Kuka/mikä on syyllinen harrastukseen?

[Catitus]

Vanhemmat hankki akvaarion kun olin ihan pikkulikka. Sillon koitin laittaa sammakoita ja sammakonkutua silloiseen akvaarioon mutta aina ne vanhemmat saivat estettyä sen.

[tilli85]

Tallin jossa käyn omistajaa

[Tittis]

Ihan itse keksin, että pitääpäs hommata. Paikallinen eläinkauppa möi sitten sen perus 20-litraisen jossa oli milliksiä, mutta eipä mennyt kauaakaan kun mutkan kautta meille kotiutui 128-litranen pleksimuovinen loota, joka myöhemmin korvautui lasisella. Kovan suostuttelun jälkeen tietysti, koska tuon kokoinen piti laittaa olohuoneeseen. Varsinaiseen akvanismiin sairastuin pari vuotta sitten, kun solukämpästä omaan kämppään muuttaessa äitee käski viedä mokoman lootan hevon kuuseen hänen kotoansa

Nyt yritän kovasti houkutella kaikkia kavereita harrastuksen pariin. Aina ihmettelevät että olishan se upee, mut kun se HOITAMINEN. Siinä on hyvä sepustaa, että hoitohan on äärimmäisen helppoa, kun vaan viitsii perustaa kunnolla, ja minä voin kyllä avustaa perustamisessa

[Tindra]

Mulle äiti osti ekan ja tokan akvaarion myös yllätyksinä. Kissan olisin vissiin halunnut, mutteivat tohtineet hankkia karvaturrilemmikkiä, joten kaloja tuli Ja kaloissa pysyn. (Siis onhan mulla koirakin, mutta kaloja tulee varmasti aina olemaan...)

[Hannsu]

Syynä oli 12 vuotiaan koiran maallisen taipaleen päättyminen ja aina vedenalaisista maisemista innostuneena (+allergisena), aikani tutustuttua perusjuttuihin totesin että kyllä se nyt on tässä, ja on vienyt kyllä aivan mukanaan......
T. Hannsu

[Pihka]

Voitin 5-vuotiaana kouluni "Science Fair" -tapahtumassa pallonheittokisassa kupongin, jolla sai hakea kultakalan paikallisesta eläinkaupasta. Vanhemmat sitten myöntyi ja kaupasta haettiin malja ja neljä kultakalaa (niinpä...). Yllättäen ne fisut ei kaikki olleet kovin pitkäikäisiä, mutta yksi eli vielä siinä vaiheessa kun muutimme Suomeen muutama vuosi myöhemmin. Olin tosi katkera, kun en saanut ottaa sitä mukaan. Kala jäi tuttavaperheellemme, jolla itselläänkin oli malja ja kultakala. Tämä "Erkiksi" ristitty kultakala oli vissiin suhteellisen sitkeä tyyppi, sillä ainakin seuraavat 12 vuotta saimme joulukortin, jossa mainittiin myös Erkki. Yhtenä vuonna Erkkiä ei enää mainuttu, joten päättelimme sen vihdoinkin siirtyneen väljemmille vesille.

Tämä siis tapahtui 80-luvun alkupuolella ja tuolla toisella mantereella. Erkin tilalle sain sitten 63-litraisen akvaarion ja siitä lähtien on jonkinlainen kippo ollut kotona koko ajan.

[Anza]

Ei kai sitä voi syyttää kuin kirjaston akvaariokirjoja, niistä aikanaan taisin kipinän saada... Eka akvaario oli tosi pieni, sit seuraava, "iso" oli jopa 60-litrainen pikkuveljen kaverilta ostettu.

[-Omppukotilo]

Tarkkaan ottaen minun tarinaan liittyy kateus. Sisko sai akvaarion --> minunkin oli saatava. vinguin, kunnes sain.

[lapranlikka]

Syyttäisinpä tässä mittakaavassa harrastamisesta tuota rakasta ukonrutjaketta, joka mulle ekan ison akvaarion (200-l) muinoin möi. Vei sitten rahojen lisäks sydämenikin ja nyt vuosi on vaihdeltu vesiä yhdessä . Oli mulla sitä ennenkin kaikki katastrofin ainekset omaava 60-l, mutta luulenpa, että olisin siitä luopunut jo aikapäivää sitten ilman näitä elämän juonenkäänteitä.

[calendula]

Poikapuolen akvaario jäi minun vastahakoiseen hoitooni, kun poika muutti pois kotoa. Nyt minulla on sen pyytämättä ja yllättäen tulleen akvan lisäksi yksi oma, eikä tämä tähän lopu...

[jartzu65]

Ihan ite, tai sitten Jacues Coustou ja Merten salaisuudet? Tosin meripyttyä en ole koskaan vielä omistanut

[_tipi_]

Ensimmäisen "kosketuksen" akvaarioihin sain tätini luona. Hänellä oli arviolta noin satalitrainen, jota pikkutyttönä ihastelin kovasti. En kyllä enää oikein muista kyseistä purkkia kunnolla, mutta kuitenkin muistan kuinka suurelta se silloin tuntui Aikaa tästä on kulunut jo pitkään.
Kuitenkin voisin laittaa serkkuni syyksi sen, että minulle ensimmäinen akvaario tuli. Hänellä oli 140-L akvaario, jonka kanssa yhdessä puuhailtiin. Tuolloin ihastuin harrastukseen täysin ja se olikin sitten menoa

[naseti]

Vaimo osti 5€ kirpputorilta 40l pytyn ja siitä se lähti, nyt on 280l malawi ja 100l seura. Isompaa haluaisin, mutta nyt vaimo toppuuttelee että ei muka mahdu.

[Hyde79]

Mulla tuli idea, kun erosin ex-miehestäni etten tarvitse enää parisänkyä
joten laitoin vaihtoilmoituksen, että parisänky vaihdetaan akvaarioon
Sain siitä 189litrasen akvaarion josta kaikki alkoi.

Palattiin muuten hetkellisesti vielä yhteen exän kanssa, oli vähän kummissaan kun sänky oli lähtenyt

[undin]

Alunperin kai se on lähtenyt siitä, kun pienenä tuijottelin joka viikko Merten salaisuuksia (: Ainahan se vesi on kiehtonut. Varsinainen harrastus lähti kuitenkin siitä, kun äiti vaihtoi mun ja siskon sängyt parvisänkyihin jonkun kanssa ja toisen kanssa kaupanpäälle tuli n. 60-litrainen akvaario ja kaksi partamonnia. Sen jälkeen on ollut muutama akvaario ja pieniä taukoja, asuipa vanhassa akvaariossa jonkun aikaa marsukin. Taisin olla kymmenen kun tuo ensimmäinen siis "hankittiin". Muistan kuinka ostettiin sinne violetti taistelukala, intiaanisulkia ja myöhemmin neontetroja ja platyja. Intiaanisulat eli pitkään, ne oli useita vuosia vielä naapureillakin, kun omasta akvaariosta luovuttiin. Ei silloin äidin kanssa kumpikaan hallittu sitä lapposysteemiä ja äiti joutui aina imemään sen veden sieltä alkuun Itse en kumma kyllä suostunut.

[piperita]

Alun perin olen akvaariota tuijotellut sellaisena kolme-neljävuotiaana nassikkana serkuilla kyläillessä. Sellainen peruspurkki, jossa - tadaa - kultakaloja. Mutta jotenkin sen oli niin siistiä, että sinne vinguttiin käymään ihan vaan sen akvaarion takia...

Olen aina ollut eläinihmisiä, mutta sitten rakastua repsahdin ja mies mokoma oli allerginen kaikelle karvaiselle. Joten eipä siinä jäänyt paljon vaihtoehtoja. En suuremmin liskoista perusta, käärmeitä, hämähäkkejä tms. en huusholliini asumaan halua, joten kaloja! Kaiken kaikkiaan varmaan kolme vuotta ylipuhuin ukkoa ennen kuin sitten vaan menin ja ostin ensimmäisen satalitraisen. Melko nopsasti sen perään tulikin sitten 60 litraa ja hetken päästä vielä 40 litrainen. Ja sitten pukkaskin jo eroa...

Eipä siinä muuta kun pakkasin akvaarioni ja muutin muualle. Ja otin välittömästi kanin - kun ei tarvinnut enää huushollin karvattomuudesta välittää - ja parin kuukauden päästä kissan. Ja muutaman kuukauden päästä toisen kissan. Ja sitten ostin oman pikkuboxin, jonne ei millään ollut mahtuvinaan kolmea akvaariota, joten myin omistamani kolme ja ostin yhden 300-litraisen tilalle. Ja sitten totesin, että eteisen kokovartalopeili on ihan turha, hommaampa siihenkin akvaarion. Nyt siinä sitten pörisee taas yksi 60 litrainen. Ja vielä tuolla näyttäisi olevan pieni väli, johon saisi n. 40 litraa mahtumaan, tosin täytyy varmaan teettää, on sen kokoinen väli... Ja kolmannen kissankin meinasin tuossa syksymmällä tänne kotiuttaa.

Ai mitenniin miulta karkaa homma käsistä?