Allas 180 l, pH 7, lämpötila n. 25-27.
Kalat 3 kpl tyttöpartamonneja, 2 kpl seeprakirjoahvenia.
(Hiekkapohja puoliksi, torstaina vaihtuu toinen puoli.)
Eli löytyykö jokin edullinen parvikala tuonne lisäksi? Seeprapoika on aikas dominoiva tyyppi, jotta pitäisi olla jokin sellainen joka ei heti tule syödyksi tai tapetuksi. Kaupasta ehdottivat antennimonnia, mutta taitaa olla hieman liian tyyris kukkarolle (vajaat 20e ).
Onko olemassa mitään?
Tässä seurassa on parempi olla hullu kuin tervejärkinen, silloin on paljon helpompaa.
tässä tein pikaisen soittokierroksen akvaarioliikkeisiin ja kyselin mitä kaveriksi, yksi ehdotti antennimonnia, toinen haarniskamonnia ja kolmas kongontetraa. Ehkä nyt näytää kuitenkin siltä, että seeprat jäävät tuonne altaaseen valtiaiksi vain partamonnit kaverinaan.
Allaskoko rajoittaa sen verran, että mitään muuta yhtä suureksi kasvavaa en tuonne halua...alkaa näyttään jo muuten liian pieneltä. Olkoon siellä keskenään. Jospa sitten aikanaan saavat perheenlisäystäkin. Eipähän ole kutuaikan muilla kaloilla niin tukalat oltavat...
Tässä seurassa on parempi olla hullu kuin tervejärkinen, silloin on paljon helpompaa.
Tiikeribarbia voisin suositella tarpeeksi isona, samoin siniseeprakalaa.
Erityiskiinnostuksen kohteena harvinaisemmat synnyttävät hammaskarpit (tällä hetkellä kääpiö-, metalli- ja sirppihammaskarppeja ja seepralimioita) ja monniset (tällä hetkellä mustaselkä-, panda-, pikku-, sihti- ja somamonnisia).
Kunhan vain näissä kahdessa hyvässä vaihtoehdossa (kelta ja tiikeribarbi) muistat sen, että mikäli haluat seeprakirjoahventen saavan perheenlisäystä niin nämä kelta ja tiikeribarbit napsii kyllä poikaset aika nopsaan parempiin suihin
Eikö noi ahvenet hengästy ku ne vartioi tuota kutua?
180 litraa on aika vähän, jos seepra-ahvenparin kanssa halutaan laittaa muitakin kaloja. Tämä raitanuttu kun käy tarmokkaasti isompienkin kalojen kimppuun eikä arkaile vetää pataan niin yhtään. Keltis, siniseepra ja tiikeribarbi saattaisivat pärjätä seepra-affenoille, mutta tässä pyttykoossa ajojahti turvonnee kyllä turhan stressaavaksi.
Itse en nyt lähtisi muuttamaan tuota pönttöä suureksi taisteluareenaksi (lue = antaisin kalaston olla noin).
Liisa Sarakontu on muuten kirjoittanut Faunattaren sivuilla varsin osuvasti tästä otuksesta:
Kovaluonteinen kala, joka etenkin kutuaikana voi surutta käydä jopa itseään reilusti isompien kalojen kimppuun. Pitää puolensa seurassa kuin seurassa ja saattaa etenkin pienessä akvaariossa ajaa useimmat muut kalat, lajista riippumatta, hengiltä. Saattaa syödä kaikkein pienimmät kalat. Repii kasveja ja kaivelee pohjaa etenkin kutuun valmistautuessaan. Ei lainkaan sopiva laji rauhalliseen seura-akvaarioon.
Lisääntyminen:Erittäin helppoa, onnistuu seura-akvaariossakin joskin silloin altaan muut kalat saattavat menettää henkensä.
Kun syö kylliksensä, ajattelee sivistyneesti ja ihmeen hienosti monesta asiasta.
Kyllä minäkin nyt kaikkien kyselyiden perusteella olen kuitenkin päätymässä sellaiseen ratkaisuun, että en ota sinne mitään muita kaloja. Antaa niiden pitää "omakotikullankallis" ihan itsellään ja jakaa sen vain parttisten kanssa.
Kiitos kuitnekin ehdotuksista ja neuvoista
Tässä seurassa on parempi olla hullu kuin tervejärkinen, silloin on paljon helpompaa.
![[:I]](./images/smilies/icon_redface.gif "Embarrased"){kind=icon}
).
Seeprakirjoahvenen kanssa en kyllä laittaisi tetroja ollenkaan. Mitähän lie ajatellut... 
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}