468-litraisessa akvaariossani oli vielä keskiviikkona viisi lajia terveitä ja hyväkuntoisia melalehtiä. Torstaina oli havaittavissa että Cryptocoryne pontederiifolia oli täynnä pieniä pisteitä. Perjantaiaamuna totesin lajin menetetyksi, sulaminen oli edennyt isommiksi rei'iksi ja C. wendtii sekä Kaizulta ostettu vaalealehtinen laji olivat selvästi sulamisaikeissa. Perjantai-iltana kotiin palatessani tuho oli sitä laatua että nirhaisin kaikki kolme lajia lehdettömiksi ja löysin muutaman sulaneen lehden kahdesta muustakin lajista (epävarmat lajinimet C. albida ja C. x willisii).
Näin jälkikäteen ajateltuna syy on tietysti täysin selvä; lämpötila on laskenut kolme tai neljäkin astetta hyvin lyhyessä ajassa. Tokihan siinä pieni melalehtiparka tarvitsee uudet, lämpimämmät lehdet.
"Katson autiota hiekkarantaa..." (melalehdistä)
Valvoja: Moderaattorit
Melojat taitavat olla aika herkkiä olosuhteiden muutoksille. Lämpötila, valon määrä - ehkä laatukin ja varmaan rajut vesiarvojenkin muutokset tuottavat aina saman tuloksen, lehdet muuttuvat limaiseksi mössöksi. Minullakin oli akvaariokaupassa pitkään ollut iso ja todella rehevä tukko sitä ihan helppoa ja tavallista punamelalehteä. Tökättyäni altaseen, jossa oli kaksi monimetallia killumassa päällä, alkoi mätäneminen hyvin lyhyessä ajassa.
Kun en oikein osannut varautua joukkoitsemurhaan, en kerännyt tarpeeksi ajoissa kasveja ulos. Siitä taas tuloksena pieni kuormituspiikki eli fosfaattitestin skaalan loppuminen alkuunsa. Siitä vastaavasti ihan pikkuisen levää...
Kun en oikein osannut varautua joukkoitsemurhaan, en kerännyt tarpeeksi ajoissa kasveja ulos. Siitä taas tuloksena pieni kuormituspiikki eli fosfaattitestin skaalan loppuminen alkuunsa. Siitä vastaavasti ihan pikkuisen levää...
Minulla oli kauan sellaista tuntematonta melalehtilajia, joka teki itsemurhan joka toisen vedenvaihdon yhteydessä. Hiemankin erehtyi kaatamaan uutta asteen viileämpää vettä siihen kasvuston päälle ja se oli menoa. Lajeissa on eroja, sillä ennen minulla oli lajia joka ei sulanut kertaakaan vaikka mitä tapahtui. Nyt on punamelalehteä, joka toistaiseksi on säästynyt suuremmilta sulamisilta.
Re: "Katson autiota hiekkarantaa..." (melalehdistä
Mistä muuten lämpötilan yhtäkkinen lasku? Helteethän ovat ohi, mutta nousiko sinullakin niiden aikana altaiden lämpö noin paljon termostaatin ehdottaman yläpuolelle? Voi olla, että tästä on puhuttu jossain muualla, mutta en muista...maisu kirjoitti:Näin jälkikäteen ajateltuna syy on tietysti täysin selvä; lämpötila on laskenut kolme tai neljäkin astetta hyvin lyhyessä ajassa. Tokihan siinä pieni melalehtiparka tarvitsee uudet, lämpimämmät lehdet.
Kyllä minullakin tuon ensimmäisen viileän yön aikana tuli viileävesialtaan lämpö alas 24->21 astetta. Kun tänään aamulla palju oli jo 19 asteessa, jouduin pistämänä lämppärin sisään (termari 21 asteessa) kun ei siitä kuitenkaan ole tarkoitus tehdä pakasteallasta.
-
Maisu
- Elite Member

- Viestit: 5470
- Liittynyt: 15:10, 30.07.2001
- Akvaarioseurat: Ciklidistit, HAS, NCS, TAS
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Helsinki
Re: "Katson autiota hiekkarantaa..." (melalehdistä
Aleni 29:stä 26:een asteeseen enkä epäile etteikö lämpötila olisi helteillä käynyt päivisin 30:ssäkin. Lämmittimet on olemassa jossain tuolla kaapin pohjalla pahan päivän varalta, mutta nyt en osannut ennakoida että tiputus voisi olla noinkin nopea saati että melalehdet siitä suuttuisivat.saurama kirjoitti:Mistä muuten lämpötilan yhtäkkinen lasku? Helteethän ovat ohi, mutta nousiko sinullakin niiden aikana altaiden lämpö noin paljon termostaatin ehdottaman yläpuolelle? Voi olla, että tästä on puhuttu jossain muualla, mutta en muista...
Minullakin oli yksi melalehtilaji joka tykkäsi aina kyttyrää jos sen päälle laski kylmempää vettä kuin mihin se oli tottunut, C. costata joka nykyään katsotaan kuuluvan lajiin C. albida. Tämä on kyllä täysin eri kasvi kuin tuo oma albidan nimellä ostamani laji joka on kotoisin Turun kasvitapahtuman ruotsalaiselta esitelmöitsijältä. Oma albidani on hyvin kestävä laji joka ei nyt tänään eilisen vedenvaihdon jälkeen esitä enää mitään sulamisoireita (kop kop). Tuo C. costata, joksi aion sitä jatkossakin itsepäisesti kutsua, on upean näköinen laji jota olen jo pitkään puolihuolimattomasti vilkuillut ostomielellä jos vain hyvännäköisiä taimia jossain tulisi vastaan.
Varmuuden vuoksi pesaisin eilen molemmat sisäsuodattimet jotta kaikki sulamismoska varmasti päätyy niihin eikä jäljellä olevien melalehtien lehdille, jossa se aiheuttaisi melko varmasti lisää sulamisia, ja vaihdan vettä vielä lisää tänään ja huomenna jotta sulamismössön mahdollisesti vapauttamat "sulamishormonit" poistuvat vedestä vaikuttamasta. Vedenlaatu tuskin on ollut sulamiseen mitenkään syyllinen sillä näissä asioissa en ole fuskannut vaikka kesä on ollutkin. Olin myös hieman uhkarohkea ja istutin akvaarion toiseen päätyyn, kauas sulamisuhreista, kuudetta melalehtilajia Cryptocoryne crispatula var. balansae. Se ei kokemusteni perusteella ole kovin herkkä sulamaan kokonaan, vaan sulattaa ainoastaan puoli lehteä kerrallaan lähtien vanhoista lehdistä (täytynee koputtaa uudestaan puuta).
Jaavansaniaiset trimmasin 257-litraisestani jo aiemmin tällä viikolla, nyt on se aika vuodesta kun siihen lajiin kannattaa kiinnittää erityishuomiota sillä joskus se saattaa alkaa mustua ja hajota näihin aikoihin. Ennaltaehkäisyksi voi varmistaa kaikkien lehtien valonsaannin karsimalla kesällä röyhähtäneet kasvustot siisteiksi ja tietysti vedenlaadusta sekä lannoituksesta kannattaa huolehtia erityisen hyvin.
Autio hiekkaranta kuulostaa pelottavan tutulta.
128-litrasessa pytyssä oli rehottanut jo hyvän aikaa (kymmenisen vuotta)terve punamelalehtikanta. Mutta sitten minä viisaana ihmisenä vaihdoin sorat hiekkoihin banjon takia.
Lopputulos oli aika kaunis (ja on yhä).
Rehut nyt ei varsinaisesti sulanut, mutta kuolleita lehtiä löytyy ihan kiitettävästi. Jotenki hiukkasen autioita.
Muutama uusi lehti on onneksi kasvanut, mutta pinnalla on kymmenen sentin tyhjä tila melalehtien suurimpien lehtien putoamisen vuoksi.
Kaunista kaunista.
128-litrasessa pytyssä oli rehottanut jo hyvän aikaa (kymmenisen vuotta)terve punamelalehtikanta. Mutta sitten minä viisaana ihmisenä vaihdoin sorat hiekkoihin banjon takia.
Lopputulos oli aika kaunis (ja on yhä).
Rehut nyt ei varsinaisesti sulanut, mutta kuolleita lehtiä löytyy ihan kiitettävästi. Jotenki hiukkasen autioita.
Muutama uusi lehti on onneksi kasvanut, mutta pinnalla on kymmenen sentin tyhjä tila melalehtien suurimpien lehtien putoamisen vuoksi.
Kaunista kaunista.
~¤nopeat elävät, kuolleet eivät¤~

