Mitenköhän se on? Onko muka olemassa jossain viidakon joissa pirajoita jotka alkavat järsiä jalkaa jos jokeen astuu? eikö se ole lähinnä keksittyä juttua, eikö pirajat syö lähinnä kuollutta lihaa,esim. jos löytävät jonkun raadon joesta niin repivät siitä palasia? vai syökö edes piraija lihaa vai pelkkiä kaloja? Ehkäpä niillä hurjempi maine mitä oikeasti ovat ,eikö akvaariossa elävät piraijat ole ihan kilttejä,vai näykkivätkö käsiä? näin kerran semmoisen t'äytetyn piraijan, oli sillä kyllä kunnon hampaat.
Niin mitenkö asian laita on? ovatko ne pelkkiä kalansyöjiä vai ei..
Näin ympäripyöreästi voisin lajitella piraijat näin. Luvut ovat sitten keksitty tätä esimerkkiä varten!
Piraijoita on sata. Niistä viisikymmentä syövät kasveja, kaksikymmentä kasveja ja hyönteisiä. Kymmenen syövät pieniä kaloja ja hyönteisiä. Yhdeksän syö isompia kaloja ja raatoja. Yksi, punapiraija, syö lehmiä.
Punapiraija mainittiin ainakin avarassa luonnossa.
1-2-3 sydäntä särkyy , vielä löytyy se joka ehjänä säilyy
ehdin myöhemmin viettää aamuni jonkun kylkiluuhun kasvaneena.
Kun herään laivat on lähteneet, kortti kuivuu ja junia ei mee.
Laiturilta tuuli vie pois nekin jotka ei kelvanneet
Noh, yksi on aika hyvä arvaus ihmiseltä joka on nähnyt/kuullut piraijoista vain luontodokkareissa! Hmm... Viitsitkö muutenkin korjata jos luettelin ihan päin honkia, eli onko suurin osa piraijoista todella rauhaisia, jopa kasvinsyöjiä? Ja nämä kolme jotka mainitsit ovat siis niitä kauhutarinoiden ihmissyöjiä? Ainakin kaluavat antilooppeja... Luontodokkarit rulaa
1-2-3 sydäntä särkyy , vielä löytyy se joka ehjänä säilyy
ehdin myöhemmin viettää aamuni jonkun kylkiluuhun kasvaneena.
Kun herään laivat on lähteneet, kortti kuivuu ja junia ei mee.
Laiturilta tuuli vie pois nekin jotka ei kelvanneet
En tiedä viidakon piraijoista, mutta meillä on akvaariossa ollu suurin piirtein viiden kuukauden ajan punapiraijoita ja kyllä, niillä on aikalailla vääränlainen maine.. Meidän pedot ei ainakaan käteen ole käynyt kiinni vaikka kättä on uitettukin altaassa. Ennemmin ne menevät paniikkiin ja pysyttelevät piilossa jonkun aikaa.. Tosin yhden monnin ne ilmeisesti söivät tässä eräänä päivänä, kun kahdesta oli jäljellä enää yksi. Eläinkaupassa kovin väitettiin, ettei niille monnit maistu..
Meillä onkin sitten vissiin "minipiraijoita" Ainakin sukulaisuuden huomaa... Kämppis testasi taannoin pientä raa'an jauhelihan nokaretta mustatetrojen appeeksi ja nehän sekos niin että hyvä kun eivät lentäneet ulos altaasta
pirtsu kirjoitti:Meidän pedot ei ainakaan käteen ole käynyt kiinni vaikka kättä on uitettukin altaassa. Ennemmin ne menevät paniikkiin ja pysyttelevät piilossa jonkun aikaa..
... kunnes ne ovat reilun cd:n kokoisia (alkaa sormenpää mahtua suuhun) ja eka niistä rohkaisee mielensä. Testaa kuolleella jyrsijällä tai kalalla, miten purukalusto toimii lihan kanssa.
Kari
Onhan ne jo melko isoja (n. 20 cm pitkiä), että sormenpää kyllä mahtuu jo suuhun. Tähän mennessä kuitenkin pakoon ovat pötkineet..
Petojahan nuo ovat, ja uskon kyllä että liha niille maistuu (mm. jauheliha on testattu). Voiskin olla mielenkiintonen operaatio tuo kuolleen elukan heittäminen akvaan..
Telkasta tuli justiin jokunen päivä sitten joku luonto-ohjelma jota pojan kanssa katsottiin. Siinä oli piraijoita joessa ja jokeen meni joku jättismätti kuristajakäärme (mikä lie lajike nyt sitten olikaan) uimaan ja se jäi sen käärmeen viimeiseksi uintireissulle. Piraijat hyökkäsivät käärmeen kimppuun ja hetkessä se oli syöty. Siitä jäi jäljelle vain luunikamat jotka yhtenäisessä ketjussa virta kuljetti hiljalleen pois ja piraijat lähtivät sulattelemaan ateriaa...
Tässä seurassa on parempi olla hullu kuin tervejärkinen, silloin on paljon helpompaa.
Pari kysymystä tuli mieleen näihin kaloihin liittyen;
Tietääkö kukaan minkälainen laji on Serrasalmus hollandi, ja/tai suomenkielistä nimeä tälle..?
Sitten voiko punapiraijoiden kanssa pitää samassa akvaariossa joitakin isompia rapulajeja?
Punapiraijat ovat arkoja kaloja, mutta kun ensimmäinen rohkaistuu ->hirveä kuhina ja repiminen-> humpsis, syöty. Aikuinen punapiraija on (akvaariossa) kooltaan ison miehen kouran kokoinen, joten ei mikään pikkukala. Muut kalat+ravut menevät ruokalistalle satavarmasti. Syövät jopa toisiaan. Jatkuvasti kyttäävät onko porukassa joku hieman heikompi. Pääsääntöisesti kuitenkin melko tylsä ja arka akvaariokala. Kaunis toki, mutta ne eivät akvaariossa 'touhuile' kuten monet muut kalat. Kytistelevät vaan toisiaan ja yrittävät päästä parhaalle paikalle. siinä sitten olla möllöttävät ja odottavat päivän kohokohtaa RUOKAA.
P.S. Akvaariolinnasa voi käydä näitä ihastelemassa.
Itselläni oli pieni punapiraijaparvi joskus yli vuosikymmen sitten ja täytyy kyllä tosiaan todeta, että aika mielenkiinnottomia kaloja ovat akvaario-oloissa. Vain möllöttivät paikallaan, eviään hieman heilutellen. Vedenvaihto tosin sai niissä aikaa hieman paniikinomaista eloa.
Ruoka toki sai niissä aikaan hieman toimintaa ja demostroinkin kavereilleni kerran piraijoiden "hurjaa mainetta" pakastimesta otetulla ja sulatetulla täysikasvuisella muikulla. Hieman ensin ihmeteltyään tuota muikkua, yksi niistä meni maistamaan sitä ja sen jälkeen koko muu parvi kävi melkoisella kuhinalla muikun kimppuun. Aikaa kului arviolta 30 sek., kun muikusta oli jäljellä vain selkäranka, jonka senkin joku piraijoista pisteli poskeensa tuota pikaa.
Myöhemmin minulla on ollut piraijoihin kuuluvia levytetroja, jotka monella tapaa muistuttavat niitä petomaisempia serkkujaan, mutta ovat erikoistuneet enemmänkin kasvisruokavalioon. Kyllä niillekin erilaiset isot äyriäiset kelpasivat melkoisen ahnaasti.
Videonpätkä on sangen kuvaava, itselläni oli kymmenkunta vuotta sitten punapiraijaparvi.
Mielenkiintoista oli tuo ns. saaliskuvaan sopimattomien asukkien rauhallinen rinnakkaiselo piraijojen kera. Siis (riittävän) pienempikokoiset kalalajit. Pysyi akva puhtaana pienemmistä ruokamurusista sekä levistä sopivalla lajivalikomalla.
Itse käytin ruokintaan ulkolammikon kultakaloja sekä ruutanoita.
Täysikasvuisina kylläkin melko apaattisen oloisia, paitsi ruoka-, kutu- ja käsienpesuaikaan. Siis välttelivät kosketusta.
"Eiku rytkyjä."
(Seppo Rädyn vastaus lentokentällä Ylen haastattelijan kysymykseen "Onko laukku nyt täynnä kisamieltä?" ennen Atlantan kesäolympialaisia 1996) http://s1.fi.gladiatus.com/game/c.php?uid=20066
samara kirjoitti:Onko mielestäsi n.1.25 min loppu nopea?
On, tai se loppu 10 sekuntia kun ne piraijat kävivät lopulta kiinni siihen rottaan ja repäisivät sen kappaleiksi. Toki rotta ui ensin altaassa ympyrää, ja taisipa joku kaloista vähän maistaakin.
Mielestäni on kammottavaa, että joku heittää rotan altaaseen piraijoiden elävältä syödä, ja video siitä oli suorastaan vatsaa kääntävä. Mutta toisaalta kiittelen kyllä kovasti kissaani, joka pyydystää seinän välissä kolmatta yötä rapistelleen hiiren yläkerrasta vaikka tiedän että hiirestä riittää julmalle, verenhimoiselle Mimmille huvia paljon pidempään kuin n.1.25 min. Hmm.
Ifigeneia kirjoitti:Mutta toisaalta kiittelen kyllä kovasti kissaani, joka pyydystää seinän välissä kolmatta yötä rapistelleen hiiren yläkerrasta vaikka tiedän että hiirestä riittää julmalle, verenhimoiselle Mimmille huvia paljon pidempään kuin n.1.25 min. Hmm.
Oliskohan mahdollista, ettei se herätä samanlaista inhoa koska;
1. Kissan kuuluu syödä hiiriä.
2. Et ole sitä näkemässä.
3. Hiirellä on mahdollisuudet päästä karkuun (rotalla ei)
Pieni muistutus, elävien selkärankaisten syöttäminen toisille on Suomessa eläinsuojelulaissa kielletty.
"Violence is the last refuge of the incompetent" - Isaac Asimov
Sadar kirjoitti:
Oliskohan mahdollista, ettei se herätä samanlaista inhoa koska;
1. Kissan kuuluu syödä hiiriä.
2. Et ole sitä näkemässä.
3. Hiirellä on mahdollisuudet päästä karkuun (rotalla ei)
Näin se tietysti on, eikä se herätä ollenkaan samanlaista inhoa vaikka oliskin näkemässä, paitsi tietysti ajatus kissan loisista ja hiirenverestä lattialla. Vaan totta tuollaisen videoitsijan mielestä on visuaalisesti mielenkiintoisempaa kun rotta ui muutaman kunniakierroksen ennen kalojen iskua, kuolleenahan se vain kelluisi paikallaan