Miten olet aloittanut harrastuksen?

[Mauiwee]

Meillä isä osti akvaarion 16 vuotta sitten. Innostuin sillon kodin uusista asukeista, mutta akvaarioon en saanut koskea.

Minulla oli tutuilta saadussa 40 litran purkissa noina aikoina roskakotiloita ja sammakonkutuakin joskus siellä pidin. Kasvattelin nuijapäitä ja ruokin niitä hyttysentoukilla ja kalanruoalla. Päästin lammikkoon kun saivat kaikki jalat alleen. Tätä innostusta jatkui yhden kesän.

Viimeiset 10 vuotta olen joka kevät putsannut kallion päällä olevan lammikon ja laittanut sinne veden kiertämään. Sitten ollaan siskon kanssa käyty padotulla joella paikassa, jossa on pikkuahvenia hirmuiset määrät. Pikkukalat tarttuvat mato-onkeen niin etteivät edes vahingoita itseään. Nappaavat vain madosta kiinni. Kaikki vahingoittumattomat yksilöt ovat sitten muuttaneet takapihan lammikkoon. Kesällä ne lihovat hyttysentoukilla ja sammakonpoikasilla. Syksyllä kalaset muuttavat lähellä olevaan hiekkakuoppaan, jossa jatkavat elämäänsä. Mikään pikkuinen hiekkakuoppa ei ole kyseessä vaan melkein järvi ja noin kymmenen metriä syvä. Hauskaa kun ihmiset ihmettelevät, että kuinka uimarannalla on niin kesyjä ahvenia

Nyt on omassa asunnossa ollut tammikuusta asti pikkuinen purkki ja kesäkuusta 128 litrainen. Nyt pikkupurkki muuttui isommaksi. Enempää/isompia altaita ei nykyiseen asuntoon edes mahdu

Nykyään isäkin antaa koskea omaan altaaseensa. Viikonloppuna sisustettiin uudelleen ja nyt on akvaarioharrastus alkanut innostaa taas enemmän.

[Ojanpohja]

Aloitin sen penskana kaverini kämpällä koska hän sai paljon helpommin vanhemmiltaan kaiken minkä halusi. Kyseessä oli 10 litrainen muoviallas ja hiukan myöhemmin 20 litrainen. Muistaakseni ilmapumppusuodatin. Arvaahan sitä miten tuon kokoisten laarien kanssa käy, ja minun oli pakko pelastaa purkit itselleni kaloineen. Pienessä asui kolme miljoonakalaa ja kaksi kuparimonnista, isossa kaksi platya ja kaksi albiinomonnista. Kun äiti valitti että purkit haisevat, lapsi vain sanoi että ne ovat liian pieniä, pelkästään isoja pystyy hoitamaan kunnolla nyt täytyy äiti saada 180 litrainen allas. Ja sellainen tuli. Siinä vaiheessa kun lapsella oli omassa huoneessaan 3 allasta ja kaikkialla lirisi ja solisi ja suodattimet rupsutti ja lattia oli peittynyt jatkojohtoihin, äiti kieltäytyi siivoamasta enää kyseistä huonetta.

[Joulutonttu]

Harrastukseni alkoi noin 7 vuotta sitten, kun olin vielä ala-astelainen. Akvaario tuli, koska perheeni on täpönään allergikkoja, ja akvaario oli ainoa mahdollisuus saada lemmikki. Silloinkin sain suostutella vanhempiani monta vuotta, ennen kuin vuonna 2003 ensimmäinen (250-litrainen) allas tuli.
Isäni oli käynyt ostamassa sen salassa, ja allas odotti tyhjänä keittiössä kun saavuin koulusta kotiin.

Toinen akvaario tuli noin 4 vuotta ensimmäisestä. Sen piti aluksi olla vain poikasallas (65-litraa), mutta se muuttuikin keltakääpiöahvenaarioksi.

65-litrainen vaihtui 90-litraiseen, ja oli hetken aikaa pois käytöstä. Vuosi vaihdoin jälkeen, otin myös tyhjillään olleen 65-litraisen käyttöön rapulaksi.

Harrastus levisi ja levisi, ja nyt suunnittelen jo neljättä allasta. Alku oli hieman hankala, ensimmäinen akvaario oli täysin ylikansoitettu, mutta silti innokkaan hoidon alaisena. Vähitellen kun taidot lisääntyivät (ja AW oli hyvässä käytössä silloinkin), alkoi myös 250-litrainen näyttää paremmalta ja sisältää kaloja, jotka sinne oikeasti sopivat.

[D_A_D]

Akvaarioharrastus alkoi joskus 80-luvun puolivälin maissa kun vaihdoin koulukaverin kanssa polkupyörän ohjaustangon pieneen akvaarioon.

[Elmeri2010]

8-vuotiaana 80-luvun alkupuolella kinusin vanhemmiltani ensisijaisesti koiraa, mutta kalatkin kiinnostivat, joten "kompromissina" päädyttiin akvaarioon. Ensin tuli 60-litrainen, joka pari vuotta myöhemmin vaihtui 80-litraiseen. Asukkaita oli platyista ja miljoonakaloista tetroihin, oli myös 2 lehtikalaa ja pusukala siellä 80-litran akvaariossa.. Kalojen vaatimuksista ei hirveästi tiedetty, kalojen vaihtuvuus oli suuri, parvet kutistuivat aika nopeasti pariin yksilöön. Minä en tuon ikäisenä tullut ajatelleeksi kalan kokoa suhteessa akvaarion kokoon, olin vaan sitä mieltä, että "mitä isompi kala sen parempi" ja vanhemmat ostivat mitä halusin. Oli meillä pari pienehköä rapuakin, nyt rupesin miettimään, että mitähän ne oikein mahtoivat olla.. Isompia kuin sukaravut mutta pienempiä ja jotenkin hennompia kuin harjaravut. Nekään eivät kyllä eläneet kauaa.
Pitkäikäisin asukas oli 7-vuotiaaksi elänyt albiinomonninen ja piikkisilmät taisivat muistaakseni menestyä aika hyvin. Osa platyistä eli pitempään ja ne saivat poikasiakin.

En muista käytettiinkö vedenparannusaineita, mutta vettä ainakin vaihdettiin kerran kuussa, niin oli jostain akvaarioliikkeestä ohjeistettu.

Teini-iässä tuli tauko akvaarioharrastukseen, kun meille tuli sitten koirakin ja kiinnostus lopahti kaloihin, jotka eivät tahtoneet säilyä hengissä.. Akvaariokin taisi olla aika levättynyt yms. silloin, muistaakseni.

v.2008 kiinnostus heräsi uudelleen ja silloin aloitimme yhdessä mieheni kanssa harrastuksen "oikeinpäin" eli ensin tietopuoleen perehtymällä ja harkiten..

[-Dragonfly-]

Itse innostuin akvaariosta silloisen opettajani ansiosta.
Olin siis ala-asteella, muistaakseni viidennellä luokalla, jolloin opettajaksemme saapui kunnon luontohöperö mies. Hän toi koululle valtavan akvaarion, jossa muistaakseni oli pahkakirjoahvenia. No, minähän innostuin sitten niitä hoitamaan ja sain akvaarion puhdistamisen, kalojen ruokkimisen ym. kaverini kanssa "omiin tehtäviin!"
Lisäksi muistan, että kyseinen opettaja jakoi meidät neljän hengen ryhmiin, joista jokainen sai oman pienen akvaarion ja sinne parin miljoonakaloja. Niitä sitten ryhmien kanssa hoidettiin ja katsottiin, kuka saa eniten poikasia lukuvuoden aikana. Siitä se kipinä sitten lähti. Muistan laittaneeni kotona pienen akvaarion kaloille valmiiksi, jonka jälkeen sain luvan viedä koululta muutaman miljoonakalan kotiin asti. Myöhemmin haettiin isäni kanssa mummon vanha 70litrainen akvaario, jonne kalat sitten pääsivät. Tämä siis vuonna´99.
Akvaaroharrastus on ollut minulle arkea puolet elämästäni, mutta nyt ei kaloja ole ollenkaan. Päätin kokeilla axolotleja, mikä sekin ollut pitkään mielenkiinnon kohteena. Seuraava hankinta on sitten 500-600litrainen, jonne tulossa kiekkoja.

[Loko]

Nyt olen joku aika sitten aloittanut harrastuksen kolmatta kertaa ja ensimmäistä kertaa aikuisiällä. Mutta se ensimmäinen aloitus oli joskus 80-luvun lopulla kun olin varmaan ala-asteen kolmannella luokalla. Isosiskot olivat kotona käymässä ja kävivät kaupungissa shoppailemassa ja toivat sieltä yllättäen tuliaisina kolme tiikeribarbia, lämpömittarin ja jonkin kasvin, joka varmaan oli argentiinan vesirutto tai joku sen tapainen kasvi. Laitettiin kotona kalat sitten Riihimäen viiden litran lasipurkkiin, jossa oli joskus ollut vissiin jotain suolakurkkuja. Siinä ne pienet tiikeribarbit sitten uiskentelivat mitä mahtuivat. Purkki oli sijoitettu koululaispöydälle ja valaistuksena sekä lämmityksenä toimi pöytälampun 40 W hehkulmappu. Ahkerasti pikkuveljen kanssa seurattiin lämpömittaria ja säädettiin lampun etäisyyttä purkista niin ettei kalat kylmety tai saa lämpöhalvausta. Muutaman viikon jälkee tiikeribarbit saivat "ruhtinaallisesti" 40 litraa uintitilaa ja oikein suodattimenkin ja kavereiksi pari monnista ja viisi neontetraa. Varmaan aika tyypillen aloitus 80-luvulla.

[eriador]

Mie ruinasin koko lapsuuteni akvaariota, muttei meidän perheeseen sitä hankittu kun vasta paljon myöhemmin.
Tuokin akvaario,83 L, oli jonkun mummelin vanha jossa oli 1 partamonni, 1 neontetra, joku hammaskarppivaanija, jonka pian nimesimme Kauhu-Kalleksi, koska oli niin perhanan häijy ja muutaman kalan ehtikin tappaa ennenkuin vietiin se eläinkauppaan (jossa kauppias julisti sen olevan jonkin sortin ahven mutta itse nyt akvaariokirjoja lukieena totesin sen olevan jonkin sortin vaanija), 1 punapääbarbi ja 1 mustatetra sekä sitruunatetra. Vaikka olin jonkin verran lueskellut kaloista ja ottanut selvää asioista, luotin ihan liikaa mm. Stockan ja erään toisen eläinkaupan myyjiin ja otin sitten jokaista parven lisää ja vielä rihmisparin kaupan päälle. Siitä ei tietytikään hyvää seurannut rihmiksille joiden evät oli aika pian repaleiset.
Nyt olen uudestaan aloittamassa tätä harratusta ja ensimmäinen asia minkä hankin tällä kertaa oli pari akvaariokalakirjaa
Ei tuo meidän kalasoppa ollut läheskään niin katastrooffinen kun erään kaverin, jolla oli 2 kultakalaa maljassa pelkän ilmaletkun varassa. Ylläri ylläri, ne sieltä hyppäsivätkin aika pian pois ja muutama kultakala pari ehti menehtyä kun tuo kaveri älysi lopettaa niiden pitämisen Jopa mie tiesin sillon 9-v ettei niitä saa missään maljassa pitää, siihen aikaan suositus oli muistaakseen 200 L, nykyään taitaa olla 500L... Ja raukat jossain 5 L polskivat. Kaverin seuraava akva olikin sitten 15-20 l akvaario ilmaletkulla ja albiino- sekä kynäkala parvella... Muutama vuosi sinäkin meni ja älys lopettaa koko homman. Huh.

[mc82]

Miljoonakalapariskunta (luonnonmuoto) isosssa hillopurkissa, purkin päällä kansi, johon oli puhkottu reikiä Suodatinta - ei, lämmitintä - ei, hiekkaa - ei, kasveja - ei... Aika järkyttävää... Siitä huolimatta nuo tekaisivat tiuhaan tahtiin pikku-milliksiä

Aika pian sain 45-litraisen altaan, mutta oli sekin aikamoinen sekasotku - pahalla sanoen... Nuo em. miljoonakalat, neontetroja, seeprakaloja, rubiinitetroja, kuparimonnisia, piikkisilmiä - ihan kamalaa!

Sellainen oli se kultainen 80-luku, kun olin vielä alle kouluikäinen...

[urppis]

Ihan yhtä hirveää sekametelisoppaa mullakin. 63 litrainen allas, jossa 2 kultakalaa, platyjä ja milliksiä.. arvatkaas oliko poikasia koskaan isoiksi asti ja arvatkaas oliko kultakalat lihavia... ja arvatkaas hävettääkö tunnustaa tuollainen kalasto... se oli kultaista kaheksankyt lukua... niin joo ja velipoika toi synttärilahjaksi 3 tapparaa..

[KalaH]

Mun ensimmäiset kalat tais olla 5 platyä ja 5 mollia. Platyt olikin mulla aika pitkään, mutta molleista luovuin aika nopeasti, koska akvaarioni oli ehkä hitusen liian pieni niille. Näitä ennen akvaariossa asusteli jo omenakotiloita sekä tuli ja kirsikkasukarapuja.

Edit: Olipas mulla huono muisti . Esimmäiset kalat olivatkin partamonni ja 10 intiaaninsulkaa, jotka kaikki elävät vieläkin akvaariossani.

[-tombba-]

Ensimmäinen kokeilu akvaariomaailmaan taisi olla josku 11-12 vuotaana, ku nsain lahjaksi pienen akvaarion ja siellä uiskentelevat platyt. Tosin eihän siitä silloin tullut mitään, kun kukaan ei muistanut mainita liikkeessä sitä miten vaikea pienen akvaarion pitäminen aloittelijalle on. Tuon akvaarion jälkeen välissä kerkesi vierähtämään 14 vuotta välissä ja harrastus lähti uudelelen käyntiin nykyisen tyttöystävän 100 litraisesta. No nyt niitä altaita sitten on se 5kpl sitten ja todennäköisesti lisää tulee jossain vaiheessa tai ainakin vaihtuvat isompiin

[-pia-]

Varmaan noin 10- vuotiaana sain pienen akvaarion n. 40L ja muutaman miljoonakalan, no ei mennyt pitkään kun niitä oli nimensämukaan miljoona. Ei tainnut olla suodatinta tai mitään muutakaan siinä altaassa. Kaverilta vielä hienoja kaloja sain kaksi (leväbarbeja) siellä ne sitten uiskentelivat kaikki kivasti mitä nyt mahtuivat. Innostus loppui aikanaan ja halusin sitten kotiloita siinä pitää, no kalat pois kotiloita tilalle ja eihän niitäkään kauaan jaksanut.

Nykyään kun miettii ni voi kamala kuinka sitä on joskus kaloja hoitanut, ja ihme että niinkin pitkään elivät siinä pikku vesilaatikossa.

Nykyään noin vuoden verran ollut 100L allas, jonka sain tutulta kaloineen päivineen. Tekniikka meni lamppua lukuunottamatta uusiksi ja akvan pohjalla asustellut isopurjepleko vauhdilla eteenpäin. Aika sekalainen soppa kyllä oli altaassa kun sen sain. Nyt alkaa jo olemaan hieman "siedettävämpää" sisältöä!

Uuden altaan suunnittelu on jo alkanut ja litroja tulee roimasti lisää, lehtikaloja kovasti tekisi mieli saada Tulee varmaan tuollainen pienempi allas ensin johon voi sitten komean taiston laittaa yksinään asumaan. Kummasti kasvaa tämä harrastus!

[MA7xGE]

Hihi, kiva kun tämä on nostettu!

Asiaan, 14 ½ vuotiaana sain ostaa ensimmäisen altaani, parin vuoden toivomisen ja kinumisen jälkeen!
Tämä tapahtui Pe 13.5., joten en enää ikinä usko päivän epäonneen. Kokoa altaalla oli 63L.
Kalastoahan ei vielä tuolla ole, kun on kypsytyskin kesken, mutta toiveissa on taisto, 3x kattaria ja parvi mustaneoneja.

Tämäpä oli turha taas kertoa, mutta kertaushan on opintojen äiti!

[spotted]

Olin ehkä 10 vuotta vanha, tai hieman vähemmän, kun meille kotiin hankittiin noin 100 litrainen akvaario. En muista, miksi se hankittiin, mutta äitini sitä pääasiassa hoiti. Tuolloin ei ollut tietoa eikä taitoa, kaloja kuoli aika tiuhaan tahtiin, mutta kultakala, pusukala ja yksi albiinomonninen elivät tuossa purkissa varmaan liki kymmenisen vuotta. Joo, todellakin, ei silloin ymmärretty, että tilaa ois pitänyt olla enemmän, vesiarvoista nyt puhumattakaan. Sitten jossain vaiheessa, ehkä siinä 90-luvun vaihteessa, sain lisäksi "oman" noin 60 litraisen altaan, jossa kato kävi samaan tahtiin. Sitten seurasikin kotoa muuton jälkeen noin 15 kuivaa vuotta, kunnes lopulta viime talvena siippani suostui akvaarion hankintaan. Katselimme jotain luonto-ohjelmaa, jossa kuvattiin vedenalaista maailmaa, ja ehkä se oli hänenkin mielestään niin vaikuttava, että hän myöntyi, vaikka aiemminkin olin asiasta joskus puhellut. Isompi meidän piti hommata, mutta ostettiin sitten vain tuollainen 128 litrainen "aluksi". Nyt on pieni 45 litrainen myös käynnissä ja lisää ottaisin, mutta siippa mokoma alkaa pistää hanttiin.

[heituliini]

Pinoa pystyyn

Mistä akvaarioharrastuksesi/kiinnostuksesi/innostuksesi sai alkunsa ja mitä sinulla nyt asustaa kotona?


Mulla turkkilaisen angorakisun lisäksi altaat 63 l ja 180 l. Innostus sai alkunsa siitä, kun kaveri tarjotteli allastaan mulle. Tuolloin (viime keväänä) ei asia jaksanut kiinnostaa, mutta sitten jossain vaiheessa kesää tyttären sitkeästä kinuamisesta(kin) johtuen ajattelin kopaista. Sain puoli-ilmaiseksi todella hyväkuntoisen altaan ja tekniikat, ja nyt into kasvaa koko ajan. Toinen allas tuli taloon reilu viikko sitten Harmi vaan, että talossa on tilaa ja aikaa rajallisesti tälle harrastukselle

[zelex]

Olin kolmannella luokalla ja luokkakaveri toi "eläinpäivänä" näytille purkissa kauniin kultakalansa. Siitä syttyi kipinä ja sanoin vanhemmille että haluaisin akvaarion. He olivat sitten ilmeisesti keskenään puhuneet asiasta koska eräänä päivänä isä toi jostain kotiin käytetyn 40l altaan.

Äitini oli kirjastossa töissä ja oli ottanut joistain asioista selvää. Akvaariota jopa "kypsytettiin" silloin jollain tavalla, muistaakseni tuotiin kasvit sinne ja kaloja vasta muutaman viikon päästä. Kalakirjassa oli kerrottu että kaloja voi olla niin monta, kuin mitä kalojen pituus on sentteinä eikä se saa ylittää akvaarion pituutta. Senverran äiti oli myös ottanut selvää että niitten pakollisten kultakalojen lisäksi akvaarioon valittiin muitakin kaloja jotka pärjäävät hieman viileämmässä vedessä. Olen edelleen vähän salaa ylpeä vastuuntuntoisesta vanhemmastani joka ei heittänyt akvaarionhoitoa kokonaan lapselle vaan käytti sen ajan kirjatietoa vaikka se tänäpäivänä vanhentunutta onkin.

Muistelisin että akvaario lapottiin kerran kuussa. Uhreja ei pikkuakvaariossa tullutkaan lukuunottamatta tutuilta saatua miekkapyrstönaarasta joka eli pari kuukautta saapumisensa jälkeen ja eräänä aamuna oli altaassa kuolleena. Jossain vaiheessa kultakalojen kasvaessa vaihdoimme 120l akvaarioon. Eräässä vaiheessa "alan lehdissä" oli ohjeena että akvaarion vettä ei edes kauheasti saa vaihtaa ja lapotakkin mahdollisimman harvoin. Muistelisin että otimme silloin kukkienkasteluvettä akvaariosta ja lisäsimme aina vähän uutta tilalle. Kaikenlaisia kaloja tuli oltua, monnisia (siihen aikaan puhuttiin monneista), leväbarbeja, intiaaninsulkia, naapurilta toin myös joskus kotiin miljoonakaloja mutta kultakalat pistelivät ne poskeensa aika pian. Jossain vaiheessa kultsit eivät sitten enää oikein menestyneet. Yksi iso kullanvärinen tosin porskutti kaikki akvaarionpitovuodet, mutta mm. musta huntueväinen jolla oli teleskooppisilmät (vai mikä se on, vasaranmallinen pää...), suuvikainen valko-punainen ja ihana pieni kullanharmaa kultsi kuolivat selittämättömästä syystä. Varmaankaan veden laatu ei ollut riittävää näin jälkikäteen ajateltuna.

Sitten teini-iässä alkoi muut menot viedä ja akvaariosta luovuttiin. Se vietiin erään Hämeenlinnalaisen päiväkodin aulaan kaloineen päivineen. Tarina ei kerro kuinka pitkään iso kultakalanmötikkä siellä pikkualtaassaan vielä uiskenteli, mutta itse unohdin kalat viideksitoista vuodeksi. Kunnes sitten omat lapset alkoivat puhua että akvaario olisi kiva...

[fazerina82]

Serkkutyttöni sai altaan itselleen, n. 60l jossa hänellä oli mustia molleja ja miljoonakaloja.
Olin vihreä kateudesta ja se kiinnosti niin paljon, että serkkulikka kyllästyi kun olin nenä kiinni lasissa enkä leikkimässä.
Kinusin ja kinusin ja äiti osti altaan kun olin 9-10v, 50 markalla ja häpesin kovasti kun olin niin röyhkeä tyttö että äidin lompakosta meni minuun niin paljon rahaa.
Siitä lähtien samanlaista karikkoista tietä mentiin mitä useimmat. 100l altaassa liian paljon kaloja, akvaariokauppias myi kaiken mitä pikkutyttö tahtoi ja äiti maksoi, seuraavana päivänä kuolleena. Kerran viikossa tyhjennettiin kokonaan vedestä ja pestiin sora.

Sitten aloin kiinnostumaan toden teolla ja aloin kirjastosta lainaamaan kirjoja ja hain ilmaisesitteitä akvaariokaupoista.
Sen jälkeen kalat pysyi elävänä, tosin levä ongelmaa oli vähän väliä, akvaario patterin ja ikkunan edessä. Kiinnostus akvaarioihin ei ole pysähtynyt, päinvastoin.
Pienessä 12 neliön soluasunnossa 5 allasta, minä ja sänky + vielä kysyin kämppiksiltä luvan ja 180l allas oli yhteisellä käytävällä. Sain Molemmat kämppikset inostumaan harrastuksesta ja molemmilla edelleen 10v jälkeen on altaat.

Nyt aion super-akvaristiksi, aion perehtyä kunnolla (uudelleen) vesikemiaan ja lajien yhteensopivuuteen.
Oli taukoa harrastuksesta kolmisen vuotta. Annoin pois suorastaan ilmaitteeksi, olin huonossa kunnossa ja väsynyt loppuraskaudesta enkä jaksanut hoitaa. Nyt harmittaa että 530l on mennyttä.
Parin viikon päästä tulossa 340l allas + jalusta. Muut vermet hankin siihen veronpalautuksilla.

150l odottaa alakerrassa silikoonausta, putsattu on. Kiirettä pitäis kun liian pienissä altaissa naapurilta saamanani 60l sisältää monta helmiseeprakalaa/ seeprakalaa, 6 kpl mustatetraa (en tykkää) ja yksi tiikeribarbi (en tykkää). Eli nuo varmaan jossain vaiheessa löytää uuden sopivamman kodin. Seeprakalat ovat siis pohja uudelle kalastolle. Odotan että saan noi 60l ja 70l altaat väistymään. Kalastoa mietin ja pohdin koko ajan.
Tosin luulen että tuo 70l jää edelleen sukaravuille ja juovaminirasboroille.

[Laco]

Perheessä oli allergiaa, joten minulle ei pitänyt koskaan kotona asuessani saada mitään karvaista eläintä. Olin ihan pienestä asti halunnut lemmikkiä, ja olin niin kateellinen kavereilleni joilla oli koiria ja jyrsijöitä. Äiti ei oikein syttynyt matelijahaaveillekkaan.. Akvaario olikin sitten se ainut mihin äitini suostui, ja sellainen minulle tulikin ollessani 9-vuotias eli kymmenen vuotta sitten suunnilleen. (Koira muuten tulikin sitten parin vuoden päästä, ja myöhemmin vielä toinen )

Muistan sen päivän kun tulin kesälomalla isän luota takaisin äidin luokse, ja huoneessani odottelikin 110 litrainen akvaario! Voi sitä ilon ja onnen määrää Ensimmäiset kalat oli punapäätetroja ja neontetroja, sekä partis. Pian sen jälkeen tuli vielä taistokin, joka ei sopeutunut neontetrojen seuraan ollenkaan vaan muutti pian omaan "yksiöönsä". Tädilläni oli vuosia ollut akvaario, ja sieltä suunnalta sain apua sen perustamisessa. Silloin ei kyllä ollut vuosikausiin tietoakaan mistään vesiarvojen mittaamisesta tai paljon muutenkaan ollut tietoa akvaarioista. Tuohon aikaan nimesin jokaisen kalan aina erikseen. Kullekkin järjestettiin myös aikanaan hautajaisia parvekkeella, ja niiden menettäminen muutenkin oli kova paikka.. Myöhemmin innostus akvaarioon väheni (koirat ja hevoset veivät sen ajan..), ja sitä hoidin vuosia lähinnä velvollisuudentunteesta. Hyvin tuolla on kuitenkin kalat viihtyneet vaikka nyt kun miettii niin paljon olisi voinut tehdä toisinkin

Nyt hylkäsin tuon akvaarion muuttaessani viime kesänä kotoolta pois, ja kalat saivat asumuksekseen 225 litraisen akvaarion täältä omasta asunnostani. Nyt olen taas saanut uutta energiaa akvaarion hoitoon. Tetroja täällä edelleen polskuttelee

[maria68]

Innostus syntyi 70-luvun lopulla, kun kaverillani oli akvaario. Kinuamalla sain lopulta vanhempani ostamaan minulle akvaarion lehti-ilmoituksen perusteella suoraan käytöstä. Se oli ehkä joku 80 litranen purkki ja aivan täynnä paletti- ja miljoonakaloja

Enoni osti minulle aika pian 120-litrasen akvaarion ja siellä oli sitten kaikkea kultakaloista lähtien se oli sitä aikaa, se.

Lähes 25 vuoden tauon jälkeen innostus palasi ja nyt ollaan vähän enemmällä tiedolla liikkeellä.

[Iiriva]

Minun perheelläni on ollut akvaario niin kauan kuin itse tiedän, vissiin oli jo ennen kuin edes synnyin. Avomiehenikin perheellä on akvaario ollut iät ajat, eli molemmat ovat olleet akvaarioiden kanssa tekemisissä ihan lapsista lähtien. Muistaakseni minä huolsin jo ala-asteikäisenä akvaariotamme paljon vanhempieni ohella, sillä olin neljästä tyttärestä se ainoa kaloista kiinnostunut.

3 kk sitten, kun muutimme avomiehen kanssa saman katon alle, halusimme oman akvaarion. Aloitimme vanhempieni vanhalla 120-litraisella, mutta se vuoti vanhuuttaan, ja kun olimme silikonit uusineet, päätimme samantien hankkia rajusti isomman, kerta oltiin sen vanhankin kanssa jo pelleilty. Akvaariolla oli ikää ainakin 25 vuotta, lämmitin ja valaisinkin olivat ties kuinka vanhoja. Vanhempieni luona akvaario oli pörissyt ongelmitta, mutta jostain syystä meille päädyttyään akvaario tosiaan alkoi vuotaa, lämmitin räjähti käsiin (kirjaimellisesti, au) ja valaisinkin sanoi itsensä irti. Hankittiin sitten käytettynä 600 litran allas kaikkine tarvikkeineen, tällä kertaa tosin osasimme tarkistaa, että kaikki on kunnossa. Tässä 3 kk aikana on tullut kantapään kautta opittua paljon (onneksi on internet ja kirjat) sekä opittua paljon uutta, sillä moni lapsena opittu asia olikin jo tätä nykyä vanhentunutta tietoa. Allas rakentuu pikku hiljaa, samoin kalasto, mutta hiljaa hyvä tulee. :>

[aukustiina]

Olin n.kahdeksan-vuotias ja sukelsin aina kun vaan veteen pääsin.

Löysin järvisimpukat ja vein kotiin.

Äiti antoi matalan, pyöreän, 5l. hillopurkin.

Lukulamppu valaisi. Se myös lämmitti sitten kun sain pari miljoonakalaa. Myös yhden punaisen kirjoplatyn, jolle annoin nimeksi Päivi.



Välissä tähän päivään vuosia 45, kaikenlaisia kaloja ja kaikenkokoisia purkkeja.


Nyt 500l ja 820l ( ja pikkukaloille 180l. ja kotiloille 40l. ja kolme karanteeni/sairaala yms. tarpeisiin tarvittavaa.)

Kaloissa kaikkea muuta mutta ei milliksiä eikä platyja eikä...

[nanii]

Ensimmäinen "akvaarioni" oli noin 10l lasipurkki jossa eleli miljoonakaloja. Tämä kaikki tapahtui noin 30v sitten. Purnukan jatkoksi kotiin hommattiin 75 litrainen akvaario, joka olikin noin 10v vaihtelevasti tyhjänä/käytössä ja välillä oli kaksikin n. 75-100 litraista. Omaan kotiin muutettuani ostettiin hetimiten 100l akvaario. Tuon jälkeen tuli pitkä kausi ilman akvaariota kunnes nyt syksyllä toteutettiin pitkäaikanen haave ja meillä on nyt kaksi allasta (220l & 425l). Kolmatta suunnittelen ja joku räkkikin ois kiva, kun vaan mies olisi samaa mieltä =)

[Virtanen88]

Sattumaa, aiemmin kyllä perheessä ollut akvaarioita.
Löysin kierrätyskeskuksesta halvalla tuon 100L akvan, tarvikkeineen maksoin jopa huikeat 5€ paketista.
Siitähän se sitten lähti ja innostus vaan kasvaa mitä enemmän näitten kanssa pelaa
Sain jopa veljenpojan innostumaan akvaarioista ja nyt sielläkin on 80L akvaario

[shays]

Olin jotain neljän ja kuuden väliltä kun muistan, että isän äidillä oli akvaario. Asukkaina hirveä määrä miljoonakaloja ja kaksi kultakalaa, toinen huntueväinen pienempi ja toinen ilmeisesti komeetta. Se joutui lopulta hetkellisesti 35l altaaseen syötyään niin paljon niitä milliksiä, mihin lie se sen jälkeen sitten päätyi. Allasta hoidettiin silloin tyylillä kerran kuussa _kaikki_ sisältö altaasta pois, kunnon jynssäys ja tavarat takaisin paikoilleen.

Akvaariot jäi siitä sitten kytemään mieleen, lainailin kirjastosta ahkerasti akvaariokirjoja ja joskus 12v ikäisenä sain sitten sen samaisen 35l altaan josta tuli ensimmäinen oma akvaarioni. Allas oli täysin minun vastuulla ja hoidolla, aikamoinen kalasoppa se silloin yllättäen oli. Se ja 25l akvaario ehtivät olla jokusen aikaa kunnes sain äidiltä kinuttua "ison" altaan, 128 litraisen. Sinne sitten muutti pienten altaiden kalasopat ja muunmuassa lehtikaloja yms..

Sen jälkeen altaita on ollut enemmän tai vähemmän, muutamaan kertaan kokonaan täysin tauoilla muuttojen takia ja nyt tällä hetkellä noita tuossa porisee jotakuinkin 7+1 kappaletta.