Kalojen hauskat "töppäykset"

[Nakkis]

En löytäny aiheesti kirjoitettua enkä sopivaa mestaa joten päätin laittaa tänne...

Tänne vois nyt sit pistää kalojen puuhia mitkä on saanu hymyn kasvoille tms...

Tänään tapahtui eräälle timanttitonkijalle pieni moka, se kun on toiseksi suurin 3tonkijan joukosta ja kurittaa pienintä niin epähuomiossa ajettuaan pienemmän pois säntäsi se joukon isoimman kimppuun ja tökkäisi kylkeen... No samalla se näytti huomanneen virheensä... Isoin tonkija kääntyi hitaasti toisen ollessa paikoillaan jähmettyneen, ja voisin sanoa että tämä tonkija sanoi toiselle että "mitä helvettiä ja vähän muutakin" sen verran tyrmistyneeltä se näytti... samalla isoin tonkija antoi kyseiselle tonkijalle sellaisen läksytyksen että oikeen piti katsoa nenä kiinni lasissa kävikö sille pahasti mutta kunnossa näytti olevan.

Toinen hassu juttu on ku tiikerinuoliaiset innostuvat pakastekatkaravusta... Yksi nappaa sen suuhunsa ja alkaa raahata pitkin allasta etsien rauhallista paikkaa ja kaikki muut sitten seuraavat jonossa perässä.

Pistäkääs omia juttuja

[TiHe]

Minulla oli aikoinaan 5 kpl perhoskaloja, akvaario oli 90 cm korkean jalustan päällä + 5 cm styrox + 60 cm korkea allas eli kutakuinkin 155 cm korkealla akvaarion ylälaita, aukaisin syottökannen akvaariosta ja aloin istuttaa täydessä akvaariossa pohjasta irronnutta kasvia kun samassa naapurin täti tuli ihastelemaan kaloja. Naapurin täti pällisteli akvaarioon kun minä tuolilla seisten työnsin kättäni akvarioon, samassa yksi perhoskala säikähti ja fiuu etulasia kohti, suoraan altaasta yli ja naapurin tätin rinnuksille. Iiiiik pari askelta pakkia (täti) ja karkuun, minä tuolilta alas kala käteen ja takaisin altaaseen. Että tälleen...

Pantodon buchholzi





Muokattu - Timppa on 26/02/2002 16:02:53

[oletus]

On erittäin huvittavan(ainakin minun mielestä) näköistä, kun ruokin oskareitani kastemadoilla, ja ahneuksissaan tyypit nappaavat n+1 matoa suuhunsa. Nieleskeltyään vähän aikaa madot alkavat tulla kiduksista ulos, ei siinä kummempaa kuin suuhun uudestaan, kun madon toinen pää on jo siellä. Pahimmillaan madot ovat "kolminkerroin" silmukkana oskarien suussa.

Muutenkin omat oskarini ovat tunnettuja ahneudestaan. Tunkevat suunsa täyteen matoja, plecojen tabletteja... ja menevät sitten jonnekkin puun taakse aivan täyteen tungettuina miettimään; "oliko tuo nyt niin järkevää?" Se ilme on katsomisen arvoinen. Huvittavaa on myös, kun he eivät saa nielastua matojaan, ne vain luikertelevat ulos suusta, joka on muutenkin aivan täynnä.

[Cf]

Akvaarioni evakkolehtikalalla on tapana käydä kokeilemassa kaikkia uusia kaloja, josko mahtuisivat suuhun ja syötäviksi. Vastakotiutunut nuoli-imumonni saikin selkäevän imaisusta kävyn otsaansa. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun kämmenen kokoinen lehtikala pakenee äimistyneenä 4-senttistä monnia...

Pari kierrosta mentiin allasta ympäri, ennen kuin monnilta loppui kunto. Lehtikala piilotteli suodattimen alla melkein tunnin jälkenpäin.

[Jani]

Mulla on sattunu pari vauhdikasta episodia kun puikkokala on ruuan himossaan ruokintasession lomassa napannutkin kastemadon sijasta kiekkokalan selkäruodot suuhunsa.
Siitä sitten kiekko säikähtää ja lähtee ryntäilemään edestaas allasta itseään ravistellen. Puikko vaan ei älyä luovuttaa ja roikkuu jonkin aikaa sitkeästi mukana. Lopulta molemmilla kerroilla homma on päättynyt onnellisesti kun puikko huomaa erehdyksenä ja avaa suunsa.
Kiekko parka sitten selkäevä rispaantuneena murjottelee vähän aikaa ja ihmettelee että mitä oikein tapahtui Kyllä tuossa tohinassa kalojen omistajakin eka kerralla enemmän säikähti kuin hymyili

[NesteHukka]

No se kyllä nauratti, kun plekojen keskeltä syömä kesäkurpitsasiivu alkoi kiinnostaa leväbarbia. No sehän sitten söi sitä, kunnes yhtäkkiä kurpitsasiivu oli sillä kaulassa. Hätääntynyt kala sitten ui ympäri akvaariota kesäkurpitsakaulurissa Kyllä se siitä tosin melko nopeasti pääsi eroon.

[baku]

Minun tulipyrstöni on aivan hulluna survareihin. Kun tulen kaloja ruokkimaan tulipyrstö hullaantuu ja alkaa innoissaan syödä pinnalla kelluvia limaskoita. Raukka ei malta odottaa oikeaa ruokaa. Siinä se sitten ajelee ympäriinsä lehdet suupielissä somisteena!

Kaikki lajit ovat tasa-arvoisia, mutta toiset lajit ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

[aku]

Kerran kun syötin matoja kaloille niin kaksi punakirjoahventa ottivat madon kummastakin päästä kiinni ja lähtivät uimaan ympäri
allasta. Sitten kultajuovamonni otti madon keskikohdan suuhunsa ja riuhtaisi madon kaloilta ja söi sen itse. Punakirjojen ilme oli hassun näköinen.

[Pallokala]

Mitään pölhömpää en ole nähnyt kuin että albiinokynsisammakko heittää aina ensin koko kasan surviaisia suuhunsa ja sitten ne valuvat hitaasti sen suupielistä ulos kun se ei saa niitä nieltyä kaikkea. Valkoista sammakkoa vasten punaiset madot näyttävät ihan vereltä, mokoma vampyyri!

[Raita]

Itselläni on samassa altaassa siiaminpiikkisilmä ja haarniskamonni(vielä vähänaikaa) ja kerran sitten tämä läski siiami oli lötköttelemässä pohjalla ja haarniska ilmeisesti päätti, että tästä mennään nyt ja lähti uimaan suoraan siimin kylkeen, joka kuitenkin lötkötti vain pohjalla. Niinpä haarniska tunki kuonon piikkisilmän alle, ja nosti n. 2 kertaa itseään isomman kalan puoliksi ylös pohjasta. Kyllä se piikkisilmä siinä vähän ihmetteli..

Nämä kaksi ovat kyllä muutenkin kunnon kaveruksia, sillä lötköttelevät altaasa aina vierakkäin, vaikka siellä on muitankin piikkisilmiä. Taitaa olla suru suuri, kun haarniska muuttaa uuteen, isompaan kotiin toiseen kaupunkiin

[-Alix-]

Meilläkin tuo Oskareiden kuuluisa ahneus on hauskuuttava juttu. Ne tietenkin syövät pellettejä kädestä niinkuin Oskari nätisti osaa ja ruokahalu on niin suuri, että pitää lopettaa ruokkiminen parin kourallisen jälkeen vaikka kaloille vielä maistuisi Olisivat enemmänkin jättipallokaloja jos syöttäisi niin paljon kuin ne söisi.

Eräänä aamuna kun olin juuri laittanut kansilasin paikoilleen ja istahdin katsomaan kaloja vähäksi aikaa, hyppäsi kissa altaan päälle. Ei sinäänsä mitään erikoista, mutta kollinpuolikas päättikin tänä aamuna kokeilla vettä lasin aukosta (jospa niitä ihanan tuoksuisia pellettejä olisi siellä altaassa kun emäntä niitä kerran sinne heitteli). Ennenkuin ehdin älähtää, niin ruokailuintoinen Osku silmät tappeina ison saaliin nähdessään ehti vedet loiskuen kokeilla miltä kissantassu maistuu. Siinä tuli kiire sekä kissalle että kalalle... Ja naurettiin kippurassa kummankin ällistyneitä ilmeitä.

Sen jälkeen kesti kauan ennenkuin kyseinen kissa lähti tavanomaiseen tuijotusleikkiin, eli kala ja kissa eri puolilla lasia tuijottamassa toisiaan silmiin. Tätä tehdään minuuttitolkulla, lienee jotain välienselvittelyä siitä, kuka on talon johtava eläinrotu

[NesteHukka]

Meillä pienemmät partikset eivät taida oikein tajua, että tummaleväpleko on kala. Säntäävät ruokailun aikaan aina tummaleväplekon luomaan varjoon syömään, ja sitten panikoivat, kun tummaleväpleko laskeutuu, ja alkaa tulla ahdasta
Leväbarbit taas ovat kiinnostuneita mangoplekon vihreästä väristä. Mangopleko joutuu joskus hätistelemään niitä lätkimällä evällä turpaan.

[Behemot]

Meillä akvan vakioviihdenumero tapahtuu vasta valojen sammuttamisen jälkeen kahden leväbarbin, suuremman ja pienemmän esittämänä. Tilanne alkaa, kun pienempi levis käy nukkumaan miekkakasvin lehdelle heti valojen sammuttua. Vähän aikaa uiskenneltuaan suurempikin yrittää asettua viereiselle lehdelle, joka keinuu houkuttelevasti, mutta sepäs ei onnistukaan vaan lehti antaa periksi barbin alla niin että se putoaa. Silloin se yleensä suuttuu tyytyväisenä lepäilevälle kaverilleen ja ajaa senkin pois omalta lehdeltään "Jos minä en nuku lehdellä niin sitten ei kukaan nuku lehdellä"-asenteella. Noin tunnin kuluttua valojen sammuttamisesta leväbarbit löytyvät vierekkäin pohjalta makaamasta.
Toinen viihdyttävä säännöllisempi ohjelmanumero saadaan monnisista, jotka pinnalla käytyään eivät juurikaan katso, miten laskeutuvat ja ovat siten onnistuneet muutaman kerran putoamaan perhoskirjoahventen päähän.

[Sammy]

Putsatessani ulkosuodatinta, löysin sieltä noin puolentoista sentin mittaisen palettikalan poikasen uiskentelemasta suodattimesta. Ilmeisesti jonkun aikaa ehtinyt asustella siellä, imuputken ritilän läpi ei parimillistä suurempaa fisua läpi mene. Oli siinä kaverilla varsinainen ympäristönmuutos kun pulautin sen akvaarioon. Raukka elänyt lähes umpipimeässä syöden ties mitä roskia ja kotiloita, sitten suureen valoisaan maailmaan, missä on muutakin väkeä. Kaveri oli pari päivää jokseenkin järkyttyneen oloinen.

[Blue]

Heh, kuvittelin että näitä hauskoja juttuja tekee vaan karvaiset lemmikit, mutta näköjään kalatkin

Eipä ole mun kalat tainneet suuremmin mokailla mutta jotain ihan tavallisia juttuja on tapahtunut. yksi helmirihma on kerran hypännyt pois akvaariosta. Siinä tuli paniikki sekä kalalle että itselle, mutta sen jälkeen oli naurussa pitelemistä kun kala oli saatu takaisin purkkiin.

Toinen juttu sattui kun omistin vielä 2 kultarihmakalaa. toinen kaloista oli huomattavasti pienempi ja iso kiusasi aina tätä pientä. Pieni sitten lopulta kuoli stressiin. Menin eläinkauppaan ja ostin mahdollisimman suuren kultarihman vanhalle kaveriksi. Yritti se kiusapukki muutaman kerran härnätä isompaansa, mutta taisi vihdoin tajuta ettei kannata.

Vielä yksi juttu, joka sattui yhdelle akvaristikaverille. Kävin häneltä hakemassa ylimääräiset kardinaalitetrat pois, ja hän niitä siinä pyydysteli pieneen kippoon. Eipä vaan tahtonut tulla mitään kun joka välissä joku kaloista oli lattialla. Lopulta kaveri tajusi laittaa kannen kippoon pyydystämisen ajaksi

[dsl]

Akvaariossani oli taannoin hiekan päällä pyörimässä savinen pikkuruukku. Tullut jonkun kasvipotin mukana. No kuitenkin partis joskus keksi, että sillä saa ruokaa ja minut paikalle. Minua se kyllä pelkää, mutta ruoka maittaa. Ruokin sitä aina kun sen näen liikkuvan. Noh se oppi jossain välissä, että tunkemalla pään purkkiin ja kolistelemalla sillä lasia, saa ruokaa. Noin viikon kolistelujen jälkeen ruukku haudattiin sen verran hiekkaan, ettei kolistelu onnistu. Siihen en osaa sanoa, oppiko se, vai sattumaltako se sillä tykkäsi kolistella ja häärätä.

[ovalo]

Ihme hippi

[Sade]

Tämä nyt ei ole erityisen hauska juttu, mutta en tiedä mitään söpömpää kun kuusi täplämonnista ympyrässä tabletin ympärillä sievästi kaikki omalla paikallaan... Tai kun isoin monninen ruuan jälkeen aina kääntää silmänsä "nurin" ja laittaa viiksensä ristiin. Aivan kuin se irvistäisi.

Tää taas on aika hauska juttu:
Mulla meinaa illalla mennä hermot kun monniset nousee lasia pitkin ylös ja menee sitten vahingossa suodattimen päälle. Siellä on sitten niin matalaa ettei uinti oikein käy, ja joudun joka toinen minuutti tökkimään niitä sieltä alas kun kuuluu sellaista räpistelyä. Onneksi ovat lopettaneet sen (kai) kun vähän säädin suodattimen korkeutta...

[KatjaN]

En tiedä onko tämä hauskaa, mutta juuri äsken keltakirjo nielaisi pallolle tarkoitetun kierteissarvikotilon... ja kokonaisena tietysti. Toivottavasti sillä on leveä suoli, tai ärhäkkäät vatsahapot. Saakelin syöppö
Onkohan tämä sen normaalia ruokavaliota luonnossa?

[niinuska]

Kiitokset hyvistä nauruista! Pakko nostaa josko tulis lisää hyviä juttuja Omat kalat ei oo keksineet mitään raportoitavaa vielä, tylsät otukset

[tiger]

Mulla ei kalat mitään ihmeellisyyksiä tee.. mutta musta on hauskaa kun ostin pari korkkilauttaa kun meinasin selkäuimareita hankkia.

Mulla on akvassa muutamia omppukotiloita ja pari niistä on puolen nyrkin kokoisia. Noh yksi omppu on nyt jo muutaman viikon harrastanut korkkilautalla liftailua. Se roikkuu korkkilautan reunassa niin että se happitorvi on pinnalla ja muuten vedenalla.. ja suodattimet ja virtaus vie sitä altaan päästä toiseen.. Se näyttää tosi hassulta kun korkki vielä koko ajan pyörii. Luulis jo vähemmästäkin pyörryttävän.

Kerran siivotessa pudotin sen korkilta vahingossa kun lautta ui mun käteen ja kaveri vissiin säikähti, että mihin se osui. NO ei kestänyt kuin vartti niin se oli taas omalla paikallaan kellumassa edes takas. Musta on vähän outoa miten se sen korkin aina saa kiinni.. mut jotenkin se sinne aina takaisin pääsee.
tiger

[Aquados]

Muutenkin omat oskarini ovat tunnettuja ahneudestaan. Tunkevat suunsa täyteen matoja, plecojen tabletteja... ja menevät sitten jonnekkin puun taakse aivan täyteen tungettuina miettimään; "oliko tuo nyt niin järkevää?" Se ilme on katsomisen arvoinen. Huvittavaa on myös, kun he eivät saa nielastua matojaan, ne vain luikertelevat ulos suusta, joka on muutenkin aivan täynnä.

Tuon ilmeen minäkin tunnistan omista oskuista

Kastematoja en ole vielä niille ehtinyt tarjota, mutta sitten ensi kesänä oskut saavat uudenlaista "kuurmeeta".

[teemu7117]

Hauskuus on tässäkin tarinassa hieman kyseenalaista, mutta aikaa sitten onnistuin haalimaan akvaariooni samettitaudin ja erinäisten typeryyksien jälkeen siirtämään taudin menestyksellä myös toiseen akvaariooni, jossa oli n. 90 kyhmyotsan poikasta, jotka sitten alkoivat kuolla tautiin kovalla tahdilla.

Kyhmyotsan poikaset olivat siinä 2-3 cm mittaisia ja tukevarakenteisia kun ovat niin eivät ole mitään helppoa purtavaa. Erinäisten hölmöyksien seurauksena olin siirtänyt vanhan haarniskamonnini (n. 10v) samaan pyttyyn ja töistä kotiin tullessani lääkityksen jo ollessa päällä oli haarniskamonni päättänyt vetäistä tautiin kuolleen kyhmyotsan poikasen suihinsa raukalla kun tietysti nälkäkin jo oli.

Ei siinä sinänsä mitään vikaa ollut muuten, mutta kyhmyotsan pyrstö roikkui monnin suusta ulkona ja monni painoi menemään pitkin pönttöä aivan normaalisti. Ajattelin että sillä on vain ruokailu kesken ja tunnin jälkeen kun ahven roikkui vielä aivan samalla lailla huulessa ajattelin että nyt se kyllä jumalauta tukehtuu.

Ei siinä muuta voinut kuin kerätä rohkeutta ja kaivaa firman isoin haavi esiin. Monni haaviin ja nyrkkiin ja toisella kädellä vedin kuolleen ahvenen kalan suusta ulos melkoisella voimalla, kun muuten ei tullut. Homma päättyi haarniskamonnin kohdalta onnellisesti ja viimeeksi pari tuntia sitten syötin sille kädestä pakastekuivattua tubifexia. Ongelmana on nykyisin ainoastaan se että kun yrittää viattomasti työntää kättään akvaarioon niin samantien kaveri on kädessä kiinni. Mitenkähän veikka luonnossa pärjäisi kun vastaan tulee 10 kertaa isompi otus ja samantien rynnätään siihen kiinni.

Ainiin toinenkin hauska tarina kyseisestä monnista, josta olen vieläkin hieman pahoillani. Aikanaan monni tykkäsi lepäillä akvaarion takalasia vasten kasvien takana pystyssä päivisin. No siihen sattui sitten paikalle valpas akvaristi kynsisakset kädessään lyhentämään pitkäksi venyneitä kasveja. Kasvi napsahti poikki ja samalla nipsauksella meni myös yksi monnin komeista viiksistä. Hirveä rytinä päällä se sitten painoi akvaarion toiseen päähän, kun julmasti joutui heräämään kesken päivätorkkujen. Kalaparka. Onneksi viiksi kasvoi ennalleen.

[dth]

Yksi sinisateenkaarikala on kerran nielaissut vähän hapertuneen ja poikkimenneen kuminauhan joka oli jaavansaniaista pitelemässä kannossa.
Punainen kuminauhanpätkä sitten vilkkui sattarin suusta, ja ei muuta kun haavimaan kala ja kiskoin sen kuminauhan sen sisuksista.

Opetus: jaavansaniaiset saavat täst lähin kellua jos haluavat, enää en niitä laita kiinni millään (edes siimalla)

Joskus aikoinaan punasilmäpleko sai nakerrettua itselleen kurkkukaulurin, ja paineli kurkun kehykset kaulassaan menemään.
Sitten vaan kala kiinni ja saksilla varovasti kurkkukehys poikki.

Opetus: leikkaan aina kurkut ja kesäkurpitsat pituussuunnassa halki ettei vastaavaa tapahdu.

[millia]

Tetrathan nyt ovat tunnetusti kauheita rohmuja, eikä ketään varmaan yhtään hämmästytä nämä jutut mutta kerron kuitenkin.

Laitan 310-litraiseen fisuille ruokaa, kiekkorakeita. Ajattelen, että laitetaan kerralla sellainen määrä, että osa sapuskasta ehtii pohjalle kasvien siimekseen mistä monniset sitten korjaavat ne parempaan talteen. Sinänsä ihan jees, ellei akvaariossa olisi ikinälkäisiä pikkukirsikkatetroja (=roikkuvatsatetroja vaan meillä). Tetroille tuli kova kiire. Nyt äkkiä kaikki rakeet suuhun mitä vaan näkyy. Ihan hyvin ne saivatkin kerättyä ne, mutta nieltyä ei saatu. Hassun näköisiä olivat, kun suuhun oli kerätty jo niin paljon rakeita kuin mahtuu, mutta vielä näkyi muutama. Ainoa ratkaisu näkyi sitten olevan pullauttaa suusta rakeet (Tetran discus) ulos ja yrittää uudestaan sovitella niitä niin että loputkin mahtuu. Ei sillä ole niin väliä, saako niitä oikeasti nieltyäkin. Näköjään pikkukirsikkatetran suuhun mahtuu hyvin n. 10-15 kiekkoraetta.

Toinen ahnetetrajuttu tapahtui silloin kun 250-litraisessa oli vielä punasilmätetroja. Keväällä oli parvekkeelle ilmestynyt pari vielä vähän kohmeessa olevaa kärpästä. Innokas akvaristi siitä sitten saalistamaan kaloille vähän elävää ruokaa. Isoja ja pulleita kärpäsiä olivatkin. Ajattelin, että kyllä kalat ne riipivät osiin, riittää kaikille vähän. Ahnein punasilmätetroista ei kuitenkaan ollut samaa mieltä. Se tempais kokonaisen kärpäsen pinnalta ja pinkoi äkkiä pakoon etteivät muut vaan saa mitään. Hetken krapulatetra sitten piileskeli pusikossa miettien, mitä nyt pitäisi tehdä tälle oman päänsä kokoiselle saaliille. Nähtävästi parhaaksi katsomansa ratkaisu oli uida niin monta kertaa akvaarion sivulasia päin, että kärpänen painui sisään suuhun (mistä siis muut eivät sitä varmasti saa).

Ja välillä ahneista taistelukaloista. Menen normaalisti ruokkimaan taistolaa. Paikalle pinkoo ylinopeutta yksi pieni naaras joka sitten vielä varmuudeksi loikkaa loppumatkan, että saa hiutaleet suoraan ilmasta kiinni. Ei siinä mitään, mutta liidon aikana paikalle ehtii myös vanha ja vihainen koiras. Tytteli laskeutuu loikastaan suoraan vanhan herran naaman eteen. Seuraa lyhyt jähmettyneisyyden hetki. Koiras varmaan miettii, että miten se kehtaa ja naaras, että o-ou, nyt ollaan pulassa. Ei siinä sitten sen kummemmin käynyt. Naaras syöksähti täysiä karkuun ja koiras siitä sen kummempaa, jatkoi rauhassa ruokailuaan.