Mihin perustuu seeprakirjoahvenien totaalisen huono maine? Jokaiselle jolle olen kertonut, että altaassa näitä asustaa niin ovat toivottaneet onnea jatkoon. Jopa akvaarioliikkeessä otettiin osaa ja se on uutta se.
Onko odotettavissa, että nämä minun kiltit seeprat muuttuvat vielä hirviöiksi? Alkuun olivat todella arkoja eivätkä syöneet mitään lähes viikkoon. Nyt ovat taas muistaneet, että ruoka on hyvä juttu enkä minä olekaan maailman suurin uhka vaan mahdollinen ruokalähde.
Muita kaloja kohtaan eivät ole vihamielisiä, mutta jaksavat pullistella toisilleen. Siihen se energia varmaan sitten menee. Huonoin puoli mitä olen keksinyt on tuo uudelleen sisustaminen. Ovat kaivaneet itselleen omat montut niin, että saviturvepallerot vain lentelevät. Odotan innolla leväinvaasiota. Koiraita kun ovat niin poikasia ei ole tiedossa.
Ihan mielenkiinnolla otan vastaan muiden kokemuksia näistä kaloista. Olisiko mahdollista, että kun aikaa kuluu enemmän niin muille akvaarion asukeille ei enää tilaa olisikaan?
Seeprakirjoahvenien huono maine?
Valvoja: Moderaattorit
Seeprakirjoahvenien huono maine?
Järjetöntä elää niin järkevästi että kaduttaa.
Vai, että killing machine..Kiva..Eli kun tuosta rohkaistuvat niin pahimmillaan henki lähtee. Ehkä mun akvaariosta löytyy fab3 ja ne tykkää vain sisustamisesta. 
Huono maine on todennäköisesti siis ansaittua. Onko seeprakirjoahventen "häiriö" käyttäytyminen alkanut heti alkujaan vai tullut vasta päivien, viikkojen, kuukausien kuluttua?
Huono maine on todennäköisesti siis ansaittua. Onko seeprakirjoahventen "häiriö" käyttäytyminen alkanut heti alkujaan vai tullut vasta päivien, viikkojen, kuukausien kuluttua?
Järjetöntä elää niin järkevästi että kaduttaa.
-
JukkaV
- Advanced Member
- Viestit: 3249
- Liittynyt: 13:24, 06.11.2003
- Akvaarioseurat: Turun akvaarioystävät
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: Tuusula ja Turku
- Viesti:
Vai että oikeita seeprakirjoahvenia... Saanen epäillä, sillä minulla on ollut kahdenlaisia kokemuksia ko. lajista. Ensimmäiset, tod.näk. ei-seeprat, joilta Törökalankin ahvenet näyttävät, ovat kilttejä eivätkä tee pahojaan edes platyille. Sen sijaan viime vuosikymmenenä minulla olleet seeprakirjoahvenet kyllä tappoivat kaiken muun itseään pienemmän paitsi omenakotilot.
Erityiskiinnostuksen kohteena harvinaisemmat synnyttävät hammaskarpit (tällä hetkellä kääpiö-, metalli- ja sirppihammaskarppeja ja seepralimioita) ja monniset (tällä hetkellä mustaselkä-, panda-, pikku-, sihti- ja somamonnisia).
JukkaV, sinä se osaat vettä heitttää myllyyn. Olen saanut ties kuinka monta varmaa tunnistusta, että nämä yksilöt ovat seepakirjoahvenia joten ylivoima kävelee toistaiseksi ylitsesi. : ![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink")
Tällä kyselyllä yritän saada muiden seeprakirjoahven omistajien kokemuksia ko. lajista. Jos saan tyrmäävän lopputuleman "tappajakaloista" niin sitten ehkä on pohdittava uudelleen mikä "nössöryhmä" akvaarion mukana on tullut. Oli asia miten päin tahansa niin olen oppinut todellakin pitämään näistä kaloista. En ole ikinä kokenut vastavaa tuijottamista kaloilta kun nyt. En tiedä miten sen selittäisin, mutta parvi nälkäisiä keltabarbeja on eri asia kun nämä kolme ahventa. Ne ehkä lukee ajatuksia.
Tällä kyselyllä yritän saada muiden seeprakirjoahven omistajien kokemuksia ko. lajista. Jos saan tyrmäävän lopputuleman "tappajakaloista" niin sitten ehkä on pohdittava uudelleen mikä "nössöryhmä" akvaarion mukana on tullut. Oli asia miten päin tahansa niin olen oppinut todellakin pitämään näistä kaloista. En ole ikinä kokenut vastavaa tuijottamista kaloilta kun nyt. En tiedä miten sen selittäisin, mutta parvi nälkäisiä keltabarbeja on eri asia kun nämä kolme ahventa. Ne ehkä lukee ajatuksia.
Järjetöntä elää niin järkevästi että kaduttaa.
Itse ostin kaksi seepraa harrastelijalta pariskuntana. Olivatkin eri sukupouolta mutta eivät ne pariskunta ollut. Poika ahdisteli tyttöä (olivat hieman tulitikkulaatikkoa pienempiä saapuessaan) ...siiis kosiskeli mutta tyttö ei ollut ollenkaan halukas mihinkään kotileikkiin.
Tyttö vietti kuukauden päivät suodattimen päällä piilossa kunnes vein pojan eläinkauppaan. Komea poika olikin, toivottavasti on saanut hyvän kodin.
Tyttö jäi meille yksin. Se asusteli partamonnityttöjen ja tiikeribarbien kanssa samaa allasta (180ltr). Kasveina oli lähes yksinomaan anubiasta. Kaikki hentoiset se yhdessä tiikerien kanssa palasteli, yleensä yön aikana kun ei ilmeisesti nukuttanut. Se rakasti puikkelehtimista anubiaksen lehtien alla eikä se niitä nyyhtänyt koskaanirti vaikka hiekkaakin oli pohjalla varmasti liian vähän. Ja anuviakset kasvoivat hyvin ja kukkivatkin.
Tiikereitä ostin kerran lisää jotta saisin kunnon parven. Yksi pienin tiikeribarbi oli hävinnyt yön aikana ja seepralla oli masu pullollaan ja syyllisen näköisesti se katseli anubiaksen lehden alta. Seuraavana yönä hävisi toinen pikkuinen. Loput olivat sen verran suurempia, että saivat seepran mielestä mielummin uiskennella kuin tulla syödyksi.
Partamonneihin se ei ole koskenut, välillä ajatti niitä altaanmitan, mutta ei vahingoittanut.
Kova tyttö syömään ruokaa. Surviaistoukkakuution nappasi suuhunsa ja ravisteli niin että surviaiset pöllähtelivät.Kun ei saanut kerralla mahtumaan sitä kokonaisena suuhun niin ui kiveä vasten suu edellä ja tökki surviaiskuutiota kitaansa. Sitten hetken nieleskeli,taisi olla hiukan liian iso pala. Ja kastemadot se taittoi ensin kahtia ja söi ne kaksinkerroin kun tuntuivat muuten liian ohuilta.
Seeprani altaineen ja allaskavereineen muutti Jyväskylään pari viikkoa sitten. Oli se vain hieno veijari, mutta tällä hetkellä on aika niin rajallista, että keskityn mielummin yhden altaan kunnolla hoitamiseen kuin olen kahden huonosti hoidetun omistaja.
Oli se vaan ihana Seepra, Sissi.
Tyttö vietti kuukauden päivät suodattimen päällä piilossa kunnes vein pojan eläinkauppaan. Komea poika olikin, toivottavasti on saanut hyvän kodin.
Tyttö jäi meille yksin. Se asusteli partamonnityttöjen ja tiikeribarbien kanssa samaa allasta (180ltr). Kasveina oli lähes yksinomaan anubiasta. Kaikki hentoiset se yhdessä tiikerien kanssa palasteli, yleensä yön aikana kun ei ilmeisesti nukuttanut. Se rakasti puikkelehtimista anubiaksen lehtien alla eikä se niitä nyyhtänyt koskaanirti vaikka hiekkaakin oli pohjalla varmasti liian vähän. Ja anuviakset kasvoivat hyvin ja kukkivatkin.
Tiikereitä ostin kerran lisää jotta saisin kunnon parven. Yksi pienin tiikeribarbi oli hävinnyt yön aikana ja seepralla oli masu pullollaan ja syyllisen näköisesti se katseli anubiaksen lehden alta. Seuraavana yönä hävisi toinen pikkuinen. Loput olivat sen verran suurempia, että saivat seepran mielestä mielummin uiskennella kuin tulla syödyksi.
Partamonneihin se ei ole koskenut, välillä ajatti niitä altaanmitan, mutta ei vahingoittanut.
Kova tyttö syömään ruokaa. Surviaistoukkakuution nappasi suuhunsa ja ravisteli niin että surviaiset pöllähtelivät.Kun ei saanut kerralla mahtumaan sitä kokonaisena suuhun niin ui kiveä vasten suu edellä ja tökki surviaiskuutiota kitaansa. Sitten hetken nieleskeli,taisi olla hiukan liian iso pala. Ja kastemadot se taittoi ensin kahtia ja söi ne kaksinkerroin kun tuntuivat muuten liian ohuilta.
Seeprani altaineen ja allaskavereineen muutti Jyväskylään pari viikkoa sitten. Oli se vain hieno veijari, mutta tällä hetkellä on aika niin rajallista, että keskityn mielummin yhden altaan kunnolla hoitamiseen kuin olen kahden huonosti hoidetun omistaja.
Oli se vaan ihana Seepra, Sissi.
Tässä seurassa on parempi olla hullu kuin tervejärkinen, silloin on paljon helpompaa.
Mulla on nyt ollu n. 2 kuukautta seekrakirjopariskunta. Ne ovat vallanneet itselleen oman nurkkauksen akvaarion takakulmasta jota kaivavat minkä kerkeävät. Muuten ovat antaneet olla muiden kalojen rauhassa paitsi kutuaikana jolloin kaikki lähelle menevät saavat kyllä kyytiä (musta lehtikala on nyt mustavalkoinen) mutta yhtäkään kalaa eivät ole pistäneet poskeensa. Ainoa ketä ne häiritsevät on myöskin pohjalle asettautunut sokkeloripsimonni, koska niiden reviirialueet on ihan vierekkäin. Monnilla kuitenkin vissiin niin paksu nahka ettei tuo välitä, koska kääntää vain selkänsä tulistuneelle ahvenelle ja huiskauttaa häntäänsä
Mukavia veijareita ainakin minun mielestä ja jos kutuaikaan työntää kätensä edes putsauksen aikana akvaarioon niin seeprat tulevat nyppimään myös kättä
Mukavia veijareita ainakin minun mielestä ja jos kutuaikaan työntää kätensä edes putsauksen aikana akvaarioon niin seeprat tulevat nyppimään myös kättä
Mielestäni seeprojen "huono maine" on vähän liioteltu. Kyllähän ne kaivavat pohjaa, tuhoavat kasvit ja öykkäröivät, mutta sehän on juuri sitä mitä (muutkin) kirjoahvenet tekevät. 
Minun altaassa seeprat ovat olleet suht hyvässä sovussa mm. sateenkaarikirjoahventen,vannekirjoahventen ja plekon kanssa. Toki etenkin kutuaikana öykkärit ottavat yhteen mutta ilmeisesti kalastoni on tasapainossa koska kaikki osaavat pitää puoliaan toisiaan vastaan...
Hienoja, persoonallisia otuksia nuo seeprat.
Minun altaassa seeprat ovat olleet suht hyvässä sovussa mm. sateenkaarikirjoahventen,vannekirjoahventen ja plekon kanssa. Toki etenkin kutuaikana öykkärit ottavat yhteen mutta ilmeisesti kalastoni on tasapainossa koska kaikki osaavat pitää puoliaan toisiaan vastaan...
Hienoja, persoonallisia otuksia nuo seeprat.
- Nothing is True, Everything is Permitted -
Kiva lukea muiden kokemuksia. Omani kun rajoittuvat tähän vajaa kuukauden yhteiseloon niin on hyvä tietää mitä on mahdollisesti vielä edessä.
Olen todennut, että akvaarion häijyimmät kalat ovat palettikalat jotka surutta häätävät vaikka partamonnin pois paikalta. Pistivät myös poskiinsa koko hienon kotiloarmeijani täydellisesti. No, ei ole kotilo ongelmaa, mutta minä kun olisin niistä pitänyt.
Seeprat nahistelevat edelleen vain ja ainoastaan keskenään. Siirsin toisesta akvaariosta keltabarbit ja mustetrat samaa altaaseeen. Tulevat hyvin toimeen keskenään, ainakin vielä. Parasta seeproissa on se, että ne oikeasti syövät itse tekemääni muikkumixiä ja ihan innolla.
Voihan se olla, että Jukka on oikeassa että nämä eivät seeproja olekaan, mutta samapa tuo sinänsä. Eihän sitä tiedä josko nämä arkajalat eivät ole vain vielä kotiutuneet kunnolla ja kunnon show alkaakin vasta kuukausien päästä.
Olen todennut, että akvaarion häijyimmät kalat ovat palettikalat jotka surutta häätävät vaikka partamonnin pois paikalta. Pistivät myös poskiinsa koko hienon kotiloarmeijani täydellisesti. No, ei ole kotilo ongelmaa, mutta minä kun olisin niistä pitänyt.
Seeprat nahistelevat edelleen vain ja ainoastaan keskenään. Siirsin toisesta akvaariosta keltabarbit ja mustetrat samaa altaaseeen. Tulevat hyvin toimeen keskenään, ainakin vielä. Parasta seeproissa on se, että ne oikeasti syövät itse tekemääni muikkumixiä ja ihan innolla.
Voihan se olla, että Jukka on oikeassa että nämä eivät seeproja olekaan, mutta samapa tuo sinänsä. Eihän sitä tiedä josko nämä arkajalat eivät ole vain vielä kotiutuneet kunnolla ja kunnon show alkaakin vasta kuukausien päästä.
Järjetöntä elää niin järkevästi että kaduttaa.
En usko että ongelmia tulee. Seeprojen huono maine on todellakin liioiteltua, ja erittäin paljon. Niinkuin myös sitruunakirjoahventen. Uskokaa tai älkää, meillä niitä uiskentelee molempia samassa seura-akvaariossa ilman pahempia sisustuksenmuutteluita ja lisäksi ilman riitoja. Kannattaa toisaalta tiedon kanssa liittää maalaisjärki. Jos joskus on ollut jokin toooodella häijy yksilö, on juttu alkanut levitä kuinka kaaaaaaikkkkiiiii seeprat ovat ihan kamalia ja tappavat kaikki. Mielestäni seeprakirjoahven on yksi kauneimmista kirjoahvenista, ja sen touhuja on ihana katsella. Suosittelen tätä kalaa jos ahvenet kiinnostaa.
Mulla oli joskus teini-iässä samassa altaassa (440L) seeprapariskunta, sinikirjopariskunta sekä muutama sateenkaarikirjoahven. Ja tasapainoisempaa kalastoa en sen koommin ole saanut kasaan! 
Kasvejakin kasvattelin, jotka saivat olla melko rauhassa. Montunhan ne seeprat kutuaikaan kaivoivat, mutta ei ne koko allasta tuhonneet. Ja kaikki tiesivät reviiriensä rajat ja olivat rauhassa. Ainoa, mikä seeprakirjoahvenen mainetta hieman mustaa, on niiden ääretön lisääntymisvimma. Poikasia ei tahdo saada oikein mihinkään myytyä eikä edes annettua... 
Mutta persoonallinen kala on kyllä! Lykkyä vaan niiden kanssa!
Kasvejakin kasvattelin, jotka saivat olla melko rauhassa. Montunhan ne seeprat kutuaikaan kaivoivat, mutta ei ne koko allasta tuhonneet. Ja kaikki tiesivät reviiriensä rajat ja olivat rauhassa. Ainoa, mikä seeprakirjoahvenen mainetta hieman mustaa, on niiden ääretön lisääntymisvimma. Poikasia ei tahdo saada oikein mihinkään myytyä eikä edes annettua... Mutta persoonallinen kala on kyllä! Lykkyä vaan niiden kanssa!Minkä kokoinen tuo altaasi on?
Minulla joskus näitä oli hetken n. 200 litraisessa (kaverilta lähti allas alta ja jonnekin ne oli laitettava, kun ei ollu sydäntä terveitä kaloja teilatakaan), josta sittemmin posahti suodatin... Siellä meni kutupari ja poikanen ihan ok, muuta sinne ei sitten kutuaikaan mahtunutkaan (Eikä tietysti ois menny muutenkaan,mutta tilanne nyt oli mikä oli. Valitettava.). Isossa altaassa ja iso-egoisessa seurassa voisin hyvin kuvitella että menevät mainiosti, kauniita kaloja ja oikein kivoja seurailla juuri tuon tonkimisen ja ahkeran kutemisen ansiosta. Voisin kuvitella, että yksi pariskunta n. 600 litraiseen voisi ruveta olemaan turvallista..? Pienemmät kalat (joista ei uskoisi olevan kyllä mitään vastusta poikasillekaan) saavat kyllä kyytiä, varmaan pidemmän päälle ajettaisiin hengiltä. Isotkin kivet muuten kaadettiin ja siirrettiin toiseen päähän allasta, joten tuo sisustus taitaa olla niillä veressä... ja kokoon tai lajiin katsomatta kaikista kasveista tehtiin millintarkkaa sentin silppua..![[}:)]](./images/smilies/icon_evil.gif "Evil or Very Mad")
Mikähän olisi tämän kiltin-version taattu tunnusmerkki..? Jos vielä joskus toisen altaan saisi... *haavekuvia*
Minulla joskus näitä oli hetken n. 200 litraisessa (kaverilta lähti allas alta ja jonnekin ne oli laitettava, kun ei ollu sydäntä terveitä kaloja teilatakaan), josta sittemmin posahti suodatin... Siellä meni kutupari ja poikanen ihan ok, muuta sinne ei sitten kutuaikaan mahtunutkaan (Eikä tietysti ois menny muutenkaan,mutta tilanne nyt oli mikä oli. Valitettava.). Isossa altaassa ja iso-egoisessa seurassa voisin hyvin kuvitella että menevät mainiosti, kauniita kaloja ja oikein kivoja seurailla juuri tuon tonkimisen ja ahkeran kutemisen ansiosta. Voisin kuvitella, että yksi pariskunta n. 600 litraiseen voisi ruveta olemaan turvallista..? Pienemmät kalat (joista ei uskoisi olevan kyllä mitään vastusta poikasillekaan) saavat kyllä kyytiä, varmaan pidemmän päälle ajettaisiin hengiltä. Isotkin kivet muuten kaadettiin ja siirrettiin toiseen päähän allasta, joten tuo sisustus taitaa olla niillä veressä... ja kokoon tai lajiin katsomatta kaikista kasveista tehtiin millintarkkaa sentin silppua..
Mikähän olisi tämän kiltin-version taattu tunnusmerkki..? Jos vielä joskus toisen altaan saisi... *haavekuvia*
Kaunis Ameebamutantti, Loputtoman Arktinen Navigoija ja Emeritusprofessori sekä Ihailtavan Taidokas Iskunvaimenninkauppias
Nämä eleilevät nyt 540 litraisessa altaassa ja ovat kaikki koiraita. Seurana on palettikaloja, keltabarbeja, mustatetroja, partamonneja ja pari sateenkaariahventa. Kuvioripsimonnikin vielä löytyy, mutta se pääsee uuteen isoon kotiin piakkoin.
Tuo seeprojen sisustaminen on jäänyt lähinnä omien kuoppien kaivamiseen. Hiekkakekoja löytyy vähän sieltä täältä joka on aiheuttanut, että pohjalannoitteet levisivät pitkin akvaariota. Kasvit ovat jättäneet täysin rauhaan. Akvaariossa on lähinnä miekkakasveja, jaavansaniaisia, vallisnerioita ja melalehtiä.
Ehkä tuo mellastaminen on jäänyt vähemmälle kun ei ole naaraita eikä täten mitään kutupuuhiakaan tiedossa.
Tuo seeprojen sisustaminen on jäänyt lähinnä omien kuoppien kaivamiseen. Hiekkakekoja löytyy vähän sieltä täältä joka on aiheuttanut, että pohjalannoitteet levisivät pitkin akvaariota. Kasvit ovat jättäneet täysin rauhaan. Akvaariossa on lähinnä miekkakasveja, jaavansaniaisia, vallisnerioita ja melalehtiä.
Ehkä tuo mellastaminen on jäänyt vähemmälle kun ei ole naaraita eikä täten mitään kutupuuhiakaan tiedossa.
Järjetöntä elää niin järkevästi että kaduttaa.
Meillä on myös naaras, mutta ainut "tuho" mitä nämä veijarit ovat aikaansaaneet on muutaman sentin syvyinen kuoppa kutuaikna, ja sen seurauksena yksi irronnut kasvi. Eli ei paha. Kasvi vaan kiinni ja thats it. Se on kyllä totta, että poikasia sitten tulee kun on tullakseen. Siirsimme kutuparin poikasineen pieneen 100ltr akvaarioon, mutta vain siksi että saisimme poikaset säästettyä hengissä. Kyllähän kutuparila reviiritietoisuutta oli havaittavissa, mutta meillä 250cm pitkä ja 560ltr akvassa se ei ongelmia tuottanut. Nyt poikaset ovat jo pari senttiä pitkiä, ja saa arvata kuinka ihana niitä on katsella, kun ne alkavat saada värejään jne. Maailman kaunein ja hellyttävin kala jo pienestä alkaen, ei voi kyllä muuta sanoa. Niin, jos muuten joku on kiinnostunut, niin tovin päästä meillä olis poikaset luovutusikäisiä (ei tosin kyllä vielä), muutama nopein saisi itselleen vielä poikasen varattua (hinta 2e/kala). Yhteydenotot yv:llä.
Tämähän alkaa olemaan enemmän positiivista kuin negatiivista kun palautetta on lueskellut. Ehkäpä ne eivät ole täysin maineensa veroisia tappajia, mutta on vaikeaa töysin sivuuttaa näitä tappotarinoitakaan.
OT: Nämä meidän veijarit olivat päättäneet, että naurettavan pieni saviruukku olisi maailman paras asunto. Ilmeisesti koko päivän ovat kipanneet hiekkaa paikasta A paikkaan B. Ne eivät olisi ikinä mahtuneet siihen ruukkuun joten vaihdoin sen pari asetta isompaan ja nyt siellä sitten köllöttelevät ilmeisen tyytyväisinä.
OT: Nämä meidän veijarit olivat päättäneet, että naurettavan pieni saviruukku olisi maailman paras asunto. Ilmeisesti koko päivän ovat kipanneet hiekkaa paikasta A paikkaan B. Ne eivät olisi ikinä mahtuneet siihen ruukkuun joten vaihdoin sen pari asetta isompaan ja nyt siellä sitten köllöttelevät ilmeisen tyytyväisinä.
Järjetöntä elää niin järkevästi että kaduttaa.
Täällä seepraparit ovat kuteneet miltei joka kerta pieneen koloon tai rakoon johon vain naaras (joka on ukkoa puolta pienempi) mahtuu... en ole kertaakaan päässyt näkemään itse tapahtumaa joten olen vähän jäänyt ihmettelemään miten ne sen käytännössä hoitaa kun koiraanpuolikas ei todellakaan sinne pesään mahdu...!Törökala kirjoitti:OT: Nämä meidän veijarit olivat päättäneet, että naurettavan pieni saviruukku olisi maailman paras asunto. Ilmeisesti koko päivän ovat kipanneet hiekkaa paikasta A paikkaan B. Ne eivät olisi ikinä mahtuneet siihen ruukkuun joten vaihdoin sen pari asetta isompaan ja nyt siellä sitten köllöttelevät ilmeisen tyytyväisinä.
- Nothing is True, Everything is Permitted -
Se ruukku oli tarkoitettu palettikaloille eli melkoisen pieni asunto. Palettikalat siinä hetken viihtyivätkin kunnes yksi näistä ronteista päätti vallata sen. Vähän aikaa ihmettelivät tuota isompaa ruukkua, mutta on kelvannut kuitenkin. Kaikilla kolmella on omat paikkansa pitkin akvaariota, mutta aina välillä änkeävät toistensa luoliin. Yksi seeproista jakaa luolan ripsimonnin kanssa.
Ilmiselvää on se, että minä en päätä tämän akvaarion sisustamisesta mitään. Eilen laitoin pienenpiä kantoja uusille paikoille ja tänään ne olivat vaihtaneet paikkojaan melko tarkkaa sinne mistä ne otinkin. Kasvit ovat kummallisesti vielä omilla paikoillaan, mutta näin jo yhden seeproista keihäslehden kimpussa.
Eiköhän se seeprojen ja minun yhteiselämä tästä lähde nyt etenemään. Onhan noita hauska seurata vaikka tuo saviturvepalleroiden leviäminen pitkin akvaa ei ollutkaan toivelistani top 10:ssä.
Ilmiselvää on se, että minä en päätä tämän akvaarion sisustamisesta mitään. Eilen laitoin pienenpiä kantoja uusille paikoille ja tänään ne olivat vaihtaneet paikkojaan melko tarkkaa sinne mistä ne otinkin. Kasvit ovat kummallisesti vielä omilla paikoillaan, mutta näin jo yhden seeproista keihäslehden kimpussa.
Eiköhän se seeprojen ja minun yhteiselämä tästä lähde nyt etenemään. Onhan noita hauska seurata vaikka tuo saviturvepalleroiden leviäminen pitkin akvaa ei ollutkaan toivelistani top 10:ssä.
Järjetöntä elää niin järkevästi että kaduttaa.
Muistuttakaa minua aina, että olen aina puhunut kuinka meillä on kolme koirasta altaassa. No, jos en aivan väärin tulkitse seeprojeni merkkejä niin taitaa siellä pariskunta sittenkin olla.
Ensin luulin, että ne tosissaan yrittää mahtua siihen pienen pieneen kukkaruukkuun jonka korvasin isommalla. No, yksi seeproista jatkoi kaivamistaan ja kaivoi aikamoisen montun. Erikoista (minun mielestäni) oli se, että kuopan pohjalle ovat raahaneet pyöreitä kiviä. Kannon alle on tehty kolo ja yksi seeproista päivystää siellä ja toinen on välittömässä läheisyydessä. Edelleenkin ovat varsin rauhallisia muita kaloja kohtaan, mutta aivan "pesän" tuntumaan jos joku yrittää änkeä niin valvova osapuoli hätistää muualle nätisti.
Seeprojen keskinäinen nahinakin on jäänyt pois. En tietenkään ole tästä varma, että tässä perhettä perustetaan, mutta kuvittelen asian olevan näin. Jos joku on täysin erimieltä niin toki saa avautua ja kertoa oman näkemyksensä. Sain itseni uskoteltua, että vain koiraille kasvaa valtavat köymyotsat niin kuin näillä kaikilla on.
Jos myydään palstalle tulee joku päivä myynti tai lahjoitus ilmoitus seeprakirjoahvenista niin ainakin näillä on kiltit vanhemmat. Ehkä se periytyy.
Ensin luulin, että ne tosissaan yrittää mahtua siihen pienen pieneen kukkaruukkuun jonka korvasin isommalla. No, yksi seeproista jatkoi kaivamistaan ja kaivoi aikamoisen montun. Erikoista (minun mielestäni) oli se, että kuopan pohjalle ovat raahaneet pyöreitä kiviä. Kannon alle on tehty kolo ja yksi seeproista päivystää siellä ja toinen on välittömässä läheisyydessä. Edelleenkin ovat varsin rauhallisia muita kaloja kohtaan, mutta aivan "pesän" tuntumaan jos joku yrittää änkeä niin valvova osapuoli hätistää muualle nätisti.
Seeprojen keskinäinen nahinakin on jäänyt pois.
En tietenkään ole tästä varma, että tässä perhettä perustetaan, mutta kuvittelen asian olevan näin. Jos joku on täysin erimieltä niin toki saa avautua ja kertoa oman näkemyksensä. Sain itseni uskoteltua, että vain koiraille kasvaa valtavat köymyotsat niin kuin näillä kaikilla on.Jos myydään palstalle tulee joku päivä myynti tai lahjoitus ilmoitus seeprakirjoahvenista niin ainakin näillä on kiltit vanhemmat. Ehkä se periytyy.
Järjetöntä elää niin järkevästi että kaduttaa.
juu
Ensimmäinen kunnon akvaariokalani oli juuri kyseinen seeprakirjoahven.
Yksilö oli todella iso ja kaunis naaras, mutta tuolloin kalatietämykseni oli hiukan ala arvoinen ja ostin samaan altaaseen kultakaloja ja haarniskamonnin.
Olipa mukavaa seurata kun ahven näykki ja ajoi toisia taukoamatta.
Lopulta sain myytyä (seuraavana päivänä) sen kaverilleni kahdella eurolla(onhan tuokin hinta tyhjää parempi) sitten se alkoi kuulemma terrorisoida ystäväni allasta ja tällä hetkellä kala ei uiskentele enää missään.
No enpä ottanut opikseni ja olen ostanut niitä lukuisia lisää, mutta aina ne on pitänyt panna päiviltä.
En suosittele tätä kalaa kenellekkään.
Yksilö oli todella iso ja kaunis naaras, mutta tuolloin kalatietämykseni oli hiukan ala arvoinen ja ostin samaan altaaseen kultakaloja ja haarniskamonnin.
Olipa mukavaa seurata kun ahven näykki ja ajoi toisia taukoamatta.
Lopulta sain myytyä (seuraavana päivänä) sen kaverilleni kahdella eurolla(onhan tuokin hinta tyhjää parempi) sitten se alkoi kuulemma terrorisoida ystäväni allasta ja tällä hetkellä kala ei uiskentele enää missään.
No enpä ottanut opikseni ja olen ostanut niitä lukuisia lisää, mutta aina ne on pitänyt panna päiviltä.
En suosittele tätä kalaa kenellekkään.
Pepsi Max, mustaa kultaa
Sen vuoksi tämän aiheen aloitin kun tuo seeprojen huono maine ei oikein sovellu näihin minun yksilöihini. Seeproiksi ne on kerran tunnistettu muutaman eriävän mielipiteen kera. Enemmistön äänien perusteella pidän niitä seeproina joskin välillä itseänikin epäilyttää koska ovat todella lempeitä kavereita. Nämä kun sietävät muitakin ahvenia ympärillään. Nyt vain mielenkiiinnolla odottelen josko ne perheenkin perustavat. Tiedän jo nyt kuinka jännää poikasille olisi löytää uusi koti.
No, näyttävät nuo sateekaariahvenetkin perustaneen oman perheen ja palettikaloistakin löytyi pariskunta. Mustatetrat ja keltabarbit kutevat ties monennettako kertaa joten kaipa kohta nuo partamonnitkin lisääntyvät. Pitänee kokeilla siirtää leväbarbitkin samaa altaaseen jos vaikka nekin innostuisivat.
Pulassa ollaan.
No, näyttävät nuo sateekaariahvenetkin perustaneen oman perheen ja palettikaloistakin löytyi pariskunta. Mustatetrat ja keltabarbit kutevat ties monennettako kertaa joten kaipa kohta nuo partamonnitkin lisääntyvät. Pitänee kokeilla siirtää leväbarbitkin samaa altaaseen jos vaikka nekin innostuisivat.
Pulassa ollaan.
Järjetöntä elää niin järkevästi että kaduttaa.
Päivitetäänpä tätä hieman. Aikaa on nyt kulunut sellaiset viisi kuukautta kun seeprakirjoahvenet asettuivat taloon.
Leväbarbien muuton jälkeen samaan akvaarioon seeprakirjoahvenet lopettivat tyystin kuoppien kaivamisen. En ole varma miksi näin kävi, mutta oletan sen johtuvan siitä, että leväbarbit lepäilevät usein seeprakirjoahvenien ruukkujen päällä. Ehkä häiriintyivät moisesta röyhkeydestä.
Arkoja nämä ovat edelleenkin. Ruokailun yhteydessä tulevat kyllä paikalle, mutta silloinkin on varottava kaikkea ylimääräistä liikettä. Pään kääntäminenkin aiheuttaa helposti sen, että ryntäävät karkuun kuin viimeistä päivää vietäisiin. Ne kyllä siis tarkkailee herkeämättä akvaarion ulkopuolista elämää.
Mietin vain, että mistä moinen arkuus voisi johtua. Edellisessä elämässään nämä kaverit olivat samassa altaassa joka käytännössä oli paljas, ainoastaan pari kukkaruukkua oli suojana. Nyt kasveja on paljon, kantoja, kiviluolia, kukkaruukkuja jne. Eli turvapaikkoja pitäisi olla aivan riittävästi.
Samassa huoneessakin oleskellaan monta tuntia päivässä joten pieni mieleni kuvittelee, että seeprakirjoahvenet alkaisivat tottua liikkeeseen.
Lukemani perusteella nämä kalat kun eivät ole sieltä arimmasta päästä niin pistää miettimään mikä voisi olla vialla vai olenko vieläkin hätäinen kun kuvittelen, että viidessä kuukaudessa asiat olisivat jo toisin. Olisiko vastaavia kokemuksia kenelläkään tähän liittyen tai muuten hyviä vinkkejä/ehdotuksia?
Leväbarbien muuton jälkeen samaan akvaarioon seeprakirjoahvenet lopettivat tyystin kuoppien kaivamisen. En ole varma miksi näin kävi, mutta oletan sen johtuvan siitä, että leväbarbit lepäilevät usein seeprakirjoahvenien ruukkujen päällä. Ehkä häiriintyivät moisesta röyhkeydestä.
Arkoja nämä ovat edelleenkin. Ruokailun yhteydessä tulevat kyllä paikalle, mutta silloinkin on varottava kaikkea ylimääräistä liikettä. Pään kääntäminenkin aiheuttaa helposti sen, että ryntäävät karkuun kuin viimeistä päivää vietäisiin. Ne kyllä siis tarkkailee herkeämättä akvaarion ulkopuolista elämää.
Mietin vain, että mistä moinen arkuus voisi johtua. Edellisessä elämässään nämä kaverit olivat samassa altaassa joka käytännössä oli paljas, ainoastaan pari kukkaruukkua oli suojana. Nyt kasveja on paljon, kantoja, kiviluolia, kukkaruukkuja jne. Eli turvapaikkoja pitäisi olla aivan riittävästi.
Samassa huoneessakin oleskellaan monta tuntia päivässä joten pieni mieleni kuvittelee, että seeprakirjoahvenet alkaisivat tottua liikkeeseen.
Lukemani perusteella nämä kalat kun eivät ole sieltä arimmasta päästä niin pistää miettimään mikä voisi olla vialla vai olenko vieläkin hätäinen kun kuvittelen, että viidessä kuukaudessa asiat olisivat jo toisin. Olisiko vastaavia kokemuksia kenelläkään tähän liittyen tai muuten hyviä vinkkejä/ehdotuksia?
Järjetöntä elää niin järkevästi että kaduttaa.
-
kettricken
- Junior Member
- Viestit: 54
- Liittynyt: 16:11, 27.09.2004
- Paikkakunta: hämeenlinna
Omat seeprani olivat todellakin häijyjä, lopulta tilanne oli se että 450 litran altaassa oli nopeasti lisääntyvä pariskunta, edes partamonnia ei jätetty rauhaan. Tykkäsin kaloista kovasti, mutta lopulta päädyin siihen, etten halua pitää pelkkää lajiakvaariota, ja hankkiuduin eroon seeproista. Mutta agressiivisia ne todellakin olivat.