Onko akvaarionpito periytyvä harrastus?

[AnniinaH]

Meillä ei ole ollut suvussa kellään akvaariota ja hyvin vähän mitään muitakaan eläimiä. Kukaan ei tajua miten minä yksin voin pitää kotiloista ja ravuista, monien mielestä akvaario on ihan järjetön ajatus.

[Inneremont]

Isoisä -> Isä -> minä.

Eli taitaa periytyä. Oma poikani (8kk) seisoo akvaariokaappia vasten, katsoo kaloja ja sanoo hö hö hö... Taitaa harrastus jatkua...

<- Poikani akvaariokaupassa

[patu]

Täältäkin ääni periytymiselle, isäni biologisella isällä oli kuulemma ollut yli neljäkymmentä akvaariota käynnissä (asui sillon kaksiossa), ikävä kyllä löysimme papan liian myöhään olisi ollut kiva tutustua.

Isälläni on taas ollut akvaarioita niin kauan kuin muistan, kunnes harrastus siirtyi sitten minulle. Toivottavasti poikani ottaa sitten joskus ohjat käsiinsä

Eli minun tapauksessa harrastus tulee jo geeneissä

[Santte]

Pappani on harrastanut , isäni harrastaa edelleen ja minä harrastan

[doriani]

Meillä ei ole periytynyt, ainoa sukulainen, kenellä on akvaario on äitini serkku.

[Höpötys]

Joskus vuonna nakki (1940-1950 luvulla) isäni isällä on ollut akvaario, ihan itse tehty 40 litrainen. Siitä isäni on saanut innostuksen pariinkin otteeseen. Ensimmäistä kertaa en tiedä, toinen oli 1990-luvun alussa (kun ei muutakaan elukkaa voi ottaa, allergisia kun ollaan) ja sitten uudelleen 1997. Jolloin minä innostuin kalasista. Eli jonkin sortin perinnöllisyyttä olisi havaittavissa, ja mun lapsilla ainakin tulee olemaan akvaario kaloineen heti syntymästä asti .

[murmeliotus]

meillä periytyy vaarillani oli akvaario, ja äidilläni oli akvaario ja tämä "hulluus" on periytynyt minuunkin siskoni ei ole akvaarioista ollenkaan kiinnostunut... outo

[Eagle Ray]

Siinä se periytyy missä muutkin luontoharrastukset. Meillä on ollut karkeasti laskien aina akvaarioita, tosin olihan sitä muutama vuosi taukoa. (kirjoahvenaltaassa oli punakorvakilppareita ja sen jälkeen ei mitään muutamaan vuoteen)
Porukat oli sitä mieltä että meille ei enää ikinä tule akvaariota, mutta herätin harrastuksen henkiin viisi vuotta sitten. Muilla sukulaisilla ei ole altaita, ainakaan tällä hetkellä.
Entäs sitten lapset? Niitä ei siis vielä ole. Jos niitä tulee, niin toivottavasti nekin innostuu. Toisaalta ihan typerää sitä vielä alkaa ajatella.
Silloisesta isosta altaasta luovuttiin kilppareiden mukana, mutta ikivanha 60-litran allas on yhä tallessa, ja niin tulee pysymäänkin. Ei siinä uskalla enää vettä pitää, mutta menemään en heitä. Nostalgiaa...

[Zessu]

Meillä jonkinlaista periytyvyyttä näkyvissä. Isäni harrasti kiekko- ja lehtikala-altaita ollessani ihan pikkulikka, viimeinen hävisi ollessani noin nelivuotias. Muutamaa vuotta myöhemmin isoveljeni kokeili vuoden verran akvaarion pitoa ja murrosiän huiskeissa itselläni oli pari vuotta akvaario. Sitten tuli reilun kahdenkymmenen vuoden tauko ja nyt uudelleen alkaneena harrastus tuppaa tarttumaan myös isääni ja veljeeni.

[Blue]

Ei periydy, paitsi että meillä on kyllä kuulemma ollut joku akvaarioksi kutsuttu purkki joskus, mutta siinä ei ole ilmeisesti ollut koskaan edes kaloja (hyvä vaan ). Pikkusisko on jonkin verran kiinnostunut kaloista, tiedä vaikka joskus haluaisi oman akvaarion. Serkulla on ollut akvaario, mutta nykyään se on mulla Eli lähisuvun ainut akvaarioharrastaja olen.

Innostuksen taisin aikoinaan saada kavereilta, joista toiselta ostin ensimmäisen akvaarionikin. Ainakin toinen kavereista harrastaa akvaarioita edelleen, ja on vieläpä sukua (ei siis ihan lähisukua kuitenkaan)

[Kodama]

Meillä ei periydy. Perhe kyllä joskus harkitsi akvaariota kun olin kuusi, samoin äiti nuoruudessaan. Meillä oli joskus sellainen akvaariovihkonen ja selasin sen puhki. Siitä se akvaarioinnostus lähti.

Isän isällä oli kuulemma joskus akvaario, jossa oli lehtikaloja. Pelottaa vain minkä kokoisessa niitä piti.

Oikeastaan yksi syy miksi kiinnostuin akvaarioista, oli se, että olen aina ollut äärimmäisen eläinrakas, mutta allerginen. Olin kyllästymiseen asti puhunut akvaarioista ja lopulta äiti lupasi että saan syntymäpäivälahjaksi akvaarion jos siivoan huoneeni ja sehän toi puhtia hinkkaukseen (muuten, liityin tänne syntymäpäivänäni )

Aion nyt ajaa isoäiditkin hulluuden partaalle ehdottelemalla hoitoallasta. Kyllä ne mummot vielä taipuu.