Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki muut paitsi ammoniakkitesti ovat rahan tuhlausta, jonka voisi käyttää paljon fiksumpaankin kohteeseen. Ammoniakkitestikin on vähän sinnepäin, mutta riittää jos tuloksena on, että sitä ei ole.
Yhden pikku neuvon antaisin kaikille makeanveden akvaarioita aloittaville: koska on todennäköistä, että joudut pikaisesti perustamaan jossain välissä jonkinlaisen väistötilan, tai kippoja ilmestyy lisääkin, niin osta bulkki-pussillinen johtain
halpaa biologista mediaa ja laita se vaikkapa parissa naisten nylon nilkkasukassa/sukkahousussa jonnekin akvaarioon perukkaan odottamaan tulevaa käyttöä.
Sillä tavalla saat välittömästi kypsän väistötilan/uuden akvaarion nykyisestä akvasta ilman sen suurempia kypsyttelyjä ja testauksia. Tuossa hankinnassa ei voi mennä vikaan, ja jos raha on tiukalla, niin säästä mieluumin niistä testeistä. Ei ole mitään väliä onko se väistötila oikea akvaario vai esim. 50-litran muovinen smartstore, niin kypsä varamedia on hyvä olla.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että uuden akvaarion bakteerikanta ei ole koskaan sellainen kuin vanhassa. Jos ei löydy omaa valmista mediaa, niin toiseksi paras vaihtoehto on liveymppi jonkun toisen terveestä akvaariosta. Jos ko. henkilön akva on pyörinyt kuukausia tai vuosia ilman ongelmia, niin ei niitä sinullekaan silloin tule. Ei ainakaan vanhasta mediasta johtuvia. Erinomaiseksi liveympiksi käy esim. toisen akvan suodatinmassasta puristettu liete.
Kannattaa myös muistaa on, että kaloja joskus kuolee. Vieläpä erilaisiin ruman näköisiin valkoisiin läikkiin ja homekasvustoihin. Tämä ei yleensä tarkoita, että akvaariossa on kalatuberkuloosi, neontetran tauti, tai edes varsinaisesti mitään vialla. Se kiva sormenpään kokoinen otus on usein tehnyt pitkän reissun kokonaan toisenlaisista vesioloista. Akvaarioissa on aina opportunistisia bakteereja, sieniä ja homeita. Elä siis hosu ja käy täyttämään akvaa kaikenlaisilla myrkyillä, jos pari kalaa sairastuu ja kuolee. Etenkin sairastuneet pikkukalat usein kupsahtavat joka tapauksessa, jos tauti on päässyt siihen vaiheeseen, että havaitset sen. Säännölliset 20%-50% vedenvaihdot ovat todennäköisesti kaloille lempeämpi hoito kuin myrkyt. Poikkeuksena jos kaloilla on selkeästi loisia tai kaikki kalat ovat kipeitä ja vedenvaihdot eivät auta.
Varoituksen sana niille, jotka tykkäävät työntää akvaarioon paljon juurakoita ja muita orgaanisia koristeita. Iso tappaja akvaarioissa on typpibakteerit ja hajottajat, jotka käyttävät liikaa happea. Jos kalat käyvät jatkuvasti pinnassa roikkumassa, niin akvassa on liian vähän happea TAI kalat eivät pysty syystä tai toisesta hyödyntämään happea (esim. myrkytys). Pidä varalla pikku pullo vetyperoksidia (maksaa noin vitosen) ja esim.
nanostream pumppu. Nuo streamit ovat erittäin kalaystävällisiä, koska eivät tee tolkutonta pistevirtausta, mutta ne on helppo suunnata pintaan ja kierrättävät paljon vettä tunnissa. Lisäksi ne eivät tukkeudu kuten normisuodattimet (koska niissä ei ole suodatusmassaa). Tämä sama ilmiö voi tulla vastaan, jos pöllytät tukkeutunutta pohjaa, vaikka sieltä ei mitään hajuja tulisikaan.
Lopuksi: hommaa helppohoitoisia kasveja, mutta muista, että suurin osa kasveista on kasvatettu poissa vedestä. Kasvit käyttävät tehokkaasti ravinteita vain kun ne ovat terveitä, joten alkuvaiheessa kun kasvit mukautuvat vedenalaiseen elämään, ne lisäävät biologista kuormaa. Ne nimittäin tuottavat paljon orgaanisia yhdisteitä (ja levää) ilmalehtien hajotessa ja toki käyttävät paljon happea yöaikaan, milloin eivät yhteytä. Terveessä akvaariossa ei ongelma, uudessa voi olla.
Eipä miulla muuta...
Just nyt en pääse akvaariokauppiaalta kyseistä valmistetta hakemaankaan, koska työt jne. Miksi mä siltikin mieluummin näkisin NO2:n nousevan ja sitten laskevan NO3:n muodostumisen myötä? Olenko lukenut liikaa aiheesta ja eri käynnistämismenetelmistä, että mulla on menny puurot ja vellit sekasin?
Ja saahan sitä vieraisiin ketjuihin huudella 