olen hieman hämilläni monnisteni käyttäytymisestä.
Ensin perustietoa akvasta:
tilavuus on 317l, siellä asustaa pohjalla helmimonnisia 13 kpl (alkuun oli vain 8, loput ovat ihan omaa kasvatusta eli kuteneet ovat), sysievämonnisia 7 kpl ja kultakylkimonnisia 5 kpl. Muuta kalastoa on kiilakylkiparvi sekä helmirihma popula 1+2 kpl. Pohjalla jossakin kannonkolossa asuu yksi partisakka.
Akvan hoitorutiinit pitää sisällään viikottaisen vedenvaihdon (joko puolet tai 1/4). Akvassa lämpötila +26 astetta noin suunnilleen. Akvassa hiekkapohja (Biltema), runsaasti kasvillisuutta, 3 kantoa (aika isoja) minkä alle pääsee piilottelemaan. Vesi on täällä maaseudulla hyvää vesiosuuskunnan vettä missä arvot pysyneet akvan lähes vuoden olemassolon ajan tasaisena : pH 6.2, KH ja GH 3, nitraatti 12 hujakoilla, nitriitti 0.
Akvaariossa 2 ulkosuodatina, hiilidioksidilevitin sekä ilmastin eli se "kuplakone".
Mikä monnisten käyttäytymisessä ihmetyttää on niiden ajoittainen paniikinomainen arkuus.
Silloin kun tämä puhti on päällä, ne säntää pienestäkin liikkeestä piiloon ja siellä pysyvät tunteja. Tällä hetkellä värjöttävät kaikki jossain koloissa eikä pohjakaloista ole tietoakaan.
Toisena hetkenä taas kirmaavat kutupuuhissaan pitkin akvaa ja köllöttelevät kaikki siinä etusuoralla jonossa eivätkä välitä tuon taivaallista liikenteestä akvaarion edessä.
Nyt näitä arkuuspuhteja on enemmän ja oikeastaan pohjakaloja näkee tuskin lainkaan. Kun valot sammuu, näkee liikettä pohjan ruokapaikoilla kuutamovalossa silloin kun ne on päällä.
Mistä moinen voi johtua? Ennen niin reippaat kalat on nyt kaikkea muuta.
