Sukurutsauksen vaarat

[Retu]

Onko kellään tietoa sukurutsauksen vaaroista?
Kyselin eräästä liikkeestä monnisparven tarpeesta saada "uutta verta", ja myyjä totesi, että vasta parinkymmenen sukupolven jälkeen alkaa sukurasitteet näkymään poikasten terveydessä.
Mitenkä lienee esimerkiksi Taistelukalojen ja muiden rihmakalojen laita.
Useinhan tulee ostettua haaremi samasta altaasta, jolloin todennäköisyys lähisukulaisten pariutumisesta on ilmeinen.
Voiko siis huoletta kudettaa Taistelukalasukulaisia keskenään?
t.Retu

[Substral]

Aamun mutu, muistan kuulleeni jostain, että 7 sukupolvea on jalostuksessa vielä "sallittua", eikä siitä vielä tule ongelmaa. Sen jälkeen useimmiten hommataan kantaan uutta verta ongelmien välttämiseksi. Toisaalta, et voi tietää kuinka pitkälle rutsattua kaupasta hakemasi kalat ovat, vai ovatko edes sukua. Melko varmasti et joudu ongelmiin, vaikka kudettaisit mahdollisia sisaruksia.

[Deicide]

Tuo seitsemän on luonnossa muuten todella jännä luku. Sen löytää aika monesta paikasta. Itse välttelen sukusiitosta parhaani mukaan.

[Marko Koponen]

Vaihteeksi mielenkiintoinen ketju. Aiheesta kirjoitettu vuosien varrella useita ketjuja tännekin. Aika mahdotonta on välttyä ostamasta samaa sukua olevia kaloja jos ostaa Suomesta esim. samana vuonna eri paikoista. Moni tukkuri kun ostavat kalansa samasta paikasta. Moni akvaarioliike ostaa kalansa samoilta tukkureilta joten mitä tästä voimme päätellä, kun mitään dokumentteja kalojen sukukartoista ei ole olemassa. Sukusiitos on väistämätöntä, jos ostat samana vuonna eri akvaarioliikkeistä tai vaikkapa eri harratajilta. Voisin väittää että Suomessakin 60-80% on aika pitkälti samaa sukua olevia kaloja. Muutama prosentti on sitten sitä tuontia luonnosta.

Minä jos kutukaloja hankin ostan ensiksi luonnollisesti pienen parven, koska suurin osa kudettavista kaloistani on juuri parvikaloja. Pyrin ostamaan eri vuosina aina luonnosta tuotua kalaa. Toki ainahan en voi olla 100% varma siitä että juuri ostamani erä on varmasti luonnosta tuotua. Monesti tukkulistojakin selaillessa nimet kaloilla ei välttämättä ole oikeita eikä varmuutta siitä onko tämä erä nyt sitten sukua minulla oleville kaloille. Joskus ostan myös lisäystä parveeni muilta harrastajilta mikä on sinällään kyllä virhe, koska aika varmasti nämä kalat ovat sukua jo minulla oleville kaloilla joillain tavalla.

En tiedä onko edes kukaan tekemässä tai ajatellut tehdä sukukartastoja esim. samalla lailla kuin koirilla on. Epäilen että on, koska olisi todella vaativa ja vaikea tehtävä jo siitäkin syystä että usein tukkulistoilla törmää ihmeellisyyksiin ja faktojen löytäminen on lähes mahdotonta.

[Tindra]

Monet kokeneet taistokasvattajat käyttävät toisilleen sukua olevia kaloja siitokseen, puhutaan termeistä inbreeding eli lähisukulaisten (täyssisarrukset, isä-tytär, emo-poika) risteyttäminen, linebreeding on ei niin läheisten sukulaisten risteyttäminen ja outcrossing taas on täysin ei sukulaisten kalojen risteyttäminen. Monet kasvattajathan myyvät koiraan ostajalle sen siskon mukaan siitoskäyttöön, mutta itse en kuitenkaan käyttäisi tarkoituksellisesti lähisukulaisia siitokseen.

[JJVi]

Itse välttelen sukusiitosta parhaani mukaan.

Niin määkin

[Deicide]

Arvaappa vaan tekikö mieli päästä muokkaamaan... Kudetuksessa käytän luonnonkaloja niin paljon kuin suinkin lompakko antaa myöten. Harvemmin noita ikävä kyllä on myös tarjolla.

[Retu]

Alunperin aloin pohtimaan enemmän näitä perimäasioita, kun ostin kolmen Huulirihmakalan haaremin samasta altaasta, ajatellen etteivät ne varmaankaan lisäänny
seura-akvaariossa ja varsinkaan meikäläisen hoidossa
Ne olivat "orange" muotoa, ja ostin ne lähinnä tuomaan voimakasta väriä akvaarioon lapselle ihastelun kohteeksi.
Sitten kuitenkin ilmaantui kaksi poikasta, jotka kasvoivat tosi isoiksi monstereiksi ja väritykseltään epätasaisiksi.
Ilmeisesti nuo luonnonmuodon värit alkavat puskea jostain menneitten sukupolvien kaikuina.
Sitten Taistelukaloja hommatessani ostin koiraan Mikkelistä ja naaraita Helsingistä, vaikka saattavatkin olla samasta tukusta.
Poikasista tuli hienoja, mutta aikuistuivat jotenkin huomaamattani tuolla isossa altaassa johon olin ne siirtänyt kasvamaan ilman muita lajitovereita.
Joten nyt on vahingossa sisaruksilla "pullat uunissa".
Olen harrastanut passiivita jälkiehkäisyä ja möyhinyt allasta kaveja istutellen ja vettä vaihtelemalla, mutta todella suurella vaivalla tuo poika kerää munat, tai ehkä nyt jo poikasetkin kuplastoonsa.
En ole raaskinut ottaa sen tuotoksia väkisin pois
Nyt on kyllä kaikki sukupuolen mukaan eristettynä.

[bj]

Sukukirjojen tekeminen kaloille olis aika työlästä, kun monet lajit tekee satoja ja taas satoja poikasia. Akvaariokaupassa pitäisi olla ehkä sitten jo yksi huone kirjastona näitä sukutauluja varten. Pirullako sitä esim. parvikaloista edes tietäisi, ketkä ne vanhemmat on. Sukukirjoja varten pitäisikin aina olla vanhemmat sitten eristettyinä tekemässä jälkikasvua. Ja kun nykypäivän kaupankäynnissa löytyy monennäköistä myyjää, sitten kun ostajat vaatisi todistuksen vanhemmista, ni jälkikasvu pitäisi olla tunnistettavissa (koirat on tunnistusmerkitty), jotta nykypäivänä voisi luottaa siihen, että sukutaulu on oikein. Siltikin joskus -öh- vahinko(?)astumisia on tapahtunut ja myyty väärä isä rekkareissa. Koirilla epäilyttävissä tapauksissa voi teettää DNA-tutkimuksen, sitä sitten ei huijata enää.

[JJVi]

No tuo koirahomma on aika kaukana kaloista muutenkin, esimerkiksi saksanpaimenkoirat ovat mielestäni jalostettu muutamassa kymmenessä vuodessa lähes pilalle verrattuna palveluskoira-esi-isiinsä...kiitos siitä näyttelyihin tähtäävälle jalostukselle.

Kalat ovat siitä mielenkiintoisia että niiden kannat elävät luonnossakin monesti rajatulla alueella. Suolampien ruutanakanta tai soramonttujen ahvenet voivat omata todella suppean geeneperimän mutta kanta voi silti hyvin. Toisaalta taas istutettujen lohien geeniperimä on heikennyt surkeaksi vain muutamassa "laitossukupolvessa". Eli kalat ovat tehokkaita lisääntyjiä mutta myös luonnonvalinta on rajua. Monesti on käynyt mielessä että johtuuko akvaariokantojen huononeminen sukurutsauksesta vai siitä että luonnonvalinta ei toteudu vaan huonotkin yksilöt pääsevät siirtämään geeninsä eteenpäin?

[Mika Sandell]

Monesti on käynyt mielessä että johtuuko akvaariokantojen huononeminen sukurutsauksesta vai siitä että luonnonvalinta ei toteudu vaan huonotkin yksilöt pääsevät siirtämään geeninsä eteenpäin?

Varmaan jälkimmäinen on iso ongelma, ja korostuu yhdistyessään ensimmäiseen.

[Marko Koponen]

Monesti on käynyt mielessä että johtuuko akvaariokantojen huononeminen sukurutsauksesta vai siitä että luonnonvalinta ei toteudu vaan huonotkin yksilöt pääsevät siirtämään geeninsä eteenpäin?

Nyt pääsit asian ytimeen... eli tästä on juuri kyse.

[bj]

No tuo koirahomma on aika kaukana kaloista muutenkin, esimerkiksi saksanpaimenkoirat ovat mielestäni jalostettu muutamassa kymmenessä vuodessa lähes pilalle verrattuna palveluskoira-esi-isiinsä...kiitos siitä näyttelyihin tähtäävälle jalostukselle.

OT mutta tää on niin tosi, nämä ns käyttöpuolen koirat on olleet paremmissa kantimissa, mutta niistäkin kun tultiin tietoiseksi yleisesti, niin selkeästi niistä on nyt tullut muoti-ilmiö, ni ei semmoinen koskaan tiedä hyvää. Se tuo mukanaan monenmoista lieve-ilmiötä. Kaloilla vastaava tapaus on kultakala, ne teleskoopit ja huntueväiset.

Tuota mäkin oon joskus pohtinut, että kun järvissä ja joissain pienissäkin liki lammikoissa on jotain kaloja ja kanta pysyy silti voimissaan. Ehkä kalat myöskin kestää sukusiitosta paremmin, mene ja tiedä. Ei ole koskaan ollut missään juttua kalojen geeneistä, paljonkohan kromosomeja niillä lienee? Mitään muutakaan en niistä tiedä. Luonnonvalinta varmasti kuitenkin pitää huolen, että heikot tai sairaat ei lisäänny.

Toisaalta, kun miettii vaikkapa Suomen (tai Pohjolan yleensä) susikantaa, lienee nekin aika lähellä toisiaan eikä vaihtelu suvullisesti varmaan ole kovin suurta. Venäjältä tietty tulee uutta verta varmaan tänne paikallisiin. Luonnonvalinta yksilöissä niilläkin on elinvoiman suhteen varmaan aika iso ja ratkaiseva tekijä.

[Substral]

Luonnonvalinta taitaa akvaariossa toteutua parhaiten, kun kalat (parvikalatkin!) kudetetaan valitsemalla "pullea reipas naaras ja kirkasvärinen innokas koiras" erilliseen kutualtaaseen. Muun kudun ei anneta kehittyä tai muiden kudusta selvitytyneet poikaset tapetaan.. Toisaalta, seura-altaassa selviytyjä pitäisi palkita. Kudettamalla niitä, jotka nyt haluavat kutea saadaan varmasti geeniperimä heikkenemään.

[Feliza]

Toisaalta kuteminenkin on kilpailua parhaista paikoista ja puolisoista. Jos altaasta löytyy kilpailua 0ja mahdollisesti jopa petoja, poikasten selviytyminen kielii vanhempien kyvykkyydestä.

[Mari Kurki]

En olisi kovin huolissani sukurutsauksesta kalanviljelyssä. Jos käytetään esimerkkinä vanhaa tuttua partamonnia, niin nehän ovat kuteneet äitiensä, isiensä, siskojensa jne. lähisukulaistensa kanssa iloisesti ristiin rastiin vuosikymmeniä, eikä itselleni ainakaan tule mieleen terveempää kalalajia. Lieneekö syynä kalan alkeellisuus selkärankaisena, mutta mielestäni kalojen kohdalla on kuitenkin asia täysin eri kuin puhuttaessa kissoista, koirista tahi vaikka pienjyrsijöistä.

[bj]

Tuota mäkin ounastelen. Monnisten kasvatusessa puhutaan (varmaan muidenkin) että on hyvä, kun kutuporukka on luonnosta. Mutta samasta parvesta nekin kuitenkin on lähtöisin. Samaa parvea ovat olleet luonnossa vuosikymmeniä, aika sukulaisia taitavat olla. Toki lukumäärä voi olla suuri. Silleen justiin koitin kysellä, tietääkö kukaan kalojen geeneistä, kun ei niistä ole missään akvaariokalakirjallisuudessa ainakaan mitään mainintoja. Olis ihan kiinnostavaa. Ruokakalojen viljelylaitoksilla olis varmaan jotain tietoa tästä.

[Deicide]

Luonnon parvissa voi olla tuhansia monnisia. Huonoa tuuria, jos siihen sisko sattuu.