Vesiarvot: nitraatti 10, nitriitti 0, kok.kovuus 10, karb.kovuus 3 ja ph 7.5, joka on mitattu tippatestillä, muut liuskoilla. Liuskalla ph on aina 6.4, eikä kuulema ole totuus.
Valaistuksena päivänvalo ja kasviputki, lähes uudet.
Lämpö 26, välillä jopa 27, joten otin näin kesä-ajaksi lämppärin pois päältä ja lämpö on pysynyt 26:ssa.
Öisin pulputtaa hapetin.
En käytä muita aineita kuin kasviravinnetta silloin tällöin sekä nesteenä että tabuina.
Vedenvaihto kerran 2:ssa viikossa puolet, ym tarvittavat putsaukset ja kasvien karsinta. Sairauksien/ kuolemien jälkeen vaihdan aina vähintään 1/3 osan heti.
Kasveja aika paljon ja suht hyväkuntoisia kaikki.
Pohjalla vaaleahko hiekkapuh.hiekka ja koristeina järvestä löydetty juurakko, pari saviruukkua, kookkospähkinan kuori ja muutamia kiviä.
Pelittävä sisäsuodatin, vesi kiertää pinnalla hyvin ja puhdistelen sientä vähän puristelen aina veden vaihdon yhteydessä sekä puhdistan muut osat. Vesi kirkasta.
Asukkeina 8 tikrua (vielä nuoria), 4 kirsikkabarbi-naarasta, 3 leobardimonnis-vauvaa, 1 partis ja sitten ne 2 pienehköä kuparimonnista, jotka ovat enää jäljellä entisestä 6:n porukasta.
Suurin muutos tapahtui huhtikuun alussa kun siirsin kaiken 120:stä tähän 240:seen. Kaikki sujui hyvin. Lieneekö sillä enää merkitystä kuparisten menehtymiseen? Uutta hiekkaa tietenkin jouduin lisäämän puolella, mutta sekin samaa ja turvallista/ huuhdeltua mitä aiemminkin. Kupariset tonkii hiekkaa mielellään ja muutama sata ellei tuhat kierteissarvikotiloa myös.
Kuparisilla on ollu useaan otteeseen selkä- ja pyrstöevät rispaantuneita, mutta aina ovat selvinneet ja parantuneet. 3 vanhinta (n.2 vuotiaita ehkä) ovat nyt kuolleet. Menivät liki viikon välein yksi kerrallaan tuolla touko-kesäkuun aikana. Evät olivat rispaantuneet, muuten ei mitään ulkoista iholla tms. Välillä joku ui selällään ja olivat paljon paikoillaan. Söivät kuitenkin aika hyvin kun ruokaa tuli.
Ruokana (aamuin illoin vähän) annan pohjatabuja silloin tällöin, sekahiutaleruokaa, kuivattuja surviaisen toukkia ja mikrogranulee. Silloin tällöin pakasteherneitä ja partikselle kurkkuakin.
Toissa viikolla kuoli samoilla oireilla yksi nuorimmista kuparimonnisista ja nyt on toinen jäljelle jääneistä pujotellut itseään ahkerasti suodattimen ja lasin väliin ihan niin kuin kuolemaa odottelemaan. Joka kerta olen sen sieltä vielä pois saanut ja on alkanut "masentuneen" näköisesti uiskentelemaan, aivan kuin tyyliin "hyvä on sitten kun on pakko". Ja sitten on paikoillaan evät supussa. Kaveri ei tunnu sekään olevan enää kovin elämän iloinen, mutta sukulaisensa leobardit kyllä.
Siis pitkä on tarina...anteeksi vaan, mutta luulisi nyt olevan tietoa sen verran, että josko joku voisi kertoa mistä on kyse? Tosi surullista...
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}