Mitä teidän taistelukalanne tekee?

[Jerryliini]

Mitä teidän taistelukala tekee akvassa?

Mun taistelukala (ostettu tänään) ui laseja pitkin, ihan kuin etsien pako reittiä pois akvasta, ei se hypi eikä mitään, vain ravaa lasin etuseinässä edes takaisin ja välillä "pörhistelee" vähän. Onko tällä joku hätä, vai tekevätkö ne yleensä jotain tollasta? Tämä on mun eka taistis. Sitten kun se hengittää, nii siltä on ikään kuin jäänyt vähän sitä "kaulupussia" ulos kiduksista, onko tämä(kään) ihan normaalia?

Veden pitäisi olla ihan hyvää, sillä akvaario kaupassa se mitattiin juuri kaikki mahdollinen vedestä ja sanottiin että ihan hyvää vettä se on (en saanut kyllä itse tietää muuta kuin että ph on 7.)!

[Rääkky]

On se normaalia. Kala näkee lasissa oman peilikuvansa ja röyhistelee "toiselle" koiraalle. Kiduksissa olevat härpäkkeet ovat juuri sitä varten ulkona että koiras uhittelee.

Pyydä nyt kuitenkin tulevaisuutta varten hieman tarkemmat tiedot kuin että "ovat hyvät" noista vesiarvoista. Tuo on täydellistä asiakkaan pissimistä linssiin tuo että mitataan (ehkä muka) ja sanotaan että kaikki on ok.

[Jerryliini]

Juu pitää pyytää sitten vaikka paparille ne vesiarvot seuraavan kerran kun käyn mittauttamassa siellä!

[Merri]

Meillä taistiksen vakiokäyttäytymistä on lasin edessä pörhistely. Kiduskannet levällään uhittelee, kuka tahansa erehtyykään pysähtymään akvaarion viereen katselemaan

[Behemot]

Meidän taistelukalan harrastukset top 5
1) Peilikuvan kanssa taistelu
2) kaiken liikkuvan takaa-ajo. Yllätys on suuri jos takaa-ajettava ei olekaan kauhuissaan vaan siirtyy vain laiskasti viisi senttiä (kuten yleensä käy)
3) pohjatablettien syömisen yrittäminen
4) kuplapesän rakentaminen. Viis siitä ettei naarasta ole lähimaillakaan.
5) ihmisten katseleminen

[story]

Tekstit kuulostaa aivan siltä kuin olisin ne itse kirjoittanut
Mulla kans eka taisto, nyt jo tosin ollut aika kauan se sama kaveri polskimassa tuolla. Minulle kävi myös niin että heti tultuaan taisto ui lasin vieressä ja isotteli juuri kuvailemallasi tavalla. Itse tietysti säikahdin ja hyvä etten tilannut medi-heliä pelastamaan pientä "sairasta" kalaparkaa. Parin päivän päästä tajusi kuitenkin ettei saanut taistelukaveria. Joten siis lopetti touhun hyödyttömänä. Samoihin aikoihin ja vielä paljon sen jälkeen rakenteli kanssa vaahtopesiä. Nyttemmin enää harvemmin, on varmaan ymmärtänyt ettei sitä tyttöystävää ole. Tosin olen kyllä joskus hetkellisesti hairahtunut ajattelemaan että jos sellaisen hankkisi. Onneksi olen aina viime hetkellä tullut älyihini.
Nykyään taisto tykkää poseerata naama etulasissa kiinni aina kun joku menne akvaarion lähelle. Melkein voin sen kuulla huutavan "tuokaa mulle ruokaa". On meinaan sitten aika ahne kaveri.

[Behemot]

Varo vaan. Meidän edellinen taistelukala onnistui syömään itsensä hengiltä kärsittyään ensin sekä anoreksiasta että sen jälkeen bulimiasta(aiheesta tarinaa muualla). Siihen kaveriin verrattuna tämä nykyinen otus vaikuttaa muutenkin varsin tasapainoiselta . Mutta on niistä viihdettä.

[Erin]

Taistiskoiraani mietiskelee altaan pohjalla maailman menoja, mutta nyt sillä on muuta puuhaa kun se pitää huolta kuoriutuvista poikuista, ja häärii kunnioitusta herättävän suuren kuplapesänsä alla kuin jahtaen pyrstöään. Hauskan näköistä. Se ainakin on hellä isäukko.

[Muho]

Minun jo elämänsä ehtoota viettävä taistelukalani on pääasiassa pensaassa piilossa. Joskus se ärhentelee neontetroille, tai ottaa vajoavan pohjatabletin suuhunsa, ja vie sen piiloon

[maketzu]

Koiras uiskentelee rauhallisesti ympäri akvaariota yleensä pinnan tuntumassa. Naaraskin uiskentelee siellä sun täällä, käypä välillä akvaarion keskiosissakin. Koiras välillä jahtaa naarasta. Sama juttu on toisella taistispariskunnalla.

[Kiki]

Meinasin jättää vastaamatta, mutta tänään seurasin silmä kovana mitä ihmettä taistelukalani mahtaa puuhata melalehden kanssa ja kas' kummaa: nuori koiras yritti ottaa melalehden "hellään hyväilyynsä". Jos se voisi, se varmaan laittaisi ilmoituksen AW:ssa: "Viriili nuori taistelukalakoiras vailla seuraa tositarkoituksella".

Akvaariossani ei ole muita taistelukaloja.

[-minttu-]

Taistiskoiraani "Punainen Paroni" muutti meille tammikuussa. Hän on joulunpunainen ja todella komean huntupyrstön omaava, siis selvästi aatelinen. Kovasti oli Arvonsa Tietävä asustelleensa pienemmissä (63&84l) altaissa. Koko tila oli hallussaan ja isottelua kidukset levällään joka suuntaan. Välillä kuplapesää rakenteli ja meinasin jo daameja hälle hankkia. Yksin ei ole hyvä kenkään olla...

Aatelisukko joutui sitten muuttamaan keväällä monien erilaisten odottamattomien yhteensattumien vuoksi isompaan altaaseen (214l ). Ja sama meno jatkui: pörhistelyä ja keikailua. Odottamattomat ja epämieluisatkin sattumat jatkuivat edelleen ja samaiseen altaaseen joutuivat muuttamaan kaksi seeprakirjoahvennaarasta (tyhmä tyhmä minä!!!). Päättivät nuo kaksi sarvipääneitoa alkaa sitten kutemaan keskenään ja minä hävitin illan pimetessä niiden pesän. Siitäkös neidot vetivät persikat sieraimiinsa yöaikaan ja hyökkäsivät Paronin kimppuun. Aamulla Paroni-raukka kyhjötti perimmäisessä nurkassa evät kynittynä. Itku meinasi päästä.

Laitoin Ukon toipumaan rauhallisempaan altaaseen monien uudelleenjärjestelyiden kautta. Huntupyrstö kasvoi takaisin entistä komeampana.

Ja sitten tuli taas lunta tupaan! Lähdin 5 pvän lomalle, ruokin altaat aamulla ja vielä vähän lähtiessäni (vedenvaihto 3 päivää ennen). Paronin altaassa ruoka oli pohjalla kotiin tullessani syömättä & homeessa ja Ukko-raukka evät sulaneena valkoisina paakkuina, jotka tipahtelivat sen uidessa (muut kalat ok). Hakkasin päätäni seinään ja kirosin kirosin kirosin. Lääkitys auttoi eviin, se toipui, mutta heti seuraavaksi iski vesipöhö ja mulkosilmät. Taas lääkitykset, vaikka olin jo varma, että kuolo korjaa, turhaa touhua.

Hän parani, on terve ja kauniimpi kuin koskaan. Pörhistelyt ovat poissa (harmi), mutta kyllä jätkä on ollut sitkeä! Nyt Hän elää 214L lähes yksinään piileskellen kasvillisuuden keskuudessa ja tulee joskus Arvolleen sopivasti näytille silloin tällöin. Laitan Hänelle kohta kypsymään 84L altaan, jossa Hän toivottavasti saa takaisin pörhistelyt.

Sitten kun joskus Hänestä aika jättää, järjestän taatusti Hänen Arvonsa mukaiset hautajaiset, sillä sen verran sitkeä jätkä on tuo meidän Paroni on ollut.

[TosiTahvo]

Mun taistis on punainen ja kun tarkasti läheltä katsoo, menee pieniä liloja viivoja suomujen välissä. Sen nimi on DiGo. Tämän lempparipuuhia ovat mm. taistelu lasin kanssa, kasveissa lepääminen ja ihmisten töllääminen.

Mulla on sellanen jannä muovinen keppi, jossa on pallo päässä ja se on vihreä!! Sitä innokkaasti tykkää seurailla, vaikka välillä perääntyykin kun keppi tulee sitä kohti. Ihana luonne sillä kumminkin on! Aluksi luulin, että "No, joo. Kala se vaan on. Ei se mitään tee.", mutta toisin kävi. Tuntuu aikamoiselta lottovoitolta välillä kun sitä seurailee.