iekku kirjoitti:Akvaario on aika kaukana luonnollisesta, ihminen kun valitsee altaaseen usein kaloja jotka eivät luonnossa koskaan törmäisi toisiinsa. Akvaariossa saaliilla on myös pienemmät mahdollisuudet päästä karkuun.
Mielestäni Kaizun kommentit jo kertovat kuoleeko kala nopeasti toisen kalan vatsahapoissa killuen vai ei. Taatusti yleisesti käytettävät lopettamiskeinot ovat sekä nopeampia että kivuttomampia.
tikkuhirviö kirjoitti:Kuitenkin, jos minulla olisi näitä miljoonakaloja, joita ei meinaa saada kaupaksi ja jotka onnistuvat lisääntymään liiaksi, ja tahtoisin pitää niitä jatkossakin, luultavammin lahjoittaisin jomman kumman sukupuolen edustajat pois.
Ehdottomasti paras vaihtoehto kalakannan vähentämiseksi. Itse pyrkisin nimenomaan tähän, ja jos ei muu auttaisi, lopettaisin ylimääräiset. Tuskin raskisin lopetettuja käyttää muiden kalojen ravinnoksi, parempaakin kun on tarjolla...
tikkuhirviö kirjoitti:Hassu juttu muuten. Siinä ei käsittääkseni useimmat näe mitään moraalisesti arveluttavaa, että samassa akvaariossa on alunperin asustanut erinäisiä kaloja, jotka lisääntyvät satunnaisesti ja joiden poikasia muut kalat popsivat. Kun joku sitten tulee kysymään, että mikä kala sopisi akvaariossani tähän popsijan rooliin, kun poikaset eivät kuolekaan luonnollista tietä, herää kysymys, onko tämä sallittua. Eettinen raja osoittautuu häilyväksi.
Ihan oikeassa olet. Itsekin olen todennut mahdottomaksi estää ahveniani kutemasta, eikä kaikkia poikasia voi eikä kannata kasvattaa aikuiseksi, vaan ne päätyvät emojen ja muiden kalojen ruuaksi. Kuitenkin näen tässä jonkin moisen eron siihen että hankkisin jonkun kalan tarkoituksella ihan vaan tappamaan toisia kaloja.
Iekku, nyt jäit kiinni! Ensin ehdotat sukupuolten erottaminen millisten harrastajille, sitten toteat mahdottomaksi estää omia ahveniasi kutemasta. Eikö sukupuolten erottaminen... oli vain ehdotus.
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink")
Millisten luonnollinen käyttäytyminen estyy kun ne erotetaan - kala kun ei keksi muuta kuin... Koiraat rupeavat homoiksi ja jahtaavat porukassa heikointa jolta sitten näykitään pyrstö. Tämän olen vasta kokeillut akvassa jossa oli 6ltr. koirasta kohden ja reilusti kasvitiheikköjä ja muita piilopaikkoja.
Äskettäin laitoin tässä "luostarissa" kasvannutta täysikasvuista urosta täysikasvuisen naaraan kanssa samaan akvaan (60ltr vain heille kahdestaan ja reilusti piiloja/kasveja) ja arva mitä tapahtui?
Oikein! ne alkoivat heti kosiskelemaan, MUTTA tämä kesti vain noin 40sek., kunnes naaras ui koirasta päin (kuuluu kosiskeluun). Tästä koiras säikähti niin, että syöksyi piiloon, jonne se jäi kahdeksi vuorokaudeksi jatkuvasti tiiraillen sitä isoa hirviökalaa joka tunkeutui sen kotiin. Lopulta oli pakko poistaa naarasta akvaariosta, muuten koiras olisi varmaan kuollut siihen piilopaikkaan.
Nyt se on aivan yksin mutta virkeä. Aion laittaa siihen akvaarioon poikasia heti kun niitä on, että se parvikalana tottuisi jälleen oman lajinsa asuinkumppaneille.
Tästä kuitenkin opin että millikset on ehdottomasti pidettävä parvessa, koiraat ja naaraat yhdessä!
Sinusta kuten monen muunkin mielestä on ero syövätkö akvassa jo olleet kalat poikasia vai hankitaanko vasta siihen tarkoitukseen uusi kala. Tässä ei kuitenkaan ole - moraalisesti ajatellen - kysymys siitä, onko ero meidän harrastajien mielestä, vaan siitä, onko ero kalapoikasten mielestä.
Jos ja kun lammikkoihin istutetaan kirjolohta kalastettavaksi, jokiin eri kannan lohikalat, koska kyseisen joen kanta on kuollut sukupuuttoon, puhumattakaan suomalaisesta säkiähaaveesta, ei tarvitse meidän huolestua siitä, onko kala joka syö millispoikaseni eri mantereelta kotoisin.
Kysymys on pikemminkin siitä, minkälaisessa stressissä saaliskala elää ennen syödyksituloa ja kuinka kauan se kärsii siellä vatsassa. Sen mietittyäni tulen seuraavaan tulokseen, ja tämä on taas vain henkilökohtainen näkemykseni:
Jos akvassa on reilusti tiheää, hienojakoista kasvustoa, jonka sekaan poikaset voivat piiloutua, silloin ne eivät elä jatkuvassa stressissä, vaan tuntevat olonsa niin turvalliseksi, että välillä seikkailevat kasvuston ulkopuolellakin. Täällöin syöksyy äkkiä eri maantieteeliselta alueelta kotoisin oleva tetra poikasen kimppuun ja ennen kuin se huomaakaan se on jo sen vatsassa, sitten polttaa hetki, mutta ennen kuin saavut tämän lauseen pisteeseen, se on jo kuollut
. Ja koska harrastaja ruokkii tetratkin, ne eivät ole jatkuvasti poikasten perässä, vaan nappaavat vain tilaisuuden tullen.
Tämä tietysti toimii aina vain jos tila-/kalamäärä-/kasvimäärä-/ruokintasuhteet ovat sopivia ja on eettisesti hyväksyttävissä sekä tulkkintani mukaan myös lain sallima, koska millisten varsinainen tarkoitus ei ole, olla muiden kalojen ruokana.
Täysin eri asia on sitten kun laitetaan satakunta täysikasvuisia millejä 200litraiseen akvaan, jossa ei ole muuta sisustusta kuin pohjasoraa, ison oskarin kanssa, ja jätetään koko porukka ruokimatta, kala kun suorastaan ui ruuassa! Ja vielä kehutaan, että on hauska seurata oskareiden syöntiä!
Tai toinen esimerkki, jossa hankitaan vasta varten piraiojen saalistamisvaiston ylläpitämiseksi eläviä kaloja jotka ovat niin kookkaita, että saalistajan täyttyy raadella sen, kun ei mahdu alas yhtenä kappaleena.Kaikkea sitä näkee netissä surfattaessa.
Jälkimmäiset esimerkit ovat tulkkinani mukaan ne joita oli laissa tarkoitettu kieltää, koska siinä ollaan selvästi käyttämässä eläviä selkärankaisia muiden eläinten ruokintaan.
Siksi ihmettelen, miksi muilla ne millikset lisääntyy niin tuhottomasti,vaikka on oikea vesikin...Ehkä se johtuu akvaristin kokemattomuudesta.. ![[:I]](./images/smilies/icon_redface.gif "Embarrased"){kind=icon}
, joten plää.
