Lapset ja kalanruoka, argh!

[amanda]

Kaikki alkoi siitä kun pöly-ääninen veroviraston setä jaaritteli puhelimessa käsittämättömiä. Sivukorvalla kuulin lapsien hekottavan ja arvasin että jotainhan siellä taas kiellettyä hommaillaan. Kohta kuului kaamea ulvonta ja silloin jäi vero-ukkeli yksin selittämään.

Meidän pojat olivat saaneet kuningasidean, rakentaneet vaippalaatikoista portaat (luovuutta, hienoa... ) ja Riku 1-v 10 kk oli ruvennut ruokkimaan poikasakvan kaloja. Kun puoli purkkia oli mennyt, lipsahti loput sitten hutiin. Tästä seurasi em. karmea karjuminen. Harmittaahan se. Onni onnettomuudessa pikkuveikka (9kk) oli paikalla ja söi tippuneita hiutaleita. Jipii.

Pesin ensin penskat ja sitten hätäpäissäni kävin akvaarion kimppuun. Omistan vain yhden lapon ja satalitraiseen poikasakvaarioon se on turhan julman kokoinen. Letkunpätkällä imeskelin pahimpia kökköjä pohjasta ja poimin letkuun imeytyneitä poikasia takasin altaaseen.

Eli nyt on vedestä vaihdettu n.75% ja suodatin oli pakko myös huuhtaista kun se sattuneesta syystä meni tukkoon. Ruokamömmöä vaan tuntuu altaasta löytyvän. Olisiko kellään antaa neuvoja miten tästä jatkan? Kierteiset varmasti ainakin kokevat väestöräjähdyksen, mutta entäs miekkiksenpoikaset? Kuinka paljon/ usein uskallan vettä vaihtaa niin että bakteerikanta ei kärsi?

Onko kellekään sattunut vastaavaa vai onko mun lapset vain kertakaikkiaan uskomattomia soheloita (kehen lie tulleet... ) ja jos on niin miten selvisit ja ennenkaikkea miten selvisivät kalat?

[cW]

Bakteerikanta ei kärsi vedenvaihdoista. Ne "hyvät" bakteerit elävät pinnoilla, eivät vapaana vedessä. Suurissa vedenvaihdoissa vain on syytä olla jopa normaaliakin tarkempana siitä että lisättävä vesi on sopivaa (lämpötila, happamuus, kovuudet).

Tsemppiä pienille akvaristeillesi, minä ennakoin meidän termiitin tulevia edesottamuksia ja asensin akvakaapin oveen kunnon lukon

[aquasol]

Meillä lapset "ruokkivat" kaloja hammastahnalla. Liekö arvelleet kalojen olevan pesun tarpeessa ? 52-litraisessa ei sillä hetkellä ollut muita asukkeita kun kaksi naaras taistoa ja partamonni (pieni sellainen), allas kun teki karanteenin virkaa. Partamonnin hammaskalusto ei kestänyt ainetta, vaan partis siirtyi ikuisille vesille. Taistonaaraat sentään polskuttelevat tänäkin päivänä vaikka tapahtuneesta on jo yli vuosi.

[ajv]

Meillä ei ole tapahtunut vastaavaa (ainakaan vielä). Toki lapsemme ovat jo 4- ja 5-vuotiaita. Sen sijaan ahne koiramme söi kerran purkillisen viherruokatabletteja, kun lapset olivat unohtaneet kannen auki ja purkin lattialle! Ikävä puoli asiassa oli, että olimme juuri lähdössä ajamaan Kirkkonummelta Raumalle ja koiramme kärsii autopahoinvoinnista . Kyseisen matkan aikana pahoinvointi oli tavallista pahempaa...

[Adrianna]

Rakensin tässä 98l kalastoineen päivineen alusta loppuun kummipojalle (1v) ja isoveikoille (2 ja 5v). 2v Wellu ruokkii kaloja jatkuvasti, koko purkki sinne humpsis... Pietu 5v taas käskee kaloja: Älä ui sen toisen perässä kun se ei tykkää susta, senkin tyhmä! *pam pam* nyrkillä akvaaron lasia. Ei saisi tetrat "ärsyttää" toisiaan, ts. uida parvena. Viimeeksi kun kävin oli Wellu ruokkimut Nonnia (partamonni) juustovoileivillä. Söi se pirulainen

Lapset on elämän ilo ja valo...

[Turkoosi]

Hmm, lääkekaappiin kalanruoat? Itse varmaan sijoitan kirjakaapin päälle tai jotain... Isompi pikkuakvaristi (akvaarion tullen kohta 7 v) ymmärtänee selitykset siitä että ruokaa ei anneta liikaa eikä varsinkaan mitään muuta laiteta altaaseen, ja varmaankin vahtii pienempääkin, mutta kun isompi on sitten eskarissa / koulussa ja äitipolo vaikka vessassa* niin tuo Pieni Ja Kekseliäs voi tehdä vaikka mitä... Oijoi.

*Kyllä, lapsia toki pitäisi valvoa mutta jopa äitihenkilöt joutuvat joskus tekemään muutakin...

[amanda]

Heh, hauska kuulla että muidenkin lapset ehtii ja kerkiää...

Aamulla meillä oli akvaarion vesi taas ihan sameana. Uskomattomia noi pikkufisut; kun valot syttyivät tuli kaverit ihan pokkana ravinnemömmön keskeltä kerjäämään ruokaa! En sitten antanut...

Vettä on taasen vaihdettu (ihanan helppoa noiden pikkuapulaisten kanssa) ja taas näyttää vähän kirkkaammalta. Huolestuttaa kuitenkin tuo kova ravinnekuormitus. Voiko siitä olla haittaa noille kaloille? Laitoin pinnalle pikkulimaskaa kun olen jostain lukenut että se käyttäisi tehokkaasti ravinteita vedestä. Mahtaakohan siitä olla vastaavaa hyötyä? Olisiko kellään takataskussa mitään kikkakuutosta jolla saisin ylimääräiset ravinteet vedestä pois? Vai jatkanko vaan jokapäiväisiä vedenvaihtoja? Koskas voin sitten huokaista helpotuksesta?

Kalanruoat on sitten siirretty pikkuruokkijoiden ulottumattomiin (ei nyt ihan lääkekaappiin mutta kuitenkin). Kokemuksen syvällä rintaäänellä suosittelen muillekkin.

[jarvij]

Nopeasti liukenevat ravinteet ovat jo liuenneet veteen, joten vedenvaihdoissa saat niiden pitoisuutta alennettua. Hitaammin liukenevat ravinteet poistuvat sitten tulevissa vedenvaihdoissa. Tarkoittaa siis päivittäistä osittaista vedenvaihtoa toistaiseksi.

Jos on mahdollista analyoida vaikka nitraattia, joka toimisi indikaattorina. Sen pitoisuus pitäisi saada jonnekin alle 20 mg/l ja mieluimmin senkin alle ja pysymään siellä.

Valaistusta on myös syytä vähentää, jotta levät eivät innostu ravinteista. Pahin hapen kuluminen lienee kuitenkin jo takanapäin.

[Adrianna]

Meillä muuten nuorempi koira varastelee "catfish chips"-pohjaruokapurkkia... Tipauttaa lattialle ja koittaa purra auki. Onneksi on pienisuinen koira ja iso purkki = ei suurta vahinkoa. Ei olisi pitänyt antaa sen syödä pari lattialle tippunutta tabua, nyt se on ihan hulluna niihin!

Lemmikit on kyllä yksi riesa, mutta oma vikahan se on jos antaa toisen maistaa... Tarjosin meidän 12v mäyrisrouvalle avonaista tetramin-hiutalepurkkia kun kerjäsi niin kovasti... Ennen kun ehdin tajuta se oli jo nuolaissut aimo annoksen hiutaleita purkista kuonoonsa. Kerjäsi vielä pirulainen lisää! Mitäs tarjosin... Toisaalta, cofeingirlin kissat syö myös kalanruokaa ja vaikuttavat ihan normaaleilta. ...ja söinhän minäkin pienenä koirankeksejä

[Merri]

Meillä tehdään lajien välistä yhteistyötä. Kissa kiipeilee hyllyillä tiputtelemassa kaikki purkit ja purnukat lattialle, jossa ahne koirakansa odottelee suupaloja. Koiramme on syönyt purkin hiutaleita ja wafer-lättyjä muunmuassa (lisäksi käsirasvatuubin, vesivärit, 20 munkkia, korillisen omenia, pussin ruispaloja... jne jne... and still going strong).

[amanda]

Kiitoksia vastauksista! Nitraatin mittasin äsken ja se oli nyt (reilu tunti vedenvaidon jälkeen) n. 30. Ilmastinvekotin on tuolla poikasakvassa toiminnassa joten happikatoa ei ole tullut. Tota valaistusta en älynnyt vähentää, teen sen pikimmiten.

Seurailen siis nitraattia ja jatkan ämpärirallia (letku ei riitä pikkuakvasta vessaan asti). Lapseen ei muuten perushiutaleruoka vaikuttanut mitenkään, taisi olla hyvää. Pakko kai tunnustaa että on meidän lapset ehtineet syödä koiranruokaakin... Kyllä mä niitä vahdin, ihan totta.

[Yanna]

Meillä myös lapsukaiset kaikki (5kpl) ovat vuorollaan testanneet kerran kuinka nopeasti äiti pystyy oikeasti liikkumaan kriisitilanteessa
Äitikin on oppinut jokaisen kerran jälkeen nostamaan purkit ylemmälle hyllylle...Mutta se, kuinka ne purkit hiipii muutaman vuoden sisällä taas alahyllylle, seuraavan vuorossa olevan tenavan käsiin on edelleen arvoitus
Aina niistä on onneksi selvitty päivittäisillä vedenvaihdoilla viikon ajan. Kalat on myös hyvä paastottaa.
Murphynlain mukaisesti se on tietysti ollut aina se suurin litran purkki joka on aivan täpötäysi
Koiran ja kissan nappuloita ovat samaiset herranlahjat myös napsineet vapautuneesti ja hyvin kiiltää turkki

Yanna

[maximoves]

Kyllä nuo lapset ehtii, aina kun vettä vaihtaa niin pelottaa milloin tuo tyttäreni menee vessaan ja vetäiseen letkun lattialle. Pikkaisen vainoharhaisena aina kyttäilen. Neiti nirppanokalle ei onneksi nuo kalanruoat ole maistunut, lieneekö tuoksu sen verran luotaantyöntävä kuitenkin. Mutta aikaiseman altaan styroksin reunat on pikkasen kärsineitä ja vedessä lilli yleensä styroks-lumi pinnassa jos silmä vältti.

[C&C]

Meillä tyttö melkein kolme vee ruokki kaloja - parille desillä kilpikonnan pellettejä!!! Sitten koira söi kultakalan, joka onneton päätyi lattialle sillä aikaa kun hain kansilaseja. Nielaisi noin vain, kokonaisena. Toinen koira taas on syönyt kaikkea pohjaruuista hiutaleisiin ja artemiaan, pahin lienee ollut papukaijan voimaruokapussi.

[Kalanen]

Meillä kuivaruokapurkit ovat lukittavassa laatikossa, mitään varsinaista syytä ei ole, mutta lukkoon sen saa ja avaimen sitten jonnekin piiloon. Lapsia ei ainakaan vielä ole.

[Leppis]

Niinpä niin, reilu pari viikkoa sitten tätä juttua luin ja olin tyytyväinen itseeni kun kalanruuat ovat akvakaapissa lapsilukon takana ja lapset syöttää kaloja VAIN yhdessä äidin kanssa

Ja sitten tuli tämä päivä, kun mummi hoiti lapsia ja olin unohtanut lukita sen perhanan lapsilukon. Esikoinen tietysti innolla näyttämään mummille miten hän osaa ruokkia kaloja sillä aikaa kun äiti on asioilla...

Juuri sain pohjan imuroitua ja uutta vettä tilalle - tätä sitten jatketaan huomenna ja ylihuomenna jne.

Enkä edes voi syyttää muuta kuin itseäni - luulenpa muistavani lapsilukon entistä huolellisemmin.

[amanda]

Heh, tervetuloa Leppis onnellisten vedenvaihtajien joukkoon! Meillä tilanne on jo normalisoitunut eikä lasten ruokinta- tempauksesta tuntunut kärsivän kuin allekirjoittanut... Kun poikasakvan hoito- ja huolto-toimenpiteet ahdasmielisesti lapsilta kiellettiin, on mielenkiinto nyt siirtynyt isoon akvaarioon. Sen luokse on vaikeampi kiivetä, varsinkin kun rappus- aineksetkin on piilotettu (kyllä meidän lapsilla on ankeeta...! )

Mutta ei hätää, apuun löytyi iso lelukuormuri jonka lavalla seisten pystyi kurottamaan käsiä akvaarioon. Lelukuormureilla kun on vaan ikävä tapa liikkua eteenpäin jolloin kyydissä seisoja väistämättä päätyy tantereeseen silmälleen ja ulina on taas vertaansa vailla... Kun on lapsia, kaloja ja koira ei elämää tosiaankaan voi sanoa yksitoikkoiseksi!

[iiputti]

Kun on lapsia, kaloja ja koira ei elämää tosiaankaan voi sanoa yksitoikkoiseksi!

Tähän on yhtyminen, tosin meillä on koiria ja kissoja kaksi kappalein.. ja sitten noita kaloja pari maljaa, tenavia 3...
Ja mitäpä tänään tehtiinkään....

Nostin koirien vesikupin keittiön työtasolle,sillä nuorimmainen (11kk tasan) yritti uida kipossa. -> kissa juoksee ruokakuppiaan kohti, törmää koirien vesikuppiin ja se lähtee liukumaan tasoa pitkin. Se liukuu, liukuu, liukuuu... ja eikös 3v tyttönen juokse juuri samaan suuntaan, kunnes POKS! Koirien vesikuppi pysähtyy täydestä vauhdista 3v.n otsaan ja koko 5 litran kipollinen vettä lentää pitkin keittiön lattiaa ja seassa huutavat tytöt 11kk ja 3v,minä-vain vähän kastuneena, ja 4v poika nauraa kippuralla vieressä...Great.*huoks* Ja akvaario jäi n. 10cm syrjään vesikupin lentoreitiltä.

No, tää on tätä

[SonjaSelena]

reilu vuosi takaperin olin poikani, silloin 3-v, kanssa äitini luona viikonlopun. pakko myöntää, etten kehdannut ihan vähään aikaan siellä naamaani näyttää sen viikonlopun jälkeen. pikkuveljeni huoneeseen silloin oli se äitin satalitranen akvaario sijoitettu ja vaikka huoneessa 'vartioi' 10-vuotias veljeni, ei tuhotöiltä vältytty. ensin koristeltiin tylsännäköistä akvaariota kaikella mahdollisella: kauko-ohjattava auto, pleikkarin muistikortti, kassillinen muita epämääräisiä leluja, joita yritän unohtaa... kun ne oli ongittu, akvaario siivottu ja istahdettu sohvalle huilimaan, alkoi kalojen ruokkiminen. parilla desillä hod rodeja!!! seurasi paniikinomainen vedenvaihto. sanoin tosin jo äitilleni siinä vaiheessa, että kansilasit olisivat kova juttu, mutta niitä ei kuulemma ollut. toisen hodrod-keikan jälkeen löytyi varastosta jonkinmoiset lasit siihen päälle, vaikka kulmaan jäikin pikkuinen aukko.... joka tarkotti vain sitä, että kohta saatiin noukkia loput hodrodit akvaariosta...

harjoittelimme pitkään akvaarion rauhaanjättämistä, ennen kuin meidän ensimmäinen akvaario laitettiin pystyyn.

[Marimer]

Mun poju (7-v.) hulautti kanssa reilummalla kädellä sapuskaa pikkuakvaan noin vuosi sitten. Asiasta keskusteltiin ja tarkkaavaisena hän kuuntelikin luentoa siitä koska saa ruokkia ja kuinka paljon.
Muutaman kerran olen pyytänyt häntä myöhemmin ruokkimaan kaloja ja ihmetellyt sitten miksi koko porukka pörrää ruokinta-aukon tuntumassa vaikka just on ruokittu.
No, katsoin sitten vierestä seuraavalla kerralla, oppi oli mennyt perille, 240 litraiseen meni n. 3 hiutaletta...
Nyt on annostukset hallussa, mutta ruokintaintokin lopahtanut.
Verimatoja tykkää kyllä antaa kun niistä syntyy kunnon säpinää.

Edit: Hän oli siis toki kymmeniä kertoja ollut seuraamassa kun minä ruokin.

[menninkäinen]

täälläkin lapset ruokkii akvaariota- kertomus, vaikkei omia olekkaan. Olin puolitoista vuotta sitten 2 viikkoa ulkomailla. Asuin silloin tätini ja hänen 1,5 vuotiaan poikansa kanssa. Jätin akvaariot tätini hoitoon turvallisin mielin, kun oltiin jo kauan asuttu saman katon alla ja mulla noita altaita oli jatkuvasti useampia. Poikakaverini kanssa olin sopinut, että hän käy puolessavälissä lomaani siivoamassa ne.
Sanoin vielä ennen lähtöä varmuuden vuoksi, että älä ruoki liikaa ja älä jätä purkkia pojan näkyville... Noh, viestiteltiin matkan aikana ja kaikki oli mennyt hyvin, eikä mitään ongelmaa.
Kun tulin kotiin n. kello kaksi yöllä, avasin huoneeni oven ja ennen kuin sain valon päälle iski paniikki. Kolmesta akvaariosta yhdessä oli jotain vialla... Valot päälle-> vesi lähestulkoon kahvin väristä -> pohjalla omituista mössöä. Ei muuta kun imuroimaan ja vaihtamaan vettä keskellä yötä kauheella tohinalla, jos joku edes pelastuisi... Osa kaloista oli jo kuollu, ongin niitä sitten pois ja mietin, että mitä sinne on laitettu. Se ei tosiaankaan ollut mitään sen ihmeellisempää kuin kalanruokaa semmoinen tosi iso purkki (onkos se 1kg, se iso, ja tietenkin juuri avattu). Kyseinen purkki nimittäin oli kokonaan kadonnut ja löytyi pojan lelulaatikosta tyhjänä, kun sitä etsittiin.
170 litrasen ylimitoitetusta kalastosta mitään ei jäänyt jäljelle, kasvit kuoli ja päädyin lopulta perustamaan sen kokonaan uudelleen.
Kun kyselin tädiltä tapahtunutta, minulle vastattiin, että oli hän miettinyt miksi kalat ei viimeiseen pariin päivään mitään syöneet ja olivat olleet vähän apaattisia. kadonnut kalanruokapurkki oli vähän häirinnyt mieltä, mutta ei niin paljon, että olisi ruvettu selvittämään missä se on ja mikä tärkeintä, kuinka paljon siellä on ruokaa sisällä. Silloin tuli päälilasit, lukollinen kaappi ja ruokinta-automaatti.