Helmivampyyripleko

[Jukka R]

Helmivampyyrini kasvoi noin 25 - 28 cm. mittaiseksi.
Sellainen vinkki vielä, älkää lähetkö kuljettamaan edes puolikasvuista kalaa muovipussissa. Tulee meinaan läpi kolmesta pussista jos haluaa.
Ja ISOT ja vahvat haavit vahvalla varrella kannattaa hankkia.
Siirtopakon ilmaantuessa suosittelen plekon ahdistamista suoraan ämpäriin ja siirtoa siinä.

--

Vielä muistui jotain Helmivampyyristäni jonka omistin.
Sain sen lahjaksi eräältä Helsinkiläiseltä akvaariokauppiaalta 20.4.1989. ja plekon näin viimeksi vuosi sitten SeaLifessä.
Eli kala voi ostaa vaikka väkeviä Alkoon mennessään.

[iomeron]

Tais munkin mysteeripleko tässä samalla selvitä. Luulisin että on helmivampyyri. Laitan kuvan tässä joku päivä kunhan ehdin, jos vaikka varmistuisi.

[NesteHukka]

Kaksi helmivampyyriä omistaneena... Toinen oli jäänyt noin 13 senttiseksi. Ei juuri kasvanut enää minulla. Se oli luultavasti jo sen ostaessani hyvin vanha. Piti erittäin paljon katkaravusta ja yllätyksenä tuli että se piti mahdottoman paljon kuorituista herneistä! Syövät akvaariosta ainakin suipposarvikotiloita myös.
Kun sillepäälle sattui, niin todella melkoinen kaivinkone! Kotisivuiltani (joita ei ole päivitetty vuosikausiin) löytyy yksi video juuri tämän yksilön kaivuupuuhista http://www.kolumbus.fi/sami.jokela/akvaario.html Noi sivut on niin huonot ja vanhat että tekis mieli laittaa ne ihan uusiksi, kun vaan joskus ehtis.

Toinen kasvoi ihmeen nopeaa vauhtia, ollen ainakin 25 cm kuollessaan. Kuoli yöllä pikkulimaskan aiheuttamaan hapenpuutteeseen neljän muun kalan kanssa

Siitä jo tajusi että minkälainen jätti siitä voi tulla, ruumiinrakenne on todella muhkea ja se todellakin painaa

Näiden kahden yksilön perusteella muodostui sellainen kuva, että näissä oikein korostuu, miten erilaisia saman lajin yksilöt voivat olla käytökseltään. Tuo nuorempi, mutta isompi oli sentään toisinaan päivälläkin ruokailemassa avoimella paikalla.
Hyvin harvoin näitä näki lasiin imeytyneenä. Aina ne alkoivat valua hitaasti alaspäin ellei pyrstö jo ollut maassa. Niiden imusuu ja hampaat ei ole todellakaan levänraaputtamiseen. Kannostakin ne näyttäisivät pitävän kiinni enemmän hampaillaan, mitä imulla. Hyvin usein ovat myös evillään kiilanneet itsensä kannon sisälle sopivaan kohtaan.

Vaikeustaso hoidossa lienee normaalia luonnosta pyydystettyjen plekojen tasoa, eli hyvänä esimerkkinä juuri nämä minun, kun ei tiedä niiden iästä mitään, ja sitten se, että päiväruokinta ei välttämättä ala onnistumaan ollenkaan. Luonnonmuodot ovat myös selkeästi herkempiä vesiarvojen muutoksille, mitä viljellyillä lajeilla.

Niitä asioita, mihin kannattaa varautua helmivampyyrin kanssa... Jos on akvaario vasta hankinnassa, johon se tulee, niin ihan kaikkien akvaarion silikonisaumojen päälle kannattaa silikoonata vielä kapea lasisoiro, koska allekirjoitan sen mitä näistä on puhuttu: ne todellakin voivat innostua repimään silikonisaumoja! Ei aavistustakaan miksi!