Käärmekala

[kalastaja]

Sattuuko kellään uiskentelemaan tälläistä otusta? Ja jos näin on niin kerrothan hieman Niilinhauestasi. Millainen on mitä syö?

[Pallokala]

Minulla ei ole mutta kaveri aikoo hankkia joten minuakin kiinnostaisi jos joku kertoisi kokemuksia. Etenkin että minkälainen on muita kaloja kohtaan.

[kalastaja]

Neontetrat ovat suupaloja ja milikset täyttävät jo hieman vatsaa...

[maketzu]

Eipä ole minullakaan ollut mutta luiskelin kirjasta että se on noin 40 cm:n pituiseksi kasvava petomainen kala. Sopii kirjan mukaan keskikokoisten ja suurten kalojen kanssa.
Samaisen kirjan mukaan syö erilaisia eläviä ja pakastettuja hyönteistoukkia, kalanpaloja ja ehkä pakastekuivattuja ruokatabletteja. Hiutaleruokia ei kuulemma syö.

[dsl]

Sattuuko kellään uiskentelemaan tälläistä otusta? Ja jos näin on niin kerrothan hieman Niilinhauestasi. Millainen on mitä syö?

Eikös käärmekala ja niilinhauki ole eri asiat? Vai sekoitanko nyt kenties niilinahveneen tai johonkin vastaavaan. Tuli vain mieleen, kun juuri oli ohjelma, missä puhuttiin afrikan joidenkin järvien hyttyssumusta, mikä on tullut, kun muistaakseni niilinhaukia tai -ahvenia paikkaan, jossa niitä ei kuuluisi olla. Paikkaa en muista, oliskohan ollut Viktoria tms. järvi, ja ongelma tuli siitä, ettei enää ollut pieniä kaloja syömässä surviaisen jne. toukkia.

Neontetrat ovat suupaloja ja milikset täyttävät jo hieman vatsaa...

Hmm. Jos en aivan väärin muista kalaa, niin monniset eivät kelpaa ruoaksi. Tämä luulo perustuu siihen, että olen niitä mielstäni nähnyt samassa purkissa.

[Raita]

Kirjoissa ilmoitetaan käärmekalan pituudeksi n. 40 cm mutta eräs "tuttu" kertoi hänellä olevan jo n. 60 cm pitkä ja miehen peukalon paksuinen käärmekala

[Liisa S]

Ihan eri kaloja ovat vaikka toki sukulaisia, eli alkuperäinen kysyjä avatkoon jotain kirjaa sen verran että saa päätettyä mistä kalasta hän oikeasti haluaa tietoja.

Käärmekala (Erpetoichthys calabaricus) on käärmemäinen, luikeromainen petokala. Niilinhauet (suku Polypterus, monta lajia) ovat enemmän haukea muistuttavia hoikkia, jäykähköruumiisia petoja. Ainakin kirjoniilinhaukea (Polypterus ornatipinnis) pidetään jonkun verran akvaariokalana.

Ja se Viktoria-järven alkuperäistä kalakantaa tuhoava kookas peto on niilinahven (Lates niloticus) joka kuuluu ahveniin, ei kirjoahveniin ja on läheistä sukua lasiahvenille. Paljon korkearuumiisempi kala kuin edellämainitut petolajit.

[-Alix-]

Käärmekalaa olen nähnyt jopa Platyjen kanssa. Tosin omistaja ei edes olettanut että Platyt selviävät hengissä Altaassa on muuten erikokoista kalaa, monnisiakin. Ovat varsin veikeitä veikkosia, kyseiset kaksi olivat n.30 cm ja asustelivat n. 700-litraisessa altaassa, uiskentelivat koko ajan ja vaikuttivat vilkkailta ja eloisilta sekä päivällä että myöhään illastakin.

[ninnikissa]

Ex:llä oli (on varmaan edelleenkin) kaksi niilinhaukea/käärmekalaa (molempia nimiä käytettiin samasta kalasta liikkeessä, enkä nyt jaksa tarkistaa kun en silloinkaan, kumpia ovat) Uiskentelivat haibarbien kanssa, ja oli kai siellä muitakin kookkaampia kaloja samassa. Miellyttäviä otuksia, melkein kesyjä, antoivat "silittää" ruokittaessa ja joskus muutenkin.
Itse haaveilen mokomista pötkylöistä, mutta vasta kun altaan koko lähenee tuhatta litraa. Ovat kovin eläväistä sakkia siis..

[aquaristo]

Moikka Kiinasta!

Omat kokemuksen käärmekalasta (Erpetoichtys calabaricus) ovat vuodesta 1986-1994, jolloin yhdessä seeprakirjoahventen ja seepraplecon kanssa maijaili noin 35-senttinen ko. lajin edustaja.

Kyseinen, Madoksi kutsuttu, kala oli varsin sympaattinen otus; se kesyyntyi vuosien myötä täysin ihmiskättä pelkäämättömäksi. Ruokavaliona sillä oli kaikenlaiset ruoat: joskus tuoreita, siivottuja pikkumuikkuja, kaikenlaisia äyriäisiä (krilli, mysis, yms, pakasteena ja pakastekuivattuna, kelpasivat yhtä hyvin) ja se söi myös hiutaleruokaa. Mutta, eritysesti Tetran Cichlid Stickit olivat sen suurta herkkua (joita se söi suoraan kädestä) ja vieläpä helppoja niellä; käärmekala näet nielee saaliinsa kokonaisena ja ko. ruokapuristeet ovat kuin vartavasten suunniteltuja sille.

Käärmekalani tapasi usein lepäillä lähes pinnan tuntumassa, suurten miekkakasvien lehtien päällä. Tai sitten kivenlohkareista muodostuneiden kolojen uumenissa. Varsin aktiivinen se oli, sekä päivisin, että öisin.

Kerran sitten sain idean hankkia sille lajitoverin ja niin teinkin, mutta niiden yhteiselo ei ollut kovin ruusuista. Vaikka akvaarioni koko oli n. 700 litraa ( tilaa kaikille yllinkyllin), ei tämä alkuperäine Mato ei näyttänyt sietävän toista kaveriaan, vaan aina puraisi (ei vahigoittanut kuitenkaan) tätä kohdatessaan. Sukupuolieroja en tuntenut silloin, joten mahtoiko olla kyse esim. koiraiden välisistä reviiri- tai muista valtataisteluista.

Mukava ja tutustumisen arvoinen kala, sanoisin minä. Se voi jopa muodostua ihan todelliseksi eläinystäväksi, kuten minulla kävi.

Mutta, pieni varoitus: pienet kalat, jotka käärmekala saa kiinni ja hampaisiinsa, ovat armotta mennyttä.
Harkintaa siis allaskumppaneiden suhteen, mutta muuten todella sympaattinen kaveri.

[dsl]

Ja se Viktoria-järven alkuperäistä kalakantaa tuhoava kookas peto on niilinahven (Lates niloticus) joka kuuluu ahveniin, ei kirjoahveniin ja on läheistä sukua lasiahvenille. Paljon korkearuumiisempi kala kuin edellämainitut petolajit.

Hmm. Suo anteeksi tyhmä kysymys, mutta mikä on ahvenen ja kirjoahvenen ero? Onko ne eri joukko, vai onko kirjoahvenet ahventen osajoukko?

[kalastaja]

No kai sitten pitää myöntää tiedottomuuteni asiasta että eri kalaoja ovat.
Luin jostain opuksesta otsikolla niilinhauki ja sen alla oli käärmekala, joten 1+1=

Juu monniset eivät ole kelvanneet ravintokaloina, vaan ovat sopuisaa joukkoa keskenään.

Letkuni eli käärmekala innostui suunnattomasti uiskentelemaan kun lisäsin altaaseeni virtausta, näytää olevan virtaus sen lempipaikka jossa voi kiemurrella.

Piilopaikkana letkulla on haitariputkea jonne se vie saaliinsa ja nielee siellä. Pää osin saaliita ovat olleet kuoritut pakaste katkaravun palaset. Kastemadot ovat kysyttyä herkkua, pitkä lierokin niellään kokonaisena.

[Fisu]

Suo anteeksi tyhmä kysymys, mutta mikä on ahvenen ja kirjoahvenen ero? Onko ne eri joukko, vai onko kirjoahvenet ahventen osajoukko?

Eikös se tähän tyyliin mennyt :

Lahko Perciformes, Ahvenkalat
- alalahko Percoidei
-- heimo Cichlidae, kirjoahvenet
muita heimoja esim:
Centropomidae, lasiahvenet johon niilinahven kuuluu
Serranidae, meriahvenet
Percidae, johon ahven ja kuha kuuluvat
Monodactylidae, kuukalat
Toxotidae, ampujakalat
Chaetodontidae, perhokalat
Pomacanthidae, keisarikalat
Muita alalahkoja ovat esim. barrakudat ja huulikalat.

--------------------

Mulla on ollut käärmekala pariin eri otteeseen lemmikkinä (ei tosin samanaikaisesti) ja kala on kyllä todella huippu 'tapaus'. Kyllähän se syö pienempiä kaloja jos niitä kiinni saa, mutta en kuitenkaan menisi petomaisuutta alleviivaamaan liiaksi. Useimmat suuremmat kalat syövät pienempänsä tilaisuuden tullen... ja sehän tekee niistä hauskempia otuksia.
Kuten keskustelussa aiemmin mainitaan kala todella kesyyntyy kädestä syöjäksi ja on mielenkiintoinen seurattava, koska se ei ole niilinhaukien kaltainen passiivinen möllöttäjä vaan useimmiten liikkeessä.
Käärmekala tulee herkästi purkista ulos, jälkimmäinen yksilö päätti päivänsä lattian kautta (tosin oltuaan heikossa hapessa soran syönnin takia, ahne otus kun oli).
Kala on aika hidas kasvuinen, molemmat yksilöt olivat n. 25cm ostettaessa eikä kumpikaan ehtinyt niiden muutaman vuoden aikana, mitä ne minulla olivat, kasvaa kuin muutaman sentin.

Kari

[aquaristo]

Terve Kiinasta!

Yksi tapaus Madon elinkerrasta:

Ennen sitä 700-litraista allasta, minulla oli 250-litrainen (vuonna -86, kauan on aikaa siis .), lähinnä loisto-ja ilveilijäbarbeilla kansoitettu akvaario. Ja tähän akvaarioon siis hankin tämän käärmekalan aluksi.
Siinä sitten eräänä iltana ruokin kalojani jälleen ja tälläkertaa ruokatableteilla jotka puristin etulasiin kiinni. Barbit tulivat tietysti innoissaan ja nälkäisinä näitä tabletteja nokkimaan ja haistoipa käärmekalakin ruoka-ajan tuleen. Barbien siinä riehuessa ja veuhtoessa, Mato tuli niiden sekaan myös ottamaan osaansa. Se yritti repiä tabletteja, kuitenkaan siinä onnistumatta.
Äkkiä se nappasikin erään loistobarbinaaraan suuhunsa ja painui huimalla nopeudella kasvitiheikköjen sekaan nauttimaan saalistaan. Vähän tiukkaa teki täysikasvuisen loistobarbin nieleminen sille, mutta kyllä se sen söi.
Ja oli onnellisen ja tyytyväisen oloinen tämän jälkeen; oikeaksi, hurjaksi petokalaksi varmaan tunsi itsensä .

Aika pian tämän jälkeen hankin sitten tämän isomman altaan, josta se sitten sai paremman kodin, isompien ja ronskiempien kalojen seurassa. Tosin, kyllä se sielläkin vähensi luonnollisella tavalla seeprakirjoahventen poikasia, joita ajoittain oli aika runsaasti.


En toki tarkoita, että käärmekala olisi jokin hirmuinen peto, mutta kyllä se ottaa tilaisuudesta vaarin, jos sikseen tulee .

[kalastaja]

Kuulemma ravintonsa se saalistaa öiseen aikaan, juuri nukkuvat kalat.
Neontetroja meni kymmenen, ressukat nukkuivat autuaan tietämättömänä pohjalla vaanivasta vaarasta

Monniset taitaa olla sen verran valppaampia etteivät päädy sapuskaksi...

[Jani]

Heheh...nyt karkaa tämä käärmekalan maine jo niin petomaiseksi että pakko laittaa vähän kaverille puolustusta
Elikkäs omat kokemukseni käkkiksestä:

Mulla on ollut reilun 10 v aikana 3 yksilöä. Ensimmäinen urokseni eli useita vuosia onnellisena ja söi kädestä matoja ja tubifeksiä jne. Eräänä aamuna se löytyi kuivuneena lattialta. Oli tullut syöttöluukun LÄPI lattialle. Eli pikkuinen lasikolmio ei ollut riittävän jämerä pitääkseen käärmekalan altaassa. No siinähän meni fiilikset aika pahasti ja omat rippijuhlatkin oli aika ankeat ku otti koteloon niin maan perusteellisesti.

Toinen yksilöni niinikään eli muutaman vuoden ja kasvoi n. 10 cm. Tämä oli hieman arempi ja ei niin innokas kädestä syöjä. Mieliruokana kastemadot ja katkarapupelletit. Sen tarina päättyi sairastumiseen sillä perustettuani tämän nykyisen altaani, alussa oli hieman ongelmia romahtelevan pH arvon kanssa. Päätelmä: käärmekala ei viihdy matalassa pHssa. Suositeltava on 6.5-7.

Nykyinen hyvissä voimissa oleva käärmekalani onkin sitten oikein vilkas tapaus. Altaassani on 13 kardinaalitetraa ja yhtään se ei ole niistä syönyt vaikka on ollut lomani aikana viikon ilman ruokaa. Etenkin hyvin ruokittuna käärmekala ei tee pahaa kärpäsellekkään sillä jos käärmekalalla ei ole nälkä, se kieltäytyy jopa mieliruuastaan. Tämän yksilön mieliruokaa on silakkafileet joita pilkon sille saksilla ja syötän joko kädestä tai tikun nokasta. Myös pohjalta käkkis noukkii pudonneita paloja mikäli muut kalat (ahneet puikot) eivät ehdi ensin (ehtivät 99.9 % varmuudella) Päätelmä: käärmekala ei ole mikään ihmeemmin petomainen kala. Poikkeuksia aina tietenkin löytyy, esim kaverini käärmis söi 5 cm pitkän harjaravun kokonaisena kun rapuparka oli vaihtamassa kuortaan.

Yleistä mutu tietoa käärmekaloista ja hieman faktaakin: maksimi koko 90 cm luonnossa. Akvaariossa aina jäänyt mulla n. 40 cm. Katsotaan miten tässä 200 cm altaassa käy. Käärmekala tykkää lämpimästäkin vedestä (minulla 28 c) ja luulisi afrikassakin aika lämmintä Niilissä olevan.

Uroksen ja naaraan erottaa selkäevien määrästä. Naaraalla 6-8 ja uroksella 8-12 evää selässä. Evien määrä tosin vakiintuu vasta kalan kasvaessa. Nykyisellä yksilölläni aluksi eviä oli vain 6 ja kun se kasvoi 10 cm, eviä olikin yllättäen 10 eli kyseessä uros yksilö.
Minulla käärmis ei ole todistettavasti koskaan syönyt yhtään elävää tai kuolluttakaan kalaa. Kalahan on kyllä peto mutta sen maine on vähintäänkin liioiteltu pikkukalojen syöjänä.
Käärmekala niinikään tykkää piilopaikasta. Kuitenkin se liikkuu yleensä paljon enemmän kuin makaa piilossa. Pitkänä kalana se siis vaatii kookkaan altaan koska se ravaa ympäri laseja, etenkin veden vaihtojen jälkeen, pimeässä ja nälissään.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa että käärmekala on akvaariokaloista niitä lajeja jotka minua kiehtovat tosi paljon. Se on vaatimaton, tosin ruokintaan kannattaa satsata. Sitä on kiva katsella kun se luikertelee kasvien lomassa hymyssäsuin. Sillä on aina pieni virne naamallaan...

[aquaristo]

Terve Kiinasta taas!

Nyt osuit kyllä aivan nappiin, Jani!
Hieno kirjoitus ja se herätti minussakin paljon muistoja Madosta ja sen kaverista. Tulee tässä raavaallekin miehelle ihan tippa linssiin, mukavia eläinkavereita muistellessa...

Ja petomaisuudesta vielä, että voihan se olla aikalailla yksilökohtaistakin. Onhan meissä ihmisissäkin eroja: toiset syövät mieluummin kasviksia, kun taas toiset, kuten minä, tykkäävät reilust lihastakin .

Toivottavasti täältä Kiinastakin löytyy taas sellainen käärmekala.

Muita niilinhaukilajeja kyllä on; näin juuri äskettäin, akvaariomarkkinoilla käydessäni, muutamia aivan pikkusia sellaisia. Lajia en tuntenut.

Onkohan kellään tiedossa jotain webbisivua niilinhauista?

[Fisu]

Tässä on jotain niilinhauki aiheista:
http://www.infochembio.ethz.ch/links/zo ... echtv.html
http://www.mongabay.com/fish/polypterididae.htm
http://www.wetwebmedia.com/FWSubWebInde ... terids.htm
http://www.thetropicaltank.co.uk/Fishindx/polypter.htm

Kari

PS. edelliset on hakusanalla 'polypteridae', haulla 'polypterus' saa varmasti tuhottoman paljon osumia.

[kalastaja]

Tuntuu kyllä löytyvän! Ainoana ongelmana pidin tuota lontoon murretta joka ei ole kamalan hyvin hallinnassa.

[Chyental]

Heips!
Poikaystäväni on vallan ihastunut käärmekalaan, enkä itsekään sitä vastenmielisenä pidä.

Ymmärsinkö yhteenvetona, että yli 500 litrainen pitäis olla kämppänä, ja mikäs olis muiden kavereiden minimikoko? Vanhemmiten ilmeisesti muuttuu agressiiviseksi lajitovereita kohtaan? Ainakin paikallisessa oli kaksi tai useampi käärmekala samassa altaassa. Kuinka vanhaksi elävät, kuinka tarkka vesiarvojen päälle? Töissä kun ollaan ni ei oo kauheesti aikaa etsiskellä käärmekalasta tietoa jos jonkinlaisilta sivuilta, pari on kyllä tullu tsekattua. Ajankohtaista tämä ei ole, annan poikaystäväni nyt ensin perustaa pienen taistelukala-akvaarion (omaan 80 litraseeni, josta piti kylläkin tulla karanteeni), jos innostus säilyy ja on halukas pistämään enemmänkin rahaa harrastukseen, en häntä kiellä.

[Jaani]

Tekisikö käärmekala selvää timanttikirjoahvenista, selkäuimarimonneista, kongontetroista tai vastaavan kokoisista kaloista? Ei kai söisi ainakaan aikuisia. Lähinnä uskoisin lounaslistalle joutuvan timanttikirjoahven naaraan, joka ei ole kovin suuri. Lisäksi altaaseen saattaisi tullee Steatocranus tinanteja tai jotain muita saman suvun ahvenia. Siis miten suuren kalan käärmekala voi syödä ollessaan 40 cm pitkä?

Kannattaako minun ostaa tämmöinen veijari vai jättää se kaupan altaaseen? Näin eilen tämän kalan ensimmäistä kertaa. Pituutta sillä oli noin 25-30 cm ja jos erikoisuuksia havittelee, niin tämä oli kyllä aika yliveto!

Allas, johon kala olisi tulossa on 325 -litrainen ilman kansilaseja. Kansilasien merkityksestä voitanee olla kahta mieltä tämänkin kalan kanssa. Kansilasitkaan eivät ole estäneet kaikkia yksilöitä tulemasta pois altaasta. Pitäisi ne kulmakolotkin ilmeisesti tukkia ja sen jälkeen veden kaasujenvaihto kärsinee jonkin verran, kun laatikko on täysin umpinainen.

-Kingfisher-

[kalastaja]

No koon puolesta aikuiset milikset kelpaavat mutta saattaa viedä hetken nileskelyssä... Pakaste katkarapu on kooltaan sellainen joka menee vielä mukavasti kurkusta alas...

[Jaani]

No koon puolesta aikuiset milikset kelpaavat mutta saattaa viedä hetken nileskelyssä... Pakaste katkarapu on kooltaan sellainen joka menee vielä mukavasti kurkusta alas...

Eli tuon puolesta ei pitäisi olla ongelmia. S. tinantien myyntikoko oli aika pieni, mutta ehkä nekään ei enää menisi käärmeen suihin. Tulisi aika kalliita suupaloja. Niiden hinta pyöri jossain 15 euron tienoilla per kappale. Tietty voisihan niitä kasvattaa suuremmaksi toisessa altaassa ja vasta sitten siirtää käärmeen seuraan.

-Kingfisher-

[kirjo]

Meillä elelee n.25 cm käärmekala, ja aivan ihana otus. Kiltti tossukka, leijailee hillitysti ympäri allasta ja väitän kaverin seuraavan tapahtumia purkin ulkopuolellakin. On kuitenkin tyhmä kuin saapas, sekä survarit että katkaravut syötän suoraan suuhun kasvipihdeillä, ei raukka erota ruokaansa muuten. Kokonaiset katkaravut tosin saavat petovietin esille senverran, että saalis suussa sännätään salamannopeasti piiloon syömään. Kavereina on isoja kongontetroja, joiden tullessa käärme teki syöksyn pienintä kohti tasan yhden kerran. Havaitsi liian suureksi eikä ole senjälkeen yrittänyt. Myös pienet monniset saavat olla rauhassa.
Ui joskus pää pinnalla pitempiäkin matkoja, ja siksi kulmien reiät on peitetty suodatinvanusta leikellyillä palasilla tiiviisti. Voin hyvin kuvitella kalan innostuessaan sinkoutuvan kaaressa lattialle. Olen nähnyt sen myös törmäävän keskitukeen...
Pitää lymyilystä niin kasvien kuin minkä vain piilopaikan tuntumassa, vaikka esillä paljon onkin. Meillä lämpö +24, ehkä saisi hieman korkeampikin olla. Suosittelen vilpittömästi tarpeeksi suureen purkkiin. Myyjä kertoi että saattaa elää 20-30 vuotiaaksikin, toivon että pitää paikkansa!

[Jaani]

Suosittelen vilpittömästi tarpeeksi suureen purkkiin. Myyjä kertoi että saattaa elää 20-30 vuotiaaksikin, toivon että pitää paikkansa!

Kylläpäs se elää vanhaksi, jos tuo tieto pitää paikkansa!

Kuinka isossa altaassa teidän käärmekala elelee? Tarpeeksi suureen purkkiin... Kuinka suuri on tarpeeksi suuri mielestäsi?

Tosi kiva lukea muiden kokemuksia ennen kuin itse hankkii ko. otuksen, ettei tule tehneeksi mitään harkitsematonta ja tyhmää päätöstä. Voittopuolisesti käärmekalasta on sanottu vain pelkkää hyvää.

Kansilasit minua vielä mietityttää. Niitä altaassani ei ole. Kokeilemallahan sen saa tietää pysyykö se kala altaassa, mutta aika rankkaa on lähteä testaamaan. Ehkä kehitän jostakin lasit altaan päälle.

-Kingfisher-