Tämä päänavaus merivesiharrastuksen ja luonnon tuhoamisen välälliä saattoi (ja todennäköisesti onkin) melkoinen trolli, mutta vastattakkoon kuitenkin.
Olen lukenut edellisen vuoden aikana lukuisia kirjoja ja internetartikkeleita harrastuksemme vaikutuksista. Monet alalla vaikuttavat todelliset "gurut", kuten vaikkapa J.C Delbeek ja J.Sprung kehoittavat harrastajia miettimään tarkoin harkinotjaan ja minimoimaan vaikutuksensa luontoon. Mutta kuten jo joku aikaisemmin mainitsikin, niin kovin vähän on yksittäisen harrastajan tehtävissä, jos suurin osa riutoista kuitenkin tuhotaan mm.koriste-esineinä, asfaltin täyteaineena, kalastuselinkeinon ylläpitämiseen ja ihan vaan kaatopaikkana.
Eräs alkuperäisen kirjoittajan "pointeista" oli se, että hän ei voisi yksinkertaisesti hyvällä omallatunnolla pitää yhtään kalaa niin pienissä perimetreissä kuin akvaariossa. Mikä sitten oikeuttaa pitämään esim.makeanveden kaloja akvaariossa? Samalla tavalla nekin luontaisesti kuuluisivat isompiin vesiin. Se, että kalat ovat olleet satojen tai tuhansien kalasukupolvien ajan akvaarioissa ei poista niiltä vaistoja! Kala kuin kala kuuluISI isoon veteen, mutta ihmisrotuna meillä on tapana pitää eläimiä seuralaisinamme nille kovin tuntemattomissa ja epäluonnolisissa elinympäristöissä. Ajoittain puhetta on myös esim.lehmien, kanojen ja vaikkapa minkkien oikeuksista luonnonmukaisempaan elämään -edellisistä juuri mikään ei kuitenkaan ole edistystä kokenut. VOihan sitä toki ajatella, että merivesiharrastuksen voisi sitten jättää kokonaan pois, niin olisi yksi "paha" vähemmän. Mutta mikä tekee tästä harrastuksesta sitten eläintä enemmän väärin kohtelevan kuin vaikkapa matelijaharrastuksesta tai eksoottisen papujaikan pitämisestä?
Mielestäni harrastus, joka tuo ihmistä lähemmäs luontoa, ei voi riistää sitä enemmän, kuin harrastus, joka ei mitenkään linkity luontoon. Esimerkiksi riutta-akvaristi varmasti tiedostaa riuttojen merkityksen! Itseasiassa akvaristit ovat monesti etunenässä silloin kun apua tarvitaan, mm.keräyksissä ja puhdistusoperaatioissa. Ihmisen tietoisuus ympäristöstään kasvaa sitä mukaa kun hän siihen syventyy. Miten tietokoneella tai pleikkarin ääressä istuvaa sipsinmussuttajaa voi mitenkään kiinnostaa mikään hikinen riutta missään idonesiassa tai muussa periferiassa? (anteeksi yleistys)
Pointtini on, että tietoisuus on hyvästä, ja harrastuksen myötä tietoisuus lisääntyy. Se juurtuu myös muihin.
Kolmantena haluaisin tuoda asioita suhtellisuudentaju-arvosteluun. Nämä väitteet esim.luonnonriuttojen tuhoutumisesta ja eläinten alistamisesta ovat helppoja lausua, mutta vielä helpompaa unohtaa omien toimien edessä. Kuinka helppoa onkaan surrata pari-kolme kertaa vuodessa ties minne päin maailmaa "etsimään itseään" tai "rentoutumaan" ja sitten jeesustella kotosuomessa, että ettepä kuule tiedä miten paljon te tuhoatte noitten kalojenne kanssa. Tai kuinka helppoa on ostaa esim.karkkipussi, kuivakakku, hedelmä, olutpullo tai farkut, ja unohtaa miten kaukaa se on kuljetettu vain hetken nautintoa varten! Tai miten sen valmistaminen köyhdyttää luonnonvaroja, orjuuttaa ihmisiä, tukee ihmiskauppaa tai rikollisjärjestöjä, syrjäyttää ekologisia hankkeita jne.
Mielestäni tärkeintä on keskittyä omiin arkipäiväisiin tekoihin, ja punnita tarkemmin OMIA valintojaan ennenkuin alkaa agiteeraamaan foorumeilla esim.tässä tapauksessa merivesiharrastusta vastaan.
Totuushan on tietenkin se, ettei meistä kukaan ole niin paha, etteikö vähän naapuria voisi moittia
Mutta onko kukaan niin hyvä, että pystyy itse tekemään paremmin?
Olohuoneessa 800:n litran kalakeitto suolan kera.
![[}:)]](./images/smilies/icon_evil.gif "Evil or Very Mad"){kind=icon}
