![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Keisaritetra meidän akvaan?
Valvoja: Moderaattorit
Keisaritetra meidän akvaan?
Onko kenelläkään huonoja kokemuksia keisareista? ![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
-
- Advanced Member
- Viestit: 1508
- Liittynyt: 10:33, 19.07.2006
- Akvaarioseurat: JAS
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: JKL
- Viesti:
Re: keisaritetra meidän akvaan?
On, kupsahtelevat ilman mitään hyvää selitystäheaven kirjoitti:Onko kenelläkään huonoja kokemuksia keisareista?

Ainakin ne tetrat, jotka tulivat meille yhden akvan mukana. Ne kalat tosin annettiin pois, kun eivät muutenkaan olleet kovin kiinnostavia.
-
- Junior Member
- Viestit: 229
- Liittynyt: 23:04, 11.02.2007
- Paikkakunta: Helsinki
Ihania ovat ja todella rohkeita. Aina ollaan porukassa maistelemassa sormia, kun akvassa jotain häärään. Meillä tosin yksi uros myöhemmin aka Osama ajoi muun parven ja koko 250L kalaston niin seinille ja pääsi evakkoon 160L neonsattareiden ja purppurasuuhautojien kanssa. Osama hengailee nyt yhtenä neonsaateenkaarena parvessa muitta mutkitta ja leikkii uhitteluleikkejä suodattimen ulostuloputken kanssa. Näistä hieman..krhm..territoriaalisista keisareista lisää aiheessa "kaistapäinen keisaretra" 

500L + 250L + 160L +40L
Mukava, viihtyessään tosi kaunis violetinhohtoinen kala.
Mulla n. 220 litrassa 4 koirasta, 8 naarasta.
Oikein hyvin niillä siellä ilmeisesti menee kun bongasin tässä samaan aikaan 6 eri-ikäistä poikastakin. Kasvillisuutta on paljon ja tiheästi, joten siellä varmaan seassa säilyneet hengissä poikaset.
Naaraita kyllä hommasin lisää kun oli ensin melkeinpä tasaparinen jakauma, mutta en tiedä onko sillä mun akvassa niin suurta merkitystä kun piilopaikkoja on runsaasti.
Muu kalasto onkin sitten lähinnä pohjalla/pinnoilla asustavaa porukkaa, että siitä en tiedä miten muitten eri kerrosten kalojen kanssa tulisivat toimeen.
Suosittelen!
Mulla n. 220 litrassa 4 koirasta, 8 naarasta.
Oikein hyvin niillä siellä ilmeisesti menee kun bongasin tässä samaan aikaan 6 eri-ikäistä poikastakin. Kasvillisuutta on paljon ja tiheästi, joten siellä varmaan seassa säilyneet hengissä poikaset.
Naaraita kyllä hommasin lisää kun oli ensin melkeinpä tasaparinen jakauma, mutta en tiedä onko sillä mun akvassa niin suurta merkitystä kun piilopaikkoja on runsaasti.
Muu kalasto onkin sitten lähinnä pohjalla/pinnoilla asustavaa porukkaa, että siitä en tiedä miten muitten eri kerrosten kalojen kanssa tulisivat toimeen.
Suosittelen!

-
- Junior Member
- Viestit: 229
- Liittynyt: 23:04, 11.02.2007
- Paikkakunta: Helsinki
Minä ostin kaksi vuotta sitten viisi nuorta keisaria, joista sukupuolta ei vielä erottanut. Ku sen pikkuhiljaa alkoi huomaamaan, tajusin omistavani neljä urosta ja yhden naaraan. Silloin ajattelin että naaras tuskin kestää kovin kauaa. Tällä hetkellä hengissä on naaras ja kolme urosta. Lisäksi akvaariossa on kolme kalojen jälkeläistä.
Urokset keskittyvät niin tiivisti reviirikiistoihin, että naaras saa olla pääosin rauhassa. Toki sitä ajetaan takaa vähän väliä, mutta aina muut urokset tulevat väliin, ja naaras saa jäädä rauhaan. Poikasista kaksi on naarasta ja yksi uros. Kivoja, näyttäviä ja eloisia kaloja.
Urokset keskittyvät niin tiivisti reviirikiistoihin, että naaras saa olla pääosin rauhassa. Toki sitä ajetaan takaa vähän väliä, mutta aina muut urokset tulevat väliin, ja naaras saa jäädä rauhaan. Poikasista kaksi on naarasta ja yksi uros. Kivoja, näyttäviä ja eloisia kaloja.
Minkä urheilussa saavuttaa sen terveydessä menettää.
Täytyypä minunkin tähän jotain sanoa, kun on tullut sekä "kiva" että "ei kiva" kommentteja tästä lajista puolin ja toisin ja kun kerran juuri menin ja laitoin asianosaisen lajin poikasetkin myyntiin, niin onhan lajia vähän puolustettavakin.
Ei sillä, että markkinoisin näitä lajeja mitenkään, mutta omassa biotooppiakvaariossani, jossa nämä ovat jo pitkään asustelleen, ne ovat olleet ehkä eräitä akvaarion näyttävimpiä ja eloisimpia kaloja eivätkä yhtään niin dominoivia, kuin alkujaan itsekin kuvittelin. Sen sijaan esim. agressiivisemmista kirsikkatetroista on pahimmat kukkoilut ja puhti kadonnut sitä mukaan kun porukkaa on vuosien varrella kaatunut. Ne jaksoivat olla kovaa poikaa vain sen aikaa, kun niillä oli joukkoylivoima, mutta kun niitä on enää kaksi, ne ovat aika hissukoita. Ennen ne käytännössä terrorisoivat koko akvaariota ja pyyhälsivät siellä keskenään kuolemaa ja kauhua kylvävänä parvena kuin piraijat ikään...
Sen sijaan keisaritetrat ovat menestyneet mun akvaariossa aina ja niistä on kautta historian tippunut todistetusti vain yksi. Osa yksilöistä on ainakin 8-9 vuotta vanhoja eikä meno näytä loppuvan kun jälkikasvuakin on nyt alettu pukkaamaan maailmaan jatkuvalla syötöllä. Allekirjoitan tuon "lare88":n kommentin ukkovallan eduista täysin. Minullakin on ollut alusta alkaen räikeä ukkovalta ja nähdäkseni juuri tämä tasoittaa parhaiten koiraiden usein aiheuttamia ongelmia, sillä isommalla ukkoryhmällä menee valtavasti energiaa ja aikaa keskinäisten väliensä ja parven statusarvonsa selvittämiseen. Tästä seuraa, että naaraat saavat olla itse asiassa vielä enemmän rauhassa kuin silloin, jos paikalla olisi vaikkapa pari koirasta ja neljä naarasta. Lisäksi yksittäistä koirasta kohtaan suunnattu rehvastelu jakautuu tasaisemmin isomman ja tasapäisemmän ukkolauman kesken eikä yksi koiras kärsi kohtuuttomasti. Porukan vahvin ei yleensä ole kauaa vahvin ja valtasuhteet muuttuvat nopeasti.
Luulisi, että tällainen aiheuttaa paljon stressiä, mutta lukuun ottamatta rispaantuneita eviä, aika urhoollisesti ovat koiraat tässä parvessa keskenään pärjäilleet (litroja on 300, jos ei vielä tässä vaiheessa ole tullut mainittua). Välillä on ollut pientä elinkyvyn heikkenemistä, mutta takaiskuista on aina selvitty takaisin kuntoon ihan kalan omin voimin jossain nurkassa kasvien kätköissä hetken rauhassa kuntoutuen. Toisin kuin jotkut ovat täällä maininneet, keisaritetran kupsahtamiseen on aina syy. Ne eivät tipu ilman syytä. Olen ollut itse enemmänkin huomaavinani, että keisaritetrat ovat itse asiassa aika kestäviä kaloja ja että ehkä monien pönttöjen ongelma on pikemminkin siinä, että niitä (niiden pönttöjä) hoidetaan liikaa. Keisaritetrat eivät pidä jatkuvasti sahaavista muutoksista vaan arvostavat selvästi hieman kypsempää vettä ja tasaisempia oloja, eivätkä iloitse hoitajan jatkuvasta säheltämisestä lappoineen ja muine härpättimineen. Ne ovat siis kestäviä juuri siinä mielessä, ettei vettä tarvitse olla jatkuvasti syynäämässä kemian minilaboratorionsa kanssa vaan pieni hunningolle jättäminen aika ajoin tekee tälle lajille vain hyvää toisin kuin monille muille, selkeästi herkemmille lajeille, jotka ovat nyrpeäntarkkoja esim. vedenpuhtauden suhteen.
Keisaritetrat ovat koreita ja sulavasti liikkuvia ripeitä kaloja, jotka ovat näyttävimmillään kohtalaisen kokoisessa parvessa tilavassa akvaariossa. Ne ovat aktiivisia, kohtalaisen kokoisia ja mielenkiintoisesti käyttäytyviä. Ainoa haittapuoli on ehkä ruokinta-ajan sekopäisyys (mutta eivätkös kaikki kalat ruoka-aikana enemmän tai vähemmän sekopäisiä ole...), mutta laji ei mielestäni ole toisia lajeja kohtaan siinä mielessä aggressiivinen kuin se monien tunnetuimpien aggressiokalojen kohdalla mielletään. Nopeutensa ja kokonsa avulla se vain onnistuu usein varsin röyhkeästikin nappamaan ruokapaloja muiden nenän edestä, mutta en ole huomannut, että se varsinaisesti piinaisi, ahdistelisi tai ajaisi loputtomiin takaa toisen lajin kaloja muuta kuin korkeintaan kudun ollessa vireillä. Huolimatta vikkelästä ruoka-ajan käyttäytymisestä, näyttävätpä nuo muidenkin lajien kalaset olleen ruoka-aikana samoissa vesissä eikä yksikään ole ravinnotta juuri jäänyt...
Ei sillä, että markkinoisin näitä lajeja mitenkään, mutta omassa biotooppiakvaariossani, jossa nämä ovat jo pitkään asustelleen, ne ovat olleet ehkä eräitä akvaarion näyttävimpiä ja eloisimpia kaloja eivätkä yhtään niin dominoivia, kuin alkujaan itsekin kuvittelin. Sen sijaan esim. agressiivisemmista kirsikkatetroista on pahimmat kukkoilut ja puhti kadonnut sitä mukaan kun porukkaa on vuosien varrella kaatunut. Ne jaksoivat olla kovaa poikaa vain sen aikaa, kun niillä oli joukkoylivoima, mutta kun niitä on enää kaksi, ne ovat aika hissukoita. Ennen ne käytännössä terrorisoivat koko akvaariota ja pyyhälsivät siellä keskenään kuolemaa ja kauhua kylvävänä parvena kuin piraijat ikään...
Sen sijaan keisaritetrat ovat menestyneet mun akvaariossa aina ja niistä on kautta historian tippunut todistetusti vain yksi. Osa yksilöistä on ainakin 8-9 vuotta vanhoja eikä meno näytä loppuvan kun jälkikasvuakin on nyt alettu pukkaamaan maailmaan jatkuvalla syötöllä. Allekirjoitan tuon "lare88":n kommentin ukkovallan eduista täysin. Minullakin on ollut alusta alkaen räikeä ukkovalta ja nähdäkseni juuri tämä tasoittaa parhaiten koiraiden usein aiheuttamia ongelmia, sillä isommalla ukkoryhmällä menee valtavasti energiaa ja aikaa keskinäisten väliensä ja parven statusarvonsa selvittämiseen. Tästä seuraa, että naaraat saavat olla itse asiassa vielä enemmän rauhassa kuin silloin, jos paikalla olisi vaikkapa pari koirasta ja neljä naarasta. Lisäksi yksittäistä koirasta kohtaan suunnattu rehvastelu jakautuu tasaisemmin isomman ja tasapäisemmän ukkolauman kesken eikä yksi koiras kärsi kohtuuttomasti. Porukan vahvin ei yleensä ole kauaa vahvin ja valtasuhteet muuttuvat nopeasti.
Luulisi, että tällainen aiheuttaa paljon stressiä, mutta lukuun ottamatta rispaantuneita eviä, aika urhoollisesti ovat koiraat tässä parvessa keskenään pärjäilleet (litroja on 300, jos ei vielä tässä vaiheessa ole tullut mainittua). Välillä on ollut pientä elinkyvyn heikkenemistä, mutta takaiskuista on aina selvitty takaisin kuntoon ihan kalan omin voimin jossain nurkassa kasvien kätköissä hetken rauhassa kuntoutuen. Toisin kuin jotkut ovat täällä maininneet, keisaritetran kupsahtamiseen on aina syy. Ne eivät tipu ilman syytä. Olen ollut itse enemmänkin huomaavinani, että keisaritetrat ovat itse asiassa aika kestäviä kaloja ja että ehkä monien pönttöjen ongelma on pikemminkin siinä, että niitä (niiden pönttöjä) hoidetaan liikaa. Keisaritetrat eivät pidä jatkuvasti sahaavista muutoksista vaan arvostavat selvästi hieman kypsempää vettä ja tasaisempia oloja, eivätkä iloitse hoitajan jatkuvasta säheltämisestä lappoineen ja muine härpättimineen. Ne ovat siis kestäviä juuri siinä mielessä, ettei vettä tarvitse olla jatkuvasti syynäämässä kemian minilaboratorionsa kanssa vaan pieni hunningolle jättäminen aika ajoin tekee tälle lajille vain hyvää toisin kuin monille muille, selkeästi herkemmille lajeille, jotka ovat nyrpeäntarkkoja esim. vedenpuhtauden suhteen.
Keisaritetrat ovat koreita ja sulavasti liikkuvia ripeitä kaloja, jotka ovat näyttävimmillään kohtalaisen kokoisessa parvessa tilavassa akvaariossa. Ne ovat aktiivisia, kohtalaisen kokoisia ja mielenkiintoisesti käyttäytyviä. Ainoa haittapuoli on ehkä ruokinta-ajan sekopäisyys (mutta eivätkös kaikki kalat ruoka-aikana enemmän tai vähemmän sekopäisiä ole...), mutta laji ei mielestäni ole toisia lajeja kohtaan siinä mielessä aggressiivinen kuin se monien tunnetuimpien aggressiokalojen kohdalla mielletään. Nopeutensa ja kokonsa avulla se vain onnistuu usein varsin röyhkeästikin nappamaan ruokapaloja muiden nenän edestä, mutta en ole huomannut, että se varsinaisesti piinaisi, ahdistelisi tai ajaisi loputtomiin takaa toisen lajin kaloja muuta kuin korkeintaan kudun ollessa vireillä. Huolimatta vikkelästä ruoka-ajan käyttäytymisestä, näyttävätpä nuo muidenkin lajien kalaset olleen ruoka-aikana samoissa vesissä eikä yksikään ole ravinnotta juuri jäänyt...
-
- Junior Member
- Viestit: 229
- Liittynyt: 23:04, 11.02.2007
- Paikkakunta: Helsinki
Hey Hey äskeiselle puheenvuorolle ja tosiaan komppaan edellistä myös ukkovallan omaavana keisareiden omistajana. Tetroista omasta mielestä upeimpia kongolaisten ohella (joita minulla ei ..vielä ole ). Todella kauniita, rohkeita
ja leikkisiä tetroja. Mitä kovempi puhallus käy suodattimesta niin urheat keisarit siellä laskettelevat evät sirkosenaan ja sitten mennään mukkelismakkelis virran mukana. Kerrassaan vieraiden komediapläjäys
. Meillä akat saavat olla ihan rauhassa ja uroksetkin kisailevat harmittomasti. Onhan näitä sekopääyksilöitä mahdollista saada miltei joka lajista.
Meillä myös ruoka-aikana ollaan "kotona", mutta ei jyräillä. Keisait tosin pienimmät kaloista. Ovat tosi rohkeita ja meillä kyllä juurikin ne kalat jotka ei ole moksiskaan altaassa räpläämisestä ja mutustelevat sormia/lappoa..
Suosittelen lämimästi!!
ja nyt niitä olisi myynnissäkin täällä: http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=101831



Meillä myös ruoka-aikana ollaan "kotona", mutta ei jyräillä. Keisait tosin pienimmät kaloista. Ovat tosi rohkeita ja meillä kyllä juurikin ne kalat jotka ei ole moksiskaan altaassa räpläämisestä ja mutustelevat sormia/lappoa..

Suosittelen lämimästi!!
ja nyt niitä olisi myynnissäkin täällä: http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=101831
500L + 250L + 160L +40L
Minulla 11 keisaritetraa joista vain yksi on koiras eikä mitään ongelmaa ole ollut ikinä. Uros on hyvin rauhallinen ja hätyyttelee naaraita vain silloin tällöin. Eikä yksikään keisaritetroista ole ikinä kiusannut muita kaloja tai kukkoillut yhtään millekään. Ja ruoka-aikaan ovat minun altaan rauhallisimmat syöjät. Kohta vuoden päivät altaita pyöritellyt ja kaikki hengissä niin uudet tulokkaat kuin vanhat asukkaat. Ilmeisesti mulla on joku poikkeuksellinen parvi, ainakin edellisiä viestejä lukiessa tuli sellainen tunne 

Ei akvaariota tällä hetkellä, kotoa löytyy kolme koiraa, kaksi brasilianterrieriä ja yksi englanninkääpiöterrieri