AA- anonyymit akvaristit

[buke]

Retkahdin varhaisteiniä aikanaan kavereiden houkuttelemana harrastuksen pariin. Isä ei välittänyt ja osti mielellään vain lisää. Lopulta kahmin silmät verestäen kirjoja kunnes opiskelemaan lähtö pisti stopin hommalle ja allas jäi vanhemmille. Pitkään haaveilin ja kaavailin uusia akvaarioita ja niiden asukkeja ja lopulta sain tuttavalta vanhan altaan itselleni. Silikoonit uusiksi ja hetken kuluttua kasvattelin miljoonakaloja myyntiin asti. Taas pyristelin kuiville, mutta takaraivossa jyskytti vanha himo. Tuntui pää halkeavan ja lopulta sain satulan myynnissä "käsirahana" akvaarion. Sitten se oli menoa: Nyt niitä on neljä ja lisää kaavailen. Onneksi asunnosta loppuu tila!

[Tindra]

Ei tästä kyl parane, eikä oo tarviskaan. Hetken jo luulin, että pystyisin hieman rajoittamaan akvaarioiden määrää kohtuullisemmaksi, mutta nyt taas näyttää riehaantuminen iskevän. Ajattelin että pitäisin vain muutamaan taistelukalaa ihan vaan lemmikkeinä ja etten enää viljelisi kaloja ollenkaan, mutta kuinkas kävikään, nyt täällä uiskentelee perjantaina kuoriutuneet taistovaavit ja lisää kaloja vaan tekee mieli hankkia kudetuskäyttöön.

[Kukkiis]

Tässä just laskin, että kahden vuoden sisällä on ollut 10 eri akvaariota kaikki jotain 60-250l väliltä. Myyn pois ja taas ostan uutta tilalle. Sit ostan pienen ja vaihdan isompaan Ja hetken kun ei ollut yhtään, niin kamalaahan se oli
Parantumaton sairaus

[Viheria_elegia]

Jaa-a, olen yrittänyt parantua 90-luvulta alkaen mutta langennut aina uudestaan. Ei, en usko että tästä voi parantua, päinvastoin riippuvuussuhde pahenee vuosien mittaan..tulee isompia kaloja ja isompia altaita.

[ninuska]

30 vuotta holismia takana eikä loppua näy . Ei tästä voi parantua. Onneksi puoliso ei pode samaa vaivaa, vaan rajoittaa harrastusta. Nykytilanne 4 allasta, enempää ei meille kuulemma mahdu. Muuten kai lapsetkin nukkuisi yönsä altaissa , kun sängyt ei mahtuisi huusholliin.

[rok]

20-vuotta "sairautta" takana ,, parhaimmillaan 6 allasta ,, nyt yksi , mutta makuuhuoneeseen voisi.........
Alkuajoista tieto/taito ja tekniikka kehittynyt hurjasti ,, sairaus jatkuu

[Ruma mies]

Minä aloitin 1950-luvulla lasipurkissa olevilla ruutanoilla ja nahkiaisilla ja siirryin 1962 oikeaan akvaarioon ja trooppisiin kaloihin. Sen jälkeen harrastus levisi kuin Elanto, yleensä niin, että joku laji alkoi harrastaa perheasioita ja sille tarvittiin oma akvaario.

Mutta akvaarioharrastuksesta voi toipua. Hankkikaa muutama lapsi, pari koiraa, remonttia vaativa kesämökki, raivausta vaativa metsäpala ja ennen kaikkea viikonloppuja vaativa matkatyö. Avuksi olisi myös joku kiehtova ja hyvänmakuinen harrastus kuten siian- tai kuhankalastus, joka vaatii viimeisten vapaahetkien rippeet. Näillä eväillä minun akvaarioharrastukseni alkoi 1990-luvun alussa supistua (kuin Elanto leviämisvaiheen jälkeen). Lopulta minulla oli vain yksi akvaario ja lopulta sekin hävitettiin, kun en jaksanut tai ehtinyt hoitaa sitä kunnolla.

Aloitin uudestaan tänä vuonna, kun remontin seurauksena kotiin tuli tila yhdelle 100-litraiselle akvaariolle. Nyt minulla on tiukka päätös, että uusia ei tule ennenkuin on varmistunut, että tämän ainokaisen hoito toimii. Jos kalat lisääntyvät, poikaset saavat pärjätä muiden kalojen joukossa parhaansa mukaan (tai tulla syödyiksi).

[stitches]

Lapsena minulla oli 45-litrainen akvaario.Sitten olikin taukoa.Tuossa jokunen vuosi sitten innostuin triopseista.Kohta olin tullut hankkineeksi isomman akvaarion ja pari monnia.Tetroja ja sukarapuja.Lisää tetroja ja isompi allas.Lisää kaloja....jne.Nyt on vain 2 allasta käytössä (annoin pari pientä allasta pois)yksi kovalle ja yksi pehmeälle vedelle.Varastossa on kaksi allasta "varalta".Sellainen hyvä nanoakvaario kyllä houkuttaisi,mutta hintakin niissä on turhan hyvä.

[JenniElina]

Aloitin tissuttelemalla järven rannalla salaa, vähän noita ja pikkasen noita kaloja. Nyt 9 akvaarioita, yli 20 vuotta kädet lasissa kiinni. Eikä loppua tule. Mitä enemmän tulee toleranssia, sitä helpompi ottaa lisää ilman et omasta mielestä näkyy missään. Joo, kaveripiiri vähentyny ja ainoat kunnon tutut nää liikkeet mistä kamani hankin.
Ei mul kyl ongelmaa ole...

[thank]

Minä koukutuin viime joulukuussa pahasti, sillä siskoni toimi välittäjänä minulle tässä akvaarioasiassa ja sai puhuttua minut ympäri. En ole vielä täysin tunnustanut olevani koukussa joten paranemiseen menee varmasti vielä pitkään.

[srd]

Pssst... facebookissa on nyt otsikon mukainen tukiryhmä Anonyyminä olo ei kyllä onnistu, mutta siitä huolimatta...

Liityin, jos vaikka joskus pääsisi edes osittain kuiville. Jaloissa kasvaa jo suomut...

[kwaak]

Minulla aluksi akvarismi oli hieman pintaa raapaisevaa, ihottuman kaltaista kutinaa, mutta nykyään varmasti elinikäistä. Etsin tietoa monesta eri lähteestä, tutustuin tähän salaperäiseen kutinaan. Välillä kutina esiintyi ärsykkeenä jota hoidin hyvin sammuttamalla tietokoneen ja akvarismia käsittelevät kirjat. Taas kun kutinaa alkoi esiintymää avasin ne. Lopulta kutina muuttui hyvin syvälliseksi, henkiseksi taakaksi. Taakka tuntuu hyvin raskaalta varsinkin silloin, kun rahaa ei ole ostaa "helpokkeita" (esimerkiksi akvarismiin myytäviä rohtoja, eli kasveja) Hyvin useasti tämä taakka tuntuu myös joka viikko (välillä raskaammalta, välillä keveämmältä), kun joudun huoltamaan perusteellisesti akvarismiani. Psyykkisesti olen akvarismin vallassa ja henkisesti sen loukussa. Tästä tilasta ei pääse pois ja kutinaa esiintyy välillä vähemmän, välillä enemmän. Varsinkin kun akvarismini on hyvin pienilaatuista, tuntuu kuinka tautini haluaisi levitä suurempaan ja tilavempaan syvyyteen sisälläni. Yritän silloin hillitä itseni, mutta aina akvarismia vastaan ei voi vaan kerta kaikkiaan taistella.

[-Alix-]

Täällä akvarismi aiheuttaa enimmäkseen kämmenhikoilua ja sydämentykytystä. Lauantaiaamuisin henkeäkin hieman salpaa kun tietää, että on viikkoannoksen aika. Kun aamulatte on termarimukissa, vedenvaihtomusiikki laitettu soimaan ja saa vedenvaihtoletkun käsiinsä laskeutuu autuas olo ja vapinat häviävät hetkessä. Tunnin pari kun on uittanut itsensä vyötäröä myöden altaassa niin alkaa jo olla varsin tyydytetty olo. Tosin jos viikon aikana vahingossa liikkuu liian lähellä anniskeluliikettä niin alkaa kyllä hengenahdistus taas ja on ihan pakko juosta kotiin kastamassa käpälät hetkeksi.

Jos oikein kunnolla haluaa tehdä irtiottoa riippuvuudestaan niin ei kannata roikkua täällä Ja varsinkaan ei kannata surffata kauniita akvaariokuvia, etenkin ADA-kuvat kannattaa jättää sikseen. Puhumattakaan meistä suolanjanoisista monkäyttäjistä, ei tarvitse nähdä kuin vilauksen korallista tai pikkuisen riutan jossain kuvassa ja jo valuu viimeisetkin roposet kiviin vaikka kuinka koittaisi pitää pään kylmänä...

[Amos]

Nyt ratkesi. Ystävät auttakaa!
Hyvinkäälle ollaan lähdössä ja toosi iso annos tiedossa. Mikään ei varmati pysäytä; ei järkipuheet, ei tunteellinen hölynpöly, eikä varsinkaan manipulaatio.Jos nyt ei henki lähde. Voisitteko tulla kantamaan kuormaa kanssani.
Yksin en enää selviä.

Aika siis sunnuntai 11.7. klo 15.00. jossain Hyvinkäällä.

[-matokani-]

Minulla on ollut akvaario tai yleensä useampi kohta 14 vuotta. Parasta oli kun mulla oli 8 neliön huoneessa 4 akvaariota ja muut eläimet. Se oli silloin kun en asunut vielä omillani. Ainoastaan kerran (olisiko ollut viime vuonna) oli semmoinen olo, että josko lopettaisi (silloin oli vain 2 allasta). Kun tuntui että kaikki menee mönkään ja osa kaloista oli liian pienessä akvaariossa. Ja ei olisi oikein ollut rahaa ostaa isompaa allasta. Päädyin lainaamaan rahaa, jotta sain isomman akvaarion. Tähänkin voi harrastus köyhällä johtaa. Tulevaisuutta suunnittelen aika pitkälti siten, että miten saa eläimille kaikkea kivaa ja hienoa ja isommat tilat. Pääsyy, miksi haluan valmistumisen jälkeen äkkiä töihin, on se että voin laittaa enemmän rahaa eläimiin. Mulla kalat eivät ole ainoat eläimet, jotka saavat pään pyörälle. Ja ihan kuin mulla ei olisi jo tarpeeksi eläimiä, mielessä on alkanut kummitella leopardigekko. Että tuotakaan vanhaa jyrsijöillä ollutta terraariota ei tarvitse myydä pois, kun sinne saa gekon. Tai sitten siihen voi vaihtaa silikonit ja pistää uuden akvaarion pystyyn. Olen myös miettinyt, että ihan oma kämppä olisi akvaarioiden kannalta kivempi kuin vuokra kämppä, muuten sillä ei olisi niin väliä. Inhottavin tilanne on nyt se että mulla olisi kyllä tilaa vaikka mille tässä kämpässä, mutta pitäisi muuttaa pienempään, joten mitään uutta ei voi hankkia.
Akvaariot vaan kuuluvat mun elämään, enkä näe mitään syytä miksi tästä pitäisi parantua. Kiellän että mulla olisi mitään ongelmaa. Ja ei 3 allasta ole edes paljon.

[Irene-76]

Mulla akvarismi alkoi syksyllä 2008 yhdellä akvaariolla, sen jälkeen on tullut noin puolen vuoden välein aina 1 akvaario lisää. Erilaisia nurkkia yms. kotona on ruvennut katsomaan sillä silmällä, että "hetkinen, tuohonkin mahtuis yks akvaario..." Ja pikku rapuloitahan nyt saa minne vaan
Nyt on 3 "isoa" akvaariota (joista ainoastaan yksi on tarpeeksi iso mun makuun, niitäkin kun haluais aina suurentaa määrän lisäämisen lisäks ), yks pikku rapula ja yks poikasakvaario ja vielä yks pikku rapulaksi tuleva odottaa kypsyttämistä.
Meillä alkaa nyt osittain kesken olevasta talosta takkahuone olla lähellä valmistumista, ja arvatkaa vaan, onko mulla aikomus mittailla, että miten sinnekin mahtuisi akvaario, ja mahdollisimman iso Yks akvaario sinne on siirtymässäkin väliaikaispaikastaan eteisestä, mutta tarttis saada vielä toinenkin, siirtyvä kun on vain 100 L.
Ei meilläkään ylimäärästä rahaa nurkissa pyöri, mutta sopivilla käytetyillä, mutta hyväkuntosilla paketeilla ollaan päästy pitkälle, kun viitsii vaan penkoa netin myynti-ilmotuksia..

Mäkin olen koukussa kalojen lisäksi toiseenkin eläinlajiin, koiriin. Niihin olen ollut jo 13-vuotiaasta asti, sen jälkeen en ole osannut elää ilman koiraa Enkä aio edes yrittää. Akvarismistakaan parantuminen ei kuulu lähivuosien suunnitelmiin, on se vaan niin mielenkiintonen harrastus

[Irene-76]

No niin, tulipa sitten jo mittailtua ja 150 cm pitkähän sinne menee

[CecilyHenry]

Minulla tämä vaiva ilmeni jo lapsena. Ensin pyysimme taktisesti vanhemmilta kissoja siskoni kanssa. Tiesimme etteivät he siihen suostu, joten seuraavaksi pyysimme "edes akvaario sitten".
No sen saimmekin, kun isäkin oli innostui asiasta. No seuraavaksi piti saada "oma akvaario" ja kun ei sitä muuten tullut, niin käytiin siskoni kanssa haavimassa vantaan joesta salakan poikasia (jotka muuten elivät hyvin monta vuotta sen aikaisessa "biotooppi" akvaariossa). No jo oli seuraavana päivänä toinen akva talossa. Nuo akvaariot toimivatkin sitten ainakin sen kymmenen vuotta.

Nyt olen saanut vuosien odotuksen jälkeen taas mahdollisuuden akvaarioihin (vihdoin muutettu pysyvään osoitteeseen), joten niitä onkin ilmestynyt äkkiä useampi yhden sijasta.
Tällä hetkellä kolme täyttä (yhteensä 905l) ja yksi 100 litrainen on jo tulossa. Ja kellariin on tulevaisuudessa tulossa jätti akvaario, kunhan takkahuone saadaan ensin tehdyksi.

Jo lapsena akvaariot olivat minulle niin tärkeitä, että isäni soitti minulle vielä kotoa vuosia sitten muutettuani ja akvaarioiden oltua jo n. 5v tyhjillään ja kysyi luvan saako lahjoittaa jomman kumman niistä ystävä perheelle. Vastaus kuului, "no ehkä just ja just sen toisen, mutta katsokaakin että se isompi jää mulle! Tarkoitukseni oli siis koko ajan laittaa akvaario itselleni, mutta pakollisia muuttoja oli niin usein, ettei akvaariota kannattanut niiden väleissä laittaa. No tuo isompi (220l) akvaario säästettiin minulle ja tuossa se vieressä voi hyvin! =)

Vähän ehdottelin miehelle, josko kokeilisi kalojen viljelyäkin. Tilaakin kun saisi järjestettyä...

[Amos]

Kaipa täytyy välillä tehdä tunnustuksia. Minulla oli yhdessä vaiheessa 23 akvaariota. En oikein tiedä mihin suuntaan loppujen lopuksi olen menossa, koska
vaikuttaa siltä että litramäärät ovat samat vaikka altaita on enää neljäsosa. Isommat pullot, kuten appelsiinimehuissa tölkit.
Toisaalta jotain vapautumista on tapahtunut. Ehkäpä sairauden tunnustamisessa olen mennyt askeleen eteenpäin siten, että tunnustaminen ei tunnu enää niin pahalta.
Alan myös uskoa parantumisen mahdollisuuteen. Olen nimittäin yhden räkin myytyäni päättänyt hankkia sen tilalle pianon
Jospa paikallista vertaisryhmää alettaisiin taas koota yhteen.

[Marsu_]

23! No tuo on jo kunnioitettava määrä Oliko sulla ne kaikki pinottuna räkkeihin?

Mä eilenillalla mietin, että "on tämä varmaan sitä akvarismia", kun ihminen istuu koko illan 2 tyhjän, kypsyttämistä odottavan akvaarion välissä ja vaan tuijottaa niitä ja haaveilee ja suunnittelee... Ei malttanu mennä nukkumaankaan ennen puoltayötä ja nyt univelkainen, kun kello herätti klo 5:50
Toisen noista akvaarioista mukana (käytettynä ostettu) tuli vielä HILLITTÖMÄN KOMEA XL-kokoinen kanto, jossa on jos jonkinlaista koloa ja piilopaikkaa jo siinä itsessään. Tiesin, että sellanen tulee mukana, mutten tiennyt tarkalleen minkälainen, joten ihan sekosin kun näin sen!

Nää kyseiset akvaariot on numerot 6. ja 7. meidän taloudessa...(ja 1-5 siis edelleen myös toiminnassa).

Mut eipä ainakaan pyörinyt työasiat mielessä, kun sunnuntai-illan vietti noin Akvarismi voi olla ihan terveellistäkin, tää ei tahtoiskaan parantua!

[Amos]

Räkit oli siististi kylppärissä, suihkussa käytiin kuntokeskuksessa, töissä kun ehdittiin mutta akvaarioliikkeessä usein. 1 akva olkkarissa, 1 makuuhuoneessa. Keittiössä välillä 2 akvaa pikkuräkissä. Ei muita perheenjäseniä!

[Leppis]

Tämä on krooninen tauti, asia on vain parasta hyväksyä ja opetella elämään sen kanssa

[kakara82]

koukussa ollaan ja pahasti.ostin 140l kun niin halvallasain. siitä meni aikaa noin 2viikkoa eksyin sitten vahingossa tänne ja huomasin ilmotuksen 180l kulmamallista ja noh semonen tulee loppuviikosta

[viineri]

Myönnän, koukussa olen. ''Vasta'' yksi akvaario löytyy, mutta olen jo pitkään suunnitellut pienemmän (63l) hankkimista rinnalle...

[KalaH]

Totaalikoukussa olen. Tällä hetkellä löytyy kaksi allasta ja kovasti haluttaisi lisää altaita perustaa, mutta mahdollisuutta ei tässä vaiheessa vielä ole. Olen perehtynyt kasveihin ja niistä kovasti pidän. Ja kasvaahan tuolla jo vaativiakin lajeja, jotka menestyvät hyvin. Isoon altaaseen on tulossa rubiinikääpiöahven haaremi jossain vaiheessa ja noita perun vihreitämonnisia oli tarkoitus yrittää viljellä, kunhan ne vähän vielä kasvavat. Muutenkin on kiinnostusta kasvatukseen ja yrityksessä viljellä intiaaninsulkia ja mehiläissukarapujen valikoivaa kasvatusta noiden monnisten lisäksi.