Kohta meidät varmaan lynkataan, sillä meillä on ulkokissat, mutta
asumme maalla, metsän ja peltojen ympäröiminä, joen rannassa. Niistä kissoista on oikeasti hyötyä, sillä täällä saattaisivat rotat yms. aiheuttaa oikeasti ongelmaa. Eli vaikka ovat rakkaita lemmikkejä, niin ovat myös töissä täällä. Tosin ulkokissan pitämisessä on mielestäni tietyt pelisäännöt. Pienin ulkoilee vielä tarkemman silmän alla ja isommatkin pyörivät yleensä tässä oman pihan tuntumassa. Kissoillamme on
rokotukset kunnossa ja ne on tosiaan
leikattuja (paitsi nuorin, joka on vielä liian nuori). Kissat
ruokitaan sisällä, sekä ne
madotetaan vähän normaalia tiheämmin. Ne tulevat
aina yöksi sisään, poikkeuksena silloin, jos olemme reissussa. Näissä tilanteissa niille on lämmin ja suojainen paikka navettarakennuksessamme. Siellä niillä käy vähintään kerran päivässä luotettava, niille tuttu hoitaja (anoppi tai minun vanhempani tai sisareni). Näin pakkasilla tosin meilläkin on 3 sisäkissaa ja sisävessa aktiivisessa käytössä.

Eihän sitä itsekään ulkohuussiin menisi -30 pakkasella, jos on sisävessa käytettävissä..
Kissat
eivät kertaakaan ole tehneet tarpeitaan lasten leikkipaikoille johtuen siitä, että pihallamme ja sen lähiympäristössä on paljon parempiakin paikkoja tarpeiden tekoon. Näitä mahdollisuuksia ei yleensä ole kaupunkialueilla, joten siksi kissat siellä menevät hiekkalaatikolle tai kukkapenkkeihin. Kollien haiseva merkkailu jää muuten pois, kun ne leikkuuttaa ajoissa. Silloin ei kissan kuseen (eiku pissiin) tule lainkaan sitä pistävää hajua ja turkkikin pysyy pehmeämpänä sekä luonne hieman pentumaisena (leikkisämpiä).
Jos asuisimme kaupungissa, olisi meilläkin joko sisäkissat tai ei kissoja ollenkaan.
Korostin lihavoinnilla noita asioita, mitä itse pidän tärkeänä
vastuullisessa ulkokissan pitämisessä. Asia on tosiaan mielipiteitä jakava, mutta ei tässä ole näissä meidän maalaiskylissämme yhtään ainoaa sisäkissaa ja kuitenkin täällä on erittäin kauniita, terveitä kissoja. Auton alle jää hyvin harvoin täällä kissoja. Ketut, sudet, haukat ja pöllötkin ovat saattaneet kyllä verottaa kantaa. Esikaupunkialueella (toiseen suuntaan 15km, toiseen.. ööh.. 25km ainakin) jo niitä sisäkissojakin alkaa olla.
Yksi hieman ristiriitainen asia täältä maalta minulle on jäänyt, on se, että naaraskissalla teetetään yleensä vähintään yhdet pennut ennen leikkuuttamista. Silloin niiden hoitovaisto herää ja niistä tulee parempia hiirestäjiä. Ymmärrän tuon näkökohdan, mutta mielestäni näitä kesäkissoja on sen verran, että voitaisi luottaa kissan kykyyn metsästää ilman pentuetta ja leikkuuttaa ajoissa. Toisaalta, jos näin ihmiset toimisivat, en tiedä olisiko meillä yhtään noista kolmesta rakkaasta kissastamme.. Ne kun on jonkun kiertävän kollin ja karkuteille lähteneen emon rakkauden hedelmiä kaikki.