Taistopojan kohtalosta

[ninnuliini]

Eli minulla on taistohaaremi jossa piti olla 3 tyttöä ja koiras. Eräänä päivänä huomasin taistopojan evät olevan täysin revitty ja yksi tytöistä näytti niin koreilevan. Eli pojaksi osoittautui vaikka melkein vuoden meni hyvin. Noh, tämä taisto lähti uuteen kotiin ja oma poika jäi nuolemaan näppejään. Nyt on pyrstö kasvanut komeasti takaisin, mutta uiminen näyttää todella vaikealta ja harvoin enää ui. Uidessaan nousee pystysuuntaan eli kuin peräpää painaisi. Syö hyvin, mutta päivät viettää iasvien päällä *maaten*. Olisikohan tälle pojalle parempi paikka paremmilla vesillä vai voiko saada uinti kyvyn takaisin?

[nastamuumio]

Toisille vesille melki

[ninnuliini]

No näinkin minä ajattelen. Harmittaa niin älyttömästi kun ensimmäinen taisto vuosien varrella joka on oikeasti ollut tosi symppis kaikille. Tyttöjäkään ei ole koskaan jahdannut ja jotenki masentui kun sen vakkari morsmaikku kuoli

[Riippasaarni]

No näinkin minä ajattelen. Harmittaa niin älyttömästi kun ensimmäinen taisto vuosien varrella joka on oikeasti ollut tosi symppis kaikille. Tyttöjäkään ei ole koskaan jahdannut ja jotenki masentui kun sen vakkari morsmaikku kuoli

Tämä tulee rankasti myöhässä, mutta seuraavaa ajatellen:

Meillä on ollut samantapaista oiretta osalla naaraita kudun jälkeen, joista kuitenkin vain 10 % on siirtynyt autuaimmille uintivesille. 90 % on toipunut täysin ennalleen, mutta toipuminen on voinut viedä jopa 3 kk. Samalla olen havainnut että osa naaraista on kasvattanut itselleen samalla paljon pidemmät evät kuin aiemmin. Huonosta uinnista huolimatta nämä kalat ovat olleet aktiiviseti ruuan etsinnässä ja syöneet hyvällä ruokahalulla. Olen pohtinut voisiko kyse olla jostakin hormonitoimintaan liittyvästä.?

[nastamuumio]

Joskus tyypit ei vaan toivu kunnolla, varsinkin jos on saanut kunnolla turpaansa, saattavat sairastua johonkin tautiin ihan vain tressin vuoksi. Mun mielestäni tuollaisessa tilanteessa kandeis miettiä sitä että voiko tyypin kuntouttaa jossain yksiössä jossa se voisi olla tressaamatta muista (myös kilteistä naaraista) ja kerätä itseluottamusta takaisin pikkuhiljaa vaikka pienen peili treenin kera. Sun tapauksessa päästäisin ukon muille vesille, turhaan pitkität riutumista.

[Maji]

Jos taisto on ollut jo vuoden altaassa, vahtoehtona on myös yksinkertaisesti vanhuus.

Taistot ovat valitettavan lyhytikäisiä, ja labyrinttikalat eivät kasva kovinkaan tasaisesti. Myyntiin ne tulevat, kun ovat sopivan kokoisia, ja herrataistot kehittyvät varsinkin eri tahtia, jos altaassa on jo dominoiva herra. Eli kauppaan tullessaan tuo taisto on voinut olla jo jopa vuoden ikäinen.

Voi olla, että tuli vain ikä vastaan.
Monet taistot elävät vain sen n. 2 vuotta, 3-vuotias taisto on jo varsinainen metusalemi.

[Riippasaarni]

Jos taisto on ollut jo vuoden altaassa, vahtoehtona on myös yksinkertaisesti vanhuus.

Taistot ovat valitettavan lyhytikäisiä, ja labyrinttikalat eivät kasva kovinkaan tasaisesti. Myyntiin ne tulevat, kun ovat sopivan kokoisia, ja herrataistot kehittyvät varsinkin eri tahtia, jos altaassa on jo dominoiva herra. Eli kauppaan tullessaan tuo taisto on voinut olla jo jopa vuoden ikäinen.

Voi olla, että tuli vain ikä vastaan.
Monet taistot elävät vain sen n. 2 vuotta, 3-vuotias taisto on jo varsinainen metusalemi.

Itseasiassa 3 vuotta ei ole mitenkään harvinainen ja maailmalla puhutaan jopa viidestä vuodesta. Tuo linkki on vain yksi esimerkki otin sen koska siinä mainitaan eliniäksi yleisesti 3 vuotta. http://freshaquarium.about.com/od/betta ... talife.htm

[Maji]

Riippuu se elinikä varmaan myös jalostus- ja sisäsiittoisuusasteesta yms. mutta lähinnä tarkoitin viestilläni sitä, että ei ole mitenkään tavatonta, että parivuotias taisto kippaa ihan vanhuuteenkin.

[Fisutar10]

Siihen aikaan kun Suomessa terveydenhuolto ja tietämys oli kehitysmaan asteella, oli paljon rekisteröityjä kuolemantapauksia "vanhuudenheikkous", "kuollut vanhuuteen". Nyttemmin kun on diagnoosit, näitä tapauksia on huomattavasti vähemmän. Ihmiset elävät pidempään kun on paremmat olosuhteet ja vanhanakin kuolleelle usein kehitellään jokin diagnoosi.

Vanhuuteen kuoleminen on melko helppo selitys ja diagnoosi. Se myös on itselle armollinen. Toki näitä tapauksia on, mutta pohtisin myös samalla muita vaihtoehtoja. Vanha on myös alttiimpi sairauksille toki...usein monen asian summa.

Nyt tämä vanhus lähtee suihkuun ja Boolaagetiin shoppailemaan.

[Riippasaarni]

Siihen aikaan kun Suomessa terveydenhuolto ja tietämys oli kehitysmaan asteella, oli paljon rekisteröityjä kuolemantapauksia "vanhuudenheikkous", "kuollut vanhuuteen". Nyttemmin kun on diagnoosit, näitä tapauksia on huomattavasti vähemmän. Ihmiset elävät pidempään kun on paremmat olosuhteet ja vanhanakin kuolleelle usein kehitellään jokin diagnoosi.

Vanhuuteen kuoleminen on melko helppo selitys ja diagnoosi. Se myös on itselle armollinen. Toki näitä tapauksia on, mutta pohtisin myös samalla muita vaihtoehtoja. Vanha on myös alttiimpi sairauksille toki...usein monen asian summa.

Nyt tämä vanhus lähtee suihkuun ja Boolaagetiin shoppailemaan.

Riippuiko sekin vanhuuteen kuoleminen sisäsiittoisuusasteesta.

Vakavasti ajatellen sanoisin kuitenkin että uskoisin yli 85 % taistoista elävän 3 vuotta. Ainakin niistä jotka ovat Suomen vesissä syntyneet, kuljetusstressi, vesiarvojen muutos lisätekijöinä iän lyhentymiseen tuontikaloilla.

[Maji]

Uskaltaisin kyllä väittää, että sisäsiittoiset ulkonäköperustein jalostetut eläimet eivät ole niin kestäviä ja pitkäikäisiä, kuin laajemman geeniperimän omaavat.
Eli loppu tahi "vanhuus" tulee aiemmin. Toki voi olla eri mieltä

Tietysti on muitakin syitä, mihin kala voi kuolla, kuin vain vanhuus. Esitin vanhuuden tässä yhtenä vaihtoehdoista.
Onko se toisaalta myöskään poissuljettu syy, jos nyt sitten taistot eläisivätkin sen kolme tai neljä, eikä kaksi vuotta?

Itselläni vanhempi taistoherra tykkäsi lopun lähestyessä makoilla kasveilla ja muilla sopivilla pinnoilla paljon enemmän, kuin mitä nuorempana. Söi kyllä loppuun asti reippaasti vaikka uiminen sitten loppupeleissä vaikeutui niin, että päätin kalan lopettaa.
Tämä kala oli altaassani n. 1v 5kk, kaupassa oli jo aikuinen. Veikkaisin siis, että ikää hänelle kertyi sen noin 2,5 vuotta.

[Fisutar10]

En yksittäisen tapauksen perusteella loisi kovin suuria johtopäätöksiä ja meillä ihmisilläkin elinkaaren pituus vaihtelee monista eri tekijöistä riippuen.

Itse haluaisin, että foorumin jutut olisivat eri näkökulmia pohtivia eikä yhtä oikeaa vastausta olisi. Joskus tosin onkin yksi syy. Mutta usein monen asian summa ja useimmat asiat ovat arvauksia kun ei näe, ei tehdä tarpeeksi testejä jne....

"Minä" ja oma ego ovatr toki tärkeitä, mutta ....

Hienoa, että joku jaksaa pitää huumoria yllä. Joskus unohtuu fisujen paras, kun kinataan oman egon parhaudesta ihmisten kesken. Mukava tietysti päteä jossain...meille jokaiselle terveellistä:).

Mutta joo, sukurutsaisuus varmasti rappioittaa monia lajeja. Mutta voisiko sukurutsa myös parhaimmillaan tuoda hyvän asian äärimmillen? Siihenhän jalostaja pyrkii homotsgygooteilla kannoillaan. Heteroosi tunnetaan eläin- ja kasvijalostuksessa ja jostain syystä se tuottaa elinvoimaisia kantoja. Tarkkaan ei tiedetä kai miksi. Esim. eri rotujenkin risteymät ovat elinvoimaisia, vrt. friisiläislehmä x ayshirelehmä....kanoissa ja maissisa sama juttu. Toisaalta kannan ominaisuudet eivät luonnollisesti ole kovin pysyviä. F-polvien myötä alkaa ominaisuus hiipua. Siksi tämä sukusiitos ja homotsygotia monen jalostajan mieleen.

Moni ominaisuus myös resessiivinen ja homotsygotiaa tarvitaan, että ominaisuus ilmenee ja kaksi homotsygoottia saa ns. pysyvää kantaa ominaisuuden suhteen.

Olisi tietysti hyvä "korvamerkitä" fisut ja pitää sukupuuta kuten eläintarhoissa. Monilla varmasti sisarusparvi ja ne tekee keskenään jälkeläisiä. Myös piiri on pieni. Usein saman paikkakunnan jokin plekolaji johtaa samalle "sylttytehtaalle" ja lopulta samaa perhekuntaa koko seudun plekokanta tavalla tai toisella. Luonnosta tulleet villit fisut hieman auttavat asian suhteen, mutta niitä tulee hieman vähemmin kehiin....

[Maji]

En yksittäisen tapauksen perusteella loisi kovin suuria johtopäätöksiä ja meillä ihmisilläkin elinkaaren pituus vaihtelee monista eri tekijöistä riippuen.

Itse haluaisin, että foorumin jutut olisivat eri näkökulmia pohtivia eikä yhtä oikeaa vastausta olisi. Joskus tosin onkin yksi syy. Mutta usein monen asian summa ja useimmat asiat ovat arvauksia kun ei näe, ei tehdä tarpeeksi testejä jne....

Niin, sitähän tässä tehdään - pohditaan eri vaihtoehtoja.

[Riippasaarni]

En yksittäisen tapauksen perusteella loisi kovin suuria johtopäätöksiä ja meillä ihmisilläkin elinkaaren pituus vaihtelee monista eri tekijöistä riippuen.

Itse haluaisin, että foorumin jutut olisivat eri näkökulmia pohtivia eikä yhtä oikeaa vastausta olisi. Joskus tosin onkin yksi syy. Mutta usein monen asian summa ja useimmat asiat ovat arvauksia kun ei näe, ei tehdä tarpeeksi testejä jne....

"Minä" ja oma ego ovatr toki tärkeitä, mutta ....

Hienoa, että joku jaksaa pitää huumoria yllä. Joskus unohtuu fisujen paras, kun kinataan oman egon parhaudesta ihmisten kesken. Mukava tietysti päteä jossain...meille jokaiselle terveellistä:).

Mutta joo, sukurutsaisuus varmasti rappioittaa monia lajeja. Mutta voisiko sukurutsa myös parhaimmillaan tuoda hyvän asian äärimmillen? Siihenhän jalostaja pyrkii homotsgygooteilla kannoillaan. Heteroosi tunnetaan eläin- ja kasvijalostuksessa ja jostain syystä se tuottaa elinvoimaisia kantoja. Tarkkaan ei tiedetä kai miksi. Esim. eri rotujenkin risteymät ovat elinvoimaisia, vrt. friisiläislehmä x ayshirelehmä....kanoissa ja maissisa sama juttu. Toisaalta kannan ominaisuudet eivät luonnollisesti ole kovin pysyviä. F-polvien myötä alkaa ominaisuus hiipua. Siksi tämä sukusiitos ja homotsygotia monen jalostajan mieleen.

Moni ominaisuus myös resessiivinen ja homotsygotiaa tarvitaan, että ominaisuus ilmenee ja kaksi homotsygoottia saa ns. pysyvää kantaa ominaisuuden suhteen.

Olisi tietysti hyvä "korvamerkitä" fisut ja pitää sukupuuta kuten eläintarhoissa. Monilla varmasti sisarusparvi ja ne tekee keskenään jälkeläisiä. Myös piiri on pieni. Usein saman paikkakunnan jokin plekolaji johtaa samalle "sylttytehtaalle" ja lopulta samaa perhekuntaa koko seudun plekokanta tavalla tai toisella. Luonnosta tulleet villit fisut hieman auttavat asian suhteen, mutta niitä tulee hieman vähemmin kehiin....

Hyvä pohdinta. Sisäsiittoisuus itsessään ei liene elinikää lyhentävä tekijä, vaan se että silloin esim. jokin letaalisuutta aiheuttava resessiivinen tekijä pääsee lisääntymään populaatiossa. Ihmislajia ajatellen, moni äärioloissa elävä heimo on sisäsiittoisempi kuin Keski-Eurooppalainen, silti aika monelle Keski-Eurooppalaiselle tulisi ''äitiä ikävä'' niissä olosuhteissa.

[Fisutar10]

Käsittääkseni miljoonakaloilla esimerkiksi tehdään laajaa sukusiitosjalostusta. Käsittääkseni immuunipuolustus esimerkiksi heikkenee kun sukusiitosta viedään pidemmälle. Miljoonakalanaaras ei valikoi herkemmin ei-sukulaisurosta (tosin onko mahdollista kieltäytyäkään parittelusta, kun urosjengi jahtaa). Naaraan sisällä taas ei-sukulaisen siittiöt saavat kilpailuedun. Mielestäni tätä oli tutkittu. Eli parittelun jälkeinen ei-sukulaisvalinta oli esim. milliksellä.

Mutta tosiaan varmasti etuja tuosta oltava, jos sukusiitosta käytetään jalostuksessa. Huonojenkin asioiden kustannuksella.

Sukusiitos on myös ollut mielestäni ns. helppo vastaus miljoonakalojen ongelmiin, joita on ollut paljon harrastajilla. Jalostus varmaankin heikentää kalojen kestävyyttä ja eivät luonnossa pärjäisi, mutta loiset ja huono veden laatu myös on mennyt usein "sisäsiitoksen" (vääntyneitä milliksiä) piikkiin. Toki liian pehmeä vesikin sitä aiheuttaa, jos kala on sukupolvien ajan ollut kovassa vedessä. Myös muutos toisin päin varmasti stressaa fisua.

Ja taas kerran. Varmasti monen asian summa ja tuskin poissulkevat toisiaan. Huono immuunipuolustus ja herkkyys voi altistaa loisinvaasiolle. Tai väärät vesiarvot....

Pieni isoloitunut ihmisyhteisö ainakin kerää noita resessiivisiä sairauksia kuten suomalaisen tautiperimän tauteja (vrt. Sallan tauti....Sallan seudulla rikastuma). Ei välttämättä johda kuolemaan, vaan esim. kehitysvammaisuuteen ihmispopulaatiossa (terveydenhoito auttanee). Letaalitekijöitä myös ja ne johtavat kuolemaan. Toisaalta jokin isoloitunut yhteisö taas välttyy joltain muualla yleiseltä ongelmasairaudelta. Suomessa esim. kystista fibroosia on vähempi, joka muualla pelätty yleinen resessiivinen sairaus. AGU-tautia taas paljon enempi kuin muualla...

Erityisen heikko tilanne on superuhanalaisilla eliöillä, joilla on vain muutama lajitoveri jäljellä. Näin pieni geneettinen pooli aiheuttaa helposti lajin heikkouden ja menehtymisen helposti. Kloonauskaan ei pelasta sitten lajia. Rikas geeniperimä populaatiossa varmasti edukas ja siksi eläintarhat ovat tarkkoja uhanalaisten eläinten sukuperimästä ja sen rikastuttamisesta.

[Riippasaarni]

Käsittääkseni miljoonakaloilla esimerkiksi tehdään laajaa sukusiitosjalostusta. Käsittääkseni immuunipuolustus esimerkiksi heikkenee kun sukusiitosta viedään pidemmälle. Miljoonakalanaaras ei valikoi herkemmin ei-sukulaisurosta (tosin onko mahdollista kieltäytyäkään parittelusta, kun urosjengi jahtaa). Naaraan sisällä taas ei-sukulaisen siittiöt saavat kilpailuedun. Mielestäni tätä oli tutkittu. Eli parittelun jälkeinen ei-sukulaisvalinta oli esim. milliksellä.

Mutta tosiaan varmasti etuja tuosta oltava, jos sukusiitosta käytetään jalostuksessa. Huonojenkin asioiden kustannuksella.

Sukusiitos on myös ollut mielestäni ns. helppo vastaus miljoonakalojen ongelmiin, joita on ollut paljon harrastajilla. Jalostus varmaankin heikentää kalojen kestävyyttä ja eivät luonnossa pärjäisi, mutta loiset ja huono veden laatu myös on mennyt usein "sisäsiitoksen" (vääntyneitä milliksiä) piikkiin. Toki liian pehmeä vesikin sitä aiheuttaa, jos kala on sukupolvien ajan ollut kovassa vedessä. Myös muutos toisin päin varmasti stressaa fisua.

Ja taas kerran. Varmasti monen asian summa ja tuskin poissulkevat toisiaan. Huono immuunipuolustus ja herkkyys voi altistaa loisinvaasiolle. Tai väärät vesiarvot....

Pieni isoloitunut ihmisyhteisö ainakin kerää noita resessiivisiä sairauksia kuten suomalaisen tautiperimän tauteja (vrt. Sallan tauti....Sallan seudulla rikastuma). Ei välttämättä johda kuolemaan, vaan esim. kehitysvammaisuuteen ihmispopulaatiossa (terveydenhoito auttanee). Letaalitekijöitä myös ja ne johtavat kuolemaan. Toisaalta jokin isoloitunut yhteisö taas välttyy joltain muualla yleiseltä ongelmasairaudelta. Suomessa esim. kystista fibroosia on vähempi, joka muualla pelätty yleinen resessiivinen sairaus. AGU-tautia taas paljon enempi kuin muualla...

Erityisen heikko tilanne on superuhanalaisilla eliöillä, joilla on vain muutama lajitoveri jäljellä. Näin pieni geneettinen pooli aiheuttaa helposti lajin heikkouden ja menehtymisen helposti. Kloonauskaan ei pelasta sitten lajia. Rikas geeniperimä populaatiossa varmasti edukas ja siksi eläintarhat ovat tarkkoja uhanalaisten eläinten sukuperimästä ja sen rikastuttamisesta.

Ajattelin lähinnä ankarissa oloissa eläviä ihmispopulaatioita, kuten eskimot, missä heikot ovat ammoisista ajoista alkaen kuolleet pois. Samalla voidaan miettiä sitä, että kuitenkin sekä englannin vinttikoira, että täysiveriset hevoset ovat maailman nopeimpia, joten on itsestään selvyys ettei sukusiiitos voi tuoda mukanaan vain heikkouksia. Selkeitä vastauksia näihin ei ole, tai kenties oikeammin.. me emme tiedä riittävästi ja uskomme usein tietävämme enemmän kuin pitäisi. Usein myös otamme totuutena jokaisen ajan viisauden, vaikka se on hetkellinen totuus joka myöhemmin kumoutuu.

[nastamuumio]

Voi jösses flikat, tää sukusiitos keskustelu on vähän nyt lähtenyt lapasesta täällä

[Medusa]

Jatkan tähän ketjuun, kun minun Samuraillani on ollut samanlaisia murheita. Taistopoikani elää 240 litran akvaariossa, joten hänellä on tilaa. Tyttöjä en ole hankkinut, kun luin monta juttua täältä, miten nämä tytöt ovatkin osoittautuneet oikeiksi riivinraudoiksi ja suunnilleen kiusanneet pojankin hengiltä, niin en ole sitten uskaltanut. Tosin minulla olisi olemassa plan B eli 60 litran vara-akvaario, johon laittaa kala, jos tiukka paikka tulee. (Tosin pikkuakvaarion mukana tullut aquaball-suodatin on kieltäytynyt käynnistymästä, mutta se on sitten toinen juttu).

Mutta Samurai-rukkani. Hankin sen joskus viime marraskuussa eläinkaupasta eli tuontikala on. Minusta se kasvoi vielä minun akvaariossani ja varsinkin sen liuhukkeet saivat lisää kokoa, joten ei se varmaan hirmu vanha ollut ostettaessa, mutta tyhmänä en tietysti huomannut myymälässä kysyä ikää. Ostin kalan, vaikka joku ääni takaraivossa varoitteli siitä, että taistot voivat olla herkkiä. Ilmeisesti kalaerä oli jo jonkin aikaa ollut myymälässä, mutta tosiaan sen evät kasvoivat vielä omassa akvaariossani. Hyvämaineinen liike se on.

Aluksi se söi vähän huonosti, mutta surviaisista se piti ja tuli niitä syömään kädestä. Sitten Samurai löysi itselleen oman yksiön Juwelin suodattimen sisältä, siis siitä vesitilasta, mikä jää suodatinmassojen päälle. Annoin sen mennä sinne, kun se selvästi viihtyi siellä, pikku tilassa, mutta eräänä päivänä löysin sen kapeimman suodatinlevyn alta. Ties miten oli sinne tunkenut itsensä. Pelastin kalan ripeästi ja tukin veden ulostuloaukon, ettei se enää livahtaisi suodattimeen. Tämä tapahtui jo muutamia kuukausia sitten. Sen jälkeen se oli vaisu ja makasi pohjassa, mutta piristyi sitten ja alkoi uiskennella.

Nyt Samurai on kuitenkin makoillut vain pohjassa jo jonkin aikaa. Välillä se löytyy jostain pöheiköstä, välillä se käy haukkaamassa ilmaa pinnasta tai tulee syömään. Minusta sen syöminenkin on huonontunut viime aikoina ja se vaikuttaa aika alakuloiselta. Ulkoisesti siinä ei näy mitään vikaa tai vahinkoa. Se on aina ollut hyvin rauhallinen poika ja kaikkien suosikki. Joskus se vähän hätisteli helmirihmoja kauemmaksi ruoka-aikaan, mutta ei se sitäkään ole tehnyt pitkään aikaa. Se on siis tosi kiltti. Mutta nyt pelkään, että se vain hiipuu pois. Aion mennä ostamaan lisää pakasteherkkuja, ne ovat nyt minulta loppu. Olen miettinyt, että olisiko sen suodatinmateriaalin alle joutuminen sittenkin vaikuttanut siihen jotenkin, sillä se oli tapauksen jälkeen samalla lailla vaisu, mutta piristyi sitten. Toinen juttu, mitä epäilen, on se, että onko sen evät liian raskaat. Se on aina uinut raskaasti ja vähän vaikeasti. Olen miettinyt myös, että kunnostaisin 60 litraisen sille yksiöksi, mutta en tiedä sitten, olisiko siitä apua. Vielä yksi vaihtoehto on se, että hommaisin sille tytön, jos se piristyisi, mutta entä jos tyttö onkin taistelunhaluinen ja siitä tulee lisää murheita. Sitä paitsi en oikein haluaisi kasvattaa lisää noin pitkälle jalostettuja kaloja, joiden uiminenkin on noin hankalaa. Yksi juttu voi olla se, että se on vanha, vaikka minusta sen ei pitäisi olla vielä niin vanha.
En oikein tiedä, mitä muuta keksisin. Ulkoisesti siinä ei ole sairauden merkkejä ja muut kalat vaikuttavat olevan kunnossa. Se vain hiipuu pois. Se ei oikein syökään niin paljon. Voisiko se vain olla heikkoa kantaa?

Akvaarion ph on siinä 6,4-6,6 (tarvitsee soodalisää pysyäkseen näissä lukemissa), kh noin 4, vedenvaihto noin viikottain, nitraattilukemaa en pysty tarkkaan sanomaan, pitäisi hankkia jbl:n testi, seran testi on vaikeatulkintainen, kun testin väri muuttuu tunnin sisällä poltetun oranssiksi vaikka ensin näyttää hillitympää väriä . Lämpötila 27. Jonkin verran virtausta, mutta ei voimakasta myllyä.

[Riippasaarni]

Jatkan tähän ketjuun, kun minun Samuraillani on ollut samanlaisia murheita. Taistopoikani elää 240 litran akvaariossa, joten hänellä on tilaa. Tyttöjä en ole hankkinut, kun luin monta juttua täältä, miten nämä tytöt ovatkin osoittautuneet oikeiksi riivinraudoiksi ja suunnilleen kiusanneet pojankin hengiltä, niin en ole sitten uskaltanut. Tosin minulla olisi olemassa plan B eli 60 litran vara-akvaario, johon laittaa kala, jos tiukka paikka tulee. (Tosin pikkuakvaarion mukana tullut aquaball-suodatin on kieltäytynyt käynnistymästä, mutta se on sitten toinen juttu).

Mutta Samurai-rukkani. Hankin sen joskus viime marraskuussa eläinkaupasta eli tuontikala on. Minusta se kasvoi vielä minun akvaariossani ja varsinkin sen liuhukkeet saivat lisää kokoa, joten ei se varmaan hirmu vanha ollut ostettaessa, mutta tyhmänä en tietysti huomannut myymälässä kysyä ikää. Ostin kalan, vaikka joku ääni takaraivossa varoitteli siitä, että taistot voivat olla herkkiä. Ilmeisesti kalaerä oli jo jonkin aikaa ollut myymälässä, mutta tosiaan sen evät kasvoivat vielä omassa akvaariossani. Hyvämaineinen liike se on.

Aluksi se söi vähän huonosti, mutta surviaisista se piti ja tuli niitä syömään kädestä. Sitten Samurai löysi itselleen oman yksiön Juwelin suodattimen sisältä, siis siitä vesitilasta, mikä jää suodatinmassojen päälle. Annoin sen mennä sinne, kun se selvästi viihtyi siellä, pikku tilassa, mutta eräänä päivänä löysin sen kapeimman suodatinlevyn alta. Ties miten oli sinne tunkenut itsensä. Pelastin kalan ripeästi ja tukin veden ulostuloaukon, ettei se enää livahtaisi suodattimeen. Tämä tapahtui jo muutamia kuukausia sitten. Sen jälkeen se oli vaisu ja makasi pohjassa, mutta piristyi sitten ja alkoi uiskennella.

Nyt Samurai on kuitenkin makoillut vain pohjassa jo jonkin aikaa. Välillä se löytyy jostain pöheiköstä, välillä se käy haukkaamassa ilmaa pinnasta tai tulee syömään. Minusta sen syöminenkin on huonontunut viime aikoina ja se vaikuttaa aika alakuloiselta. Ulkoisesti siinä ei näy mitään vikaa tai vahinkoa. Se on aina ollut hyvin rauhallinen poika ja kaikkien suosikki. Joskus se vähän hätisteli helmirihmoja kauemmaksi ruoka-aikaan, mutta ei se sitäkään ole tehnyt pitkään aikaa. Se on siis tosi kiltti. Mutta nyt pelkään, että se vain hiipuu pois. Aion mennä ostamaan lisää pakasteherkkuja, ne ovat nyt minulta loppu. Olen miettinyt, että olisiko sen suodatinmateriaalin alle joutuminen sittenkin vaikuttanut siihen jotenkin, sillä se oli tapauksen jälkeen samalla lailla vaisu, mutta piristyi sitten. Toinen juttu, mitä epäilen, on se, että onko sen evät liian raskaat. Se on aina uinut raskaasti ja vähän vaikeasti. Olen miettinyt myös, että kunnostaisin 60 litraisen sille yksiöksi, mutta en tiedä sitten, olisiko siitä apua. Vielä yksi vaihtoehto on se, että hommaisin sille tytön, jos se piristyisi, mutta entä jos tyttö onkin taistelunhaluinen ja siitä tulee lisää murheita. Sitä paitsi en oikein haluaisi kasvattaa lisää noin pitkälle jalostettuja kaloja, joiden uiminenkin on noin hankalaa. Yksi juttu voi olla se, että se on vanha, vaikka minusta sen ei pitäisi olla vielä niin vanha.
En oikein tiedä, mitä muuta keksisin. Ulkoisesti siinä ei ole sairauden merkkejä ja muut kalat vaikuttavat olevan kunnossa. Se vain hiipuu pois. Se ei oikein syökään niin paljon. Voisiko se vain olla heikkoa kantaa?

Akvaarion ph on siinä 6,4-6,6 (tarvitsee soodalisää pysyäkseen näissä lukemissa), kh noin 4, vedenvaihto noin viikottain, nitraattilukemaa en pysty tarkkaan sanomaan, pitäisi hankkia jbl:n testi, seran testi on vaikeatulkintainen, kun testin väri muuttuu tunnin sisällä poltetun oranssiksi vaikka ensin näyttää hillitympää väriä . Lämpötila 27. Jonkin verran virtausta, mutta ei voimakasta myllyä.

1. Taistelukalojen pitkät evät harvemmin haittaavat niiden liikkumista merkittävästi. Huntuevät hyppäävät hyvin ja näitä videoita joissa kalat loikkaavat ottamaan esim. pelletin omistajansa somenpäästä on pitkin nettiä. Toki eroa on siinä että luonnonkalat hyppäävät puolimetriä, (Ylen dokkari missä taisto vaihtaa lammikkoa kuivalla maalla ''sätkimällä'') ja kesykalat huntuineen vähemmän. Toisaalta keskykalojamme ei ole alkuun kasvatettu silmällä pitäen ulkonäköä vaan simällä pitäen taistelukykyä. Meidän kotoiset akvaariokalamme eivät ole perimältään luonnokalojen jälkeläisiä vaan taistelemaan kasvatettujen taistelukalojen jälkeläisiä. Tästä syystä taistojen luonteissa on niin pajon eroja, osa on palautumassa luonnonkalojen luonteeseen jossa koiraitten sparraus kestää muutamia minuutteja ja sitten hävinnyt perääntyy ja osassa on Thaimaalaisten taistelukalojen luonne, jotka kasvatettiin ja palkittiin sen mukaan miten kauan ne jaksavat hyökätä. Näistä viimeksi kasvatetuista kannoista tulivat alkuperäiset kalat muualle maailmaan.

2. Ilmeisesti osalta taistelukaloista puuttuu vaarantaju, ne ovat tavallaan yhtä kykenemättömiä selviämään luonnossa kuin monet koirarodut. Tästä syystä ne ovat akvaariossakin alttiita mitä kummallisimmille vaaroille. Kala on kuitenkin sopeutunut käyttämään labyrintti elintään hapen saantiin ja ne käyttävät sitä vaikka vesi olisi hyvin happipitoista. Näin ollen on mahdollista, että taistelukala koiras kuitenkin sai sisäisiä vaurioita suodatin ''reissusta'' ja ne painavat sitä nyt. Sisäiset vauriot saattavat kyllä parantuakin ajanoloon, samoin kuin esim. uimarakkotulehdus. Oma nyrkkisääntö on, että jos pohjalla makaava kala syö, se voi toeta mutta jos se lakkaa syömästä se on menetetty. Olen useamman kerran todennut esimerkiksi viikon pohjalla maanneen huonosti uivan naaran palautuvan täysin ennalleen. Tätä vaivaa niillä nimittäin esiintyy hyvin usein kutemisen jälkeen (tai omissa kaloissa ainoastaan kutemisen jälkeen), epäilen sen voivan johtua hormonaalisista vaihteluista.

3. Tuontikalojen ikää on mahdoton selvittää, sitä ei tiedä edes kalan kasvattaja. Taistelukalat kuten usein muutkin labyrintit kasvatetaan isoissa erissä ja ne lähtevät myyntiin koon, eivät iän mukaan.

4. Kasvuolosuhteet sen sijaan vaikuttavat kalan elinikään ja kuntoon merkittävästi. Mikäli kalalla on tullessaan evärutto se kertonee jotakin kasvuolosuhteista.

[rami12]

Joo tosin nuo taistelutarkoitukseen jalostetut yksilöt on lyhyteväisiä ainoastaan tukevampikroppaisia kuin perustaistot huntuevät taas on jalostettu enemmänkin ulkonäkö edellä itse en yhdy tuohon ajatukseen että hunnut ei haittaa kalan liikkumista kyllä haittaa kun vertaa huntuja ja lyhyteväistä koirasta lyhytevänen ui sulavammin ja ketterämmin itsekkinhuomannut selvän eron noiden välillä

[Riippasaarni]

Joo tosin nuo taistelutarkoitukseen jalostetut yksilöt on lyhyteväisiä ainoastaan tukevampikroppaisia kuin perustaistot huntuevät taas on jalostettu enemmänkin ulkonäkö edellä itse en yhdy tuohon ajatukseen että hunnut ei haittaa kalan liikkumista kyllä haittaa kun vertaa huntuja ja lyhyteväistä koirasta lyhytevänen ui sulavammin ja ketterämmin itsekkinhuomannut selvän eron noiden välillä

Siinä tapauksessa pyydän lähdettä, näet kuva vuodelta 1931 esittelee pitkäeväisen taistelukalan. (Tämä lyhyt eväisyys olisi uusi ja mielenkiintoinen tieto). Olen näet käsittänyt että osin evien jalostus lähti liikkeelle siitä, että taistelevat kalat ovat näyttävämpiä hieman pidemmillä evillä ja hieman pidemmät evät auttavat kalajen uhittelu tappeluissa. Ne eivät tietenkään olleet mitään halfmooneja tai crowntaileja vaan evien pituus oli jossakin luonnon taistelukalan ja plakatin välillä.
Tätä näkemystä tukee myös se, että kaloja palkittiin sen mukaan miten kauan ne jaksoivat uhitella, ei sen mukaan mitkä olivat vauriot kalalle. Luonnossahan isomman näköinen eläin voi voittaa, mistä syystä monien eläinlajien uroksilla on osia jotka saavat ne näyttämään suuremmilta, esim. leijonan harja tai kaulusliskon kauluri (joka tosin on molemmilla sukupuolilla.) Eli tosiaan, jos löytyy tietoa ja piirroksia näistä lyhyistä evistä tuolta 1900 luvun alkupuolelta olisin kiinnostunut lukemaan.

[Medusa]

Kiitos kommenteista. Riippasaarni, Kiinnostavaa tuo taistelukalan jalostuksen historia. En tiennytkään, että eviä on alettu alun perin kehittää kalaturnajaisia varten. Onhan toki liehuvaeväinen komeamman ja isomman näköinen kuin sen lyhyempi eväinen kilpakumppani.

Kyllä taistelukala on kiehtova.

Olen nyt tarkkaillut Samuraita intensiivisesti viime päivät. Nyt se ei sitten olekaan makoillut pohjalla niin paljon. Olisikohan se piristynyt, kun putsasin ulkosuodattimen ja vaihdoin vettä. Itse asiassa olen löytänyt sen aika usein myös ihan ylävesistä, pöheiköstä totta kai. Se rakastaa piilottelua. Sitä on välillä lähes mahdoton havaita, mutta onhan allaskin 240 litrainen ja pöheikköä löytyy. Mutta yleensä se on tullut kuitenkin esiin ruoka-aikaan. Kun häntä ei sitten sen yhden kerran näkynytkään ruokapöydässä, aloin hakea ja löysin hänet sieltä suodattimesta jumista. Voi toista. Mahdollista tosiaan on, että sille on jäänyt tästä onnettomuudesta jokin vahinko, joka ei näy päällepäin. Vai painaisiko ikä. Olettaisin sen iäksi jotain vuoden ja parin kuukauden ja puolentoista vuoden välillä, koska se on minulla ollut noin kahdeksan kuukautta ja tosiaan oli jo aika isoeväinen ostettaessa. Tiistaina kävin akvaarioliikkeessä ja siellä uiskentelevat nuoret uroot olivat selvästi nuorempia kuin minun Samuraini ostohetkellä. Niiden evät olivat vielä keskenkasvusia ja muutenkin näyttivät nuoremmilta.

Se on kyllä aina uinut aika rauhallisesti ja näyttänyt siltä, että evät laahaavat. Mutta komeathan ne ovat... sitä repaleista mallia (en tarkoita, että olisi tauti, vaan siis evämallia, en tunne niitä oikein). Kalaa ei varmaan haittaisi, jos olisivat vähemmän kookkaita. Pöheiköistä ja ahtaista paikoistahan taistot tuntuvat diggaavan, mitä olen täälläkin niistä lukenut. Ilmeisesti pohjassa makoilukin voi kuulua taiston käyttäytymiseen. Se vähän ihmetytti, kun kokeilin peiliterapiaa eikä taistoni tuntunut koko peilistä välittävän. Voisikohan olla, ettei se vain sitä jostain syystä nähnyt, kun se ei ollut aivan lasissa kiinni, taisto siis. Ehkä heijastuskulma oli huono. Täytynee kokeilla uudestaan vaikka huomenna.

Eli ehkä se ei sitten olekaan hiipumassa pois, kuten viimeksi kirjoitin. Tarkkailen tilannetta. En varmaan kuitenkaan rupea sitä siirtelemään toiseen akvaarioon, kun se on tuohon tottunut ja saa siellä elellä ihan rauhassa eikä häiritse muita. Kyllähän kalaa muutotkin stressaavat.

Syöminen on vielä yksi juttu, joka minua vähän huolettaa. En pysty varmuudella sanomaan, paljonko se syö, kun se on niin paljon piilossa. Eilen iltaruoalla näin sen syövän muutaman hiutaleen, no ehkä pari, mutta esim. tänä iltana en varmuudella nähnyt sen syövän, vaikka torvimatoja sinne laitoin ja kaikki niiden perässä olivat. Se ui haukkaamaan happea suosikkinurkkaukseensa juwel-suodattimen eteen, jossa ei suodatus tunnu. Yritin tarjota pikku hiutaleita, mutta en voi sanoa nähneeni sen syövän. Tiedän, että sen pitäisi syödä enemmän. Ehkä se syö, kun en katso.
Aika näyttää, kuinka se jakselee.

[nastamuumio]

Itse olisin huolestunut jos taisto ei syö. Ei ole normaalia.

[Medusa]

Itse olisin huolestunut jos taisto ei syö. Ei ole normaalia.

Juu, ei ole. Olenkin huolestunut, mutta en tiedä, mitä tehdä asialle. Kuten sanoin, mitään ulkoisia sairauden merkkejä ei näy, paitsi tuo apaattisuus. En tiedä, mikä sitä vaivaa. Muut kalat ovat aivan kunnossa, syövät ja touhuavat lajityypillisesti.

Tänään aamusella se oli taas pohjalla. En tiedä, oliko virhe, mutta kokeilin taas sitä peilijuttua, ja tällä kertaa se totta vieköön reagoi. (Viimeksi se ei ilmeisesti nähnyt kuvajaistaan). Se loi yhden vilkaisun ja... lähti pakoon. Taistopoika, joka karkaa peilikuvajaistaan? Ei hyvä. Minusta se osoittaa, että se tuntee olevansa sen verran heikko, ettei jaksa ryhtyä kinaamaan "toisen" uroksen kanssa.

Annoin ruoaksi surviaista houkutellakseni sitä syömään, surviainenhan innosti sen syömään alussakin, kun se oli meille tullut eikä sitä kiinnostaneet hiutaleet. Tiputtelin toukkia ihan sen nenän eteen ja lopulta se söikin yhden aika ison. Yritin tiputella lisää (tässä vaiheessa helmimonniset olivat myös apajilla), mutta enemmästä se ei kiinnostunut. No, parempi tämäkin kuin ei mitään.

Olisihan se kiva kuulla ideoita vai onko Samurai jo menetetty. Hommasin JBL:n nitraattitestin, kun hermostuin seran epäpätevyyteen. JBL näytti nitraattia jotain kymmenen ja kahdenkymmenen välillä. Oikeasti tuo keltainen väri on kyllä minun silmilläni lähes mahdoton tulkita tarkasti. En tosiaan näe eroa, mutta lämmin keltainen se oli, ei kuitenkaan yhtään oranssiin menevä. Ajattelin vaihtaa vettä, jos tuore vesi vaihtaisi - ja juu, vedenparannusainetta tietysti, ennen kuin joku ehtii kuittailla.

[Riippasaarni]

Tuontikalojen suurin ongelma on se ettei taustatietoa ole. Tosinsanoen kalan ollessa varmuudella yli kaksi vuotta voi sanoa ettei toivoa ole. Ilman tietoa taasen kaikki on enemmän tai vähemmän arvailua. Kala joka ei pysty normaalisti uimaan, eikä syö ja jota ei voi lääkitä on selkeästi päästettävä kirkkaimille vesille. Sensijaan nuorikala, jolla on uimarakko ongelma voi hyvinkin tokeentua. Maailmalla näistä on ollut juttua esim. Foxin Ask vet ohjelmassa, missä eläinlääkärit antavat ohjeita tilan hoitoon. Täällä kotimaassa pelkään pahoin ohjeen olevan mallia ota kala hengiltä jos kerrot uimarakko-ongelmaisen kalan oireet.

Sinällään, en sulkisi pois jotakin bakteeritulehdusta, en yleensäkään sulje tätä mahdollisuutta pois jollei se ole varmaa. Näillä tulehduksilla on tapana iskeä eri syistä heikenneisiin yksilöihin. Terve kala saa naarmun esim. koristeesta, pari viikkoa näyttää normaalilta mutta seuraavaksi haavakohdassa on homesientä. Kirjoitit että kalalla on repaleiset evät ja kyllä osa evämalleista näyttää tältä. Huntuevien reunojen tulee kuitenkin olla samaa sävyä kuin evä itsessään. Esimerkiksi sinisellä kalalla mustat evänreunat ovat yleensä bakutulehduksen merkki, samoin muuten eri asteiset näköongelmat. Stressaantuneilla taistoilla on tapana liikkua ihan lasin viertä (mistä syystä sallin takalasin kasvaa rauhassa levää.. se lopettaa tämän tavan tehokkaasti..) ulkonevat silmät hankautuvat lasiin ja ''ja seuraavaksi meillä on herkästi jonkin sortin silmätulehdus..

Sitten siihen historiaan eli takalleen ei tiedetä koska huntupyrstöt ilmaantuivat taistelukaloihin. Tämän sijasta tiedetään että niistä on piirroksia hyvin aikaisilta ajoilta ja että nämä piirrokset ovat Thai-taitelijoiden tekemiä. Järkikin toki kertoo ettei halfmoonista tai crowntailista ole vastusta lyhyehkö eväiselle taistelemaan kasvatulle kalalle. Näissä kaloissa monella tavataan kuitenkin luonnonmuotoa pidempi pyrstö, että pitkää selkä ja vatsaevää.
Sensijaan jos joku kuvittelee, että kalatappelut ovat lakanneet olemasta niin erehtyy pahasti. Käyttämällä googlea ja hakusanalla plakatthai asia selviää nopeasti. Asian selviämisen jälkeen olen useamman kerran miettinyt onko tosiaan niin, että kalankasvattajissa on kasvattajia jotka kasvattavat vain ''lemmikkikalaa'' ja erikseen ne jotka kasvattajat taistelijoita.