Miljoonakala allas

[Elven]

Kun nyt näyttäisi siltä, että tuota 160l akvaa ei osta kukaan, niin on käynyt mielessä, että tekisin siitä miljoona-altaan. Olen aina pitänyt noista kaunispyrstöisistä kaloista, mutta ikinä ne eivät ole kalastooni sopineet.
Millaiset vesiarvot niille taas tarvikaan? Ja miten ne käytännössä saadaan aikaiseksi?
Voiko miljoonien kanssa pitää partista levänsyöjänä? Mitään muita kaloja en ajatellut ottaa, vain noita miljoonia. Niitäkään en varmaan kovin montaa, niin saavat lisääntyä rauhassa.
Onko ihan hölmö idea? Avokki ei tosin varmaan ihastu ajatukseen, kun lupasin myydä tuon pienemmän pois, kun sain isomman...

[Minzi]

Aivan loistava idea, jos minulta kysytään . Miljoonakalat ovat kivan näköisiä ja eloisia ötököitä. Valinnan varaa värityksessä löytyy vaikka kuinka paljon. Itselläni niitä on altaallinen, tosin pieni semmoinen. Rääkyn sivuilla on hyvä tietopaketti milleistä, vesiarvothan ovat:
pH 7,0-8,5
Lämpötila 23-26 °C (villi muoto kestää viileämpääkin vettä 18 °C - )
Kovuus: keskikova tai kova, dH 10-30

Millit tosiaan vaativat kovempaa vettä kuin useimmin hanasta tulee, joten kovetus saattaa olla paikallaan, jotta saa kalaset kunnolla viihtymään.
J. Järven sivuilla on hyvä ohje veden kovetukseen.

Eikä tosiaan kannata ottaa kuin muutama, tuppaavat lisimään aika vauhdilla. Semmoinen pari urosta ja 4-6 naarasta varmaan täyttää tankin aika nopsaan.

Kyllä partamonni menee samaan tankkiin, se kun ei ole niin kauhean tarkka vesiarvoistaan. Itselläni ainakin vipeltää semmoinen ko. tankissa. Faunattaren sivuilta löytyvää faktaa.

[JukkaV]

Noista vesiarvoista ollaan montaa eri mieltä. Vaan käyköön niin kuin on käydäkseen. Sanon, että monia miljoonakaloja voi huoletta kasvattaa ihan normaalissa hanavedessäkin - mutta ei kaikkia.

[jarvij]

Tottakai voidaan kasvataa normaalissakin vedessä, nehän ovat vain kaloja!
Mutta jos halutaan kalojen voivan hyvin, niin vettä on syytä kovettaa, koska miljoonakalojen elämä on siten helpompaa; jos sillä nyt mitään merkitystä on!

[lilo]

monia miljoonakaloja voi huoletta kasvattaa ihan normaalissa hanavedessäkin

Tämä kysymys vaivaa minua edelleen. Onko kyseessä miljoonakalat,
jotka ovat 'sukupolvien saatossa' lopulta sopeutuneet pehmeämpään
veteen?

Itse olen tehnyt kaiken väärin (ajatellen kalojen kohtaloa):
aluksi h a l u s i n uskoa, että kyllä ne miljoonakalat pehmeässäkin
vedessä... Ei meillä.
Sitten aloin nostelemaan karbonaattikovuutta. Ei tepsinyt.
Seuraavaksi korallimurske. Ei tepsinyt.
Aina ovat naaraat kärsineet, varsinkin synnytysten jälkeen.
Nyt on menossa asteittainen kovuuden nosto kipsijauheen avulla.

Eli tämä kysymys on ainoastaan teille, joilla on yli 1-vuotisia, hyvinvoivia, isoja, useaan kertaan synnyttäneitä miljoonakalanaaraita pehmeässä vedessä, ilman selkärankavääristymiä, pilkkutautioireita, kököttelyä pumpun takana evät supussa:
mistä naaraat ovat altaaseesi tulleet: akvaariokaupan (kovista?) vesistä,
vai tuttavan pehmeistä vesistä vai mistä?

[JukkaV]

Tällä hetkellä minulla ei ole lainkaan miljoonakaloja (eikä muuten ole ollut yhtään lajin edustajaa kuuteen vuoteen). Sitä ennen tuota oli ja silloin naaraat olivat tulleet sekä että, mutta useimmin kyseessä olivat nuo pehmeän veden vipeltäjät!

[Johannavee]

Kyllähän se on selvillä, että hammaskarppien alkuperäisiä asuinalueita kattaa kovahko ja emäksinen vesistö. Mutta eipä saisi unohtaa pienen, sukupolvenväliltään lyhyen ja nopeasti lisääntyvän lajin mahdollisuuksia geneettisesti sopeutua poikkeavaankin vesistöön. Miksi eläimillä ja kasveilla esiintyy geneettistä vaihtelua, uusia geeniyhdistelmiä ja mutaatioita? ...No tietenkin siksi, että ympäristöolojen muuttuessa lajilla olisi mahdollisuus pitää pintansa. Vaikka suurin osa polskaisisikin tyhjää ympäristöolojen muuttuessa osalla on sellainen geenimuunnos, joka auttaa sopeutumaan ja lajin säilyminen mahdollistuu (ei tietystikään kaikilla lajeilla, siitä osoituksena nuo kuuluisat drontit, pussihukat sun muut sukupuuttoon kuolleet lajit).

Tätä en kirjoittaisi kiekkokalaotsikon alle, sillä erikoistunut, suurikokoinen kalalaji, pitkä sukupolven väli jne. eivät ehkä ole edullisimpia ominaisuuksia heti kättelyssä kiekkopopulan pulauttamiseksi Tanganjikajärveen...Mutta miljoonakala on mielenkiintoinen laji tässä suhteessa.

Ajatellaanpa esimerkkinä (koiraharrastajana heti tulee mieleen tuo esimerkki) lajia nimeltä Toxicara canis koitoisemmin koiran suolinkaisloinen. Eräs yleisimmin käytetyistä matolääkkeistä koiralle on Canex tahna. Axilur ja Flubenol ovat myös suosittuja, hieman kalliinpia aineita. Entäpä jos kennelin omistaja päättää päästä edullisesti ja helpolla ja tuikkaa 5 kertaa peräkkäin luffeilleen pelkkää Canexia. Madoille perin ankea ja hyvinvointia uhkaava ympäristö, Canex tahnassa uiskentelu, todennäköisesti tainnuttaa madot siinä missä Tanganjikajärven vesi kiekkokalankin. Mutta sittenpä löytyykin kolmannella kerralla geenistöltään Canexia paremmin sietävä suolinkaisyksilö, joka selviää pökerryttävästä matokuurista ja jatkaa eloaan Eukanuban ja Pedigreen joukossa innolla mylläten. Kaksi seuraavaa madotuskertaa eivät olekaan yhtä tehokkaita ja viidennen kerran jälkeen hauveleiden suolistossa saattaakin sitten porskuttaa jo melkoinen liuta Canex tahnassa mainiosti viihtyviä yksilöitä. Tämän vuoksi jokainen asiantunteva koirankasvattaja opastaa pennun ostajaa vaihtelemaan matolääkettä kerrasta toiseen. Ettei syntyisi resistenttejä loiskantoja.

Miljoonakaloja on levitetty ympäri maapallon, etenkin trooppisille alueille malariasääsken torjuntaan. Tuskinpa silloin uuden asuinpaikan veden arvoja ovat istuttajat tarkoin tihranneet. Saavillinen millejä vaan jokeen tai lampeen ja sillä sipuli. No tottahan kuolo useimmat korjaa jo alkutaipaleella. Osa selviää lisääntymään, poikasista suurin osa menehtyy, kuka pedon suuhun, kuka vesiarvojen poikkeavuuteen, osa kasvaa kyttyröiksi ja käppyröiksi tai jää muuten kitukasvuiseksi (kun geenistö ei salli kukoistusta poikkeavassa vesilaadussa), joilla ei lisääntymiseen ole luonnossa mitään mahdollisuuksia. Vaan löytyypä yksilöitä, joilla on tarvittava geenimutaatio selviämiseen (aivan samalla tavalla kuin uusia värimuotojakin pulahtaa kaloilla esiin, voi käydä myös fysiologisille ominaisuuksille, joilla on tekemistä veden laadun kanssa selviämisen suhteen). Ja nämä nappaavat sauman uudessa ekologisessa lokerossa (jos tällainen siis on tarjolla) ja alun kannanromahduksen jälkeen lähtee sitten uusi millispopulaatio kasvuun, sellainen, joka on sopeutunut juuri tuon paikan veteen. Tähänhän evoluutio ja lajiutuminen ylipäätäänkin perustuu.

Eli come on hey: ei tuijoteta liikaa pilkkuun.
Selväähän tietysti on, että kaukoidän jalostetut miljoonakalat on kasvatettu kovissa vesissä, jopa murtosellaisissa ja ei niitä pienen geneettisen vaihtelun (jalostus kun on sitä pienentänyt rutkasti) omaavina saa ilveelläkään menestymään kiekkoaltaassa vaan ikä jäänee korkeintaan muutamaan viikkoon. Mutta hurautetaanpa satunnainen luonnonpopulaatio-otos milliksiä sinne kiekkojen seuraan (jos nyt leikillään eliminoidaan ajatus että kiekot popsivat nämä pikkueläjät heti suuhunsa) niin ihme ja kumma, sieltä saattaa löytyä yksilöitä, jotka kykenevät tuottamaan ihan normaaleja, tuossa vedessä viihtyviä jälkeläisiä ilman käppyrän häivääkään, siitäkin huolimatta että todennäköisesti suurin osa alkuperäisestä kalakannasta kuukahtaa.