Kokemuksia floridankillistä (Jordanella floridae)?

[Kaizu]

Koska rihmaleväongelmani ei tunnu poistuvan millään, päätin kokeilla floridankillin mainostettua rihmalevänsyöntiä.

Onko täällä monella jo omakohtaisia kokemuksia tästä otuksesta? Eli onko tuo rihmalevänsyöntitaipumus vain propagandaa, entä miten käy muiden hentolehtisten kasvien?

Ainakin erinäisten lähteiden mukaan kalan pitäisi olla todella kestävä ja sopeutuvainen, eli sopii lähes altaaseen kuin altaaseen.

[Yanna]

Tämä on valaehtoinen todistus:
Olen omin silmin nähnyt kuinka ryystävät rihmalevää kuin spagettia
Noi toimii ihan oikeastikin
Saatavuus on vain kausiluontoista

-Yanna

[Onia]

Kysynpä tässä samasta lajista... En oikein mitään haulla löytänyt, vaikka voi olla vika minussa eikä haussa.

Kuinka suuriksi floridankillit kasvavat?
Mikä olisi akvaarion minimikoko? Montako voisi laittaa 63-litraiseen, vai voisiko ollenkaan? Muita kaloja ei tulisi.
Ovatko kovia lisääntymään?
Mikä olisi ihanneruokavalio, haittaako, jos rihmalevää ei ole ollenkaan?
Ihannevesiarvot?
Millainen sisustus akvaan?

No siinähän niitä tuli, ainakin ensihätään... Tuo 63-litrainen tuolla odottelee asukkaitaan, kun vain saisi päätettyä.

-Aino-

[Tuija]

Itseänikin nuo killit ovat kiinnostaneet. Vähän ristiriitaista tietoa näyttää löytyvän.

Killit ovat kutevia hammaskarppeja. Floridankilli ei ole kausikala, kuten jotkut muut killit. En kuitenkaan tiedä, miten pitkäikäinen se on.

Yleensä suositellaan n. +20 C (kudetuslämpo +24C), mutta ainakin yhdellä harrastajan sivulla on mainittu jopa +10-+30C. Hieman emäksistä vettä, jopa murtovettä suosii. Syö kyllä levää, mutta jos sitä ei riitä, saattaa napsaista kasveja. Syö kyllä muutakin kuin kasvisruokaa, ötökät ja hiutaleetkin kuuluvat kelpaavan.

Kasvaa n. 6 cm mittaisiksi, ja akvaarion vähimmäispituudeksi näytetään suosittelevan 60 cm. Koiras vahtii mätiä, ja voi silloin olla äkäinen.

Tässä pari linkkiä:
http://homepages.tesco.net/~davyreynold ... oridae.htm
http://www.petresources.net/fish/cyprdont/jor_flo.html
http://www.plantedtank.net/floridaflagfish.html

ja vielä linkki suomalaisen killiharrastajan sivulle:
http://www.phnet.fi/public/korjula/killit.htm

Killeistä on juttua mm. Akvaristin numerossa 3/2003.

Kaunis kala! Mutta itselläni on ainakin toistaiseksi tuo lämpötila esteenä, kala ei ehkä kestäisi jatkuvaa 25C + lämpöä.

Tuija

[Onia]

Oho, enpä ole tiennytkään, että vaativat niin viileää vettä. Vaikka eihän se Florida tosiaan mikään tropiikki ole.
Meillä on kotona talvella noin 16-17 astetta ja kesällä 20-28 astetta lämmintä. Olisikohan tuo lämpötilavaihtelu floridankilleille ihan mahdoton? Vai olisiko jopa aika hyvä? Eli akvasta vain lämmitin pois.

Pidetäänkös näitä haaremeittain vai pareissa? Jos ottaisin tuohon 63-litraiseen kaksi koirasta ja neljästä kuuteen naarasta? Vai onko kaksi koirasta liikaa?

Kiitosta vaan paljon, jos joku edes jotain osaa vastata! Täytyy katsoa nuo Tuijan linkit tarkkaan.

-Aino-

[Kaizu]

Kaunis kala! Mutta itselläni on ainakin toistaiseksi tuo lämpötila esteenä, kala ei ehkä kestäisi jatkuvaa 25C + lämpöä.

Meillä nuo killit joutuivat heti alkuun saunaan, eli 29 asteiseen veteen. Ei ongelmia, mutta tietenkin aineenvaihdunta kiihtyy mitä lämpimämmässä pitää. Eikä pidä unohtaa veden hapekkaana pitämistä.

Pidetäänkös näitä haaremeittain vai pareissa? Jos ottaisin tuohon 63-litraiseen kaksi koirasta ja neljästä kuuteen naarasta? Vai onko kaksi koirasta liikaa?

Itse olen käsittänyt että olisi parvikala, tiedä häntä sitten, mutta kolmestaan nämä meidän kalat ainakin liikkuvat hyvin tiiviisti (paitsi silloin kun naaras on piilossa). 63 litraa tuntuu aika pieneltä altaalta kun on katsellut veikkosten viiletystä ympäri 160x60 altaan pintaa, mutta eikös platyjakin pidetä vastaavissa pikkupurkeissa?

Meillä ainakin vaikuttaa siltä että naaras on hieman ahdisteltu kun kokoonpano on 2 koirasta 1 naaras, eli itse ottaisin ehkä useamman naaraan kuin koiraan.

[Onia]

Hmm, liian ahtaassa purkissa en niitä tietenkään halua pitää! Varsinkin, jos ovat parvikaloja, niin taitaapa tulla ahdasta.
Ehkäpä vielä mietin jotain toista lajia. Vai onko joku muu pitänyt floridankillejä jo 63-litraisessa, ja ovat viihtyneet hyvin?

No, ehkä sitten vähän isompaan akvaarioon, joskus...

[111na]

Minulla on 40-litraisessa muistaakseni seitsemän floridanhammaskarppia. Ovat kyllä mainioita peikkoja ja kauniita kuin korut, mutta niin varovaisia ettei niitä helpolla näe! Ihan omissa oloissaan alkavat loistaa väreillään, tuossa kolmisen senttiä pitkinä. Ne pääsevät pian 230-litraiseen, vaikka olen miettinyt jos jättäisi tuohon kotiutusaltaaseen.. Toisaalta kun vielä kasvavat.

Arkuus johtunee villeydestä? Nämä ovat villiä kantaa vast'ikään Floridasta pyydystetyistä vanhemmista.

Laji oletettiin aluksi kirjoahveneksi. Seurallisia toisilleen ovat ainakin toistaiseksi nyt pieninä, muttei kai ihan tyypillinen parvikala? Tiedonhaku vielä kesken.

http://aquavisie.retry.org/Database/Vis ... ridae.html
http://fish.mongabay.com/species/Jordan ... ridae.html
http://www.fishbase.org/Summary/Species ... fm?id=3209
http://www.thekrib.com/Fish/J-floridae.html

[Majqua]

Minulla oli näitä parisenkymmentä poikasta, kunnes ylimääräiset lähti maailmalle ja nyt on jäljellä 6-7 jordanellan parvi. Samalla kun parvi pieneni, sisustin altaan kunnolla kasveilla ja hankin siihen kunnon valaisimen.

Kalat on "hetkessä" kasvaneet valtavasti ja saaneet todella hienosti väriä. Samalla myös arkuus on vähentynyt, kyllä ne vieläkin pujahtaa helposti piiloon jos altaan eteen on tullut nopeasti katsomaan niitä, mutta hysteerinen piiloutuminen ja pakeneminen on jäänyt pois.

Nyt kaloja saa jo ihastella ihan altaan edessä etenkin jos ruokaa on tarjolla. Yksi kala on muita kookkaampi, ja melkoisen värikäs jo, ja jahtaa välillä toisia. Välillä tuntuu ihan siltä, että siellä olisi jo pari aikuistumaan päin olevaa koirasta joilla olisi omat pienet minireviirit. Välillä taas koko parvi menee hyvin tiiviisti yhdessä.

Minulla nämä kalat eivät vietä aikaa oikeastaan lainkaan pinnassa, vaan altaan alimmassa kolmanneksessa, lähinnä pohjan tuntumassa koko ajan.

Allas on n. 110 litraa, ei lämmitintä. pH n. 7.

[111na]

Joo muuten pohjan tuntumassa ovat. Jos oikein sisustaisi puilla, kivillä ja kasveilla tuuheaksi pintaan asti, uskoisin niitten ylempänäkin viihtyvän. Pelkäävät ihan varmasti lokkeja!

Tuntuu että nämä ovat arvokkaimpia kalojani, kun ovat oikein villejäkin. Kiitokset kuuluvat Majqualle!

/www.altavista.com/image/

[Majqua]

Mitäs porukoitten jordanelloille kuuluu?

Meillä on kalat kasvaneet ja hehkuvat upeissa väreissä.
Kalani on paljon kauniimpia kuin kuvissa olevat jordanellat.

Koiraat erottuvat selkeästi suurempina, värikkäämpinä ja suurempieväisinä. Ruoka-aikaan antavat aika kärkkäästi lähdöt muille omalta "saaliiltaan".

Kalat ovat myös rohkaistuneet lisää ja muutaman kerran joku on jopa käynyt pinnalta napsaisemassa hiutaletta, vaikka yleensä kyllä syövät pohjalta tai pohjaa kohti laskeutuvaa ruokaa.

Onkos kenenkään kalat vielä kutuaikeissa?

[JukkaV]

Pakko kertoa: näin ensimmäistä kertaa (!) aikuisen floridankillin Akvarielagretissa! Kaunis ja upea kala.

[herttis]

Omista (kiitos Majqua ) jordanelloista löytyy jo pariskunta. Uros on selvästi kookkaampi ja värikkäämpi, hengaavat aina yhdessä. Muut noin viisi kappaletta uivat värittöminä kasvien seassa lähellä pohjaa. Ovat selvästi pariskuntaa pienempiäkin. Ruoka-aikaan kaikki tulevat hanakasti syömään.

Heli

[Kaizu]

Floridankillien sukupuolenhan erottaa tietenkin siitä täplästä naaraan selkäevässä. Mutta kyllähän se koiras tietenkin on värikkäämpi.

Meidän killit kyllä kutevat silloin tällöin, mutta mitään ei ole syntynyt Täytyy varmaan kohta pyytää täydennystä joltain jolla kutuhommat on onnistuneet paremmin.

[111na]

Siirsin jo aikoja sitten kuusi peikkoani isoon akvaarioon, jossa on melkeinpä luontoelämys joskus niitä nähdäkin. Nyttemmin ovat kyllä jo tulleet talon tavoille ja rohkeammiksi että aina ruokinta-aikaan niitä jopa näkee.

Mutta pari päivää sitten löytyi yllätys kotiutusaltaasta: Jordanellon poikanenhan se siellä pulskana sentin mittaisena mutta yksinäisenä! Vielä pienet emot olivat siinä vain vajaan kolme viikkoa, joten ihmetellä täytyy.

Näyttää poikanen pysyvän hyvässä kunnossa syödessään siellä luonnostaan olevaa pienelämää. Laseissa näkyy menevän pienen pieniä mitälie kirppuja, joita se napsii säännöllisesti ollen tosi lihava.

Onni että olen ruokkinut allasta silloin tällöin kalanruualla sen kypsyyden ja kasvien takia. Eipä tuotakaan ihmettä olisi kohdannut käyttämällä ns. oikeaa karanteenia.

Meinasin jo eilen pyydystellä isosta altaasta pienimmän poikaselle kaveriksi. Yksi alkuperäisistä kun sattui olemaan paljon muita pienempi, niin se sopisi varmaankin tuolle nyt orvolle paremmin kuin hyvin. Epäilyttävämpi vaihtoehto olisi siirtää poikanen isoon, jossa pelottaa mitä paratiisikalalleni tulee mieleen.

[111na]

Siirsin jo aikoja sitten kuusi peikkoani isoon akvaarioon, jossa on melkeinpä luontoelämys joskus niitä nähdäkin. Nyttemmin ovat kyllä jo tulleet talon tavoille ja rohkeammiksi että aina ruokinta-aikaan niitä jopa näkee.

Mutta pari päivää sitten löytyi yllätys kotiutusaltaasta: Jordanellon poikanenhan se siellä pulskana sentin mittaisena mutta yksinäisenä! Vielä pienet emot olivat siinä vain vajaan kolme viikkoa, joten ihmetellä täytyy.

Näyttää poikanen pysyvän hyvässä kunnossa syödessään siellä luonnostaan olevaa pienelämää. Laseissa näkyy menevän pienen pieniä mitälie kirppuja, joita se napsii säännöllisesti ollen tosi lihava.

Onni että olen ruokkinut allasta silloin tällöin kalanruualla sen kypsyyden ja kasvien takia. Eipä tuotakaan ihmettä olisi kohdannut käyttämällä ns. oikeaa karanteenia.

Meinasin jo eilen pyydystellä isosta altaasta pienimmän poikaselle kaveriksi. Yksi alkuperäisistä kun sattui olemaan paljon muita pienempi, niin se sopisi varmaankin tuolle nyt orvolle paremmin kuin hyvin. Epäilyttävämpi vaihtoehto olisi siirtää poikanen isoon, jossa pelottaa mitä paratiisikalalleni tulee mieleen.

No nyt on sitten enemmänkin poikasia!

Muutama päivä sitten karsin hentorotalaa kimputtain isosta akvaariosta. Ne olivat kasvaneet pinnalle asti tiheänä ja katkoin ne niin että alle kymmenen senttiä jäi jäljelle. Ensimmäinen kourallinen kun oli kädessäni, pälkähti mieleen että siellä voi olla munia. Viskasin ne yhteen altaaseen, jossa neonsateenkaarikalat olivat viimeksi karanteenissa. Kimppuja tuli muutamia eli varsin paljon kasvustoa.

Eilen sitten bongasin siellä pienen pieniä poikasia. Voivat olla myös neonsateenkaaria. Huomasin ne juuri kun olin kotoa lähdössä ja ehdin sentään jauhaa niille hiutaleita ja näin että ne yrittävät ainakin syödä.

Äsken tulin takaisin kotiin ja nyt näen että siellä on ainakin kahdenkokoisia poikasia! Ihan tosi pikkuisia ja sitten hieman suurempia. Lähes kymmenen näin kerrallakin, että niitä on jonkin verran!


edit. Niin laitoinhan minä hiutaleiden lisäksi myös Interpet Liquifry ykköstä likoeläinten lisääntymisen toivossa, sekä kakkosta myös. Pienen palan hapankorppuakin laitoin ja äsken omenaa palasen, likoeläimille nekin.

Kaksi uutta lajia enkä nyt muista mitä ne syövät... enkä osannut ennakoida mitenkään. Juuri tuo allas on vieläpä ollut lähes ruokkimatta kaloitta ollessaan.

edit2. Nyt saivat vielä pakastimesta kananmuna-hiiva mössöä. En muistanutkaan että sitä oli valmiina.

[Majqua]

Hyvä liina! Nyt vaan odotellaan mielenkiinnolla, että kumpia ovat.

Jordanellat kutevat yhteen kohtaan pohjan tuntumassa, kivelle tms, ja koiras vartioi kutua, sateenkaarikalat käsittääkseni ripsivät sinne-tänne kasvipöheikköihin. Eikös se jotenki noin mennyt?

[111na]

Olen hyvä kalaäiti! Saapas nähdä mitä niistä kehittyy. Uusia näyttää syntyvän edelleen ihan pikkuriikkisiä. Reilun kymmenen kappaletta olen pyydystellyt toiseen altaaseen jo isomman floridalaisen poikasen seuraksi. Vähintään kolmekymmentä niitä nyt ainakin on.

Nyt pitää varmaankin mennä ostamaan banaani, koska sen kuoreen kehittyy kuulemma hyvin nopeasti likoeläimiä. Kun on näin myöhässä likoeläimien kanssa, laitan paloja suoraan akvaarioon. Toisaalta en tiedä edes sitä, tarvitsevatko nuo hammaskarpit likoeläimiä alkuun, mutta kun sattarirt ainakin tarvitsevat, niin täytyy toimia.

Ruokitussa ja tuuheassa akvaariossa on aina likoeläimiä tietysti luonnostaankin, mutta niitä voi huolehtia sinne enemmänkin. Lisäksi voisi käydä myös akvaariokaupassa kysymässä mitä siellä olisi tarjolla.

Alkuperäiset floridanhammaskarpit ovat kasvaneet kovin ollen jo suurimmillaan viisisenttisiä. Ovat ajoittain jo ihan kotonaan jopa pintapuolella, jossa ne mussuttavat rihmalevää niin että kakka vain tulee toisesta päästä jatkuvasti.

Akvaario on eteläikkunan alla, mistä näyttävät kaikki kalat nauttivan, niin kuin minäkin.


------------------------


edit. Ensimmäinen yksinäinen floridanhammaskarpin poikanen on jo noin kaksisenttinen, evän päähän asti hyvinkin.. tai varmasti 18mm! Mietin tuossa etten sanoisi lajia killiksi, vaikkakin siitä ei voi kiistellä, mikäli killillä tarkoitetaan munivaa hammaskarppia. Killiharrastaja en kuitenkaan ole ja sen jotenkin yhdistän kausikaloihin. Mitähän uusin kalannimiluettelo sanoo Jordanella floridae :n suomalaiseksi nimeksi?

[Majqua]

Hyvä liina, hienolta kuulostaa! Mikäs se onkaan muuten munivan ja kutevan hammaskarpin ero? Onks tää kompa...

Mitenkäs teitin jordanellat kohtelee toisia kaloja? Itselläni ruoka-aikaan saatetaan jahdata kiivaasti omia lajitovereita ja moskiittokaloja, mutta tarvittaessa moskiittokala-naaras kyllä laittaa jordanellat varsin helposti kuriin ja järjestykseen.

Lähinnä olen ajatellut, että voisinkohan laittaa riikinkukkotorkkujia Tateurndina ocellicauda, samaan altaaseen jordanellojen ja noiden parin moskiittokalan kanssa? Vai onkohan jordanellat liian vauhdikkaita niille. Vesiarvot kun tuntuisi menevän noilla aikalailla yksiin.

[111na]

Munivat hammaskarpit! Kutevat hammaskarpit on tietysti oikea nimitys ja killejähän ne ovat. Ei kompa, mutta munivathan ne ja kalan munintaa sanotaan kutemiseksi.

Kalannimiluettelo on varmaankin laitettava ostoslistalle.

Minulla ne ovat ystävällisiä kaikille muille, mikä onkin ymmärrettävää kun tovereina on reilusti isompia miekkapyrstöjä ja paratiisikala. Myös neonsateenkaarikalat saavat olla rauhassa.

Ja toisinpäin: saavat pikkuiseni olla myös rauhassa.

(Tähän on varmasti varoiteltava satunnaista lukijaa ottamasta mallia häijynmaineessa elävän paratiisikalan yhdistelemisen suhteen. Omanikin piti laittaa jäähylle kotiuttaessani neonsateenkaaret. Päin tuli ja pahannäköisesti, mutta ongelmia ei muutaman tunnin eristyksen jälkeen koskaan tullut. Toinen pysyväkin sijoituspaikka on kuitenkin oltava varattuna pahemman varalle. )

Torkkujien suvusta tulee vielä uusia akvaariokaloja. Lueskelin niistä jotakin ja joitain esiteltiin uusina jossain aasian tukussa. Ottanevat päivätorkkuja lahjakkaasti. =)

[111na]

Siirsin poikaset tänään omaan 250-litraiseensa. Siellä ei ole muita.

Muutama päivä sitten hämmästyin, kun näin kaksi floridalaista menevän peräkkäin. Eilen sitten uudestaan, kun näin yhden paljon niitä pienemmän! Ja tänään lopullisesti kun luulin jo pikkualtaan olevan tyhjä, mutta siellähän oli vielä neljäskin.

Isoin on sentin korkea ja kolme pitkä. Pienin on vain vähän suurempi kuin isoimmat pikkupoikaset (ilmeisesti neonsateenkaaren, joita olen laskenut olevan yli 21 varmasti). Eli semmoinen vajaa kaksisenttinen evän kärkeen asti.

Pienin ehkä voisi olla syntynyt siirtämistäni kasveista. Oletteko törmänneet mainintoihin munien ja poikasten kehittymisen nopeudesta?

[111na]

Emoista suurin on jo tulitikun mittainen ja noin 24 mm korkea. (Korkeus ilman eviä.) Poikasista suurimmat ovat paljon suurempia kuin emot ne saadessani. Hieman yllätyin kun reissulta palasin!

[Rvanirppu]

Just itse eksyin eräille suomalaisille killisivuille, ja täytyy sanoa, että onpas vain kauniita kaloja!

Tämä kalojen valinta vaikeutuu kokoajan.. Pitääkö killeille olla lajiakva?? Tällähetkellä suunnitelmissa olis reilu 200l kulma-allas, ja hyvänkokoienne parvi monnisia pohjalle mönkimään... Killit olis kyllä aika mahtava väripilkku! Kertokaas, oi muut.... meneekö haaveet ihan metsää, suunistanko joulun maissa tetraostoksille??

[sisu65]

Sain näitä yhden akvaario kaupan yhteydessä ja olisi mukava saada naaraita lisää. Komeita killejä ovat ja lisäävät vain minun killiharrastuksen intoa. Vieläkö edellisillä kirjoittajilla on näitä?

[sisu65]

Olen siirtänyt jordanellit 240 litraseen altaaseen ja en ole sen koommin niitä nähnyt kun altaassa on runsaasti kasveja. Tänään vaihdoin vedet ja karsin kasveja. Tuossa äsken antaessani altaaseen ruokaa kiinnitin huomiota yhteen killiin, joka lymyili jaavansammal puskassa, on tumma väritykseltään ja näytti aivan kuin sillä olisi ollut suussa jotain. Syömään se ei tullut, olikohan se napannut jonkun altaan asukin? Ei kai nämä omia poikasiaan suuhun ota vai?