Erikoiset ystävykset

[amanda]

Sain aikoinaan millisallasta ostaessani kaupanpäälliseksi pistepuroplekon. Hätäisen googgeli-kierroksen jälkeen päättelin sen pärjäävän meillä vaikka lämpötila hipoikin sen ylärajoja (24 astetta). Tulokas ristittiin Pirkoksi ja hyvin on Pirkko pärjäillyt.

Nyt Pirkko on muuttanut avoliittoon niinkin epätodennäköisen kumppanin kuin juovaokamonnin kanssa. Kaverukset köllöttelevät tyynesti kylki kyljessä okan pesässä ja lähtevät iltaisin yhdessä kierrokselle. Pirkko käy normaalisti syömässsä myös päivisin, okaa ei ole päivisin näkynyt näiden kymmenen vuoden aikana jotka se on minulla ollut.

Piti ihan hieraista silmiä kun pari päivää sitten päivärualle saapui Pirkon vanavedessä pälyilevä oka. Kylki kyljessä ne tulivat kotiluolasta ja oli aika epätodellinen tunne kun avaimetkin lopettivat syömisen ja jäivät tuijottamaan "nuortaparia".

Nyt ne käyvät päivittäin kimpassa tarkastamassa tarjonnan. Olen vallan ihmeissäni kun äreä vanhapoika- oka on näin "pehmoutunut". Onko tälläinen näinkin erilaisten kalojen ystävyys ihan normaalia? Onko kellään vastaavia kokemuksia?

[amanda]

Ne on kyllä kieltämättä kuin suomalainen pariskunta citymarketissa perjantai-iltana. Pirkko painattaa tutkimassa tarjontaa ja kaljamahainen oka jurottaa perässä että "et kai sä noita herneitä meinaa ottaa!" Tuulipuvut vaan puuttuu.

[Teho]

Tuulipuvut, ja ukko saa vain pari pulloa keskiolutta, vaikka haluaisi 12. Akalla kyllä on punaviiniä (haettu Alkosta varasto täyteen ennen lakkoa).
Sitten mennään kotiin (tai mökille, jos kesä) ja valmistetaan kesäkurpitsaa ja kalaa grillissä, vaikka ukko ottaisi mieluummin Wilhelmiä ja Turun sinappia, olut palanpainikkeena...


-nii olix niillä kaloilla isotkin aivot?

[Save]

Meillä seepratonkijakoiras ja timanttitonkijakoiras hengailevat aina yhdessä . Kutsummekin niitä homopariksi . Altaassa on myös seepratonkijanaaras mutta koiras ei ole siitä kiinnostunut, vain tästä timanttitonkijasta.

[Raaka-Arska]

Puro ja oka aika suuri moka.

No jos ne tykkää löhöillä yhdessä niin mikäs siinä. Puroplekot on tosi hienoja, mutta juovaokat on isoja syöppöjä. Näin kerran kun yksi akvaariotuttava syötti juovaokamonnejaan 2kpl, niin ne söi kerralla puoli purkkia tabuja.

[JEM]

Minulla oli aikoinaan yksinäinen kirsikkabarbi joka luuli olevansa kuparimonninen. Samassa parvessa touhusivat sulassa sovussa

[Teho]

katon miten käy juhanaV, aikomus hankkia kupareita ja kirsikoita

[Betula]

Meillä yksi kirsikkabarbi haahuili ekat päivät ihan erillään muusta kirsikkaparvesta. Kokeili kuparimonnisena ja intiaaninsulkana oloa (liikkui näiden parvissa ja matki liikkeitä), mutta nyt näyttää päättäneen olla sittenkin kirsikka.

[iiputti]

Meillä löytyy edelleen keltabarbien ja inkkareiden parvi...Aina yhdessä hillumassa. Inkkareista 2 on ihan täysin keltabarbeja mielestään, kutusessioissakin hääräävät asiantuntevina mukana

[rithiam]

Meillä on saatu seurata ottojen ja pienten levisten yhteiskirmailua; niin samannäköinen juova on molemmilla kyljessä että hämääntyvät kai itsekin. Levikset vaan eivät pysty tarttumaan lasiin kiinni.

[amanda]

Inkkareista 2 on ihan täysin keltabarbeja mielestään, kutusessioissakin hääräävät asiantuntevina mukana

Huh, toivottavasti oka ja Pirkko eivät vaan saa päähänsä mitään lisääntymisajatuksia! Juovallinen, möhömahainen puropleko -lapsi, hui.

No niin, olisikohan minulla jo aika mennä nukkumaan...

[Eenokki-setä]

Minulla on akvaariossani nykyään muiden kalojen joukossa yksinäinen odessabarbinaaras (jolle hankin seuraa ensi viikolla), joka seuraa punapääbarbejani innokkaana ja kieltämättä tulee joskus mieleen, että luuleekohan se raukka olevansa punapääbarbi vai seuraako se niitä siksi, ettei sillä ole omien lajitoveriensa seuraa tällä hetkellä. Saa nähdä sitten, että kun ensi viikolla akvaariooni tulee muutama uusi odessabarbi tämän yksinäisen seuraksi, että kulkeeko nykyinen yksinäinen odessabarbi niiden kanssa samassa parvessa vai hakeutuuko se yhä punapääbarbien seuraan.

[epeli2]

Neontetrani ja partamonnini ovat erotamattomat ystävykset. Ruokaajan koittaessa tetra menee jyystämään samaa tablettia monnin kanssa, eikä välitä ollenkaan sille tarkoitetusta ruuasta. Nyt näyttäisi, että tetrasta on tullut lopullisesti pohja kala. Se seuraa monnia ja väijyy itsekin sen luolassa .

[-Alix-]

Minä sain altaan kanssa paljon kaloja (720 litrainen), mutta altaaseen jäi yksinäinen haibarbi ja ruskoripsimonni. Haibarbi oli aina ollut yksin ja ilmeisesti piti ruskoripseä lajitoverinaan, sillä tyytyväisesti kyhnytti sen kyljessä aina kun se lähti avoveteen uiskentelemaan. Ruskoripsi taas puolestaan haki haibarbin kylkeä suullaan, seuraili haibarbia ja oli kovin ystävällisen oloinen. Jonnin aikaa pelkäsin että ripsari on limaan innostunut, mutta haibarbin kyljessä ei ollut merkkiäkään ilkivallasta.

Jonkun aikaa sitten luin (oliko Mika -monnimiehen postaus) jossa kertoi että jotkut ripsarit puhdistavat luonnossa ahventen kylkiä. siinä siis syy-oireyhtymä. Mutta hauskan näköistä tuo oli! Haibarbi sittemmin kuoli ja ripsaria kovasti harmittaa kun uudet haibarbit eivät ollenkaan ymmärrä sen lähentely-yrityksiä

[Hullu]

Mulla oli pari vuotta sitten Tulisuunaaras ja seeprakirjoahven koiras joilla ei ollut oman lajin ´kumppania, joten ihastuivat toisiinsa ja lyöttäytyivät yhteen, parit kudutkin tekivät vaikka tietenkään se ei hedelmöittynyt...mutta hyvä esimerkki näiden lajien lisääntymisvietin voimakkuudesta! kuinka hellyyttävää. :D

[vemkki]

Eräällä ystävälläni on musta-aavetetrojen parvi harventunut, ja siitä on jäljellä enää yksi kala. Noh, se hengailee sitten lehtikalan seurassa...

[Hullu]

hyvä esimerkki musta-aaveiden älykkyydestä :D