Pallot ovat keskuudessamme

[mysli]

Eilen ne sitten tulivat kotiin. Kolme pikkuista kimalaispallokalaa.
Parisataa pienempää ja isompaa kotiloa katosivat kolmesenttisten otusten suihin niin, että enää näkyy vain muutama kun tarkasti etsii. Vilkkaita ovat, uivat akvaariota päästä päähän ja pöräävät lasin vieressä ylös alas. Eivät selvästikään ole vielä täysin kotiutuneet, mutta koska kasvistoa riittää, rauhoittunevat ajan myötä.

Toistaiseksi kotiloiden lisäksi on maistunut muutama haukku surviaista. Katkarapua kokeiltiin, mutta vielä ei kelvannut. Kun akvaariossa ei vanhempia asukkaita ole, eivät nämäkään vielä tiedä milloin tulee ruokaa ja mistä, joten rutiinien opettelu on vasta alussa.

Ovat myös toistaiseksi melko säikkyjä, livistävät katselijalta karkuun. Vaan lajin uteliaaseen luonteeseen luottaen uskon tämänkin vaiheen menevän ohi. Uskon oppivani erottamaan kaikki kolme yksilöä toisistaan, varsinkin yhden värit ovat huomattavasti kirkaammat ja muutenkin kuvioista löytyy kyllä eroa.

Kaikenkaikkiaan kimalaispallot ovat ehkä suloisinta mitä koskaan olen akvaariossa nähnyt, ne näyttävät ihan sarjakuvasta karanneilta suurine silmineen ja omituisine liikkeineen. Nimensä mukaisesti ne pörräävät enemmän kuin uivat ja liikkuvat muutenkin ihan hassusti. Olen myös hämmästynyt siitä kuinka kirkaat ja voimakkaat lajin värit ovat luonnossa, varsinkin se kultainen sävy on todella kaunis.

Juu olen ihan myyty.

[mjalava]

Eilen ne sitten tulivat kotiin. Kolme pikkuista kimalaispallokalaa.

Onneksi olkoon!

Niiden kotilonsyöntiominaisuudet taisivat saada taas yhden vahvistuksen . Tolkuttomia ahmatteja muutenkin.

Vilkkaita ovat, uivat akvaariota päästä päähän ja pöräävät lasin vieressä ylös alas. Eivät selvästikään ole vielä täysin kotiutuneet, mutta koska kasvistoa riittää, rauhoittunevat ajan myötä.

Tuo ylös-alas uiminen saattaa kuulemma johtua monesta tekijästä, mutta itse olen huomannut että ne aloittavat sen yleensä stressaantuessaan. Ei mitään huolta, se on sellainen "kevyt" stressireaktio, kyllä niistä sitten huomaa jo värityksestä (mahapuoli tummuu) jos alkaa oikeasti hermot mennä. Kun kalat menevät yleensä suunnilleen samaan paikkaan siihen pörräysterapiaan, näyttäisi että se on jotenkin sellainen sosiaalinen stressinpurkutapa.

Ovat myös toistaiseksi melko säikkyjä, livistävät katselijalta karkuun. Vaan lajin uteliaaseen luonteeseen luottaen uskon tämänkin vaiheen menevän ohi.

Menevätkö sinunkin kalasi johonkin kasvipuskan taakse piiloon ja työntävät varovasti yhden silmän näkyviin kurkistelemaan uteliaasti? Jotenkin tulevat mieleen meidän lapset jotka menevät piiloon hihittelemään ja kurkistelemaan muita, joiden tietysti pitää olla olevinaan huomaamatta

Kaikenkaikkiaan kimalaispallot ovat ehkä suloisinta mitä koskaan olen akvaariossa nähnyt
...
Juu olen ihan myyty.

Heh, mistäs pallokalasta ruvetaan seuraavaksi keskustelemaan ("Pallokala" lienee tartuttanut paitsi pallomanian myös pienen pirullisen halun pistää "vahinko" kiertämään)

Mika

[Tiitu]

Punasilmäiset pallokalat ovat rauhallisia ja ihmeen söpöjä!

http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic ... napyrst%F6

http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic ... napyrst%F6

[mysli]

No mahat eivät ole tummuneet kertaakaan, joten ei hätää mitään siltä osin. Muutenkin käyttäytyvät jo huomattavasti rauhallisemmin, ainoastaan tänään tehty viikottainen vedenvaihto sai ne hetkeksi hämilleen.

Toistaiseksi vain surviainen on maistunut, simpukka ja katkarapu eivät kelpaa, mutta ovatkin näille uusia vaihtoehtoja. Kysyinkin jo sähköpostitse mitä muuta ovat liikeessä ollessaan syöneet ja huomenna mennään taas eläinkauppaan hakemaan uusi ruokapurkki. Onneksi harrastuksiin meneviä rahoja ei lasketa...

Kalatiskin myyjä väitti ettei mätiä voi säilyttää edes pakastettuna ilman suolaa, menee kuulma heti pilalle. En sitten tiedä onko tuossa perää?

Mika, kimalaiseni toimivat juuri samalla tavalla kun kuvailit, ihmeellisiä otuksia, kertakaikkiaan. Näitä voi kyllä suositella jokaiseen hyvään kotiin

[mjalava]

No voihan se olla ettei mätiä voi säilyttää pakastettuna, mutta onneksi sen paremmin minä kuin mätipaketit pakastimessamme eivät tiedä sitä. Kuukausia olen säilyttänyt pakastettua hauen mätiä ilman suolaa ja tuoksuu sulatettuna samalta kuin ensimmäistä kertaa pakastimesta otettuna pari päivää pakastuksen jälkeen. Ja hyvin maistuu eikä kukaan ole nyykähtänyt sitä syötyään.

Mitä ruokaa ne pallosi olivat kaupassa syöneet?

Mika

[mysli]

Tetra diskus ja tetra bits ovat tähän asti kuulma kaupassa maistuneet, pitänee ostaa niitä. Toivottavasti nuo auttavat myös hampaiden kanssa. En oikein tiedä ovatko yhden pallon hampaat turhan pitkät, mutta koska kaikilla kolmella on todella hyvä ruokahalu, ei syytä huoleen varmaan ole.

Täytyypä haalia tuota mätiä jostain ja olla hiiskumatta sille tästä pilaantumisasiasta. Mitenkäs hyvin muuten surviainen säilyy? Mitään parasta ennen-päiväystä en levyistä löytänyt.

[mjalava]

Älä leikkaa hampaita jos kala pystyy hyvin vielä syömään. Kokeile vaikka niitä Wardleyn pellettejä, ehkä katkeavat itsekseen.

Surviaiset säilyvät yhtä pahan hajuisina eli arvatenkin käyttökelpoisina kuukausitolkulla. Lähinnä pakasteet kuivuvat, eli niistä poistuu vettä mutta kun nuo kalanruuat heitetään veteen kumminkin, vähänpä sillä on väliä. Minusta muuten ne mäditkin joista vanhimmat ovat jo kolme kuukautta pakastimessa olleet ovat päällisin puolin ihan ihmisruuaksikin kelpaavia. Mitään pilaantunutta en kyllä rupeaisi kaloillekaan syöttämään, mutta mäti ei ole edes surviaisten tapaan menettänyt vettä jäähileeksi pussiin.

Mika

[mysli]

Paikallisella kauppiaalla ei noita Wardleyn pellettejä ollut, mutta kauppasi minulle kuulma täysin vastaavia Vitakraft premium shrimp pellettejä. No, nämä eivät kelpaa. Ja tetra diskus sai myös hylkäävän tuomion. Eikä katkarapu tai simpukka maistu vieläkään.

Opetanko pallot nyt purkkiruualle nälkäkuurin kautta vai annanko niiden herkutella pelkällä surviaisella ja vesikirpulla? Ja kauanko noin hirmuisen pieniä voi pitää syömättä. Saisivat nuo puolestani syödä surviaista vaikka lopun ikänsä, mutta sitten tulee tuo hammasongelma ja muutenkin olisi "kasvaville lapsille" mukavaa tarjota mahdollisimman monenlaista ahmittavaa.

[mjalava]

Ei ihan pieniä kamalan kauan varmaan voi syömättä pitää. Kunhan Pallokala taas tulee kotiin hän varmaan osaa antaa hyvät neuvot miten pitkään voi nälkiinnyttää. Muutama päivä varmaan menisi, mutta anna niitten nyt tottua uuteen kotiin ja kerätä voimia mieliruokiensa voimin.

Meillä meni myös aikaa ennen kuin kalat rupesivat popsimaan muutakin kuin postitorvikotiloita ja surviaista, mutta jostain syystä se tapahtui sitten varsin nopeasti kerralla. Ei kaikki kelpaa vieläkään, mutta kokeiltava on. Oletko muuten silpunnut katkaravun ja simpukan pieniksi muruiksi? Meillä pienemmät kalat eivät syö isoja kappaleita, ne haluavat muruja. Isoin, jotain 6-senttinen, pureksii kyllä kaiken kokoisia palasia ja jopa kokonaista katkarapua.

Kai nuo Vitakraftit uppoavat pohjalle kuten Wardleyt? Esim. Tetran katkarapupelletit kelluvat. Isommasta kappaleesta ei tahdo saada kiinni jos se on pinnalla, sieltä tuntuvat pallukat napsivan vain suoraan suuhun menevää sapuskaa kuten kuivasurviaista ja hiutaleita, joita yksi hassu popsii innolla muiden katsoessa hölmistyneinä vieressä.

Mika

[mysli]

Muutama päivä varmaan menisi, mutta anna niitten nyt tottua uuteen kotiin ja kerätä voimia mieliruokiensa voimin.

Mika

Tähän päädyin itsekin, tosin surviaisesta on nyt pidetty tauko ja sen sijaan ovat saaneet itse pyydystettyä kauniin vaalenpunaista vesikirppua, joka maistuu lähes yhtä hyvin. Katkarapu on tarjoiltu niin pienenä kuin suinkin, eivät edes maista. Kyllä ne pelletit uppoavat, tosin ehkä turhan nopeasti, niitäkin olen yrittänyt pieniä, mutta ei kelpaa. On turhauttavaa lapota pohja joka ruokailun jälkeen. Vaan kyllä tämä tästä, ruoka on niille kuitenkin niin tärkeän oloinen osa elämää, että eiköhän muukin maistu kun vähän kasvavat. Pitää olla varovainen, ettei vain ruoki liikaa, kylläisiä ne eivät tunnu olevan koskaan (niiden mahassa on varmaan pienet mustat aukot. ).

Kauppareissun jälkeen kokeiltiin ahventa. Myyjän ilme oli epäuskoinen kun tarkan tivaamisen ("eihän niissä varmasti ole suolaa") jälkeen halusin pienimmän mahdollisen kalan. No eipä kelvannut sekään. Epäonnistuneen kokeilun jälkeen annoin sitten taas vesikirppua ja pallojen ilme oli jotain ihan hulvatonta. Kaikki kolme tuijottivat edessään leijuvaa ruokaa äärimmäisen skeptisesti, kunnes tajusivat sen olevan "syömäkelpoista" ja syöksyivät kirppujen perään kuin eivät olisi ikinä ruokaa nähneet. Eivät ne tyhmiä voi olla kun osaavat epäillä.

[mjalava]

Pitää olla varovainen, ettei vain ruoki liikaa, kylläisiä ne eivät tunnu olevan koskaan (niiden mahassa on varmaan pienet mustat aukot. ).

Mahdottomia kerta kaikkiaan, mutta näkisitpä kyhmypallon ruokailemassa! Vaikkei ruokamäärä ole kalan kokoon nähden yhtä valtava, se on isolle mötikälle kuitenkin aika vaikuttava ja voi sitä sotkua! Oletko nähnyt videon Pallokalan sivuilla?

Kauppareissun jälkeen kokeiltiin ahventa. Myyjän ilme oli epäuskoinen kun tarkan tivaamisen ("eihän niissä varmasti ole suolaa") jälkeen halusin pienimmän mahdollisen kalan. No eipä kelvannut sekään.

Saattaa muuten olla hyvä pakastaa raaka kala ennen käyttöä, jos siinä jotain loisia sattuisi olemaan. Ahven ei kyllä liene sieltä pahemmasta päästä, sitä samoin kuin kuhaa käytetään sushiin ihmisravinnoksi raakanakin. Särkikalat ja hauen olen kyllä pakastanut aina kalojakin varten.

Epäonnistuneen kokeilun jälkeen annoin sitten taas vesikirppua ja pallojen ilme oli jotain ihan hulvatonta. Kaikki kolme tuijottivat edessään leijuvaa ruokaa äärimmäisen skeptisesti, kunnes tajusivat sen olevan "syömäkelpoista" ja syöksyivät kirppujen perään kuin eivät olisi ikinä ruokaa nähneet. Eivät ne tyhmiä voi olla kun osaavat epäillä.

No eivät. Samoin kyhmyt, kun ei liikkumaton ruoka välillä kelpaa ollenkaan. Rengaspallot ovat syöneet viime päivinä runsaasti kärpäsiä ja paarmoja sekä tarjottuina että itse metsästettyinä! Ötökät pökertyvät elohopealamppuihin törmätessään ja putoavat hetkeksi veteen kieppumaan ja ruuaksihan ne joutuvat. Vain yksi kaloista on riittävän ennakkoluuloton että tuollainen siivekäs kelpaa pinnalta haukattavaksi, mutta kun se on hyönteisen suuhunsa ottanut, kaikki muutkin haluavat jaolle. Hupaisan näköistä kinastalua. Vaikka samaan aikaan antaisi lisää samaa tavaraa, ei se muille käy, pinnalta hakee vain tämä yksi ja sen suusta yrittävät sitten kaikki muut. Alkaa olla ötökänsiipiä jo aika paljon niin pinnalla kuin pohjalle vajonneina...

Mika

[ava]

Eilen meille muutti kolmetoista piskuista kääpiöpallokalaa. Tosi hauskoja seurattavia!

Söivät jo eilen aivan mielettömällä ruokahalulla surviaisen toukkia. Niitä siis uppoo kyllä paljon. Yritän kuitenkin hieman kattoa, etteivät ylensyö... On kyllä ahneita kavereita!

Vaikka mullakin akvaarioita on ollut kymmenisen vuotta tuntuu kuin olis ihan ihan aloittelija.. Kattelee vaan silmät pyöreenä kun lauma mellastaa lasin takana. Ja nehän kanssa tulevat siihen vahtaan, nenä niin kiinni lasissa, että menee vielä lyttyyn!

Kotilo-ongelma muuttui myös heti näitten ahmattien saavuttua... Olin vaivalla haalinut kotiloita vähän jokapuolelta ja tunti siinä menikin, niin oli vain kuoria pohjalla...

Näitten seuraksi on tarkotus hankkia vielä ainakin muutama monni pohjalle ja varmaankin myös lisää palloja.

Laumassa on kyllä useampikin koiras sikäli mikäli osaan niitä vielä erottaa, että ehkä jossain vaiheessa pitää myydä "ylimääräiset" poijjaat. Vielä ei minkäänlaista kahinaa oo ollut, mutta toisaalta ohan tossa pytyssäkin kokoa ihan reilusti..

On se sitten hienoa, kun on palloja purkissa!

[mysli]

Saattaa muuten olla hyvä pakastaa raaka kala ennen käyttöä, jos siinä jotain loisia sattuisi olemaan. Ahven ei kyllä liene sieltä pahemmasta päästä, sitä samoin kuin kuhaa käytetään sushiin ihmisravinnoksi raakanakin. Särkikalat ja hauen olen kyllä pakastanut aina kalojakin varten.

Mika

Juu, tajusin vasta illalla, että tietenkin se olisi pitänyt pakastaa, hyvä että unta sain kun mietin, että miten sitä nyt tuollaisen asian unohti. Huomaa, että tämä tyttö on aiemmin syöttänyt kaloja vain ja ainoastaan purkista. Äkkiä olinkin varsin onnellinen niiden nirsoudesta. Mutta en tuota virhettä toiste tee, vaikka riski loisista onkin pieni, aion senkin kyllä eliminoida silloin kun se vain on mahdollista.

Pitäisiköhän noita kärpäsiä kokeilla, kummasti tuo yksi ympärillä pyörivä kaikkosi kun aloin katsella sitä sillä silmällä. Uusi kotilonkasvatusallaskin tuli tänään, nyt on sitten enempi litroja, valot ja oikea suodatin. Niin ja vanhempien luona odottaa akvaario, johon laitan marmorirapusen, joten ei näiltä palloilta ruoka ainakaan tule loppumaan.

[Pallokala]

Hei! Olen tullut takasin kiusoiksenne! Ehdin jo kirjoittaa vähän matkastani tuonne akvaristitanssi-topiciin.

Onnea uusien kalojen johdosta!

Olen pahoillani, mutta en vielä ole tarpeeksi hyvässä kunnossa kirjoittaakseni mitään mihin tarvitaan aivotoimintaa, ja väsymys painaa silmäluomia niin että kirjoitan lähes sokkona. Palaan asiaan asap kun pystyn.

Kimalaispallon vatsan ei kuuluisi tummua kuten muilla vaaleavatsaisilla kaloilla, mutta muita värieroja voi nähdä selvästi kun ne ovat huonolla/hyvällä tuulella.

[mjalava]

Hei! Olen tullut takasin kiusoiksenne! Ehdin jo kirjoittaa vähän matkastani tuonne akvaristitanssi-topiciin.

Moi! Kiva kuulla että tämäkin Pallo on jälleen keskuudessamme

Palloaiheista muuta: suurta hupia on ollut viime viikkoina seurata, mitä ihmettä timanttipuikkokalojen ja kimalaispallojen välillä on meneillään. Puikot ihmettelevät pallojen touhuja aivan sentin päässä, erityisesti pallojen valkoinen masu kiinnostaa. Siihen työnnetään pitkä nenä kiinni niin että pallon maha on kuopalla. Tämä ei yleensä häiritse palloja kummemmin, mutta joskus kun niitä alkaa kiukuttaa, ne tekevät äkkikäännöksen ja puikko vilahtaa piiloon että pöllyää.

Mika

[mysli]

Tämäkin ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta pallokaloihin liittyen kuitenkin.

Luulin, että pallokalat ovat akvaarioissa kohtuullisen uusia tulokkaita, joten yllätys oli löytää viherpallokalan tiedot 1970 julkaistusta akvaariokirjasta. Samainen opus kertoi myös kuinka pallokalan vatsan saa pullistumaan nostamalla kalan ylös akvaariosta ja sivelemällä varoen sen vatsaa, kirja vielä tähdensi, että tätä ei tule tehdä alati. No, tuskinpa kenellekään enää tulisi mieleen edes kokeilla.

Muutenkin oli mielenkiintoinen lukukokemus. Käsitettä vedenvaihdosta ei edes löytynyt, ja jos pohja piti lapota, tuli sama vesi kaataa huolellisesti takaisin kun sakka oli laskeutunut alas. Ph arvo on kirjan mukaan tärkeä tietää vain jos aikoo kasvattaa vaativimpia lajeja ja ilmastimella varustettuun akvaarioon voi huoletta ottaa kaksikertaa enemmän kaloja kuin ilmastamattomaan. Akvaariot kootaan useimmiten kitillä ja suodattimen voi rakentaa kukkaruukusta ja hiekasta, tosin se ei suinkaan ole välttämätöntä. Äkkiseltään on vaikea kuvitella minkään muun lemmikkiharrastuksen muuttuneen niin paljoa noista ajoista kuin tämän.

Yllättävää oli myös se, millä tarkuudella kalojen elävää ravintoa ja sen kasvatusta kuvattiin, olisiko purkkiruokien valikoima ollut tuolloin pieni? Samoin eri tautien hoito-ohjeet ja kuvaukset piirroksineen olivat todella tarkat. Pitänee pihistää opus vanhemmilta tarkempaa lukemista varten, ties vaikka siellä olisi hyödyllistäkin tietoa.

[Pallokala]

Minä olen opettanut kimalaispallot syömään muita ruokia mm. muiden kalojen avustuksella. Loistobarbit ja punapyrstöpallokalat ovat olleet suureksi avuksi, molemmille kun maistuu melkein mikä vaan.
Olen pitänyt paastoja aika usein, useimmin ihan vaan päivän pituisia kerran tai kaksi viikossa. Sitten ajan kanssa olen lisännyt päivien määrää, niin että joskus paasto kestääkin pari päivää sen yhden sijasta, joskus jopa kolme, mutta vain harvoin, sillä nämä ovat vielä niin keskenkasvuisia etten haluaisi rajoitta niiden kasvua paastoilla.
Samalla olen saanut kalat "tottumaan" siihen että saatan joskus olla viikonlopun poissa ja joku käy vain katsomassa että kalat on kunnossa.
Kun kaikki on aina ollut ihan hyvin paastosta huolimatta, olen uskaltanut tai pikemminkin joutunut pakon edessä pitää niitä yli neljä päivää ilman ruokaa. Sitä pitäisin rajana, jota ei pidä ylittää ennenkuin kala on täysikokoinen. ( Jos se ikinä kasvaa sellaisiin mittoihin kun kirjoissa lupaillaan... odottavan aika on pitkä.)

[mjalava]

Joskus tosi nälkäisenä kimalainen saattaa yrittää napostella vaikka PlecoMin-tabletteja

Minä en ole uskaltanut yhtä pitkiä taukoja pitää kuin Pallokala, nimittäin eiköhän tuollaisen pallukan saisi riittävän nälkäisenä totutettua vaikka timanttipuikkokala- tai katinkultamonniruokavaliolle. Kalajauheliha maistuu jo, siitä ei ole enää pitkä matka elävän sintin syömiseen...

Mika

[Pallokala]

Joskus tosi nälkäisenä kimalainen saattaa yrittää napostella vaikka PlecoMin-tabletteja

Ja kaikkein halvinta merkkiä hiutaleruokaa! Eikä vain maistele: muutama yksilö söi niitä kerran oikein urakalla useampana päivänä, kahden päivän paaston jälkeen.

[Maria]

Meilläkin asustaa nyt sitten 3 kimalaispallokalaa .
Hiukan pisti jännittämään kuinka ne tulevat monnisten kanssa juttuun, mutta aivan turhaan kaikki ovat keskenään kun yhtä suurta perhettä.
Hiukan yksi palloista yritti maistaa yhtä monnista, mutta yritykseksi jäi muut monniset nimittäin ajoivat sen pois,uskomatonta mutta totta ! Nyt kaikki näyttävät sitten kroolailevan tuolla rinnakkain niin pallot kuin monnisetkin (ainakin toistaiseksi).

[mysli]

Onna vaan pallukoiden kanssa. Suloisia pörrääjiähän nämä ovat ja erottuvat nopeasti omiksi yksilöikseen. Ainakin kolmen porukasta, useamman kanssa voisi mennä jo sekaisin.

[mjalava]

Ja kaikkein halvinta merkkiä hiutaleruokaa! Eikä vain maistele: muutama yksilö söi niitä kerran oikein urakalla useampana päivänä, kahden päivän paaston jälkeen.

Niin, minulla taitaa olla yksi noista mainitsemistasi kaloista - se syö hiutaleita vaikka itsensä räjähtämispisteeseen. Eikä edes värillä väliä. Toinen niistä jälkimmäisenä tulleista pienistä kaloista on erehtynyt kerran syömään kolme hiutaletta, kaikki punaisia. Taisi olla pahaa, ei ole toiste jäänyt kiinni pallon arvolle sopimattomasta käytöksestä. Se yks nyt ei vaan välitä, liekö larppaaja tai jotain...

Mika

[Maria]

Meillä palluraiset alkavat olla jo hyvin kotiutuneita, ruoka maistuu eikä enää pelota yhtään.

Tähän asti niille on maistuneet surviaiset, kotilot,katkarapu ja Tetra Diskus "rakeet".
Äkkiä kierteissarvikotilotkin huomasivat ettei sieltä hiekan alta todellakaan kannata tulla pois tai lähtee henki.

Hyvin uteliaita kavereita nuo myös ovat, yhtään ei pelätä vaikka käteni olen joutunut työntämään akvaarioon. Vähän vain väistetään, mutta sitten tullaankin jo nenä kiinni käteen tuijottamaan että mikäs se tuo on. Yksi uskalsi jopa tulla kädestä ottamaan katkarapua kun sitä tarjosin .

Hyvin kyllä erottaa miten eri luonteisia niistä jokainen on. Rääpäle palloista pienin on kyllä tempperamenttisin. Se on hyvin kiukkuinen ennen ruokaa ja se on ainut joka yrittää vähän jallittaa monnisia (turhaan tosin, monnisia kun ei voisi vähempää kiinnostaa ). Yksi taas on oikea ahmatti eikä muille varmasti jäisi murustakaan ruokaa ellen pitäisi siitä huolta. Ja sitten on ehdoton suosikkini, kiltti ja rohkein, palloista tummin.

[mysli]

No nyt on hyvä mieli. Eilen sain huijattua yhden palloista maistamaan kalaa ja tänä aamuna se kelpasi pitkin hampain jo kahdelle kolmesta. Eli toivoa vielä on saada ne opetettua monipuoliselle ravinnolle. Kaiken uuden syöttämistä kannattaa näköjään kokeilla aamusta, kun ovat yön jälkeen nälkäisiä.

Kotilotkin olen saanut pidettyä pari viikkoa hengissä, vielä eivät ole lisääntyneet, mutta aikaisimpiin ongelmiin verrattuna osaan olla tyytyväinen jo tuohonkin.