Turun monnikatselmuksesta (Marin suosiollisella avustuksella) hankkimani somamonniset (Corydoras davidsandsi) ovat kuteneet jo muutamaan kertaan, ja nyt sain ekat näköhavainnot uivista poikasista
! Ja ihan kuin siinä ei olisi yhdelle kerralle jo tarpeeksi, somavauvoja ihmetellessäni silmään sattui hieman pienempi vauva, joka kaiken lisäksi roikkui naamastaan lasissa. Raavin päätäni ja ihmettelin kummallisesti käyttäytyvää rumaa ankanpoikasta noin sadasosasekunnin, kunnes hiffasin, ettei se ole monninen alkuunkaan, vaan samassa lastissa saapuneiden, paraguaylaisten Otocinclus sp. -veitikoiden jälkikasvua
. Kumpiakaan ei ole kovin monta. Olen tähän mennessä bongannut samalla kerralla vain 2 somaa ja 2 ottoa (uivia). Pohjalla viipottavien somamonnispoikasten tarkkailu on hankalaa, koska hiekka on 0,5-1,2-millistä. Siitä ei tuollainen about senttinen sopivasti väritetty kaveri vielä juurikaan erotu. Otot taas saattavat piileksiä puskassa vaikka miten sankoin joukoin.
Poistin kaikki emokalat toissapäivänä, kun somamonniset olivat kuteneet toistamiseen. Altaassa on siis vielä satsi uutta mätiä (arviolta 10-20 munaa). Tarkasti on paha sanoa, koska mäti on suurelta osin piilossa isossa jaavansaniaispuskassa. Edellinen laaki oli samankokoinen, ja lisäksi näkyvillä olleista munista homehtui iso osa. En uskonut näkeväni poikasia tuosta satsista, siksi odotin uutta "kierrosta" ennen emojen poistoa. Kirjallisuus julistaa, että somien kutu voi tuottaa jopa 80 mätimunaa. Missähän mahtaisi olla vika, kun omani ovat saaneet aikaan vain alle 20 kerralla? Vanha somamonnisparini on myös kutiessaan aina jäänyt alle tuon rajan. Kalat ovat mielestäni täysikasvuisia, joten siitä ei liene kysymys. Liekö porukkaa liikaa (6)? No, se vanha pari kuti kyllä ihan kaksin.
Ottojen mätimunien määrästä mulla ei ole mitään käsitystä. En nähnyt yhtäkään, vaikka olen haukansilmin tiirannut monnisten mätiä lähes päivittäin. Poikasiakin voi olla puskassa vaiks miten monta piilossa.
Ja sitten vähän dataa kootussa muodossa, jos jotakuta kiinnostaa. Allas on 128-litrainen. Lämpöä noin 23-24 astetta, vesi ihan käsittelemätöntä Stadin vesijohtovettä, eli pehmeää, pH tod. näk. hieman alle 7 (pitääpä mitata). Suodattimena oli (ennen kutua) Eheim 2010 ilmastinosan kanssa, eli sopivasti virtausta ja happea. Somisteena 30-senttinen omenapuun oksa, jossa jaavansaniaista, lisäksi joitakin kiviä ja puunpalasia. Vedenvaihdot vajaan viikon välein, noin 50% kerralla. Pohjalla muutama sentti 0,5-1,2-millistä puhallushiekkaa (olisinhan minä tiennyt tämän jo etukäteen: hienompi olisi ollut parempaa).
Kalat (4 somamonnista, 6 ottoa) tulivat siis Monnikatselmuksesta 13.10., ja tuupattiin tähän pyttyyn karanteeniin, tosin silmissäni välkkyi kudetus jo silloin. Pari viikkoa sitten heitin sekaan 2 vanhaa somamonnistani. Altaassa on lisäksi pieni armeija kierteissarvikotiloita siivoilemassa. Ruuaksi on tarjoiltu survaria, mustaa hyttysentoukkaa, spirulina discejä, välillä räkmixiäkin.
Lisäksi, vähän niinkuin varmuuden vuoksi, olen somien ekan mädin kuoriutumisen jälkeen tarjoillut altaaseen myös vastakuoriutunutta artemiaa, sitä kun on joka tapauksessa tullut "valmistettua" muita poikasia varten. Nyt ajattelin tarjoilla altaaseen myös hienoksi murskattua hernettä, Tetran Baby-jauhoa ja leväisiä kasvinosia ottolapsia (heh
) silmälläpitäen. Ehkäpä mikromadotkin kelpaisivat. Kati
P.S. Tuire: piä peukkuja, niin saat niiden jo lupaamieni neljän viljelyraportin sijasta kuusi!
(on ihan äimänä)
![[:I]](./images/smilies/icon_redface.gif "Embarrased"){kind=icon}
.