Kiinnostus kaloihin

[fish_miss]

Eli siis, minkälaiset kalat ovat teidän mielestänne sellaisia joita jaksaa katsoa vuositolkulla? Entä onko jollakin käynyt niin, että kalojen tultua akvaarioon, tulee sellainen tunne, että olikohan nämä nyt niiin kivoja? Tai mihinkä kaloihin olette jäneet koukkuun? Ostatteko useammat kalat heräteostoksina vai hyvin tarkkaan mietittyinä?

Tällaistä tuli mietittyä.

[affenainen80]

Pakko se on tunnustaa, että kiinnostuksen kohteet ja suunnitelmat vaihtuu tasaisin väliajoin. Johtuuko se siitä, että ne omien mielikuvien harmonisen täydelliset kalastot eivät vain ole vielä löytyneet, vai siitä, että kertakaikkiaan uutuudenviehätys on se, mitä koko ajan hakee....? En tiedä. Mutta on tuo mies välillä päässyt piruilemaan, ettei akvaariot ole mun harrastus vaan kalojen keräily/vaihtelu.

Mä uskon että suuret ja keskikokoiset ahvenet on lähinnä niitä, joita mä jaksaisin katsoa vuodesta toiseen. Vielä ei olla niin pitkällä, että olisin mitään tiettyä ahventa niin pitkään katsellut. Nykyiset altaat olleet mulla vasta toista vuotta (edelliset altaat ja ahvenet jäi exälle). Mutta ahvenet tosiaan mielenkiintoisella ulkonäöllään (ei tarvitse olla edes väriloistoa), tempperamentillaan ja yleensä jonkinlaisella sosiaalisuudellaankin jopa kiehtovat mua.

Ja röyhkeät kalat muutenkin. "Taviskaloista" tiikeribarbit on uusin ihastuksen kohde, ja niistä tuli hankittua albiinoversiota. En usko ihan heti kyllästyväni, vaikka vähän huolettaa aasialaisten barbien sopivuus, kun muuten kalastot on joko afrikkaa tai eteläamerikkaa...

Ja tietysti listan kärjessä on ripsimonnit. Ne on niin luttanoita ja persoonallisen näköisiä kuin vain olla ja voi. Rumankauniita. Naama muistuttaa marsun naamaa - ja marsuhan on varmaan jyrsijöistä se luttanoin - lisättynä risuilla. Mielestäni uskomattoman kauniita. Ahneita ja röyhkeitä useinkin. Ja aina jaksaa hämmästellä, kun tennispallon kokoisen mahan omaava sulkaripsimonni ottaa ja viistää pintavettä massu pintakalvoa rikkoen...

[weemano]

Itse en ole koskaan kyllästynyt seuraamaan kaloja..
Mutta mielenkiintoisimpia katseen vangitsijoita ovat kyllä nuo piikkisilmät, punainen noitamonni, ripsimonnit ja kultakalamme..

[Tindra]

Mulla on ollut ensimmäisistä kaloista alkaen miekkapyrstöjä ja vuoden 2001 jälkeen ei muun rotuisia kaloja ole ollutkaan. Miekkapyrstöissä kiehtoo se, että niitä voi itse kasvattaa ja pyrkiä jalostamaan niistä tietyn värisiä sekä miekkisten yksilöllinen ulkonäkö toisiinsa nähden. Ne ovat myös ihmisiä kohtaan varsin seurallisia kaloja.

[Anza]

Itselleni ne ovat olleet kirjoahvenet, ja toisaalta monniset. Eli vähän kuin kaksi ääripäätä. Kirjoahvenissa on luonnetta ja yksilöä, monniset taas ovat niin sympaattisia että ei niistä voi olla kuin tykkäämättä, ja toisaalta monnisten kuturalli on tosi mielenkiintoista seurattavaa.

[Audiostatic]

Itseäni kiehtovat suuret ja "lemmikkimäiset" kalat. Tuli pikkukaloja kokeiltua aikoinaan kymmenisen vuotta, ja paluuta takaisin ei ole. Akvaariossa odottaa minua aina kotiintullessani kourallinen lemmikeitä. Oskarit pentukoirailmeineen kerjäämässä ruokaa. Tulipuikko joka pyörii pinnalla kuin väkkärä odottaen herkkua. Kun pistää käden akvaarioon niin oskarit tulevat kyhnäämään sitä vasten ja puikkis nuuskii koko käden läpi pitkällä nenällään. Ei noihin kamuihin voi kyllästyä. Se että kalalla näkee ilmeitä tekee paljon. Eilen kokeilin uutta tyyliä ruokkia pohjakaloja. Laitoin pitkän tumman letkun akvaarioon joka ulottui pinnalta pohjalle. Ideana että näin pohjakalatkin saisivat osansa ennenkuin oskut syövät kaiken. No ei se sitten toiminut kuin yhden kerran. Sen jälkeen kumpikin osku kökötti putken alapäässä nokka putkessa kiinni. Kumpikin oli niin lähellä putkensuuta että katsoivat jo kieroon. Pienempi puikkokala keksi tosin tähän keinon ja tunki koko päänsä putkeen. Sai aika hyvät herkut =D

[Mabo]

No kyllä taitaa täälläkin kirjoahvenet ja ripsimonnit vetää pisteet kotiin. Pantterikiipijät ovat tosi symppiksiä, leijuvat aina lasille, kun niitä tiirailee. Pallokalat ovat myös veikeitä ja seurallisia. Nuoliaisista löytyy myös lemppareita, esim. touhu- ja harlekiininuoliaisia ei väsy katsomaan.
Joitain heräteostoksia on tullut tehtyä, viimeisimpänä pari pikkuruista jokimonnia (lajilla ei liene vielä kunnollista suomenkielistä nimeä), joista en nyt tiedä, oliko hyvä ostos vai ei. Sinne ne karanteenialtaaseen katosivat, enkä ole sen jälkeen nähnyt niistä kuin pari vilausta.
Yleensä tosiaan mietin kalastot hyvin pitkälle valmiiksi, mutta joskus sitä lankeaa noihin suunnittelemattomiinkin hankintoihin.

[7330]

Se on kyllä outo ilmiö, että joitain kaloja vain jaksaa ihailla vuosikausia, eikä koskaan tunnu tietävän etukäteen, mistä tulee se laji. Toisiin tuntuu kyllästyvän nopeasti, ja potee huonoa omaatuntoa siitä, onko se nyt sitten oikein myydä tai antaa ne eteenpäin.

Tällä hetkellä sellaisia kaloja, joista en luopuisi ovat isot monnit, eli sulkaripsimonni, juovaokamonni ja iso partamonninaaras. Ja tietysti muutkin persoonalliset ja erikoiset kalat, joita mielellään silloin tällöin näkeekin: paratiisikalat, ankeriaspiikkisilmä, noitamonnit ja pikkusampimonnit. Niiden lisäksi jaksavat viehättää sellaiset parvikalat, joissa on sekä näyttävyyttä että jotakin erikoista. Tämänhetkisistä asukkaista siis punapäätetrat, pikkulasimonnit ja ainokainen aavelasimonni. Erilaiset sinisilmät, sädekalat ja viirikirjokalat tuntuisivat myös sellaisilta, joita voisi ihailla vuosiakin, mutta niitä ei omista altaista ainakaan toistaiseksi löydy. 74-litraiseen on kyllä varattu tila pilkkusinisilmille.

[doriani]

Minä olen noita ruusutetroja katsellut nyt reilun vuoden eikä mieleeni ole tullut kertaakaan vaihtaa niitä mihinkään toiseen lajiin. Samoten rusokirjoahvenet.

Tän hetken kokoonpanosta sinineontetrat on sellaisia vähän "tylsiä" ja harkinnassa onkin niiden kohtalo - myynkö jollekulle vaikka aprven jatkoksi, hommaanko niitä lisää vai annako olla nykyisellään. Niistä tuli kyllä kummasti rohkeampia kun ruusutetroja tuli muutama lisää Uskaltaavat tulla syömäänkin...

sitten kun minulla on se iso allas niin sinne tulee takuulla ripsimonneja. Näitä mulla oli aiemmin edellisessä altaassa ja ne olivat todella hurmaavia veijareita

[weemano]

Nyt löytyi kiehtova hammaskarppikin: altaaseen muutti 6kpl punainen sateenkaari värisiä platyja.

[SirpaN]

Akvaario ollut pystyssä kaloille vasta vuodenvaihteesta, mutta olen jo menettänyt sydämeni helmimonnisille. Niitä en vaihtaisi pois! Pidän myös erityisen paljon kiilakyljistä (minulla on niitä sinimustia muunnoksia) sekä uusimmasta hankinnastani selkäuimareista.

Mustatetroista pidän myös, mutta en pidä niiden ahneudesta. Meinasinkin jo luopua kaikista, mutta päädyin vähentämään niiden parvikokoa, sillä ovat nuo kuitenkin aika symppiksiä kavereita.
Ylinpäätään minua miellyttävät rauhalliset ja kiltit kalat. En pidä liian touhukkaista enkä agressiivisista kaloista. Palettikalat olivat kauniita, mutta niiden luonne... Eli ei ahvenia minulle.

Myös kultakaloista pitäisin, jos ne vaan pysyisivät pieninä. Isoina ne eivät ole enää niin herttaisen oloisia. Jostain syystä platyt ovat alkaneet houkutella... Ehkä niille vielä joskus laitan altaan pystyyn.

[Miss_Molton]

Ensimmästen ihan omien kalojen joukkoon kuului seeprakala, ja siitä lähtien niitä on ollut aina. Ihastuin niiden eloisuuteen, ja pidemmän päälle ne ovat kyllä kauniin värisiäkin (mun mielestä).

Viimeisin yksinäinen seepris valitettavasti piti lopettaa, kun ylitse pursunnut miekkapyrstöjen poikamiesboksi jotui kalatubin uhriksi. Lopulta myös seepris oireili; sille kun piti kavereita hommata Nyt vaan odottelen mysteeripoikasten lajintunnistusta, ja kun tilaisuus koittaa, ostan seeprakaloja. Ovat niin vekkuleita!

[Kalakaverit]

Puikkokala-laji, Mastacembelus sp. dayi sekä nukkumassa olevat vuokkokalat. Kumpaakaan ei voi tuijottaa hymyilemättä.

[cichlid]

Ehdottomasti keskikokoiset ja suuret kirjoahvenet, joissa on vähän luonnettakin. Parvikalat eivät oikein ole koskaan kiinnostaneet. Toinen suosikki ovat omat kolme rengasripsimonnia, jotka ovat ällistyttävän persoonallisia. Toisaalta leväbarbitkin ovat mielenkiintoisia seurattavia, kun niitä on suurikokoisten yksilöiden parvi. Aivan oma touhunsa tuolla parvella.

[muikkunen]

Kalat tulee ja menee, mutta jonkinsortin affenia on aina ollut ja tulee olemaan. Uusin palavan rakkauteni kohde ovat tulijuovabarbini.

[_Ansku_]

Haarniskamonnit on aika lutusia ja symppiksiä Ja sitten rihmakalat, ahvenet ja kaikenlaiset monnit Haarniskat on niin hauskannäkösiä, kun ne on oppinu syömään pinnasta hiutaleita, ja koheltaa jatkuvasti pinnassa.

[olio 2]

itse jaksan katsella vaikka kuinka kauan erilaisia monneja ja nuoliaisia. intiaaninsulat alkavat tympimään aina välillä, ku ovat niin värittömiäkin. Kaikki vaudikkaat barbit ovat myös kivoja.

[lapranlikka]

Monenmoisten kokoonpanojen jälkeen olen huomannut olevani paljon kiinnostuneempi lajeista, joista erottaa eri yksilöt. Ns. pienet parvikalat eivät enää oikein jaksa kiinnostaa, koska en tiedä kuka on kuka. On mukava seurata tutuiksi tulleita kaloja ja huomaan myöskin helpommin, jossei kaikki olekaan ok.

Toki pidän mm. monnisista, mutta jotenkin miellän ne enempi pohjantäyteiksi.