Kestävin kala

[Rihmis]

Mikä on ollut teidän kestävin kalanne tai kestävin kala jonka tiedätte?
Ja nyt siis akvaariokaloista puhe.

Minulla oli nuorena taistelukala joka oli hypännyt ulos akvaariosta kun olin ollut poissa huoneesta.
Kun tulin takaisin huomasin sen lattialla, luulin sen olevan kuollut kun se oli melkein kuivunut lattiaan kiinni.
Kokeilin silti laittaa sen akvaarioon ja kas kummaa se lähti uimaan kun ei olisi mitään tapahtunutkaan ja eli vielä hyvän tovin tämän tapahtuman jälkeen
Nykyisistä kestävin on varmaan partis.

[piude_85]

Partamonni. Kestää aloittelijan virheetkin

[Mustavaris]

Piikkisilmä. Kuulin kerran tarinan piikkiksestä, joka oli elänyt jo lopetuspäätökseen saaneen akvaarion suodattimessa. Muita kaloja ei ollut eikä vettä vaihdettu. Sieltä se raasu oli löytynyt, kun akvaariota alettiin tyhjentää .

Omat piikkiseni ovat eläneet vasta nelisen vuotta, mutta ovat kyllä joutuneet kärsimään liian harvoista vedenvaihdoista, ennen kuin aloin hoitaa akvaariotani taas paremmin.

Toinen sitkeä sissi akvaariossani oli kardinaalitetra, jolta ilkeä levänuoliainen oli vienyt toisen silmän. Simäpuolena se ehti elää monta vuotta, kunnes siirtyi kalojen taivaaseen.

[Höpötys]

Mulla on pitkäaikaisemmat ja kestävimmät kalat olleet sinirihmakala ja leväbarbi.

Molemmat ovat olleet alkujaan 80L altaassa, johon ei vaihdettu vesiä kuin muutaman kuukauden välein, pestiin kerran vuodessa jne. Kalat olivat myös välillä noin vuoden 60L. Tätä rääkkiä kesti leviksen kohdalla 5 vuotta ja sinirihmakalan kohdalla 6 vuotta ennen kuin aloin vaihtamaan vesiä 2vko välein ja muutenkin mittaamaan vesiarvoja yms. Tänä aikana kalat ovat kokeneet 5 muuttoa ja pääsivät 1,5 vuotta sitten 240L altaaseen, josta sinirihmakala muutti 120L (100cm) altaaseen, koska siellä oli parempi kalaseura ja vesiarvot sopivammat (muuta kalat: taisto, kääpiörihma ja 6 seeprakalaa sekä piikkisilmiä, joten tilaa oli ihan kohtuudella verrattuna 240L jossa paljon enemmän kaloja keskivedessä).

Sinirihmakala kuoli noin 8 vuoden iässä noin kuukausi sitten ja levis porskuttaa edelleen n. 7-7.5 vuoden iästään huolimatta. Aikamoisia sissejä mielestäni

[paul]

Sinirihmat ja partikset

[Vedetär]

Haarniskamonni. Eli yli 10 vuotiaaksi ja kesti kolme muuttoa ja ei niin aktiiviset vedenvaihdot. Oli kyllä tosi persoona!

[cichlid]

Kaksi selkäuimaria. Pieniä mutta tosi sitkeitä sissejä. Kolmessa eri akvaariossa meillä asustelleet, kaksi törkeän korkeaa nitriittipiikkiä kestäneet kuin ei mitään ja ei kun porskuttavat (oskareiden kanssa nykyisin).

[allablaze]

Minulla oli muistaakseni 14 vuotias(saatan vähän liioitella, mutta vanha se oli) keltabarbi (kullanmuru)
Sairastui kerran johonkin homesieneen ja oli kuin pumpulin peitossa koko kala. Jollain yleislääkkeellä sitä hoitelin, ja parani. Tämä oli sitä aikaa kun akvaario jynssättiin kerran kuussa suihkussa puhtaaksi, ja yhden tällaisen siivous operaation yhteydessä kala hyppäsi saavista lattialle ja kuivahti siihen kuunni. Eli vielä vuosia tämänkin jälkeen.
Pisteenä i n päälle akvaarion vesi oli kovaa ja kavereina yksinäisellä keltsillä oli miljoonakaloja

[Mikkor]

Haarniskamonni, kestää puolitoista tuntia lattialämmityksen päällä elossa.
Oli raasu hypännyt saavista pois kesken akvan siirron ja siinä touhussa ei tullut heti huomattua. Pompussa sen selkäranka vääntyi ja kala oli aivan V kirjaimen mallinen. Eli kuitenkin vielä monta vuotta tuon tapahtuman jälkeen.

[JKE]

Helmirihmakalani olivat ainoita, joita ei heilauttanut muuttoon liittyneet vesiarvomuutokset ja kloramiinimyrkytys. Eivät sairastelleet, kun tauteja puhkesi akvassa, joten äänestän näitä kavereita.

[Tike88]

Täytyy sanoa, että ite en pysty partamonnia luokittelemaan kestäväksi kalaksi. Itellä täs just joku aika sitten kyseinen kala menehtyi ilman mitään näkyvää syytä. Vesiarvoissakaan ei mitään häikkää ollut ja muut fisut kunnossa.

Keltabarbit on itellä ainakin kestäneet jopa ne aloittelijan vihreet.

[Malys]

Koko nykyinen kotipuolen kalasto (kardinaalitetrat, kiilakyljet, leväbarbit, partis ja korumonniset plus avainkirjoahven, jota ei vielä silloin ollut) joutuivat puoli vuotta kestäneen remontin alle tuossa keväällä 2004, altaita ei pystynyt minnekään siirtämään. Ison osan ajasta koko talossa ei ollut sähköjä, vaan piuhat piti vetää ulkoa ja yli kolmeen kuukauteen ei voinut vesiä vaihtaa ( ) tai ylipäänsä mitenkään koskea akvaarioon pölyn takia ja vesikin olisi pitänyt kantaa liki sadan metrin päästä, ruokaakin saivat epäsäännöllisesti. Kotitalo on iso ja akvat eivät olleet siinä osassa taloa, joka revittiin ihan kokonaan auki, mutta pöly kantautui kuitenkin. Altaat muistuttivat viidakkoa, kasvit rehottivat ja kukaan ei kuollut tai sairastunut ja melko pian remontin valmistuttua isoin allas vaihtoi vielä paikkaa + soran vaihdoin hiekaksi.

Parin viikon päästä kardinaalitetrat ja monniset ovat olleet mulla 8 vuotta, kiilakylki 8,5 vuotta, leväbarbit saman verran ja partis joko 8,5-9 vuotta.

[NK]

Meidän kalastostamme mustatetrat ovat olleet ylivoimaisesti "helpoimpia" ja kestävimpiä kaloja.

Eivät nekään kyllä ole mitään "extremeä" joutuneet kokemaan. Pieniä tapaturmia esim. muuttojen tai lomamatkojen yhteydessä, mutta ei sen kummempaa. Ollaanpahan vain todettu että olosuhteista riippumatta ovat olleet aina yhtä terveitä ja vilkkaita. Sairasta (tai kuollutta) mustatetraa meillä ei ole vielä nähty.

[skare]

Lehtikalat ovat kestäviä. Minulla oli lapsena 105-litraisessa lehtikala, joka kaikkien hämmästykseksi eli reilusti yli 10 vuotiaaksi siinäkin purkissa. Akvaarion "hoito" oli aika rajua: noin kerran puolessa vuodessa (tai milloin akvaario oli niin leväinen, ettei laseista enää nähnyt läpi) kaikki pois altaasta, hiekan keitto ja somisteiden pesu kuumassa vedessä, täysin uusi vesi altaaseen ja sitten taas lehtikala iloisesti sinne takaisin. Ilmapumppu oli ja pienenpieni sisäsuodatinkin. Suodatin toki huuhdeltiin myös puhdistuksen yhteydessä hyvin kuumalla vedellä, jotta se tulisi puhtaaksi.

Yhteenvetona sanoisin, että lehtikala on todella kestävä kalalaji.

[ParratonMonni]

Yhteenvetona sanoisin, että lehtikala on todella kestävä kalalaji.

Samoja kokemuksia minulla, tosi surkealla hoidolla 150 litraisessa akvaariossa elivät aikoinaan lehtikala ja sinirihmakala seitsemisen vuotta...

[Adrianna]

Taistopoika "Simo" eli 7-litraisessa pallomaljassa (oi kyllä ) muutaman vuoden. Ei mitään tekniikkaa, valona tavallinen pöytälamppu ja pohjalla kourallinen soraa ja yksi muki kyljellään. Vesi vaihdettiin ja sora pestiin kiehuvalla vedellä noin kerran viikossa-kerran kuussa. Kalan saatua jokin ihoa samentava ja limaa erittävä "pöpö" oli äiti pessyt kalankin varovasti hanan alla... Vedenvaihdon ajan Simo ui aina keittiön tiskialtaassa johon sille laitettiin vettä. Simo taisi syödäkkin kerran viikossa, kröhöm .

Ihan kamalaa kun sitä jälkeenpäin miettii. Mutta siitä se lähti se kipinä . Tuo legendaarinen 7-litrainen hirvitys on nykyään kolikkokuppina olkkarissa, asukkinaan vallan söpö kuminen kultakala.

[allablaze]

Kalan saatua jokin ihoa samentava ja limaa erittävä "pöpö" oli äiti pessyt kalankin varovasti hanan alla....

Eihän tämä Simosta varmaan kivaa ollut mutta nauroin kyllä melkein pissat housuun kun kuvittelin touhukkaan äitiliinin kylpyhuoneeseen Simon kanssa "...vesi vanhin voitehista, trallalaa..."

[aquar]

Yksi täplämonnisistani on todellinen selviytyjä. (se on siis selvinnyt minun virheistäni...) Kaikkien perusvirheiden, kuten nitriittipiikin ja lähes steriloivien akvaarion putsausten lisäksi se on selvinnyt hyvin kylmästä vedestä.
Muuton yhteydessä kalat joutuivat kerran vahingossa auton peräkärryyn...matkan kestäessä 1,5 tuntia...ja lämpötilan ollessa -20 astetta.
Niin.

[Dragolainen]

Partamonnini. Sisukas tyttö.

[try-out]

Omat kokemukset on monnisten suuntaan. Nuo pikku veijarit ei tunnu pienistä säikähtelevän. Yksi kuparimonnikin räpisteli pienessä vesitilkassa päivän (tuli kasvien mukana ja en hokannut kuin seuraavana päivänä pussin pohjalta, kun pussi piti liikettä..)

Juovaokamonni on toinen kaveri kenelle jaan sitkeydestä pisteitä. Taitanee kuulua kestävyydeltään samaan luokkaan kuin jo mainittu haarniskamonni.

Ja laitetaan vielä yksi eli seeprakala. Ne jaksaa uida päivästä toiseen vaikka altaassa tapahtuu

Piikkisilmät kanssa eivät pienistä hätkähdä. Suurin riski niiden kanssa että niitä ei näe/ löydä kun pääsevät piiloon vaikka minne.

Taasen partamonneista omat kokemukset ei sijoita tuota aivan kärkikastiin. Samoin esim miljoonat jää seeprojen taakse. Ja taistot voi välillä tykätä pahaa seura-akvaarion vilkkaista kaloista (ehkä juuri parhaillaan yksiössä..)

Tuipyrstö sitkeää sorttia mutta voi aiheuttaa ongelmia muille. Avainkirjoahvenista ahvenpuolella hyviä kokemuksia.

Mutta ykkössija monnisille. Itse sitkeitä eivätkä aiheuta häiriöitä muille.

[karihe]

Leväbarbit ne kaiken kokeneet pioneerit.
Ja tietenkin 18v vanha tiikerinuoliainen.

[Lisa]

Ihan ehdottomasti tavallinen piikkisilmä sekä partamonni. Ja sitten on tietysti tuo yksinäinen jaguaarimonninen, jonka lempinimi on Tervaskanto.

[sasku]

Tavallinen piikkisilmä saa äänen täältä. Kesti jopa veden äkkinäisen kovettamisenkin kaivauduttuaan hiekkaan ja jäädessään vahingossa malaweille tarkoitettuun altaaseen... Lähempänä 10 vuotta ikää tällä hetkellä.

[Lousgu]

Onhan noita selviytymisen ihmeitä nähty monia, mutta minäkin nostan ykköseksi piikkisilmän. Vanhin on tällä hetkellä lähemmäs 11 vuotta ja selvinnyt ties mistä. On kasvattanut mm. puolet pyrstöstään takaisin ja loikonut lattiallakin useaan kertaan. Edelleen porskuttaa eteenpäin.

[UffeS]

Partamonni. Kestää aloittelijan virheetkin

samaa mieltä, todella kestävä ja erittäin hyödyllinen ja tehokas altaan "siivoojana"