Hemichromis lifalili eli punatimanttikirjoahven

[ninniw81]

En löytänyt näistä mitään tietoa tällä osaamallani kielellä. Apuvaa!!! Eli millaisissa olosuhteissa tykkää polskia? Aggressiivinen? Ja altaalla kokoa? Montako näitä pitäis olla, että viihtyisivät?

Kivan näköisiä fisuja muuten.

[samara]

noin.200-250 olisi varmaan hyvä, mulla on 460l. ei tarkka veden suhteen ja hyvin rauhallisia ja sosiaalisia ovat meidän punatimantit...suosittelen kyllä

[rithiam]

Omakohtaisia kokemuksia ei ole, mutta muistelen lukeneeni useammalta taholta, että viihtyy parhaiten lajialtaassa. Eli saattaa ärhennellä muille etenkin kutuaikaan.

[hs75]

"Temperatur ( °C ): 22-24°C Härte ( °dGH ):2-12

Grösse ( cm ): 10 pH - Wert: um 7..."

Oma akvaarioni lifalileilla 180 l, juurikaan pienempään en laittaisi. Inkkareiden kanssa elävät ihan sopuisasti, monniset siirsin pois pikkuhiljaa ilmaantuneiden evävaurioiden vuoksi.

[Sinikaarina]

Montako affenta sinulla "hs75" on siinä 180 litraisessa. Minä kyllä ajattelin että 128 litraiseen voisi 2 tai 3 jättää, tällä hetkellä seitsemän.
Joko olet sukupuolista päässyt selville, minusta kaikki ovat samannäköisiä.

[JenniH]

Lainaanpa tässä omaa tekstiäni aiemmasta keskustelusta.

Hmmno. Mikäli tavallinen timanttikirjoahven muistuttaa yhtään punatimanttikirjoahventa (hemichromis lifalili), joita kasvatin aiemmin, niin en välttämättä laittaisi 86-litraiseen edes pariskuntaa. Itselläni ei 140-litraiseen meinannut pariskunnan lisäksi kahta poikamiestä mahtua! Toki kyseessä ovat aina yksilöt, ensimmäinen pariskuntani oli oikeinkin herttainen ja säyseä, sai oikein silitelläkin, jos halusi.

Punatimantit saattavat pariskuntana silloin tällöin kutuajan ulkopuolellakin olla kuin paita ja peppu, mutta joskus koiraan kyöhääminen meinasi kyllä käydä naaraan kunnon päälle. En sitten tiedä, jos tuossa altaassasi olisi riittävästi piilopaikkoja ja mutkaisia reittejä, niin pärjäisivätkö. Yhden parin lisäksi en kyllä muuta sitten laittaisi. Pariskunta kun valtaa reviirikseen suunnilleen koko altaan, ja siinä saavat sitten kyytiä kaikki muut kalat lajista riippumatta...

Nättejä ne ovat, ei siinä mitään...!

Kyseessä oli siis vertailu timantin ja punatimantin välillä.

Olen siis useaan otteeseen korostanut eri keskusteluissa, että onhan ne nättejä kaloja, varsin näyttäviäkin, mutta ei niitä sen takia kannata ottaa. Selviytyvät millaisissa oloissa tahansa ja kutevat kuin lopun aikojen edellä. Tauotta lähes. Ovat omistautuvia vanhempia, joten selviytymisprosentti saattaa olla melkoinen. Aluksi sitä on kiva seurata, mutta muutaman poikueen jälkeen saattaa innostus laantua, kun koko Suomesta ei tahdo löytyä paikkaa, minne jälkikasvua kiikuttaa.

Lifalilit vievät koko altaan koosta riippumatta, luonne on sen verran röyhkeä. Parvesta muodostuu miltein väkisin kutupari ja sitten muut saavat jälleen turpaansa. Kuitenkin edelleen täytyy korostaa yksilöiden välisiä eroja. Joukosta _saattaa_ löytyä lauhkeampiakin yksilöitä.

Lifalileille minun kokemuksieni mukaan ainoastaan lajiallas, korkeintaan suurempia monneja joukkoon. Kiusaavat ja nyppivät pienempiä (olenkohan sanonut tämän riittävän monesti?). Vaativat hurjasti tilaa ja naaras piilopaikkoja.

Vesiarvot muinoin vaihtelivat altaassani melkoisesti. Lämpötila 21-26, pH 4,5-6,5. Tämä lähinnä testien ja laitteiden puutteesta johtuen. Lifalileja moinen ei häirinnyt.

Mikäli kiinnostaa, löytyy kuvia kolmesta sukupolvesta ja tarinoitakin enemmän. Suosittelen kuitenkin harkitsemaan lajin hankintaa muidenkin kuin ulkonäkökohtien perusteella. Laji on kiitollinen, palkitseva ja mielenkiintoinen, mutta omistajan pitää tietää minkä kanssa on tekemisissä.

// Niin ja muokkausta.

Vastaanpa vielä pohdintoihisi.

Montako affenta sinulla "hs75" on siinä 180 litraisessa. Minä kyllä ajattelin että 128 litraiseen voisi 2 tai 3 jättää, tällä hetkellä seitsemän.
Joko olet sukupuolista päässyt selville, minusta kaikki ovat samannäköisiä.

128 litraa on seitsemälle yksilölle aivan liian pieni, ja kuten mainitsinkin, saattaa olla, että altaaseen kuin altaaseen mahtuu ainoastaan kutupari. Pieninä menevät porukassakin. Tai jos jättää pelkkiä samoja sukupuolia, niin sitten. Perhesiteet aiheuttavat eniten harmia ylimääräisille pyörille.

Sukupuolet on varsin helppo erottaa n. nelisenttisinä samoin perustein, kuin muillakin kirjoahvenilla. Koiraalle muodostuu otsakyhmy. Toisille suurempi, toisille pienempi. Koiraan ruumiinmalli on pitkulainen, naaraan vatsa on naisellisen pyöreä.

[hs75]

Montako affenta sinulla "hs75" on siinä 180 litraisessa. Minä kyllä ajattelin että 128 litraiseen voisi 2 tai 3 jättää, tällä hetkellä seitsemän.
Joko olet sukupuolista päässyt selville, minusta kaikki ovat samannäköisiä.

Sukupuolista en ole lainkaan varma, jotain epäilyjä kyllä on. Kehittyneempi harrastaja todennäköisesti nimeäisi ne helposti. Ja minusta taas kaikki näyttävät erilaisilta...

Tällä hetkellä vielä on kahdeksan, mutta kaikki eivät tule jäämään. Nyt tilanne on kehittynyt edelleen: punatimanttini halajavat näköjään lajiakvaariota, sillä inkkariparveni on supistunut neljään yksilöön. Nämä siirrän pikimmiten monnisaltaaseen (ja joudun kai sanomaan hyvästit kuparimonnisten kudulle).

[kalaneiti]

Pienten tetrojen, tai suuhunsopivan mallisten pienten kalojen seuraan en laittaisi. Meillä harveni kardinaalitetraparvi noin parilla, kolmellakymmenellä kalalla ennenkun näin kuka niitä söi. Pyrstö vaan vilahti ja NAM. Ihanan Kallista (ruokaa) - Elämä on..

Pienenä kivoja, lauhkeita ja symppiksiä ja kauniita ja ihania ja kaikkea mitä kirjoahvenelta voi toivoa. Vaan ootas kun kasvavat Kauniita ja pulleita ja itsetietoisia ja luonteikkaita - varsinaisia riiviöitä. 540 Litraisessa olis muuten (sopivassa seurassa) menneet meillä, mutta tosiaan tetrojen takia ja kiekkojen tieltä aikanaan luovuin näistä.

[muuriset]

Montako affenta sinulla "hs75" on siinä 180 litraisessa. Minä kyllä ajattelin että 128 litraiseen voisi 2 tai 3 jättää, tällä hetkellä seitsemän.
Joko olet sukupuolista päässyt selville, minusta kaikki ovat samannäköisiä.

128 litraa on seitsemälle yksilölle aivan liian pieni

Nyt kirjoitan mutu-tuntumalla: Alkuperäisen viestin kirjoittaja lienee tarkoittanut 7 poikasta, vai kuinka? Eli 130 litrainen seitsemälle poikaselle on ihan hyvän kokoinen. Se on kyllä totta, että seitsemän aikuista yksilöä ei mahdu tuon kokoiseen.

Meillä on pariskunta muutamien poikastensa kanssa samankokoisessa (128 litraa). Ja siihen pariskunta jääkin. Alunperin meillä pariskunta oli 180 litraisessa, mutta nyt tuosta pienemmästä tehtiin lajiallas.

Mitä tuohon kalaan muuten tulee, niin vesiarvojen suhteen ei ole kranttu. Hiekkapohja on paras valinta, ja lisääntyy kuin kani. Kutuaikaan ärhentelee muille kaloille, muuten kyllä säyseä ja rauhallinen. Kaivaessaan pohjaa tuppaa kasvit nousemaan pintaan... Onhan se kaunis ja näyttävä kala ja mielestäni sopii hyvin aloittelijoillekin. Ai niin, altaassa kannattaa olla päällyslasit, ovat kohtalaisen kovia hyppimään.

[Sinikaarina]

Tarkoitin poikasia niillä seitsemällä. Kaiken lukemani perusteella olen päätynyt kahteen affeneen 128 litraiseen. Jouduin jo luopumaan osasta reviirikiistojen takia.
Poikasia ei ole tarkoitus hankkia, kai sen kudun voi ottaa pois ennenkuin kuoriutuvat (toivottavasti onnistuu).

[JenniH]

Poikasia ei ole tarkoitus hankkia, kai sen kudun voi ottaa pois ennenkuin kuoriutuvat (toivottavasti onnistuu).

Ovat muuten hanakoita puremaan kovastikin, jos menet pesälle ronkkimaan.

[riksu70]

Mites jos ottaisi esim pelkkiä naaraita 240 litraiseen esim 4, niin onko haittaa/tressaantuuko jos ei pääse kutemaan. Eli onko uros niin välttämätön. Ja Meinasin kun saan sinikirjoahvenpariskunnan että loppuuko sitten litrat kesken.

[Maisu]

Nostetaanpa nyt lifalili-keskusteluista vaikka tämä ketju ylös. Katselin lauantaina näitä kavereita A. Lauterin liikkeessä Tallinnassa, ja olisin jo ostanutkin jos myyjä olisi katsellut minua englanninkielineni hieman vähemmän päästä varpaisiin turkoosin luomivärinsä alta. Tilaa minulla olisi lilleille 257 litraa keskeneräisessä afrikkalaisaltaassani. Muutama kysymys kuitenkin vielä:
-En parhaalla tahdollakaan pystynyt olemaan satavarma sukupuolista. Kalat olivat julmetun hienoissa väreissä ja melko kookkaita, ja ne pienemmät ja värittömämmät jotka katsoin naaraiksi, olisivat saattaneet käytöksensä perusteella yhtä hyvin olla alistettuja koiraita. Joka kalalla oli kylkitäplä, joka oli aavistuksen soikea, ja kalat olivat hyvin punasävyisiä. Evissä oli pienen pientä eroa kärkien pyöreydessä. Voiko väriin ja kokoon luottaa valintaperusteena?
-Montako minun kannattaisi näitä ottaa? Siis pariskuntaan tietysti on hyvä pyrkiä, mutta...?
-Ovatko banjomonnini turvassa samassa altaassa? Entäpä isot partamonnikoiraat, vai katoavatko turpakarvat?
-Laji näyttää aina upeammalta Eestissä kuin meillä. Aina kuitenkin väitetään ettei vesiarvoilla ole merkitystä. Olisiko kovempi vesi näille kuitenkin mieluisampaa kuin pehmeä?

Olen muuten aina lukenut nimen muodossa "lilafili", mikä kävi ikävästi ilmi googletellessa.

[jezzie]

Tiedä sitten onko meille sattunut sopuisat affenet vai onko tilaa vaan niin runsaasti mutta kyllä täällä ainakin saavat muut kalat olla rauhassa punatimanteilta.
Allas on siis 576l ja asukkeina 6 punatimanttia, kongontetroja, touhunuoliaisia ja partis poikia.
Meillä ei ahvenet kiinnitä huomiota kuin toisiinsa eikä sekään huomioiminen ole millään tavoin agressiivista, ei edes kudun aikana.
Itse en laittaisi pariskuntaakaan alle 180litraan, sen verran kokoa kuitenkin urokselle voi parhaillaan tulla. Meidän Timppakin on kuitenkin lähempänä 15cm kuin 10cm. Tai tietysti se on kiinni ihan omista silmistä että mikä näyttää ahtaalta ja mikä ei mutta itse en siis alle 180l laittaisi..

[-Alix-]

Perinteinen "osta muutama, katso mitä tulee" on varmin tapa saada pariskunta, nuo ovat todella hankalia määritellä. Koiraalla on joskus piskuinen pattiotsa ja on sinipunaisempi siinä missä naaras on kirkkaamman punainen. Mutta kuten itse totesit, voivat ne värittömät olla alistettuja koiraita tai sitten ei-niin-kutuväriessä olevia naaraita. Hankalaa.

Kyllä luulen että kookkaammat pohjakalat ovat turvassa, noin pienessä altaassa kannattaa kuitenkin kutuaikojen varalta olla kunnolla suojaa niille.

Voi myös olla, että Eestin kanta on vähemmän ristisiittoista kuin Suomen kanta - meillä kalat tuuppaavat lähes aina olemaan bimaculatuksen ja lifalilin risteymiä - tämän huomaa siitä, että harva osaa määrittää tarkkaan kumpaa kalaa omistaa (minä yritin vuoden verran ja epäonnistuin surkeasti). Toki kovemmalla vedellä voi myös olla osuutta asiaan, varma en ole. Tämä oli siis teoria minun osaltani.

Paljon muuta ei sitten tuohon altaaseen mahdu. Tosin sen näkee kun kalat ovat altaassa ja ovat kuteneet muutaman kerran ovatko äkäisimpiä vai ehkä säyseimpiä yksilöitä. Oma naaraskolmikkoni oli varsin sävyisää porukkaa (kutivat säännöllisesti keskenään), mutta Liinasen pariskunta oli niin äkäinen että 430 -litraisesta pitkänmallisesta altaasta sai pelastaa kaikki muut kalat turvaan (artikkeli Kalalehdessä tai liinan sivuilla: http://www.freewebs.com/liinanen/punati ... hvenet.htm).

[jezzie]

Itseasiassa nuo minun punatimantit ovat juurikin Liinaselta tulleita eikä niissä edelleenkään ole mitään agression merkkejä muita kaloja tai toisiaan kohtaan.

[Maisu]

Otsapattia tai edes pientä alkua sellaisesta en nähnyt näistä kenelläkään. Tähän altaaseen ei mitään muuta ollut tulossakaan kuin nämä, minullahan ei ole mitään parvikalapakkomiellettä. Banjomonneja on edelleen sellainen kymmenisen yksilöä mutta niillähän on se kaivautumisstrategia turvanaan ja muutenkin voivat olla vähän kova luu lifalileille.

[-Alix-]

Itseasiassa nuo minun punatimantit ovat juurikin Liinaselta tulleita eikä niissä edelleenkään ole mitään agression merkkejä muita kaloja tai toisiaan kohtaan.

Niinpä, tuo aggressiivisuus on kovin yksilöllistä. Eipä punatimantti ole sen kummoisempi ahven kutuaikojen ulkopuolella, mitä nyt popsii pikkuruisimmat tetrat... Oma naaraskolmikko ei myöskään ollut sen agressiivisempi (tiedä sitten ovatko koiraat yleisemmin agressiivisia, minulla ei ole niistä kokemusta), tosin ne elelivät 720-litraisessa sateenkaarikalojen ja haibarbien kanssa, eli nopeaa ja selkeästi suurikokoisempaa allaskaveria.

Otsapattia tai edes pientä alkua sellaisesta en nähnyt näistä kenelläkään. Tähän altaaseen ei mitään muuta ollut tulossakaan kuin nämä, minullahan ei ole mitään parvikalapakkomiellettä. Banjomonneja on edelleen sellainen kymmenisen yksilöä mutta niillähän on se kaivautumisstrategia turvanaan ja muutenkin voivat olla vähän kova luu lifalileille.

Minusta voisit ihan hyvin ottaa muutaman lifalilin ja odottaa parinmuodostamista, jos vaan olet valmis luopumaan ylimääräkaloista... Jos löytyy kuteva pariskunta niin ylimääräpunatimantit saavat kyllä sellaista kyytiä kutuaikana että oksat pois.

[paul]

Ainoastaan kutua puolustaessaaan ovat agressiivisia kuten kaikki ahvenet. Kutuajan ulkopuolella ovat leppoista sakkia. Tosiaan lehtikalatkin ovat agressiivisempia.

linkki

[Fisu]

Näyttää tuo aggressiivisyys olevan aika yksilökohtaista, mulla on ollut muutamaaan otteeseen lifalilejä 250l purkissa ja pariskuntana ovat olleet todella kiukkuista porukkaa sekä kutuaikana että sen ulkopuolella. Osansa löylytyksestä ovat saaneet kaikki muut purkin asukkaat kuten haarniskamonnit ja kyhmykirjoahvenet.
Reilun tulitikun mittainen naaras löylytti itseään yli 2 kertaa suurempaa monnia...
Kari

[paul]

Näyttää tuo aggressiivisyys olevan aika yksilökohtaista...
Kari

Sitähän se on kuten kaikilla kirjoahvenilla.

[Astor]

Olen ihan ihastunut noihin punatimanttiahveniin! Niitä tuli joitain kuukausia sitten kauppaan, ja nyt on vielä kaksi jäljellä. Olen lukenut tyypeistä ja mennyt ihan sekaisin.

Vain kaksi kalaa? Ja kuinka monta litraa ne kaksi vaativat? Minulla on nyt 128l akvaario, ja olen hankkimassa n. 300l, mutta tuntuu tyhjältä jos akvassa on vain kaksi kalaa??

Jos laitan kaksi kalaa tuohon 128l, eikä mitään muuta, kelpaako?

Tai jos hankin sen 300l akvaarion ja laitan siihen ne kaksi, niin voiko sinne laittaa mitään muuta? Somamonniset (toinen ihastukseni) ei siis ainakaan kai tule kysymykseen?

[kaletsu71]

eipä ole hätyytelly muita kaloja pitäs hankkia puoliso omalle punatimantille ite tykkään sen väreistä

[vuosaari78]

Minulla lifaleiden poikue kohta luovutuskunnossa jos jotakin kiinnostaa, upeita veijareita isoista ja komeista vanhemmista .

[jezzie]

Itse en laittaisi punatimantteja 128litraiseen, ainakkan, jos siellä on muita kaloja. Varsinkin kutuaikana kalat voivat olla melkoisia petoja ja siinä lähtee kyllä muilta henki helpolla. Ja toisekseen, punatimantit venähtävät helposti reilusti yli kymmensenttisiksi jolloin allas alkaa helposti näyttämään melko naftilta. Liinasen sivuilta löytyy näistä paljon hyvää tietoa ja faktaa, kannattaa vilkaista..