1. Kivet eivät välttämättä ole tarpeellisia, toki jotain suojia täytyy pohjalla olla. Esim. jaavansaniaisen juurtumahapsupusikko on poikasille mieluisa piilottelupaikka.
2.Kidusten surkastuminen on hidasta; lisko on pyrstö mukaan lukien pituudeltaan noin tulitikun mittainen noustessaan maalle. Tähän menee useampi kuukausi.
3. Poikaset pääsevät varmasti laavakivelle, mutta jos kivi on tuore, voi sen pinta olla turhan teräväsärmäinen ja aiheuttaa tulehtuvia haavaumia. Istuttamalla kiven pintaan esim. jaavan- tai kellustähtisammalta saat pinnan "pehmennettyä" ja varmistettua samalla, että maa-alue pysyy riittävän kosteana. Joku (valolta ja muutenkin ympäristöltä suojaava) piilopaikka tulee maa-alueellakin olla. Voit myös katkaista huonekasvi-kultaköynnöksestä pätkän ja asetella sen maa-alueelle niin, että leikkauskohta jää veden alle. Kasvi kasvattaa uudet juuret ja tarjoaa suojaa veden allekin.
4. Valoa tuliliskot eivät välttämättä tarvitse ollenkaan, parhaiten viihtyisivätkin hämärässä. Jos kasvatusboxiin on pakko saada valoa esim. elävien vesikasvien takia, pitä lamppu mahdollisimman korkealla - ei missään tapauksessa niin lähellä lasia/muovia, että materiaali lämpenee. Esim. juuri jaavansaniainen sekä melalehdet pärjäävät hämärässäkin ympäristössä ainakin jonkin aikaa. Valolla on lisäksi se ikävä puoli, että se lämmittää vettä/akvaterraa helposti liikaa ja lisäksi kuivattaa tarpeettomasti vedenpäällisiä osia. Maavaiheiset tuliliskonpoikaset ovat melko riippuvaisia ilmankosteudesta, eivätkä kestä liian kuivia olosuhteita. Veden pitäisi tuntua käteen selvästi viileältä.
Jos tuo kansisysteemi suunnittelemassasi poikasaltaassa olisi siis pelkästään hyttys- tai muuta verkkoa, ei muovilaatikkoon tarvitse erikseen ilmareikiä. En ihan saanut mielikuvaa suunnitelmastasi, mutta voit siis jättää laatikon oman kannen kokonaan pois ja kiristää hyttysverkon laatikon ympärille vaikka isolla kuminauhalla. Tai voit leikata kannen sisäosan kokonaan pois niin, että jäljelle jää vain kehikko (kuin taulun raamit), ja kiinnittää hyttysverkon altaan päälle sillä.
5. Hyvällä tuurilla voi lähiseudultasi löytyä joku pienten matelijoiden harrastaja, joka kasvattaisi pikkuhyönteisiä, mutta useimmista eläinliikkeistä pitäisi öttiäisiä saada. Mahdollisia kasvattajia kannattaa kysellä herppi.netissä.
Itselläni on C.orientalis-poikasia nyt monessa kehitysvaiheessa; pienimmät vielä sentin mittaisia nuijapäitä, isoimmat ovat olleet maavaiheessa jo yli puoli vuotta. Syövät pääasiassa vahakoin toukkia - toukkarasioissa on usein monen kokoisia matoja, joiden joukosta löytää tuoreesta rasiasta tarpeeksi pieniä poikasillekin. Banaanikärpäset ovat varmaan näin talviaikaan ainoa vaihtoehto vasta maalle nousseille poikasille. Onnea kasvatukseen!
----------------------------
Ja vielä; sammakkoeläimen kehitykseen maavaihe kuuluu pakollisena osana, joten maa-alueen puuttuminen todennäköisesti aiheuttaisi poikasten kuoleman. Maallenousuvietti on niin vahva, että poikaset yrittäisivät todennäköisesti roikkua pystysuorassa lasissa/muovissa pinnan yläpuolella aikansa, mutta koska maavaihe kestää yli puoli vuotta, on se aika pitkä aika roikkumiselle. =) Olen kyllä kuullut poikasista, jotka ovat kehittyneet aikuiseksi tavallisessa akvaariossa, mutta tuolloin ne ovat todennäköisesti kärvistelleet maavaiheensa yli paljaan suodattimen päällä, mikä sekään ei varmasti ole kovin miellyttävä elinympäristö. =)