Ammattiylpeyttä etsimässä

[Jokeri]

Ottaa välillä niiiin päähän. Töissä yksi kaveri lähtee asiakkaan luokse keikalle ja ilmoittaa lähtevänsä räpertelemään. Ammattini osaavana asiantuntijana se ottaa minua aivoon. Herranjestas, mitä jälkeä se saa asiakassuhteessa, jos menee siellä laukaisemaan puuhastelevansa homman kuntoon. Onko ammattiylpeys katoava luonnonvara vai onko kyseessä sukupuolien/-polvien välinen ymmärryskuilu? Ja kuinka tuollaiselle tampiolle opetetaan ammattiylpeyden alkeet?

[-Alix-]

Toisaalla ammattiylpeyttä opetetaan, toisaalla sitä tapetaan. Meidän luovaa työtä tekevässä firmassa työntekijöitä kannustetaan muistuttamalla että olemme "vain ja ainoastaan työntekijöitä". Ja kukin pysyköön lestissään, eli johtavassa asemassa oleva osaa kaikkea kuviteltavaa ilman koulutusta tai kokemusta ja saa siksi valittaa ja olla mieltä kaikesta kun taas pahnanpohjimmainen oletusarvona ei osaa edes sitä mihin on sekä kouluttautunut vuosikaupalla että mitä on tehnyt työelämässä yhtä monta vuotta.

Pyydän heti anteeksi pientä henk.kohtaista vuodatustani, mutta minä kyllä töissä "räpellän, piirustan ja kaailen". Eli ymmärrän kyllä jos joku toinen ei osaa/jaksa koko ajan vääntää rintaa rottingille. Kotona omassa kolossa saa sitten kerätä itsensä ja tehdä ylpeydellä omaa työtä, eli hukassa se selkäranka ja ammattiylpeys ei ole. Vapaa-ajallaan tätä tietenkin joutuu tekemään, siksi istun tänäänkin koneen ääressä vielä tähän aikaan, mutta on se vaan sen arvoista.

[Jokeri]

Asiallinen vuodatus, Sateenkaari, vuodatinhan minäkin

[Avril]

Toisaalla ammattiylpeyttä opetetaan, toisaalla sitä tapetaan. Meidän luovaa työtä tekevässä firmassa työntekijöitä kannustetaan muistuttamalla että olemme "vain ja ainoastaan työntekijöitä".

Mmm. Lieneekö luovien ammattiyhteisöjen kirous? Tuntuu olevan maanlaajuinen trendi.

En ota työpaikan nurinkurista narinaa henkilökohtaisesti (tosin on joskus niitä toisenlaisiakin päiviä...), koska *vaatimaton virnistys* tiedän olevani hyvä. Olen kouluttautunut tähän ammattiin, täydentänyt ja laajentanut ammattiosaamistani useilla kursseilla ja laajalla erikoistumisopintokokonaisuudella. Ja mikä tärkeintä, asiakaspalaute osoittaa, että työni laatu on hyvä ja kiitelty. Muista viis. Eli itse en työtäni väheksy. Piste. Jos alkaisin väheksyä, etsisin kiireesti jonkin muun ammatin.

[pinklab]

Eiköhän se kuulu luovaan työhön että aina ei voi voittaa; joku varmasti nurisee aina, mielipiteitä kun on niiiin monta... then again, sitten kun hakkaa päätään seinään riittävän pitkään ja saa aikaiseksi jotain hienoa, ei ne ikävät nurinat paljon puristele; välillä se vaan vaatii hieman pidempää työvuoroa ensin

t: "luoja"

[Jokeri]

Mutta entäs sitten, kun kyseessä ei olekaan luova työ, vaan tekninen? Miltä kuullostaa, jos sähkömies ilmoittaa sähkökaapin vieressä, meisseli kädessään, aloittavansa räpeltelyn?

[saurama]

Mutta entäs sitten, kun kyseessä ei olekaan luova työ, vaan tekninen? Miltä kuullostaa, jos sähkömies ilmoittaa sähkökaapin vieressä, meisseli kädessään, aloittavansa räpeltelyn?

Silloin saattaa tietysti olla niin, että sähkömies tietää osaavansa asiansa erittäin hyvin, mutta laskee leikkiä siitä, mitä tekee. Kyllähän minäkin osaan jotenkuten kirjoittaa soomekeelt ja silti sanon aina meneväni vain painelemaan tuon aparaatin nappuloita enkä kutsu puuhaa luovaksi työksi

[HelaKammo]

räpertelemään

Selittäisitkö, että mitä se on, koska se on noin negatiivinen ilmaus alasi työlle?

Ammattini osaavana asiantuntijana se ottaa minua aivoon. Herranjestas, mitä jälkeä se saa asiakassuhteessa, jos menee siellä laukaisemaan puuhastelevansa homman kuntoon.

Jos joku räpeltää tai puuhastelee homman kuntoon, niin eikö se silloin tule tehtyä. Tapausta tuntematta, ainakin minusta se kuulostaa lähinnä hupaisalta heitolta.

Itsekin fisaan, säädän, tuunaan ja räpellän työkseni, tosin harjoittelijana, joten se osaltaan pitää paikkansa

[subavdi]

Mielestäni ero on siinä mitä puhutaan työkavereiden kesken ja mitä puhutaan asiakkaille. Asiakkaita kun on niin monenlaisia, ettei voi tietää kaikkine huumorintajusta/tajuttomuudesta.

Olen ollut OTO*:na töissä liikenteen parissa, ja kahvitauolla voi vitsailla, että jos ajaa vauhdikkaan parikymppisen miehen päälle, saa enemmän pisteitä kuin hitaan mummon kumoamisesta. Tästä en silti vitsailisi yleisön läsnäollessa, sillä joku saisi kuitenkin päähänsä, että "ne ajaa tahallaan päälle". Ja sitten jos joku oikeasti on joutunut onnettomuuteen, ei kukaan ole tauoilla jakamassa pisteitä suorituksesta, vaan asiaan suhtaudutaan vakvasti.

*OTO = oma toimen ohella

[ReimaR]

Eiköhän se ole niin että jokainen määrittelee ammattiylpeytensä itse. Omalta osaltani työ on vain keino hankkia elatus itselleni ja perheelleni. Tunnen toki tyydytystä hyvin tehdyn työn jälkeen, mutta mielestäni minulla ei ole syytä minkäänlaiseen ylpeyteen, koska olen täysin korvattavissa oleva yksilö, kuten jokainen muukin tylöelämässä oleva ihminen.

[saurama]

Monella työpaikalla alkaa olla sellainen asenne, että jokainen työntekijä on vain hammasratas. Huono tai epäsopiva ratas vaihdetaan uuteen ja toimivan annetaan olla. Ratas saattaa käydä huonoksi ihan sen takia, että sen laakereita ei ole muistettu tai edes viitsitty voidella, mutta kuitenkin ilman omaa syytään ratas heitetään romukoppaan sen alkaessa pitää ääntä huonojen olosuhteiden takia.

Ammattiylpeyttä on paljon helpompi ylläpitää, jos saa myös positiivista palautetta tehdystä työstä. Toki sen täytyy riittää pitkälle, että tietää itse tekevänsä työnsä hyvin. Silti harvalla riittää intoa toimia koneiston osana yhä tylymmäksi käyvässä työyhteiskunnassa ellei koskaan kukaan sano vilpittömällä mielelle, että "hei, helvetin hyvin hoidettu homma". Vaikka tietäisi olevansa kuin loistava ihminen juuri siihen työhön, mitä tekee, saattaa väsyä siihen, ettei kukaan koskaan kiitä tehdyistä töistä.

[ReimaR]

Monella työpaikalla alkaa olla sellainen asenne, että jokainen työntekijä on vain hammasratas. Huono tai epäsopiva ratas vaihdetaan uuteen ja toimivan annetaan olla. Ratas saattaa käydä huonoksi ihan sen takia, että sen laakereita ei ole muistettu tai edes viitsitty voidella, mutta kuitenkin ilman omaa syytään ratas heitetään romukoppaan sen alkaessa pitää ääntä huonojen olosuhteiden takia.

Ammattiylpeyttä on paljon helpompi ylläpitää, jos saa myös positiivista palautetta tehdystä työstä. Toki sen täytyy riittää pitkälle, että tietää itse tekevänsä työnsä hyvin. Silti harvalla riittää intoa toimia koneiston osana yhä tylymmäksi käyvässä työyhteiskunnassa ellei koskaan kukaan sano vilpittömällä mielelle, että "hei, helvetin hyvin hoidettu homma". Vaikka tietäisi olevansa kuin loistava ihminen juuri siihen työhön, mitä tekee, saattaa väsyä siihen, ettei kukaan koskaan kiitä tehdyistä töistä.

En tarkoittanut aivan tuota. Kyllä tälläkin työpaikalla saa positiivista palautetta esimiehiltä (jollainen itsekin välillä olen) hyvin tehdystä työstä. Oma pointtini oli että jos esim. loukkaantuu niin pahoin että joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle , niin riippumatta siitä kuinka hyvä ja arvostettu työntekijä on ollut työnantaja luonnolisesti joutuu ottamaan tilalle uuden ihmisen ja eläkkeelle joutunut työntekijä vähitellen häviää työpaikan "muistista". Tämä on aivan luonnollista kehitystä, harvahan esim. muistaa/tietää omia esivanhempiaankaan isovanhempia pitemmälle taaksepäin. Yhden ihmisyksilön panos saattaa tuntua pienessä mittakaavassa merkittävältä, mutta kokonaisuuden kannalta on yhdentekvää onko ko. yksilöä ollut olemassa vai ei.

[Behemot]

Ei se riitä, että yleinen mielipide pitää filosofeja vähän outoina ja kovin epäkäytännöllisinä tyyppeinä, mutta pitääkö vielä mediaan päässeiden (ja niitä pääsee mediaan usein) filosofien professoreja myöten aina selittää, että heidän työnsä on sisäänpäinkääntynyttä ja abstraktia ja jokseenkin hyödytöntä. *purnaa* Anteeksi, mutta tästä on tullut minulle trauma. Luulen, että filosofeista(kin) olisi enemmän hyötyä, jos keskityttäisiin vähättelemään omaa koulutusta ja taitoja vähemmän ja tekemään töitä enemmän. Alalla toimivien ihmisten määrä on senverran vähäinen (ainakin jos ottaa huomioon, että työn kohteena voi olla melkein mikä hyvänsä), että jokaisella joka selviää koulutuksesta täyspäisenä (mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys), on hyvin todennäköisesti jotakin aika ainutlaatuista annettavaa.

Ilahdutti huomata, että tämäntapaiset ongelmat ovat muillekin tuttuja. Toivon, että jokainen olisi ylpeä omasta ammattitaidostaan ja voisi työnsä kautta tuntea itsensä hyödylliseksi.

[greippi]

Kyllähän sitä työnsä tekemisestä voi käyttää vaikka millaista sanaa, mutta ei se silti kerro arvostuksesta, oman tai muiden työn, välttämäti yhtään mitään.

Jokerin purkauksen laukaisivat varmaan muutkin tekijät kuin yksi sana, mutta kyllä meillä ainakin täällä töissä lasketaan leikkiä tekemisistämme välillä hyvinkin rankasti. Tai ainakin sen ulkopuolisesta varmaan rankalta kuulostaisi. Asiakkaille ei tietenkään sanota ihan mitä tahansa, mutta siinäkin vastaan tulee asiakassuhteen laatu, joskus suhteet kun ovat kovinkin tuttavallisia.

Luovan työn ongelma on se, että siinä luovuus on työtä. Ja työstä pitää saada rahaa, eli siinä tulee mukaan myös kaupallisuus. Siinä joutuu sitten välillä asiakkaankin toivomuksia kuuntelemaan kaiken sen luomistyön keskellä.

[Jokeri]

Greippi arvasi oikein, ainakin osittain. Lähinnä kiukuttelen tuota asenteellisuutta, joista tuossa ylhäällä mainittiin filosofien kohdalla. Jos minä itse sanon räpelteleväni, asentelevani ja puuhastelevani, niin uskon itsekin olevani vähän puolitaitoinen. Eikä se voi olla näkymättä ilmeinä, eleinä ja kuulumatta puheissa asiakkaan luona. Olen seurannut tällaista läheltä ja se on se, joka ottaa pattiin. Ellei osaa hommaansa, niin vaihtakoon alaa, ettei pilaa koko ryhmän mainetta ammattilaisina. Tähän samaan ilmiöön liittyy mm. kommentti "Eihän meidän ryhmässä ole edes asiantuntijoita". Todellisuudessa ryhmän ammattitaito on erittäin korkea, mutta kyseinen "räpeltelijä" on itse vielä aloittelija. Siis vieläpä aivan väärä henkilö arvioimaan useita vuosia alalla työskennelleiden, kokeneiden konkareiden ammattitaitoa.

Hii! Olisikohan tuossa se perimmäinen syy. Minulla on vaikeuksia kestää ihmisiä, joilla on vankka mielipide kaikesta, mutta ei mitään faktaa mielipiteidensä tueksi.