole rotukissoja mikäli ne eivät ole rekisteröityjä! Kissojen kasvatus ja jalostus on kovaa työtä, joka on todella paljon haastavampaa ja tarkempaa esim. Koirakasvatukseen verrattaen. Tämän tiedän itse ihan omskohtaisesta kokemuksesta.

Ja taas esimerkki. Omassa työssäni kasvatan itämaisia kissoja kaikissa roduissa ja turkinlaaduissa (psl. Peterbald, joka tulee myöhemmin kasvatukseen). Eli siamilainen, balineesi, itämainen lyhyt- ja pitkäkarva, sekä seychellien lyhyt- ja pitkäkarva. Työ on kovaa, koska turkinlaatuja on kaksi, sisarrotuja, joita voi risteyttää keskenään seitsämän ja värejä yli 140! Näiden genetiikka ja sen periytyminen tulee osata, jotta kasvatus ja jalostustoimintaa voi harjoittaa. Lisäksi jokainen jalostukseen käytettävä kissa tulee testata sairauksilta, rokottaa ja siruttaa, sekä näyttelyttää. Tämä vie aikaa ja rahaa. Lisäksi rekisteröinti maksaa, samoten kasvattajanimi. Parhaimmillaan yhden pennun hinnaksi voi tulla 2000e ja siitä ei ollutkaan jalostukseen. KUNNES joku menee ja teettää sillä rekkaamattomat pennut ja myy ne rekisteröimättöminä! Aika uuvuttavaa tää tuntuu välillä olevan

Pahoittelen avautumistani

[Tankero]

Hieno kirjoitus Deco! Näitä väri ja karvamuunnossekoituksia olen myös omissa roduissani exo+per joutunut selittelemään, nyt kotona enää norskeja, joten ei sitä ongelmaa

[urppis]

Mun on pakko ilmoittautua tännekin, kun kesällä pikku kissa neidin hommasin. Kisu onkin suuri akvaarioharrastaja, erityisesti nautiskelee pohjamonnien seurailusta.
Maatiainen valkoinen harmailla merkeillä tuo tyllerö on. Ihana, seurallinen ja kova kurraamaan. Aina luokse tullessaan kurraa ja kehrää. Ihana!

[mickey2004]

Meidänkin sohvalla kehrää kolme kissaa; kaksi itämaista ja yksi siamilainen. Komeita poikia kaikki kolme .

[Kiksu]

Mulla on kolme kissaa: Kiltti täti, Tuhma täti (6-vuotiaat mustat siskokset) ja Kissanpentu (5-vuotias valkokirjokilpikonna), tavallisia maatiaiskissoja. Kissanpentu oli äsken hellyyttävä. Kuulin, että akvaarion valaisin kolahti ja sen jälkeen alkoi kuulua vaimeata maukumista. Menin katsomaan ja Kissanpentu makasi kyljellään akvaarion edessä ja sen ylempänä oleva kylki oli ihan lämmin. Raukka oli valunut nukkuessaan valaisimen päältä. Kiltti täti tuli nuolemaan sitä ja se nousi ylös ja haukotteli ja venytteli silmät sirrillään. Se on myös tosi nirso syömään tuoreruokaa, ei suostutteluista huolimatta syö välttämättä yhtään (kuivaruokaa käy sitten pitkin päivää syömässä) ja se pitää ruokkia ensin, koska toiset on niin ahneita että söisivät vaikka pieniä kiviä.

Kiltti täti on helppo ja mukava kissa ja Kissanpentu pitää sitä "emonaan", mutta Tuhma täti pyrkii aina koukkimaan minua kynsillään ja kun saa kädestä kiinni, puree välillä aika kovaa. Ei kuitenkaan murise vaan pitää sitä enemmänkin leikkinä, mutta minun mielestäni se leikki on vähän liian rajua. Kun herään, se koukkaa minua heti kädestä tai jalasta. Joku aamu heräsin kun se puri olkavarren alapuolen pehmeään ihoon. Auts! Kun laitan niille ruokaa kuppiin, tunnen hampaat akillesjänteessäni. Kun tulen kotiin ja avaan kengännauhoja, mustat tulevat kärkkymään ja pyydystämään nauhoja. Siinä on taas sormet vaarassa. Pitäisikö avata nauhat jo rappukäytävässä? On nuo kuitenkin niin mukavia oikuistaan huolimatta.

[heituliini]

Hassua, juuri tuossa mietiskelin, että akvaristit ja kissaharrastajat taitavat olla samanlaista höynähtänyttä (hyvässä mielessä) sakkia

Itse en aikoinani perustanut kummastakaan -kaloista tai kissoista - nyt en voi kuvitella elämää ilman näitä kahta


Meillä asustelee turkkilainen angoraneiti Muru, itsearvonsa tunteva diiva ja perhekisu henkeen ja vereen. TUli paikkaamaan tyhjän sylin syndroomaa edellisen kissamme jouduttua eutanasiaan hoitoon tehoamattoman epilepsian vuoksi.

[Kiksu]

Meillä oli kissoja kun olin lapsi, mutta viimeisin kotona asuessani ollut kissa oli niin äkäinen, että ei tehnyt mieli hommata omia kissoja, eli vieraannuin kissoista. Tuli hommattua sitten koiralle kaveriksi nuo mustat kun vanha koira lopetettiin enkä halunnut enää pitää kahta koiraa. Niistä tuli koiran kanssa sydänystävät, mutta nyt ei ole enää tuotakaan koiraa. Eli ilman koiraa ei olisi tullut kissoja.

[Minette]

Meillä on Silveri, 12-v, puolet norjalaista metsäkissaa ja puolet pitkäkarvaista maatiaista. Väriltään harmaavalkoinen ja viisain tuntemani kissa. Osaa esim. istua olkapäällä kävellessä. Silveri kiipeää puuhun kuin orava ja ymmärtää, ettei kaloja saa akvaariosta. Vastakohtana on norskipoika Enska the Penska,8 kk, joka tykkää välillä läppiä akvaarion lasia kaloja nähdessään. Enska on punatabby valkoisella lisällä. Se ei millään malta aamulla odottaa heräämistäni, vaan yrittää sitkeästi kaivautua oven läpi. Siinä missä vanha herra on pidättyväinen, eikä seurustele vieraiden kanssa, penska on seurallinen ja kuka vain voi ottaa sen syliinsä tai silittää.

[sardiini_85]

En olekaan tainnut vielä tänne laittaa viestiä meidän perheenlisäyksestä. Meidän lyttynaamat Olavi ja Irmeli ovat saaneet neljä ihanaa vauvaa. Vauvat ovat jo kasvaneet ja kuvia voi ihastella linkistä. http://kuvablogi.com/blog/13954/13/ Toisesta linkistä löytyy vielä yhdestä pennusta kuva. http://kuvablogi.com/blog/13954/16/

[KalaKissa]

Tänää kolmikolla oli hauskaa ko orava pyörähti lintulaudalle <3

127 (450x600).jpg (212.72 KiB) Katsottu 4825 kertaa

131 (450x600).jpg (193.82 KiB) Katsottu 4825 kertaa

110 (600x450).jpg (195.78 KiB) Katsottu 4825 kertaa

142 (600x450).jpg (181.43 KiB) Katsottu 4825 kertaa

[heituliini]

Kalakissa; mitä rotua noi valkoiset on? Näyttävät ihan meidän Murulta

Tekisi mieltä toista kissaa, american curlia, mutta onneksi miehellä tuo järjen jarruvalo toimii vielä

[KalaKissa]

Noi on ihan maatiaisia (ei rotukissoja )

[heituliini]

Onko niissä tuommoista hieman pidempääkin karvaa seassa?

[KalaKissa]

Hännässä on pitempää karvaa ja kaulus on molemmilla melko pöyhkee

[mc82]

Näköjään kissakin voi potea eroahdistusta: eilen kävimme hakemassa kissat äitini luota, missä olivat olleet hoidossa Uuden Vuoden yli (en halua Uutena Vuotena missään nimessä jättää kissoja yksin kotiin, Nella pelkää raketteja!!!) ja vähän Uuden Vuoden jälkeenkin, koska en halua stressata kissoja jatkuvilla siirroilla.

Mimmi on koko eilisillan ja tämän päivän roikkunut perässä, vessaankin mennessäni kissa tulee istumaan syliin. Ja kyljessä on koko ajan kyhnytettävä kiinni, ettei mamma karkaa mihinkään Mies tuossa valitteli, kuinka viime yönä kissa makasi koko yön mahan päällä tai jaloissa ja jos ei päällä maannut, niin sitten istui korvan juuressa ynisemässä ja puskemassa nenää koko voimalla (nelitahtikone samalla huristen) Ihana! Mimmi nyt muutenkin on äärimmäisen omistushaluinen meitä ihmisiä kohtaan ja tekee Nellalle hyvin selväksi, että Hänen Korkeutensa ottaa huomiota vastaan vain ihmisiltä...

Rakkaat karvapullani, nyt vasta tajusin, kuinka ikävä tässä viikon aikana oli tullut... <3 Ovat käyneet aikaisemminkin äitini luona hoidossa, jos olemme reissussa. Viihtyvät kyllä hyvin ja menevät mielellään kylään, ruoka maistuu ja äitini hemmottelee kissat piloille Mutta koti ja omat ihmiset on aina koti ja omat ihmiset, ilmeisesti...

Ja joo, kissat tassuttelevat meillä ihan 6-0 sydämeni ylitse <3

Hassua, juuri tuossa mietiskelin, että akvaristit ja kissaharrastajat taitavat olla samanlaista höynähtänyttä (hyvässä mielessä) sakkia

Itse en aikoinani perustanut kummastakaan -kaloista tai kissoista - nyt en voi kuvitella elämää ilman näitä kahta

Jep, täysin hurahtanutta sakkia myös me kissaihmiset En voisi itsekään kuvitella elämää, jos nurkissa ei pyörisi ainakin 2 kissaa ja jos ei ole edes yhtä allasta, jota tuunailla ja suunnitella 24/7...

[Dixie]

En ole kissaihminen, mutta minulla on kuume. Valtava kisukuume! Ragdollille olisi paikka vapaana . Ei tosin ihan vielä, kun pitää nyt miettiä ja pähkäillä. Eniten mietityttää nuo koirat että mitenkä tottuisivat kissapentuun. Kanin kanssa tulivat nuorempana hienosti juttuun, mutta siitä nyt on aikaa...

[KalaKissa]

Mä muistan että koiratkin tottuu helposti kissaan ko kissa on pieni vielä, toisinpäin se ei ehkä toimi. Jos sun koirat ei oo kissoja jahtaavia koiria niin kyllä se on ihan mahdollista että koirasi hyväksyy penun uutena perheenjäsenenä.

Manson silloin ihan pentuna vielä <3

055 (600x450).jpg (220.08 KiB) Katsottu 4875 kertaa

oli nyt taas pakko laittaa <3

[Kana +-yksipantteri]

Söpö!

[Kiksu]

En ole kissaihminen, mutta minulla on kuume. Valtava kisukuume! Ragdollille olisi paikka vapaana . Ei tosin ihan vielä, kun pitää nyt miettiä ja pähkäillä. Eniten mietityttää nuo koirat että mitenkä tottuisivat kissapentuun. Kanin kanssa tulivat nuorempana hienosti juttuun, mutta siitä nyt on aikaa...

Juu, helpompi näin päin, että talossa on ennestään koiria. Ehkä esim. terrierien kanssa pitäisi olla tarkempi, mutta ei teillä varmaan niitä ole jos kanikin sai olla rauhassa. Kissat kestävätkin hieman raisumpaa leikkimistä ja hoitamista kuin kanit.

6 vuotta sitten kun otin nuo 2 mustaa kissaa n. 10-viikkoisina, koirat (silloin 13,5-v. narttu ja 1,5-v. uros, pystykorva/paimenkoirasekoituksia) arastelivat aluksi kissoja eivätkä yrittäneet ollenkaan jahdata. Vanhemmalla koiralla oli aiempaa (hyvää) kokemusta exän kissasta, nuorempi nähnyt kissoja vain satunnaisesti lähinnä ulkona. Kissat sähisivät ja pyrkivät piiloonkin, mutta viikon päästä rohkeampi pentu oli jo ystävystynyt koirien kanssa, aremmalta meni 2 viikkoa. Niistä tulikin sitten erottamattomat, kissat tuli aina ovelle koiria vastaan ja ne ottivat narttukoiran "emokseen", imivät kehräten sen nisiä, vaikka maitoa ei tullutkaan ja narttu asettui aina ylpeänä "imettämään". Harmi kyllä narttu jouduttiin puolen vuoden kuluttua lopettamaan terveyssyistä.

Uroskoira oli myös ahkera kissojen hoitaja, mutta hiukan kovakourainen. Se meni makuulle kissan viereen, lätkäisi etutassunsa kissan päälle ja alkoi tarmokkaasti nuolla kissaa. Kissa yritti sitten jossain vaiheessa kiemurrella vapaaksi ja jos se ei heti päässyt, tarrasi kynsillään koiraa molemmin puolin kuonoa, jolloin koira nosti päätään ja kuului vain "naps naps" kun kissan kynnet irtosivat kuonosta. Koskaan ei mitään isompia vaurioita tullut kummallekaan osapuolelle, koirallakin tuon jälkeen vain hölmistyneen onnellinen ilme. Minulla itselläni oli (toisen kissan toimesta on vieläkin) aina kädet naarmuilla, mutta en nähnyt kissojen koskaan huitaisevan kynsillään koiria, tuo sitkeään kuononsivun ihoon tarraaminen oli ainoa, mihin kissat liian innokkaan koiran suhteen turvautuivat.

Yksi esimerkki niiden välisestä ystävyydestä oli, kun toinen kissanpennuista putosi parvekkeelta (vain toisesta kerroksesta). Menin ensin itse pyydystämään kissaa, mutta se kiipesi puuhun. Puolen tunnin kuluttua näin ikkunasta sen tulleen puusta alas, ja päätin ottaa koiran mukaan. Pidin koiraa pitkässä hihnassa ja kehotin sitä lähestymään rauhallisesti kissanpentua. Kissa tulikin koiraa vastaan ja alkoi kehräten kiehnätä sitä vasten, jolloin pystyin myös itse lähestymään kissaa ja ottamaan sen syliini. Pelottava ulkomaailma muuttui heti turvallisemmaksi kun tuttu karvainen kaveri oli läsnä.

Pitää vielä kertoa tapauksesta, kun menin uroskoirani kanssa isäni kesäpaikkaan käymään. Veljeni oli vaimoineen ja Alfons-kissoineen saapunut sinne tuntia aikaisemmin ja Alfons oli tuloomme asti lymyillyt vessassa piilossa. Kun Alfons näki koirani, se tuli heti vessasta ulos tervehtimään koiraa ja sen jälkeen rohkaistui kulkemaan koko asunnossa. Karvakaverin läsnäolo auttoi tässäkin.

[Dixie]

Niin mulla on ennestään 2 nöffiä. 9 ja 10v. Kilttejähän nuo on, mutta kokoero on toki valtava. Osaahan nuo olla toki pienempien kanssa nätisti, mutta jotenkin jänskättää. Lisäksi taustalla kummittelee kysymys, että onko mulla oikeutta ottaa kissaa vain koska haluan. Koirien kanssa päättäminen oli helpompaa kun oli kartoittanut rodun käyttötarkoituksen perusteella. Kissalle taas ei meillä varsinaista virkaa olisi ellei sitten emännän loputtoman hoivavietin tyydyttämistä lasketa. Toki koiratkin sen hyvin hoitavat, mutta kyllä meille vielä yksi voisi mahtua. Onko sillä sitten loppujen lopuksi hyvä olla jne. Koirat kun kulkevat mulla mukana ns aina kun on mahdollista, jäisikö kisu liian yksinäiseksi jne.