Akvaarionpito hyvää "harjoittelua" lapselle?

[memma]

Pieni jyrsijä ei mielestäni todellakaan sovi pienelle lapselle juurikin siksi ettei ne tykkää juurikaan käsittelystä ja ovat niin pieniä että lapsen kanssa täytyy olla tosi varovainen niiden kanssa touhutessa.

[OT]Kyllä hamsteri on minunkin mielestäni vähän turhan pieni pienelle lapselle. Lisäksi yöaktiivinen eläin, jota kuitenkin sitten herkästi halutaan herätellä päivisinkin.

Jos kani on jonkun mielestä liian voimakas, niin marsu voisi olla sitten parempi kuin hamsteri. Päiväaktiivinenkin vielä. Ja totta tuokin, että kyllä eläimellä pitää olla mahdollisuus myös "päästä karkuun" käsittelystä eikä olla vain lapsen "armoilla". -Kyllä hamsterikin lopulta käsistä pois pääsee, tosin puree kipakasti ensin.[/OT]

[.Mia.]

Kaikki perheen lemmikithän on oltava aikuisten vastuulla ja valvonnan alla.

Itse olen todella kiitollinen omalle äidilleni, joka salli minun alle kouluikäisenä pitää mm. ulkoa pyydystämiäni sammakoita akvaariossa. Minä ne eläimet sisään toin, ja ne mitkä sain sisällä myös pitää, ne minä itse hoidin. Oma kiinnostus oli paljon suurempi kuin vanhempieni, mutta he mahdollistivat minun monipuolisen luontoharrastuksen. Nykyään olenkin biologi.

Aina ei se pörröinen eläin sylissä ole se ainoa vaihtoehto. Riippuu tosin lapsesta/ihmisestä. Joitain eivät eläimet kiinnosta lainkaan.

Jos sitä pörröistä vaihtoehtoa hakee helpoksi lemmikiksi, niin moni unohtaa rotan. Mnulla oli pari tyttörottaa, jotka hankin kasvattajalta (käytännössä kotona kasvatettuja, eivät lemmikkiliikkeen laatikossa eristyksissä ihmisistä eläneitä). Olivat todella ihania otuksia, fiksuja ja nauttivat kanssakäymisestä. Rotat tulivat käskystä luokse ja kaikki (paitsi 2) tuttavani ihastuvat näihin veijareihin. Kun ei ollut aikaa seurustella rottien kanssa, ne saivat asustaa isossa häkissään, jolloin ei ollut vaaraa, että olisivat tuhonneet asuntoakaan.

Lapsestahan se riippuu, että minkälainen eläin (jos mikään) kiinnostaa. Jos ei nyt ihan lapsen vastuulle sentään eläimiä hankittaisi, mutta nimellisesti se yksi kala/rotta/kissa voi olla lapsen, ja tämä iän/taitojensa/kiinnostuksensa mukaan auttaa sitä hoitamaan.

[raymax]

Olen harrastanut akvaarioita n.8-10 vuotiaasta lähtien. Siit lähtien minulla on ollut oma akvaario ja kukaan muu perheestä ei saa koskea siihen, ehkä sikis että eivät oikeen osaa tehdä mitään muuta kun katsella akvaariota.

[AkvaarioTyttö]

Paljon myös kiinni vanhempien aktiivisuus harrastuksen rinnalla, siitä lapsi saa eniten mallia miten hoitaa lemmikeitä.

Tämä on kyllä ihan totta, niin hyvässä kuin pahassakin. Kun olin pieni (ala-asteen ensimmäisillä luokilla), meillä oli kultakalamalja, jossa asuvien kultakalojen äitini vakuutteli "viihtyvän ihan hyvin" enkä ymmärtänyt tätä käsitystä kyseenalaistaa, vaikka luinkin akvaariokirjoista ja -lehdistä varoituksia siitä, kuinka kultakala on ison akvaarion kala eikä kuulu maljaan. Tieto ei vain mennyt perille, kun ajattelin äidin kyllä tietävän paremmin. Kun ensimmäiset oikeat akvaariot hankittiin, äitini asenne oli edelleen juuri luokkaa "ihan hyvinhän ne siellä pärjää niin kauan kuin hengissä pysyy ja kuuluuhan niitä joskus kuollakin". Vielä kun akvaariokauppias sanoi, että vesiarvojen seuraaminen on turhaa hömpötystä (!), niin akvaarioonhan sopi mikä tahansa kala mihin tahansa seuraan aikuiskoosta riippumatta (koska kalathan kasvavat vain sen mukaan, miten niillä on tilaa). Kalastothan olivat sitten luokkaa haimonni + oskari alle sadassa litrassa.

Itselläni kesti kauan päästä eroon tuosta opitusta hälläväliä-asenteesta, mitenkään äitiä moittimatta.

Pointtinahan tässä siis lähinnä se, että jos lemmikki hankitaan lapselle, aikuisen pitää olla valmis ottamaan oikeasti selvää sen hoidosta eikä pitää sitä pelkkänä leluna tai koristeena. Silloin lapsikin ehkä oppii heti oikean tavan suhtautua eläimiin ja mielenkiintokin säilyy kauemmin, kun akvaario (tai mikä tahansa muu elävä) voi hyvin.

Juu, meillä sama homma.
On n. 70 l ja iskä huomasi kaupassa kultaaloja. Itse olisin ottanut jotain pieniä esim. platyjä tai neontetroja akvaarioon. Mutta iskä sanoi "Ei sellaisia oteta ei niitä näekkään." Ja niin tuli kolme kultakalaa 70 l!!!!!!!!
No sitten jankutin noin 6 kk "Kultakalalla pitäisi olla 400-500l minimi!!!" No eihän n mitään kuuntele. "Ei siellä mitään hätää oli" sanoi äitikin. Sitten jankutin jankutin jankutin ja niillä meni hermot. Sitten veimme kultakalat pois.

Opetus älä anna tietämättömän valita kaloja.

[scareface]

Meillä 4v poika on kovin ahkerasti auttamassa akvaarioiden hoidossa:)
Omaa akvaariota ei ole kysynyt, enkä hänelle ostaisikaan!

Meillä poika lähinnä osallistuu putsaamalla akvaarioiden laseja ja ruokkimalla kaloja. Kalat ruokitaan VALVOTUSTI! Hän on kyllä tottunut jo siihen että ensin näyttää minulle minkä verran on ruokaa laittamassa.

Mutta en pakota tai monesti edes pyydä häntä auttamaan. Akvaariot olen hankkinut ja ne myös hoidan itse. En oleta että lapseni niitä hoitaisi.

En myöskään olettaisi esim että 10v lapsonen olisi vielä valmis kantamaan vastuun akvaarion hoidosta täysin itse!

Samoin kun koira, ei ole lapsille hankittava lelu ja lasten vastuulla.

[jjantti]

Muistetaanhan, että ketjun aloittaja kertoi mahdollisesti hankittavan akvaarion olevan pojalle, mutta vastuun akvaarion hoidosta ja asukkaista kantaa loppupeleissä nimenomaan vanhemmat. Ei kuulosta näinollen minusta lapselle hankittavalle lelulle. Minusta ihan hyvä ajatus noin hankkia lapselle akvaario, siinähän lapsikin oppii vanhempien neuvojen ja avustuksen kanssa huolehtimaan akvaariosta ja saattaa syttyä vaikka elinikäinenkin harrastus.

[Kisu74]

Miun 2,5v poikani on ollut kyllä innokkaasti mukana akvan hoitotoimissa, valvottuna tietenkin. Vaikka ei ole silleen syliteltävä lemmikki, on siitä ollut iloa. Vilkkaat ja värikkäät kalat kiehtovat pienen ihmisen silmiä ihan siinä missä aikuisenkin. Tietenkään ei noin pieni sellaisesta juuri mitään vielä ymmärrä, mutta isommalle lapselle jo varmasti on iloa akvaariosta.

Tietenkin aikuinen on AINA lemmikin kohdalla se joka viime kädessä vastuun ottaa, joten ei käynyt mielessäkään, että lapselle harjoittelukappaleeksi ilman valvontaa joku olisi akvaariota hankkimassa.

[SannaL]

Mä itse taisin olla jotakuinkin 5v ku eka akva tuli ja sievästi isin opastuksella niitä hoitelin. itsellä akvaarioita oli tohon 2003 asti kunnes jäi akvat veke ja ny piti saada takas.
Pikkubroidi kyl hyvin osas kaiken tarvittavan ja hoiti mun lomien ajan sekä akvaarioita että karvasia elikoita...... ja maalla eläviä suomullisia ( onneks sitä kiinnosti kaikki eläimet ja oli intoa hoitaa ku kasvo koko elämänsä eläinten keskellä).
Se o kyl ihan kiinni siitä kui paljon on oikeesti kiinnostusta. Jos ei lapsella o kiinnostusta parin kuun jälkeen ni ei ole ja on vanhempien vastuulla. Periaatteessa et tiedä ennenku koklaat kui kiinnostaa jutut pientä ihmistä tovin päästä..sillon vaan o oltava itse niin kiinnostunu et jos lapsel ei kiinnostus riitä, eikä voi kaikkeen olla osaamistakaan ni vanhemmalla riittää.

[AkvaarioTyttö]

Hei vaan taas,
olen edelleen 12.v ,muuta täytän 13.v kolmen kuukauden päästä.
70 litrainen akvaario on ollut minulla kaksi vuotta ja eilen
mentiin ostamaan uusi 160 litrainen akvaario.
Olen edelleen innolla mukana akvaariossa.

Mutta vanhempi kysyivät(kauan sitten jo),että koskas kyllästyt sanoin"En koskaan."
Eli tässä yritän sanoa, että voivat myös aikuiset kyllästyä akvaarioon. Emme ainoastaan
me yli 10.v. Niin ja kannattaa miettia akvaarion antamista alle kouluikäiselle todella tarkkaan.
Siskoni poikaystävän siskolla on poika, ensin hän halusi koiran,sitten kissan,sitten taas koiran,
kanin ja nyt akvaarion. Kaikki on pitänyt antaa pois kun poika ei enään tykkää.
Ja poika on 10.v joitakin lemmikki auttaa kasvamaan joitakin ei. Ihan luonteesta riippuu.
Ja jos otatte lapselle akvaarion taka-ajatuksena"Itselle tulee nyt pikku akvaario".
Niin miettikää onko oikein, että lapselle hankittu akvaarion on sinun pikku akvasi?
"Sinä saat hoitaa ensi kerralla,äiti/isä hoitaa nyt." Mulle tulis pahamieli tommotteesta.
Totta kai saa auttaa, mutta lapselle annettua ei saa ottaa pois!

[Tindra]

Mä sain ekan akvaarion 7-vuotiaana, kissan oisin halunnut, mutta sellaista ei tohdittu ottaa. Kaloja sitten sain ihan yllärinä Ja kyllä mä heti koukkuun jäin, vaikken ensin osannutkaan kaloja muuten hoitaa kuin ruokkia. Äiti hoiti alkuun vedenvaihdot.

[ZamY]

Minä olen 10 v, ja eka akva hankittiin vuosi sitten synttärilahjaksi. Ensin kiinnostivat kilpikonnat, mutta sitten tuli karu totuus: "Suomessa on vain yksi kilpikonniin erikoistunut eläinlääkäri, mietippä mitä käy kun kilpikkonasi sairastuu ja tulee 25h ajomatka toiselle puolelle suomea?"... Nyt akvoja on kolme, ja kiinnostus ei ole lopahtanut. Kun katton koneelta mistä TE kirjoitatte, ja huomaan kuvat ja litrat sun muut... Nii tietysti seuraava asia minkä sanon on: "Äiti! Tuu kattoo mitä rapui tääl on, ja mulla olis niille jo akvaarioikin... Saaks mä ostaa?"...
Näin niitä rapuja ja omppuja on tullut, koska äitikin on ihastunut niihin. Keväällä äitini olisi ottamassa töihin yhen akvaarion, sukiksia ja omppukotiloita. Niin se harrastus vain leviää

[Sindi]

Olen itse nyt 15,vuotias ja akvaario on itselläni ollut 3.vuotta. Vanhempia ei voisi vähempää kiinostaa akvaarioiden hoito.
Itseäni se on kuitenkin kiehtonut:) Luulen että monikin lapsi/nuori voi olla yllätävänkin kiinostunut akvaarioista:) Jos vain vanhemmat antavat tilausuuden
sellaiseen. Itselläni kuitenkin on poni, ja 2 koiraakin kotona, mutta akvaarioni ovat mukava lisä päivääni.

[aukustiina]

Sain pienen akvaarion alle kymmenvuotiaana ja hoidin sen yksin, se oli huippujuttu mulle.Vielä ihanampaa olisi ollut jos vanhemmat olisivat kanssani sitä hoitaneet. Älä investoi hurjasti , tehkää yhdessä asioita. Muuten loppuu kiinnostus noin pieneltä kun ei vielä yksin pärjää, eikä voi kantaa vastuuta.

Pieni on akvaristi mutta nuorena se on vitsa väännettävä ja se olisi yhteistä tekemistä luontevasti , lapsi saisi sitä kullan arvoista aikaa vanhemmilta!

Suosittelen!

[roomalainen]

Tutullani oli 2 tyttöä. (2 v ja 4 v) Ja heillä oli n. 100 litrainen akvaario. Ne tytöt heitteli siihen akvaarioon kaikki pienet lelut, antoivat ruuaksi kesksejä ja yritti "napata" kaloja.

[Kisu74]

Tutullani oli 2 tyttöä. (2 v ja 4 v) Ja heillä oli n. 100 litrainen akvaario. Ne tytöt heitteli siihen akvaarioon kaikki pienet lelut, antoivat ruuaksi kesksejä ja yritti "napata" kaloja.

Kyllä silloin aikuisen on katsottava peiliin.. Eli aikuisen valvonnassahan kaikki lemmikit ovat. Jos ei kukaan perustellen kiellä asiaa, niin miten tuon ikäiset lapset oppivat, että noin ei saa tehdä?

Meillä on yksi ainoa "onnettomuus" käynyt pojan ja altaan kanssa, sekin mummilassa ei kotona. Poika kippasi 2 prk kalanruokaa akvaarioon, kun ruuat oli jääny lapsen ulottuville, koska remontin vuoksi allasta ja hoitotarvikkeita oli siirretty toiseen huoneeseen. Kumminkin muuten voin sanoa, että mitään akvaarioon kuulumatonta ei ole akvaarioon päätynyt. Ja lapseni on tosiaan vasta 3v. Akvaarioita on ollut meillä jo pari vuotta ja tosiaan vain tämä yksi ainoa tapahtuma on.

Poika auttelee edelleen ruokinnassa ja muissakin hoitotoimissa, valvonnan alla. Ja lattialla oleva pikku allas on "Maakon akvaalio".

Joskus poika käy läpsäisemässä suurimman altaan laseja kämmenellä, kun oikein iltariehunta jää päälle. Mutta nopeasti tottelee, kun asiasta kielletään. Ja siis tämäkään ei todellakaan ole jokapäiväistä.

Kissat ovat joskus kovilla, mutta aikuisen valvonnassa on yhteiselo karvaistenkin lemmikkien kanssa sujunut lähes ongelmitta.

[piiu]

meillä koko perhe osallistuu akvan hoitoon ja harrasteeseen, nuorinkin ( 5v ) sai tädiltä lahjaksi oman akvan pari kuukautta sitten. On oikeasti tosi kivaa yhdessä miettiä ja ihmetellä että mitäs seuraavaksi, ja ompa meidän murkkuki pysyny yhteises harrastees mukana.

[@ruusu]

Mulla on nyt 4 allasta ja 4 lasta

Alusta asti olen lapsille sanonut, että altaat on minun ja mie ne hoidan. Välillä ovat kysyneet saako ruokkia, mutta vain muutaman kerran olen antanut sen tehdä. Noissa neljässä lapsukaisessa huomaa kyllä muutenkin luonne-erot, eli myös sen, että yks on kiinnostuneempi altaista kuin toinen. Lasten iät on 11, 9, 7 ja 6. Kalat taitaa kyllä kaikkia kiinnostaa ja mielellään niitä katselevat, kauniitahan noi on. Mutta 7v on kaikkein kiinnostunein. Hän tosin on kiinnostunut jotenkin kaikesta muustakin... Muistaa kaikki kalat ja osasta latinalaisetkin nimet. Ja kun viimeistä allasta kypsytin, oli tosi kiinnostunut vesiarvojen mittaamisesta ja kyseli tämän tuosta, että milloin taas mitataan. Hän osaa jo selittää kysyvälle, että mitä tämä "kypsyttäminen" on ja miksi se pitää tehdä Hänestä on ihan selvästi akvanisti kasvamassa!

11v on useasti kysynyt, milloin saa oman altaan. Väliin sitä kysyy 9v.kin, mutta kaks nuorimmaista ei ole vielä kysyneetkään. Mutta mikä loistava tilaisuus mulle olis ottaa lapsille allas, eli tavallaan sais itelleen lisää altaita Markku Varjon kirja on täälläkin kahlattu useaan otteeseen läpi ja ovat tehneet listoja, mitä kaloja kenellekin tulis, jos heillä olis allas. Ihana tässäkin huomata lasten erot: yks tykkää (rumista) monneista, toinen pienistä värikkäistä rasboroista ja kolmas kääpiöpallokaloista

Eli alkuperäiseen kysymykseen kautta rantain ensin vähän selityksiä, mutta vastaus on: Kyllä altaan voi ottaa myös pienelle, jos hän on siitä kiinnostunut. Nopeasti lapsi oppii sitä hoitamaan ja mikä loistava yhteinen koko perheen harrastus siitä voi teille tulla. Mutta varokaa vaan, ettei harrastui vie mennessään, kohta teillä on talo täynnä altaita ja sit vaan mietitte, että yks pieni piti vaan lapselle ottaa

[vikki80]

Minä manipuloin 3.5v pojan haluamaan rapulaarion. Poika (nyt 4.5v) muistaa melkein joka päivä itse ruokkia rapuset ja omput.

Nyt viime aikoina poika on kysellyt kaloja omaan altaaseensa ja kun selitin ettei pieneen rapulaan voi kalaa ottaa hän itse ehdotti että nimikko kala otetaan äitin isoon altaaseen.
Kovin kiintynyt on omppuihinsa ja ihmettelee ja kyselee niiden olemuksesta ja tekemisestä.

Poika ei ole koskan halunnut osallistua altaan viikko siivoukseen. Allas on pojan huoneessa lähinnä koriste ja ilta/yövalo.
Omaksi kakkos altaakseni minä tuon hommasin, mutten aijo sitä vielä piitkään aikaan pojalle kertoa, tajunnee sen itse kasvaessaan.
Ikinä ei ole altaaseen tiputettu mitään sinne kuulumatonta, kerran altaan lasit on rasvattu ulkopuolelta kosteusvoiteella.

Jatkuvaa kiinnostusta allasta kohtaan ei pojalla ole. Toistaiseksi ei ole halunnut kuitenkaan altaasta pois huoneestaan.

Minä hoidan altaan ja aika näyttää jos pojan kiinnostus lisääntyy niin paljon että alkaisi itse ottamaan vastuuta altaastaan.

[aquamarina]

Minä saan ihan itse hoitaa altaat, vaikka tuo yksi on pojalle synttärilahja. Vasta jokunen aika sitten, ehdotin tuolle 16-vuotiaalle, että anna kaloille ruokaa, poika siihen totesi ettei osaa. Sanoin sitten, että kaadat vaan purkista ruokaa kämmenelle ja siitä altaasee, no eipä ruokkinut ei. Meillä nuo pojat jo voisivat hoitaa akavaarioita, ikänäs puoelsta, mutta ei niitä enää kiinnosta. Väliin kyllä katselevat, mutta muuta kiinnostusta ei ole, edes ruokintaa kohtaan.

[anuk83]

Meidän perheestä löytyy kaksi allasta joista toinen on sijoitettu viisivuotiaan poikamme huoneeseen. Akvaarion on hänen, vaikka hoitaminen jääkin lähes kokonaan minun vastuulle mikä oli ihan päivän selvää. Poika kyllä ruokkii ja tietää kuinka paljon mitäkin annetaan (seuraan kyllä vermuudeksi vierestä), auttaa vedenvaihdossa ja on muutenkin touhussa mukana. Hyvin on sujunut ja vaikka innostus onkin vähän laantunut, niin muistaa kyllä, että kalat ovat eläviä ja niitä on hoidettava kun ne kerran on hankittu.
Meiltä löytyy myös kissojja ja samalla periaatteella on yksi kissoista nimetty pojan omaksi kissaksi.

[ZamY]

Meillä taas ei voisi vähempää aikuisia kiinnostaa akvaario, isä yrittää kyllä jotenkuten pysyä mukana tässä akvaario jupakassa, mutta ei sitten muut. Velejen kaverilta tuli kerran kysymys: "miksi tuo kotilo liikkuu noin?"..

[annuli]

Meille tuli eka akvaario 8-vuotiaalle lapselle hänen huoneeseen. Minä itse otin vastuun hoitotoimenpiteistä. Nyt lapset ovat 6-, 11- ja 13 -vuotiaita, jotka sanovat etteivät voisi olla enää ilman akvaarioita. Voin mainiosti jättää purkit pariksi päiväksi isompien lasten hoitoon, he osaavat ruokkia kalat oikein ja tietävät seurata mahdollisilta ongelmilta, esim. joskus kysyvät että miten se ulkosuodatin piti sammuttaa, jos siihen tulee ongelmaa tms. Uusia kaloja miettiessä annan heille vaihtoehdot joista saavat päättää. Tykkäävät myös antaa vinkkiä miten sisustetaan, auttavat vedenvaihdossa ja leikkivät kemistiä tippatesteillä. Myös kolmen kissan hoito sujuu jo rutiinilla. Mutta päävastuu on aina aikuisella, kun kyseessä on lemmikkieläin.

Riippuu myös ihan lapsesta, millaisia eläimiä voi talouteen ottaa. Kummitytölläni on kaksi kissaa, kani ja hamsteri, tytöllä ikää 9-v. Hän on aina siivonnut kissan hiekkalaatikon, oksennukset, ruokkinut ja samalla innolla hoitaa myös näitä jyrsijöitä. Äitinsä ei osaa/halua eläimiä hoitaa, mutta tyttö on tosi vastuullinen ja minä olen opastanut, jos on ongelmia ollut. Tämä tyttö on kyllä rauhallisuuden perikuva, moni samanikäinen saisi vaikka minkä eläimen hengiltä, koska ovat vielä kuitenkin niin energisiä ja touhukkaita lapsia.

[Maisu]

Meille tuli eka akvaario 8-vuotiaalle lapselle hänen huoneeseen. Minä itse otin vastuun hoitotoimenpiteistä.
...
Mutta päävastuu on aina aikuisella, kun kyseessä on lemmikkieläin.

Riippuu niin tapauksesta. Omalle äidilleni ei olisi voinut antaa mitään vastuuta akvaariosta kun olin itse 8-vuotias, kyllä se vastuu oli ihan itse omissa kätösissä pidettävä.

Arvatkaa kuka vielä tänä päivänäkin madottaa vanhempiensa kissat? Kun ei mikään rätkytys aiheesta tehoa, ei sitten millään. Elukat syövät sisäfilettä ja katkarapua mutta madottaminen on "liian julmaa".

[piiu]

Riippuu niin tapauksesta. Omalle äidilleni ei olisi voinut antaa mitään vastuuta akvaariosta kun olin itse 8-vuotias, kyllä se vastuu oli ihan itse omissa kätösissä pidettävä.

Arvatkaa kuka vielä tänä päivänäkin madottaa vanhempiensa kissat? Kun ei mikään rätkytys aiheesta tehoa, ei sitten millään. Elukat syövät sisäfilettä ja katkarapua mutta madottaminen on "liian julmaa".

Hmm...eihän sun vanhemmat satu olemaan sukua meikäläisen vanhemmille ? Meillä kun on sama juttu, ei saa pikku kisusia kiusata madotuksella ja kun olin n. 10 v. äiti valitti että kiusaan kaloja kun vaihdan vettä koko ajan

[pgronb]

Meillä poika sai puolitoistavuotta sitten pikkuriikkisen akvaarion lahjaksi kummisedältään, ollessaan 5-vuotias. Äidin luvalla, isäntä ilmoitti, ettei hoitamiseen osallistu. Äiti ei tajunnut silloin kyseenalaistaa vuosia akvaarioita harrastaneen ihmisen näkemystä kalojen eläinrääkkäyksestä, ja ajatteli että tottahan 20l kala mahtuu. Mahtuihan tuohon, mutta kovasti sairastelivat

Muutamassa päivässähän leikki-ikäisen mielenkiinto väheni. Edelleen tykkää ajoittain katsella ja tunnistaa kalat nimeltä yms., mutta hoitamiset yms kuuluu äidille.

MUTTA äitiinpä puri akvaariokärpänen eli joitain hyvääkin...

Siitä pikkuisesta purkista 20l on monistunut 140l ja 54l akvaariot ja se iso olisi haaveissa. Isäntää ei innostuta edelleenkään, joten isoa ei näillä näkymin luvassa. (Toisaalta riittäähän meillä noista muista elikoista (2kissaa ja koira) miehellekin puuhaa. )

Vinkiksi sanoisin lapselle akvaariota havitteleville, että pieniä lapsia, varsinkin poikia, tuntuvat kiinnostavan erintoten omenakotilot, pienet rapuset yms. Lisäksi mielenkiintoisia ovat kutevat kalat kuten millikset ja platyt, joiden kanssa voi seurata elämän ihmeitä. Näitä meillä nytkin asustaa pienen miehen huoneen 54l akvaariossa. Ja pienehkön esim. 54l akvaarion hyviksi puoliksi sanoisin helpot vedenvaihdot, vaikka vesiarvoja onkin vaikeampi pitää hyvinä.