Tiikeribarbihan viihtyy kyllä lämpimässäkin, samoin leväbarbi, vaikka useimmat barbit ovatkin viileämpien vesien asukkaita. Nosta lämpötila mielummin 26 asteen tienoille, niin tiikerinuoliaisille ja lehtikaloille ei tule vilu.
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink")
Tiikeribarbien yhteiselo lehtikalojen kanssa on tosiaan riskialtista. Voit toki kokeilla, kunhan varasuunnitelma on olemassa mikäli evät alkavat repeillä. Noita isompia, mutta hyväluonteisia parvikaloja kyllä löytyy, vaikkeivät ne vaatimansa melkoisen tilan vuoksi olekaan yhtä yleisiä akvaarioliikkeissä kuin pienemmät. 10 sentin liepeille kasvavat esimerkiksi kirsikkatetra, kongontetra ja viirialesti. Hieman pienempiä, 7-9-senttisiä ovat pikkulasimonnit, kongon- ja nigerinkuultomonnit ja vaikkapa neonsateenkaarikalat, jotka tosin saattavat olla lehtareille liian vilkasta seuraa vaikka kilttejä ovatkin.
Isommaksi monniksi vaihtoehtoja sitten riittääkin vaikka muille jakaa. Tuonkokoiseen altaaseen mahtuisi muutamakin tuollainen 15-25-senttinen monninmötkäle, koska ne eivät usein erityisen liikkuvaisia ole. Kunhan vain jokaiselle on omia piilopaikkoja tarjolla. Plekoista tuon kokoluokan vaihtoehtoja löytyy paljon, mutta monet erikoisemmat vaatisivat vielä lämpimämpää (27-30 C) ja voimakkaasti virtaavaa vettä. Kestävämmistä lajeista löytyy kyllä noihinkin oloihin vaihtoehtoja. Varjon Akvaariokalat-kirja listaa niitä melkoisen joukon.
Afrikkalaiset ripsimonnit tarjoavat joukon hyvin kiehtovia lajeja, joista kohtuullisesti saatavilla on esimerkiksi sulka-, sokkelo-, rengas- ja aaltoripsimonneja. Ne ovat kaikkiruokaisia, mutta eivät petomaisia, tunnetusti helppohoitoisia ja kaikin puolin mukavia kaloja. Aikuisina tosin saattavat puolustaa reviiriään jonkin verran ärhäkästi samannäköisiä kaloja vastaan. Ripsimonnien kohdalla tosin kannattaa välttää usein kaupan olevia risteymiä.
Yleisesti kaupan olevien okamonnien joukosta taas löytyy useampi laji piikeillä varustettuja uivia vatsoja. Aikuisina ne eivät juuri muuta tee kuin syövät ja nukkuvat, mutta laiskuudessaan ovat herttaisia persoonia. Esimerkiksi juovaokamonni ja kampaokamonni ovat melkoisen näyttävän värisiäkin.
Vielä yksi mieleen tullut vaihtoehto olisivat imumonneihin kuuluvat sampimonnit, jotka ovat taas ihan erilaisia kuin nämä muut. Hidasliikkeisiä, sävyisiä ja siroja. Nekin ovat tosin hentoine evärihmoineen vaarassa tiikeribarbien taholta.
