Kauhutarinat akvaarionpitosi alkuajoilta

[Pihka]

Me kaikki olemme joskus olleet aloittelijoita akvaarionpidossa. Osa on varmasti saanut alusta asti hyviä ohjeita ja selvinnyt suuremmitta kömmähdyksittä, mutta sitten on meitä jotka on hakanneet päätä seinään urakalla ja tehneet kaikki mahdolliset virheet. En löytänyt haulla tälläistä aihetta, ja tekisi mieli lukea vähän "kauhutarinoita". Ehkäpä näistä on vähän lohtua myös nykyisille aloittejoille, jotka tulevat tänne kysymään neuvoa ja saavat vastaukseksi syytteet siitä, miten eivät osaa tehdä mitään oikein...

Akvaarioharrastuksen alku: vuosi 1984
Koulun "science fair":issa oli kilpailu, jossa heitettiin viivan takaa pieniä styroxpalloja kultakalamaljaan. Osumasta sai lipun, jolla sai hakea kultakalan paikallisesta eläinkaupasta. Vanhempani ajattelivat itsevarmana, ettei lapset mitenkään voi onnistua ja ostivat meille pelimerkit. Niinhän siinä kävi, että veljeni voitti kaksi ja minä yhden. Seuraavalla viikolla haettiin sitten eläinkaupasta neljä kultakalaa ja noin 20-litrainen malja. Pari muovikasvia ja musta-valkoinen värjätty sora kruunasi komeuden. Hämmästyttävintä tässä tarinassa on, että yksi niistä fisuista oli vielä hengissä kun muutimme Suomeen kaksi vuotta myöhemmin. Jostain kumman syystä en saanut ottaa sitä mukaan (hmm...) vaan kala jätettiin tuttavaperheelle - maljaan tietysti, toisen kalan kaveriksi. Saimme vuosikausia joulukortin, jonka mukana oli aina päivitetty valokuva kalasta. Loppupeleissä se taisi elää ainakin 15-vuotiaaksi, kasvoi n. 20 senttiseksi ja mahtui hädin tuskin kääntymään maljassa. Eräänä vuonna joulukorttia ei enää tullut, joten päättelimme kalan vihdoin kuolleen.

Oikea akvaario: 1987
Suomessa kalakuume nosti uudelleen päätään (tai oikeastaan kinusin koiraa), joten sain joululahjaksi 63-litraisen akvaarion (joka muuten edelleen on mulla käytössä). Innolla shoppailtiin akvaarioon kivannäköisiä kaloja paikallisen akvaariokauppiaan hyvien ohjeiden mukaisesti. Altaassa asusti vuosien varrella mm. kultakaloja, partamonni, albiinoja kuparimonnisia, taistelukala, mustatetroja, platyja, miljoonakaloja, kynsisammakko, lehtikaloja, aasianmutakaloja ja ja ja... en enää edes muista. Arvatenkaan kalat eivät olleet kovin pitkäikäisiä (partamonnia lukuunottamatta, joka kuoli vasta pari vuotta sitten). Hoitorutiinitkin oli loistavat, vettä vaihdettiin kerran kuukaudessa tai parissa ja samalla pestiin suodatin, lapottiin pohja, hinkattiin kaikki kivet ja kannot puhtaiksi jne. Lääkekuureja tarvittiin aika tiuhaan. Seeprakalaparvi kuoli lomamatkan aikana hyppäämällä syöttöaukosta akvaarion kannelle ja kärventyä lampun alle. Tollaiselle kymmenvuotiaalle se oli aika kova paikka.

Järki kasvaa: 1990-luku
Jossain vaiheessa aloin hahmottamaan, että allas on auttamatta liian pieni riitaisille lehtikaloille ja kultsulle ja... Kävin koulun ohessa pimeästi töissä naapurin firmassa ja sain kerättyä rahat 200-litraiseen. Vanhempien vastahankaisen suostumuksen jälkeen allas tuli kotiin ja se "kypsytettiin" puhtaalla soralla, hanavedellä, vedenparannusaineella ja kalanruualla. Pari viikkoa myöhemmin pikkualtaan asukkaat muuttivat sinne ja hämmästyttävää kyllä, ihan kohtuullisen suuri osa niistä selvisi hengissä. Mutakalat alkoivat kasvaa ihan silmissä ja repivät itsensä soraan alkaessaan vihdoin liikkua ja käyttäytyä enemmän normaalisti. No, eipä nekään kauaa eläneet. Oman lukutaidon parantuessa aloin raahaamaan kotiin akvaariokirjoja (nuorempi polvi voi nyt tässä kohtaa muistaa, että internetiä ei oltu ihan vielä keksitty) ja jossain vaiheessa hoksasimme, että vettä kannattaisi vaihtaa vähän useammin. Muutenkin 200-litraisessa kalat kummasti pysyivät hengissä paremmin. Sairauksiakaan ei enää kovin usein ilmaantunut. Pikkuakvassa asusti platyjä, jotka lisääntyivät ja kuolivat kilvan vääränlaisissa vesiolosuhteissa, kunnes insinööri-isäni yhtenä iltana lueskeli akvaariokirjaa ja oivalsi niiden tarvitsevan kovaa vettä (joka mulle ala/ehkä just yläasteelle siirtyneenä) oli aika hepreaa vielä. Platyjen pidosta luovuttiin ja pikkuakvaario muuttui hiirien kodiksi.

Sitten seurasi teinivaihe, jolloin akvaariot ei hirveästi innostaneet ja muuttaessani pois kotoa jäikin toi 200-litrainen vanhemmille. Isä sitä hoiteli ja äiti ruokki, jäljellejäänyt kohtuullisen sitkeä kalasto jotakuinkin pärjäili. Muutaman vuoden jälkeen (ehkä 1999 tai 2000) hain akvaarion omaan asuntooni ja aloin pistämään kalastoa kuntoon. Lehtikalat lahjoitin erääle koululle 800-litraiseen, partamonnipopulaatiosta hankkiuduin eroon jne. Lopulta jäljelle valikoitui miljoonakalapopulaatio, jolle kovettelin vettä sopivaksi ja innostuin kasvattelemaan kauniita pyrstöjä (erityisen ihastunut olin kokosinisiin naaraisiini).

320-litrainen
Nälkä kasvoi syödessä joten olisko ollut 2002 tai 2003, kun ostin käytetyn 320-litraisen joka oli puolillaan ruskeaa vesilillua jonka seasta löytyi 30-senttinen tummaleväpleko ja punakorvakilpikonna, joka oli plekoa pahoinpidellyt. Kilpparin annoin heti pois ja plekolle ryhdyin etsimään uutta kotia kunhan saisin sen ensin kuntoon. Pikkuhiljaa vesiarvot paremmaksi, ruokinta monipuolisemmaksi ja ihme kyllä, haavat paranivat, kala virkistyi ja sen kuukauden-pari kun se minulla oli, ihastuin aivan täysin tähän persoonaan. Kalalle kävi hyvin, se pääsi harrastajan isoon altaaseen viettämään parempaa elämää.

Sittemmin on tapahtunut vain yksi kerritetra-katastrofi, jossa vastaostettu parvi sairastutti koko populaation ja tappio melkein kaiken akvaariosta. Opetus: älä ikinä, ikinä luota siihen, että akvaariokauppias sanoo ettei kaloja tarvitse karanteenata. Tästä en enää ikinä lipsu. Piste. (laiskuudesta sakotettiin, mutta piti sekin sitten opetella vielä kerran kantapään kautta).

Nykyisellään pitäisin akvaariotani kohtuullisen hyvin hoidettuna ja tasapainoisena tapauksena, mutta kaiken tämän säädön jälkeen on ylipäänsä ihme, että jaksoin taistella läpi kaikki leväinvaasiot, kalataudit ja "mystiset" kuolemantapaukset. Montahan kalaa mäkin olen aikoinani tietämättömyyttäni tappanut. Kävinpä muuten huvikseni vastikään siinä samaisessa kaupassa josta alkujaan kaikki "hyvät neuvot" ja "sopivat kalastot" olen ostanut. Juttelin vähän myyjän kanssa (sama tyyppi edelleen!) ja kertoilin, että sellainen akvaario on nykyään... hän oli kovasti myymässä mulle *tähän sellaista jännitysmusiikkia* kahta oskaria sinne. 300-litraiseen seura-akvaarioon.

Ja tarina alkaa alusta... Jonkun muun akvaariossa, tosin, ne oskarit ei minulle tule. Ikinä.

[-Alix-]

Joskus 20 vuotta sitten äitini oli jopa ottanut jotain selvää akvaarioista - ostettiin järkevän kokoinen allas ensialtaaksi (128 litraa). Siihen se järki sitten loppui. Allasta kypsennettii kolme päivää (jostain yystä piti olla pyyhkeet altaan peittona, en enää muista syytä :roll. ) ja sen jälkeen heitettiin kolme kardinaalitetraa ja kaksi "helmi-imumonnia" sekaan. Monnit osoittautuivat onneksi partiksiksi, myöhemmin äiti hankki altaan töihin ja siihen ostettu monni oli puolessa vuodessa kasvanut puolimetriseksi, eli tyypillinen "täpläimumonni-ongelma".

Omassa altaassa oli aina joku tetraparvi (kardinaali-, neon- intiaanisulka tjsp), aina komeat 5-6 yksilöä. Lisäksi vakikalustoon kuului miljoonakalat. Partikset (jotka onneksi olivat kaksi rauhaisaa naarasta) elivät kymmenvuotiaiksi eli niiden tilalle ei paljon tullutkaan mitään. Näiden lisäksi vaihtelevina tähtinä oli hunajarihmakalat, mustamollit, platyt, tapparakalat ja jopa kynsisammakot (saivat onneksi nopeasti oman kodin), mitä kaupan täti nyt oli sattunutkin suosittelemaan äipälle.

Vedenvaihdot suoritettiin kuukausittain jos muistettiin. Joskus kolmen kuukauden välein. Kasveina oli 128-litraisessa leväpesässä yksi jättiläismiekka joka täytti melkein koko altaan. Joka kerta kannot otettiin ylös ja rapsutettiin, tettiläisenä olin eläinkaupassa oppinut että sisäsuodattimen patruunat pestään niin kuumalla kuin kädet sietää.

Jossain vaiheessa oli kyllästyminen huipussaan, olin jo vuosikaudet ollut kyllästynyt sintteihin. Sitten näin kaupassa "silakoita" ja olin myyty. Katsoin niiden nimet ja menin suoraan kirjastoon, missä ei löytynyt tietoja purppurasateenkaarikalasta, mutta sentään joistain muista sateenkaarikaloista. Ostin siis näitä viisi kappaletta, eikä muista kaloja enää ollut altaassa (jos mukaan ei laskettu toista elossa olevaa partista). Siellä suurin viidestä koiraasta pomotti neljää muuta niin, että yksi tuli jopa pienestä aukosta ulos, mutta "hyvin ne pärjäsivät" vuosikaupalla. Hiljalleen muutin pois kotoa (juu, vanhana tyttönä) ja aloin käyttämään nettiä kalatietouden hakemisessa. Olin jo ylpeänä sisäistänyt purppurasateenkaaren tieteellisen nimen (enkä kertonut kenellekään että osasin sen, olisinpa ollut friikki!! ) ja tiedonhimo kasvoi.

Monta vuotta sompailin pitkin nettiä, olin kirjeenvaihdossa ulkomaisten osaajien kanssa mutta en ollut jaksanut kirjautua aqua-webiin. Vihdoin kun tajusin, että sateenkaarille on pakko saada suurempi allas ja olin hankkinut sen jonkun keltaisen pörssin (tjsp) kautta niin alkoi suuremman iongelmat. Miten tuota ihmeen ulkosuodatinta käytetään? Miten nämä viput kuuluu laittaa? Ja lopulta rekisteröidyin AW:hen. Siitä se sitten lähti ja vuoden aikana vaihtui "uusi iso jättiallas" (se 250 -litrainen) 325-litraissen ja 540-litraisen kautta 720 litriaseksi. Ja kalastokin parin mutkan kautta järkevämmäksi

[Taju]

Jepulis jee... Muakin vedenelävät ovat kiinnostaneet ihan penskasta asti, ja sitten 13-14-vuotiaana viimein sain vanhemmilta luvan ostaa tuttavaperheen käytetyn 120l akvaarion kalastoineen. Tynkäkalastossa oli jäljellä 3 keltabarbia, 2 albiinomonnista (joita ostin lisää) ja mustamolleja, jotka jopa lisääntyivät, vaikka ihan vääränlaisessa vedessä elelivät.

Vesitesteistä ei tietoakaan, kirjallisuutta kyllä luin, mutta enemmänkin sellaista, missä kerrottiin eri kalalajeista, eikä niinkään akvaarion perushoidosta. Eihän se mitään haitannut kun kerran tiesin hoidosta jo kaiken, eli vettä vaihdetaan kerran kuukaudessa ja kerran vuodessa koko hoita pestään ihan kokonaan... Kaloja lisää akvaariokaupasta tyyliin "Mulla on tän ja tän kokoinen akvaario, siellä on tämmösiä ja tämmösiä kaloja, sopiiko sinne noi?". Ja kauppiasshan myi, oli pahimmassa vaiheessa lehtikalaa, kultakalaa, taistelukalaa ja levänuoliaista - kaikki sievästi samassa salaatissa, 120l altaassa, keltabarbien ja mustamollien kanssa. Jos tuli jokin ongelma, niin ei kun Tetran General Tonicia sekaan vaan, kyllä se siitä. Kalojen pitkän ja ah, varmasti niin onnellisen elämän salaisuus lienee ollut runsas kasvillisuus ja oikeanlainen ruokinta, siinä oikeastaan kaikki mitä tein alkuunsa oikein. Tuota kalastoa jälkikäteen ajatellen, on ihme, ettei mitään hirveää leväinvaasiota syntynyt, ja taistelukalatkin kutivat muutamaan otteeseen.

Muutaman vuoden kuluttua, teinivuosina tosiaan myin kalat pois ja lopetin akvaarion pidon, mutta en kuitenkaan luopunut itse akvaariosta, koska ajattelin joskus aloittavani alusta. Nyt kyseinen akva oli koekappaleeni, kun omin käsin ekaa kertaa uskaltauduin vaihtamaan silikonit. Koska allas on vanha ja ruppainen ja siinä on hehtaarin levyiset kehykset, aloittelijan jälki silikoonauksessa ei näy, ja altaasta saatiin olohuonekelpoinen lisäämällä sinne 3D-tausta. Nyt altaassa asustaa n. 30 sinineontetraa, pandamonnisia, töyhtökääpiöahvenpari ja partis, eli edelleen käytössä on tuo parisenkymmentä vuotta vanha allas, ja huomattavasti soveliaammalla kalastolla.

Tähän on vielä lisättävä syy siihen, että aina jaksan tätä AW:ta niin kovin hehkuttaa: Kun pari vuotta sitten päätin taas hankkia akvaarion, satuin onnekseni löytämään tämän palstan ENNEN kuin ehdin tehdä mitään muuta, kuin ostamaan käytetyn 140l altaan ja testaamaan, että tankki pitää vettä. Tietoa tuli huimasti lisää, ja altaissa on toimivat, yhteensopivat kalastot. Eli kyllä tätä tietopakettia kannattaa käyttää.

[toxic69]

Minun tarinani ei ole ihan tyypillinen kauhutarina, sillä itse en ole kalaston ja akvaarion kanssa sekoillut. Tarinani koskeekin akvaarion edellisiä omistajia..

Eli menin kaverilleni ensimmäistä kertaa kyläilemään ikinä, ja olohuoneessa "komeili" "hieno" 60-litran allas. Vettä siitä oli haihtunu noin 5cm, vaikka kansilasit ovatkin aika peittävät. Vain kahdesta nurkasta on pienet palat pois. Noh, eipä siinä vielä mitään, kun siitä oli vaihdettu vettä, lapottu sorapohja, pesty suodatin ja raapattu levät laseista viimeksi 3kk sitten. Asukkaina 4 partista ja 1 kardinaalikala. Näky oli kerrassaan.... No, katsokaa itse: http://kuvablogi.com/nayta/161467/

Nykyään on vähän erinäköinen kun tällaisen akvaariohullun käsittelyyn pääsi

Kuitenkin, kun olin menossa hakemaan akvaariota kotiin (ja minulla oli kiire tallille ratsastamaan ) niin juurihan silloin piti alkaa lappoamaan se pohja, raappaamaan lasit, pesemään suodatin ym. Vaikka kuinka yritin sanoa, että mä sitten kotona pesen ne itse niin EI, ku kyllä ne nyt kaikki kannattaa kerralla kun allas kerta tyhjennetään muuton yhteydessä! Kovasti pelkäsin bakteerikannan järkkyneen liikaa, mutta kaikki näytti menevän hyvin kun kalat meille tuli.

Kaksi partista lahjoitin tuttuni suurempaan akvaan, sinne meni myös kardinaalikala jolle aikoivat hankkia parven. Annoin ne juuri sillä ehdolla, että hankkivat sen parven ja äkkiä. No, kyllähän ne sitten 2kk jälkeen hankkivatkin neljä miljoonakalaa. Mieli teki kysyä, että mitähän v*ttua, ei herrajee, mutta ovat semmoista porukkaa etten kehdannut alkaa valittamaan. Suosittelin ystävällisesti sen kardinaalikalan lahjoittamista johonkin akvaarioon, jossa sille tosiaankin hankitaan se parvi. Luultavasti vieläkin tuo kardinaalikala elelee tuolla miljoonakalojen kaverina..
Vesitesteistä ne ei tiedä mitään. Ja kun mainitsin kasvilannoitteesta niin kysyivät että "Ai mikä? Hei äiti tuu kattoon, eikö oo jännä, tää pullo on jotain kasvilannoitetta! Ei kuulemma maksa ku kympin!" ja siis pmdd-pulloa esittelin...

Noh, yhden partiksen sitten lahjoitin toiselle tutulleni, jonka akvaario on huomattavasti paremmin hoidettu kuin edellä kertomallani perheellä. Ja se viimeinen partis oli evakossa silikonien vaihdon aikaan tutullani, mutta nyt se on taas tuossa 60-litraisessa odotellen pääsyä meidän 400-litraiseen, jonka ostimme joitakin viikkoja sitten.

Jospa se tästä asettuisi! Nyt tuolla 60-litraisessa on tuon partiksen lisäksi 11kpl mustaneontetroja, 3 nuolimonnia, sukarapuja ja kierteisiä.

Ja kun tuo partis on elänyt koko ikänsä tuossa 60-litraisessa niiden kolmen muun partiksen kanssa, ei minun mielestäni ole suuri vahinko että se joutuu vielä elämään siellä kuukauden verran (eli kunhan 400-litrainen kypsyy). Partis on kuitenkin jo kymmenisen vuotta vanha. Ompahan ainakin vesiarvot, kasvillisuus + allaskaverit parantuneet edelliseen kotiin verrattuna, että eiköhän se kuukauden vielä pärjää.

[Kiiki74]

Kävin maanantai-iltana hakemassa 40-litraisen altaan eräältä "akvaristilta".

Silikonit olivat erittäin leväiset ja laseissa näytti olevan jäämiä. Pohjalla oli isoa soraa (pyöreätä). Asukkeina partis ja albiinomonni. Ennen oli ollut enemmänkin albiinomonneja ja tiikeribarbeja. Kasveina aaltomelalehteä. Vettä oli akvaariossa puoleen väliin (johtui osaksi varmaan tyhjennyksestä), mutta levämagneettia ei saanut hän irti, kun oli ollut viikon kuivillaan (magneetti oli noin 7 cm päässä yläreunasta). Suodatin vaikutti kuivalta, kipossaan (otettu siis akvasta pois, enkä tiedä milloin) jossa uusi suodatinmattopala. Erilaisia ruokia, joihin en ole vieläkään tutustunut. Lämpömittari, missä ei lämmityssäädin ei toimi ja lämpö nousee 28 asteeseen, ainakin! Ei kasviravinteita. Aqua Safea silloin tällöin, kuulemma ollut hyvä aine.

Melko semmossella suurpiirteisellä hoidolla sitten ollut. Tänä informaation tulva-aikana. Kalat kuitenkin vaikuttivat aikas virkeiltä, että hyvillä mielin odottelen heille pitkää ikää.

[g.rosea]

Itselläni harrastus alkoi vuonna 2004, joten ei ole paljon kerrottavaa,
akvaario oli tavallinen aloittelian akvaario(paitsi ei lehtikaloja ja kultakaloja)
Se siivottiin milloin huvitti ja kasveina oli muutama surkea konnanputki ja
levää. Ensimmäinen kalani oli kimalaispallo, 60litran akvaariossa
(kuoli"odottamattomasti ja ilman mitään syytä")Sitten sain cosby-muunnos
sinirihmakalan, se eli noin vuoden ja kuoli tunnistamattmaan tautiin.
No, meni jonkin aikaa että harrastus muuttui kunnolliseksi, Sinä aikana minulla on ollut 3- yksilön "parvia" monista tetra lajeista, suklaarihmoja
(elivät 2päivää!), partamonneja ja muita heräte ostoksia.

[Adrianna]

Mun eka allas, aikanaan koti mm. taistelukalalle ja myöhemmin kääpiökynsisammakoille. Taisin olla noin 10v kun tuo naapureilta ostettiin.

[Tuube]

Minä 7 tai 8vee. Ensimmäinen allas, 140 litraa ja kaloina kaksi isoa kultakalaa ja kaksi haimonnia lisäksi akvaarioon vaihdettiin vesi ehkä noin kerran kuukaudessa tai kahdessa ja kerran vuodessa kaikki vedet pois ja hiekka pestiin. Suodatin putsattiin aina, kun se ei enään pyörittänyt vettä. Että tallainen muisto.

Pitäisi kaikille akvaarioharrastajille laittaa pakolliseksi tämä Aqua-Web, koska en halua kenenkään olevan yhtä tyhmä kuin minä ensimmäisen akvaarion kohdalla.

[Rihmis]

Voi apua, mä muistan kun sain ekan akvan joskus teininä, en tiennyt mistään mitään kaloista enkä akvaarion hoidosta.
Akva oli 63L ja siellä sitten uiskenteli kultakaloja, rihmakaloja ja vaikka mitä sopimatonta kalaa.Vettä vaihdettiin kerran kuukaudessa ja muistaakseni allas tyhjäksi jne...
Oikein hävettää oma käytös

[aquamarina]

Meillä ensimmäinen "allas" oli muovinen astia (ns. karkkirasiaja vuosi oli -80), siinä oli miljoonakaloja, hyvin nuo elelivät. Pääsivät jonkun ajan päästä 63- litraseen, sinne otettiin kavereita: taistelukala, kuparimonnisia, purjamolleja, neontetroja ja pusukala. Purjemollit ei menestyneet (elivät vain parivuotta) mutta muut elivät, ja ilman sairauksia tms., monta vuotta tetrat nelisen vuotta, miljoonakalat (nämmä alkuperäiset) nelisen vuotta, kuin myös kupariminniset (sorapohjalla) ja pusukala kuoli vuonna -89, eli oli tuossa altaassa 9 vuotta. Vettä vaihdettiin parin viikon välein ja vain pari kertaa vuodessa allas tyhjennettiin kokonaan. Pusukalakin kuoli kun äitee pesi sorat kloritilla, eli olisi ilman tuota mokaa elänyt vieläkäkin pidempään. Eli kaipa se sen ajan akvaarion pito oli kuitenkin jossain määrin "järkevää", koska ihan hyvin minusta nuo kalat elivät.

[Terttu H]

Sain ensimmäisen akvaarioni 9-vuotiaana, kun karvaeläintä ei voitu hankkia. Se oli 250 l akvaariopaketti, jota ei oikeastaan kypsytetty mitenkään. Ensimmäisiä kaloja oli 3 kirjomonnista, joista yksi eli yli 10 vuotta. Vedenvaihto 1/3 suoritettiin kuukauden välein jos muistettiin, ja suodatin putsattiin kun se tukkeutui. Kaloja hankittiin innoissaan lisää ja ongelmalliset kalat lopetettiin, parikymmentä lajia tuli kokeiltua. Toinenkin akvaario, 90-litrainen, oli välillä käytössä.

Vuonna 2001 isomman altaan silikonit pettivät ja hankin tilalle 180-litraisen opiskelijaversion. Tuolloin siellä asusteli mm. 3 luonnonmuotokultakalaa ja kardinaalitetroja. Jossain välissä sitten löysin lemmikkipalstojen akvaariokeskustelut, josta seurasi kultakalojen muutto uuteen kotiin ja muutenkin valveutumista... Vaihdoin soran hiekkaan, jossa olikin öljyjäämiä, vihermonniset kuolivat (jotka olin vaivalla ja kalliilla tilannut itselleni), vaihdoin hiekan toiseen hiekkaan, rakensin mattosuodattimen...

Nyt loppuvuodesta ryhdyin taas uudistamaan akvaariota, jossa oli elossa enää sisäsiittoiset partikset, leväbarbi sekä kardinaalitetra. Partikset pääsivät taivaaseen, levis uuteen kotiin ja kardinaalitetra tuolla elelee vielä uusien kalojen seassa. Tavoitteena on pitää kilttejä ja helppoja kaloja, niin pysyisi into hommassa. Netti on kyllä korvaamaton apu tiedon hankkimisessa.

[Mikkor]

2 Kultista, 2 Haimonnia, isopurjepleko ja muut pienemmät elelivät sulassa sovussa 128 litraisessa 80 luvun lopulla. Siinä sitä kauhutarinaa kerrakseen.

[Trinket]

Eka akvaario noin kuusi vuotta sitten. 90 litraa. Tiedettiin äidin kanssa että akvaarion pitää kypsyä ja sinne ei saa laittaa kaloja noin muutamaan viikkoon. No, ei me sit muuta tiedettykään, joten se akvaario seisoi hiekkoineen, kasvineen, laitteineen ja vesineen 3 viikkoa ja sen jälkeen hankittiin kaloja... Eli siis luultiin, että se kypsyy jotenkin siinä itekseen kun se vesi seisoo.

Noh, vesi vaihdettiin kerran kuukaudessa tai kahdessa. Kerran vuodessa kalat ämpäriin ja hiekat pesuun jne.

Kaloja olikin sitten jos jonkinmoisia. Vesiarvoista mulla ei ollut hajuakaan + sokeasti luotin akvaariokauppiaaseen, jonka ansiosta akvaariossani oli jossain vaiheessa 3 sinirihmakalaa, 3 kääpiörihmakalaa, 2 tiikerinuoliaista, 3 partamonnia ja miljoonakaloja. Kaikki siis samaan aikaan.

Ihan alkuun laitoin akvaarion pystyyn eräältä tutulta saaduilla kaloilla Tutulta, joka oli akvaarioita harrastanut monia vuosia (ja silti ei tainnut loppujen lopuksi tietää niistä mitään tärkeää, ei ainakaan minulle neuvonut). Hän oli kuitenkin kokenut ja hänellä oli iso akvaario, joten oletin hänen olevan viisas kalaguru . Tuohon 90 litraiseen hän mulle myi 4 partamonnia ja 20 miljoonakalaa. Ihmettelin usein, miksi miljoonakalojen selät vääntyy mutkalle ja hän aina sanoi, että se johtuu niiden suuresta sukusiitosprosentista kun lisääntyivät koko ajan keskenään. Nyttemmin mulle on selitetty, että se johtuu pehmeästä vedestä.

No, noita kaloja on siis ollut. Jossain välissä mulla oli myös huima parvi miekkapyrstöjä. Samainen akvaariokauppais josta yllä mainitsin, myi minulle kerran myös karkealle sorapohjalle tiikerinuoliaisten seuraksi kaksi kuparimonnista. Kuten tiikerinuoliaiset (jotka muuten sopivat hyvin 90 litraiseen!), myös monniset viihtyvät todella hyvin kaksistaan. No, monniset eli noin viikon ja sen jälkeen ne kuoli.

Noista rihmakaloista muuten sen verran, että alunperin menin ostamaan vain kääpiörihmakaloja. Kaupassa myyjä kuitenkin vakuutti että kannattaa kyllä ostaa kuusi rihmakalaa koska heillä on kaikissa kaloissa (!! myös niissä joita ei saa pitää kuin yksin tai pareittain jne) tarjous, että kun ostaa parven (6kpl) niin saa halvemmalla. No, en halunnut niin montaa kääpiörihmakalaa joten myyjä sitten ystävällisesti neuvoi, että voin ottaa 3 kääppäriä ja 3 sinirihmaa. Itse epäilin, että eikös sinirihmat kasva liian isoiksi, mutta ei ei, hyvin mahtuvat kuulemma.

Jossain välissä sitten tein vähän kalastoselvitystä ja sinirihmat luovutin lopulta kunnan terveyskeskuksen isoon altaaseen jossa kyseisiä oli jo ennestäänkin (omani olivat kaikki naaraita, toivottavasti tulivat toimeen uuden altaan vanhojen asukkaiden kanssa). Kääpiörihmat minulla kuolivat omia aikojaan eivätkä kovin vanhana.

Yhdessä välissä mulla oli kardinaalitetroja ja taistelukala. Taistekukala eli oin kuukauden jonka jälkeen se kuoli. Näin myöhemmin epäilen, että vesi oli sille aivan liian kylmää.

Sen jälkeen (eli ehkäpä noin 1-2 vuotta sitten) aloin oikeasti tutustua akvaariojuttuihin, vesioloihin ja vesitesteihin kunnolla. Tässä vaiheessa otin käyttöön myös kasvilannoitteet ja ostin aimo kasan uusia kasveja. Kalastoa muutin niin, että hankin noiden kardinaalitetrojen kaveriksi lisää kyseisiä, että sain vähän isomman parven. Sitten ostin kääpiörihmakalan ja pohjalle 4 piikkisilmää (alkuperäisistä neljästä partiksesta oli tässä vaiheessa jäljellä kaksi, koiras ja naaras, joista sitten toisesta luovuin poikasten takia ja toinen kuoli vain muutama viikko tämän jälkeen).

Mutta nyt on altaiden asukit suurinpiirtein kunnossa, enää en osta liian isoiksi kasvavia kaloja liian pieniin tiloihin enkä yritä elättää eri vesiarvoja vaativia kaloja samassa altaassa.

Paljon olen viisastunut tämän kuuden vuoden aikana.

[murmeliotus]

Minulla oli ihan "perus aloittelijan akvaario". Platyja, molleja, milliksiä, 2 eri lajista monnista, siskon omistama kultakala hetken (kunnes hyppäsi ulos altaasta ja kummitädin koira söi sen )... Onneksi rupesin pian lukemaan akvaariokirjoja (n.puoli vuotta altaan oston jälkeen) ja rupesin kovettamaan vettä platyille ja milliksille. Sillä kalastolla eleltiin muutama vuosi, kun "teininä" ei jaksanut niin paljon akvaario kiinnostaa.
Vähitellen kuitenkin akvaristi minussa nosti päätään ja olisiko ollut 2004 puolivälissä kun hankin 45litraisen poikasaltaaksi, sitä seurasi pian toinen 45 litrainen ja lopulta sain synttärilahjaksi 128litraisen, sittemmin olen ostanut kaikki altaat itse.
Ettei sentään mitään isompia katastrofeja ole täällä koettu, onneksi

[Taistelu.kala]

Oman akvaarion sain ollessani reilusti alle kymmen vuotias. Se oli hiukkasen yli satalitrainen, josta luovuttiin sittemmin, koska sitä ei jaksettu hoitaa kunnolla. Akvaariossa oli kaksi - parhaimmillaan kolme - jotakin (en muista tarkkaan mitä) olisikohan tuliliskoa, no vedessä ne suurimmaksi osaksi elivät ja olivat. Liskojen lisäksi akvaariossa oli ensin yksi partamonni, myöhemmin kaksi ja sitten vielä panssarimonni. Akvaariossa ei ollut yhtään oikeaa kasvia, sillä ne eivät menestyneet siellä lainkaan. Levää siellä oli välillä paljonkin.
Akvaariosta vaihdettiin vettä n. kerran kahdessa kuukaudessa (joskus jopa harvemminkin) tapahtuvien tyhjennysten avulla. Kalat ja liskot haavittiin ämpäreihin ja muihin kippoihin, jonka jälkeen akvaariosta imettiin kaikki vedet pois. Lopuksi hiekat ja suodatin pestiin kokonaan, akvaarion lasit puunattiin ja kaikki laitettiin akvaarioon takaisin. Ihme ettei kukaan kuollut ikinä.

Sitten vuonna 2003 kesällä sain ensimmäisen oman akvaarion - lasken sen ensimmäiseksi, koska tuota ennen en oikeastaan ollut kiinnostunut akvaariosta. Lisäksi - pakko myöntää - halusin akvaarion, koska en saanut haluamaani hevosta tai koiraa. Joka tapauksessa akvaario kannettiin taloon ja kaikki tehtiin siihen asti oikein, kun vedet oli laskettu, hiekat pesty, kasvit istutettu ja suodatin laitettu pörisemään. Menin heti seuraavana päivänä malttamattomana hakemaan kaksi kynsisammakkoa akvaarioon, vaikka kauppias oli sanonut että vasta kolmen päivän kuluttua. No kumpikaan kääpiökynsisammakoista ei kuollut. Lueskelin paljon akvaarioista kirjoista ja osasin jo vaihtaa vedenkin oikein - siis kerran viikkoon hieman alle puolet kerralla. Suodatinta taisin pestä aluksi hieman liian usein, mutta kaikki meni hyvin.
Kerran eläinkaupassa ollessani sain päähäni että sammakot ovat aika näkymättömissä olevia veijareita, niinpä kauppiaan yllyttämänä ostin akvaariooni viisi neontetraa. Neontetrat kävivät mielestäni tylsäksi - vaihdoin ne aika pian viiteen seeprakalaan. Seeprakalojen aikaan sammakot taisivat kumpainenkin kuolla ruuan puutteeseen ehkä? Silloin kuoli myös yksi seeprakala. Sitten luin jostain että seeprakalat tarvitsevat enemmän tilaa, jotenka taas vaihdoin kaloja, tällä kertaa miljoonakaloihin. Miljoonakalat olivat kivoja aika pitkään, kunnes aika monen poikueen jälkeen koiraita tuli liikaa ja naaraat jäivät alakynteen. Päätin taas vaihtaa kaloja. Tässä kohtaa tuli AW apuun - kyselin täältä neuvoa ja sain sopivan kalaston akvaariooni. Kahdeksan intiaanisulkaa ja taistelukalan. Taistelukala kuoli vanhuuttaan, mutta intiaanisulkia on vieläkin (ja ovat jopa lisääntyneetkin).

Kultis akvaarion tullessa 2004 olin jo lueskellut kaikki mahdolliset asiat kultiksista ja kypsytinpä akvaarionkin oikein. Siinä ei siis tapahtunut mitään kämmiä, ainakaan näillä tiedoilla mitä minulla nyt on tiedossani.

[pepepoksu]

Ensimmäinen akvaario tuli mulle ollessani jotain 7-vuotias 80-luvun alkupuolella. Kokoa altaalla oli huimat 35 litraa ja kaloina aluksi neontetroja, piikkisilmä ja miekkapyrstö. Suodatin otettiin aina yöksi pois päältä ja vettä vaihdettiin joku osa muutaman viikon välein. Kaloja tuossa oli jos vaikka jotakin, eivät ne kai kauan eläneet, mutta tilalle ostettiin aina uusia. Jokunen vuosi myöhemmin sain ison 62-litraisen altaan, jossa sama meno jatkui. Kaloja noissa oli mm. keltabarbeja, palettikalapariskunta (kuti riesaksi asti), muutama kultakala sekä leväbarbeja, partiksia ja sekalainen joukko muita, mitä en enää muista. Luovuin akvaariosta kutakuinkin 13-vuotiaana.

Mutta ihan aikuisten oikeasti harmittaa, kun nyt on tehnyt kaikenmoiset kypsytykset, kalaston valinnan sun muut uusimpien ohjeiden mukaan ja silti nykyisestä paljusta on tämän reilun vuoden aikana kuollut kaloja tasaiseen tahtiin (näkyviä tauteja ei ole kuitenkaan ollut).

Ja sitten kaikenmoiset duunissa ja kavereilla olevat altaat, jotka ovat sillä hoidolla ja tarkkailulla, mitä neuvottiin 80-luvulla, ovat kunnossa ja kalat voivat hyvin... Kuulin juuri, että kaverini sisko perusti uudestaan 70-litraisen altaansa, otti siihen tutultaan muutaman platyn ja miljoonakalan sekä pari partamonnia. Ei kypsyttänyt mitenkään, eikä taatusti ala tekemään mitään vesitestejä saatikka että kovettaisi vettä (yritin kysellä, oliko kalojen lähtöaltaassa kovetettu vettä, mutta moinen kysymys ei ollut edes käynyt mielessä), vettä ei ole vielä vaihdettu, mutta silti kalat näyttävät hyvinvoivilta ja ovat kuteneetkin jo. Ja katkerana veikkaa, että mitään odottamattomia kalakuolemia ei tulekaan... Tämä on epäreilua

[kavaljeeri]

Pitkän hinkuamisen jälkeen sain kymmenvuotiaana kaverin vanhan 30-litraisen altaan. Ruma laatikko, hyvä kun vettä piti. Kaksi seeprakalaa ja yksi kuparitetra tulivat mukana. Rutiinit oli mitä oli: kerran kuussa vähän vettä vaihtoon, ja muutaman kuukauden välein koko allas ty hjäksi, hinkkausta ja lappousta.
Tässä altaassa kalamäärät pysyivät melko kohtuullisina, joitain monnisia oli, mutta muuten maltillista moneen muuhun verrattuna.

No, pikkuveljetkin sitten halusivat akvaarion, ja äidin vanhalta työkaverilta sain 63-litraisen tuon pienen tilalle. Siinä sitten oli kaikenlaista kalaa, mummi osti Tapiolan stoccalta aina jotain kalan-pari, se oli mummon tapa hemmotella minua. Taistelukalaa, musta-aavetetroja, kääpiösammakoita (jotka jopa lisääntyivät). Seeprakaloja (häijyjä pirulaisia!!).

Ja sitten. Olihan tauteja ollut ennenkin, mystisesti reikääntyneitä kaloja jne, en tiennyt että lääkkeitä edes oli (puhumatta vesitesteistä tms) joten.... veljien kaveri antoi minulle kaksi aasianmutakalaa, jotka vaan viskattiin altaaseen. Ei aikaakaan, kun pilkkutauti puhkesi. Murheellisea seurasin yltäpäältä limaisten ja kituvien kalojen irtoilevaa ihoa, taistelu kesti kauan kunnes ne lopulta kuolivat. Kai jotenkin toivoin että kalat paranisivat vielä

No, tuli sitten aikalailla taukoa akvaarionpitoon.

Sattuman oikusta, sen koommin ei sairauksia ole ollut, nyt kun niitä osaisin hoitaakin. Kahta vesipöhötapausta lukuunottamatta, näinä viitenä vuonna kun harrastusta taas on kestänyt.

[^Partis^]

Ensimmäisen akvaarion sain....ööö...10 vuotiaana.

63 litraisessa purkissa oli:
Miljoonakaloja
Neontetroja
2 partamonnia



Miljoonakalat kuolivat...ja tilalle ostettiin kiilakylkiä..ja taisto

Sitten KAIKKI kalat kuolivat alle viikossa, eikä syytä koskaan tiedetty.
Silloin tuli pitkä paussi kalojen kanssa.

Pari vuotta sitten ostin miljoonakaloja, ja partamonnin.
Miljoonakalat lisääntyivät ihan hirveästi.. ja partiskin oli liian pienessä altaassa..

Nyt kaikki on toisin, isompi akvaario ja kalasto fiksumpi

Hävettää muistella minkälaista on "tehnyt"..

[pikku-tatti]

Ensimäinen akvaario oli 18litranenen (nykyäänkin tallessa ) jonne käytiin hakemassa kaloja, mistä muualta kuin järvestä yksi särkisinne jäi henkiin ja sille hankittiin "kavereiksi" seeprakaloja 2kpl (no ei sentään kultakaloja..) Juuri tätä ennen oltiin käyty ostamassa intianvesitähdikkiä ekana akvaariokasvina No siinä kului joku puolivuotta kalat pysyivät hengissä kerran viikossa vaihdettiin kaikki vedet ja niin. Sitten alettiin kummitädin kanssa etsimään 100litrasta akvaariota ympäri Tamperetta ja Helsinkiä. Sitten Satu (kummitäti) soitti serkuilleni ja kysyi onko niiden akvaario vielä pystyssa. Olihan se mutta saatiin silti. Mukana miljoonakaloja (runsas määrä ) ja partamonni (Klöntti). Kaikki kalat laitettiin 100litraseen ja tässä altaassa onkin sitten ollut sen minulla ollessa: mm. Seeprakaloja, täplämonnisia, pandamonnisia (tai muita monnisia en ole varma), milliksiä, platyjä,sukarapuja ("kääpiökatkarapuja"), kääpiörihmakaloja ("punarihmakaloja") seeprakirjoahvenia . Jossakin vaiheessa sitten saatiin 60litranen, sielä kalat olivat melkein samoja kuin 100litrasessa. Harrastus alkoi hiipumaan. Akvaarioita ei siivottu useinkaan, levät kasvoivat enemmän kuin kasvit.. Sitten löysin aw:n Kun olin etsimässä tietoa tulilisoista jota ajattelin laittaa akvaarioon ja myydä kalat pois..

[allablaze]

Olen kyllä tällaiseen ketjuun joskus omat mokani kirjoittanutkin (60 litraa, miljoonakaloja, tulipyrstö ynnämuuta klassista... )
mutta laitetaampa tähän ystäväni akvaarioharrastuksen alusta, miljoonakala ukko ja akka n 3 litran lasipurkissa jossa kaamea puska vallisneriaa ja hapetuksena lääkemitalla lorotettua vettä. Sitten kun nämä lisääntyivät, poikaset laitettiin n 1/2 litran purkkiin kasvamaan. Ja kun ne lisääntyivät lisää, kaverini isä puuttui asiaan ja rakensi tosi hienon, reilun sadan litran puukehyksisen akvaarion jonne miljoonakalojen lisäksi muutti platyja ja partamonni

[Pipsa-]

Mulla on ollut suurinpiirtein koko elämäniajan akvaario. Ensimmäisistä akvaarioista en paljoa muista, sillä hoitajana toimi pääasiassa isä. Kouluikäisenä sain huoneeseeni 120 litraisen akvaarion ja siitä se sitten lähti. Ensin 120 litrainen 5 vuotta, sitten 40 litrainen yli kymmenen vuoden ajan, sitten purkki pieneni muovipurkkiin 20-l ja seuraavaksi kultakalamaljaan... Asukkeina oli vaikka mitä eksoottia sekoituksia...

Vettä vaihdettiin vain silloin kun koko akvaario tyhjennettiin pesua varten. Hiekka pestiin tulikuumalla vedellä, pumppuun vaihdettiin täysin uudet suodatinmassat ja eikun kalat uudestaan purkkiin.

Näin jälkikäteen ajatellen ymmärrän miksi kaloja piti olla ostamassa jatkuvasti uusia... Sitten koittikin luova tauko akvaarion pidossa.

Onneksi tuli eksyttyä tänne AW-palstalle 4 vuotta sitten, kun aloin haaveilemaan taas akvaarion pystyttämisestä. Nyt on hoitorutiinit viikottaiset ilman kiehuvaa vettä

[Chrystal]

Mun serkulla(sain akvan ''perinnöks'' ) oli mua ennen toi akva. Siinä sillä oli albiinolehtikala, 2 albiinomonnista, 2 huulirihmakalaa, neontetroja, partis ja rubiinitetroja. Sitä se sitten hoiteli aikansa ihan hyvn, tosin joka kerta kun käytiin niin oli uudet kasvit koska ei ollu lannotetta Mutta sitten oh kauheaa, astuivat kuvaan muoti ja pojat ja akva jäi sivuseikaksi. Kalat sairastelivat ja pian niitä oli enää muutama jäljellä. Akva oli keltainen ja pohjassa oli kakkakasoja. albiinot, huulirihmat ja albislehtikala kuolivat heti alussa. Lopulta serkkuni tuli siihen päätökseen että tappoi kaikki kalansa. Höh. mutta, sitten, voi sitä onnen päivää! Serkkuni äiti soitti äidilleni että tahtoisimmeko sen akvan. Ja sitten kävimme hakemassa sen! Tyhjä, pölyinen akva matkusti lamppuineen takapenkillä... *hölöpölölöpötihölöpöti, loputonta pälätystä akvan perustamisesta ja muusta hömpötyksestä*

[ZamY]

Mun eka allas, aikanaan koti mm. taistelukalalle ja myöhemmin kääpiökynsisammakoille. Taisin olla noin 10v kun tuo naapureilta ostettiin.

Tohon linkkiin avautuu vaan kuvia jostain blondista

[Mabo]

Adrianna itsehän se siellä. Onkos tuo nyt ihme, jos 1,5 vuotta vanhoja linkkejä aukoo, että saattavat linkitykset olla muuttuneet?

[ZamY]

Adrianna itsehän se siellä. Onkos tuo nyt ihme, jos 1,5 vuotta vanhoja linkkejä aukoo, että saattavat linkitykset olla muuttuneet?

No ööh.... Joo.