Hyvin arkoja monnisia

[Deicide]

Paljon on vaikuttanut sen miten paljon aikaa jaksaa viettää heidän kanssa. Miten enemmän aikaa niille antaa sen paremmin oppivat tuntemaan ja luottamaan. Toki kaikki ovat yksilöitä monneissakin mielummin hieman yliarvion kalojani kun että aliarvioisin heidät.

Onko tämä jotenkin ristiriidassa ketjun ensimmäisen viestin kanssa, vai onko tämä siihen vastaus?

[monniomistaja]

Paljon on vaikuttanut sen miten paljon aikaa jaksaa viettää heidän kanssa. Miten enemmän aikaa niille antaa sen paremmin oppivat tuntemaan ja luottamaan. Toki kaikki ovat yksilöitä monneissakin mielummin hieman yliarvion kalojani kun että aliarvioisin heidät.

Onko tämä jotenkin ristiriidassa ketjun ensimmäisen viestin kanssa, vai onko tämä siihen vastaus?

Vastaus mihin? Ja mikä on ristiriitaista? Kalojani ovat säikkyjä, kyllä mutta auttaa myös jos viettää enemmän aikaa niitten luona. Se ei kuitenkin ollut varsinainen kysymys vaikka keskustelu menikin hieman aiheen ulkopuolelle. Kysymys oli miksi ovat niin säikkyjä!

[neveragain]

Täälläkin painiskeltu arkojen kuparimonnisten kanssa. Ne sinkoavat hiekka pöllyten karkuun kun jokin (minä tai koirat) liikahtavat akvan luona. Albiinomonniset kyllä jäävät paikalleen ja makoilevat paljon näkysällä, uivat ruokinta-aikaan pintaan asti kerjuulle. Akvassa on avainkirjoahvenpari, platyjä sekä partis ja yksin jäänyt milliukko. Kasveja on, rotalapuskaa, vallua, anubiasta.. Keskellä vapaata uintitilaa (kulmamalli) ja on muuten todella vapaata koska platyt viihtyvät ylempänä ja avaimet pohjalla. Olisiko siis ratkaisuna suojaparvi vai pintakasvit? Pikkulimaskasta pääsin juuri eroon

[Mika Sandell]

Täälläkin painiskeltu arkojen kuparimonnisten kanssa.

Monnisten luonteeseen kuuluu tuollainen pieni panikoiminen, ja yksi kun lähtee niin muut seuraavat perässä.
Itse huolestuisin vasta jos jäävät kyhjöttämään nurkkaan loppupäiväksi, mutta jos jatkavat hetken kuluttua askareitaan, niin ei niille ainakaan mitään traumaa jäänyt.
Jos kuitenkin huolettaa, niin kerrotko hieman taustoja (akvan koko, kalojen määrät ja ovatko pitkään asuneet luonasi, vesiarvoja, sisustuksesta hieman jne.), niin pohditaan voisiko jotain olla parannettavissa.

[neveragain]

Koko n.140l, keskikova vesi, +24, pH ~7, vedenvaihto n.25% viikottain. Kuparimonniset 6kpl, albiinot 4kpl, avainkirjoahvenkoiras ja naaras, platykoiras ja 4 naarasta (muutama poikanen), miljoonakalakoiras ja partamonniukko. Kulmamalli, sivuilla vallisneriaa ja toisella julmettu hentorotalapöheikkö, keskialalla kääpiöanubiasta ja kaksi kantoa. Ei ole ollut mitään ongelmia, ei outoja kalakuolemia, ei leväongelmaa, vesi kirkasta. En käytä mitään aineita kuin Seran Aquatan ja Florena viikottain. Kuparimonnisista osa saapui lokakuussa ja loput marraskuussa (kuten muu kalastokin), albiinot pari kk:tta sitten. Ovat alusta asti olleet arkoja, touhottavat kyllä kovasti pohjan (musta hiekka 0,5-3mm) ja ovat reippaita iltatansseissaan mutta pujahtavat tosiaan heti valsun sekaan kun altaalla liikahtaa. Parvea olen miettinyt mutta en ole keksinyt mukavaa parvessa hyvin pysyvää väliveden lajia.

[Mika Sandell]

Muutama ajatus, joista voisi olla apua, vannomaan en mene, koska niinkuin monniomistaja tuossa jo totesi, monnisetkin ovat yksilöitä.

Tuo 6 kpl on usein suositeltu minimi, ja hyvin ymmärrän että joku luku pitää olla, mutta oma kokemus on, että enemmän on parempi. Noita albiinoita eivät välttämättä laske kavereikseen, kun ovat niin eri värisiä. Vai miten omat kokemuksesi? Jos vaikka 2-4 lisää. Toisaalta nuo avaimet ovat myös pohjaa asuttamassa, vaikkakin rauhallinen laji, mutta reviirikala kuitenkin. Itsellä ei kokemusta ahventen ja monnisten yhteiselosta, jollain taatusti kokemusta tästäkin, tuleeko ahdasta?

Vähän toivoin että anubias olisi ollut muuta kuin tuo kääpiömalli, isoilla lehdillä ja juurakoilla saisit aikaiseksi mukavia varjoisia paikkoja keskellekin, jolloin ei tarvitsisi turvapaikkaa hakea taustalta.

Vaihtamasi vesimäärä on vähän alakantissa, jos olet päätynyt siihen nitraattia mittaamalla, niin hyvä. Jos kasvit kasvaa ja levä ei ole ongelma, niin se ei varmaan syynä arkuuteen, varsinkin kun arkuus on vaivannut alusta asti. Toisaalta jos nitraattia kerääntyy hiljakseen, ei siitä ainakaan apua ole.

Meillä oli joskus suojaparvena kiilakylkiä, ne olivat melkolailla yhtenä parvena, muutenkin ihan kivoja. En kylläkään hirveän vakuuttunut monnisten mielipiteestä niiden suhteen, käytös ei ainakaan huonontunut "suojan" lähdettyä, tosin samaan aikaan muitakin muutoksia (muutto, kalaston muutokset yms.),joten "tieteellinen" puoli asiasta epäselvä.