Rihmabarbi

[maryah]

Eilen meille kotiutui neljä kipaletta rihmabarbeja. En ole kuitenkaan löytänyt juurikaan tietoa kyseisistä kaloista. Nyt kaipaisinkin muiden omistajien kokemuksia; kuinka suurissa akvaarioissa/parvissa pidätte, mitä kaloja kaverina jne..

Kiitos

[Piikkimonni]

Minulla on 400 litran akvaariossa viisi rihmabarbia (Puntius filamentosus).Ostin liikkeen kaikki rihmikset, joten sain myös yhden heikon yksilön, joka kuoli ensimmäisenä päivänä. Jäljellä oleva viisikko koostuu vahvoista yksilöistä ja muodostaa aivan mainion joukkion. Ahneempaa kalaparvea minulla ei ole ollut ikinä. Vesi roiskuu kun ruokaa antaa. Pelaavat ruokapillereillä suupalloa, joka päättyy siihen, että suurin yksilö syö pallon.

Rihmikset ovat nyt kymmenisen senttiä pitkiä ja kasvavat vielä. Yhdelläkään ei ole selkäevässä rihmoja, joten epäilen, että koko porukka muodostuu naaraista. Missä vaiheessa nuo selkäevät pitenevät?

Entäs, jos hankin vielä pari rihmistä lisää. Siis, jos kaikki todella ovat naaraita. Nääntyvätkö pienemmät uudet kalat isompien ahnehtiessa kaiken ruoan. Ja kuinka monta rihmabarbia voi pitää 400l akvaariossa?

[Piikkimonni]

Kalaparvi on saatut aikuisempaa näköä. Porukassa on kaksi komean väristä koirasta ja kolme pulleampaa ja vaatimattomampaa naarasta. Rihmatkin ovat kasvaneet näkyville. Komeaa sakkia. Talvella kalat ovat herkutelleet pilkkikaupan kärpäsentoukilla ja surviaisentoukilla. Kummatkin menevät kaupaksi yhdessä hujauksessa, eli kalat ovat edelleen aivan armottomia ahmatteja. Kavereina on loistobarbeja mutta ne joutuvat tyytymään vain kuivaravintoon koska rihmikset vievät sananmukaisesti ruuan suusta. Kuivaravinto leviää niin laajalle, että ahnurit eivät ehdi kaikkeen käsiksi.

[messivalkovarvas]

Hei, meillä 7 rihmabarbia, kooltaan noin 6-8cm ja akvaario 250l, Syövät kaikki kasvit, olen kokeillut monia monia erilaisia, kaikki uppoaa... nyt olenkin luopumassa vilkkaista ja hauskoista ahmateista. Ovat muille kaloille mukavia vilkkaita seuralaisia.

[Piikkimonni]

Siirsin kaikki pikkukalat toiseen akvaarioon. Rihmikset ovat niin vilkkaita ja kovia syömään, että pienemmät jäävät jalkoihin, tai siis eviin. Rihmabarbit taitavat olla lajiakvaarion kaloja. Siksi kyselen ostetaan-palstalla lisää rihmiksiä. Rihmiksien kanssa 400 litran akvaariossa on enää yksi keltainen imunuoliainen. Se osaa kyllä pitää puolensa.

[Kiksu]

Rihmabarbi oli minullekin uusi tuttavuus, enpä ollut niitä varmaan liikkeissä nähnyt tai ainakaan noteerannut enkä edes akvaariokirjoista niistä lukenut ennen kuin keväällä ostin parven niitä. Parvessa on 14 kalaa ja ne asuvat parisataalitraisessa akvaariossa jossa onneksi on pituutta 120 cm. Pohjalla on kuparimonnisia mutta useampia lajeja ei voisi sinne ajatellakaan koska ovat todella vilkkaita. Taisivat aluksi näykkiä monnisten selkäeviä mutta se uutuudenviehätys on onneksi unohtunut. Näiden pitäisi olla helppohoitoisia kaloja ja minulle sopii hyvin että niille käy lämpötilaksi se 22-23 astetta johon akvaarion lamput veden lämmittävät (suositus 20-24 astetta).

Barbit ovat nyt noin 6-senttisiä ja joku viikko sitten ensimmäisten helteiden aikaan, kun akvaarion lämpötila nousi 26 asteeseen, urokset alkoivat selvittää arvojärjestystään. Niille oli tullut ylähuuleen kutunystyt - naureskelen että niillä on amisviikset - ja niiden pohjaväri oli muuttunut hehkuvan punaiseksi jolla kimalsivat vihertävinä suomujen reunat. Ne aukoivat uhittelevasti suitaan ja kaartelivat toistensa ympärillä ja asettivat suunsa vastakkain toisiaan työntääkseen kunnes kiepsahtivat toistensa ympäri ja alkoivat taas kaarrella. Seuraavana aamuna yksi uroksista oli taas uhittelutuulella ja aukoi suutaan, muut urokset olivat normaalivärityksessä eivätkä vastanneet tämän haasteeseen. Aikansa kaarreltuaan tämäkin haalensi värinsä ja alkoi muiden mukana syödä aamuruokia.

Aika säikkyjä nämä ovat ja akvaariota puhdistaessa on toimittava hyvin rauhallisesti ja silti aina joku panikoi ja jää johonkin nurkkaan hakkaamaan kuonoaan lasiin. Silloin on vain pysäytettävä kätensä liike ja toivottava että panikoija tajuaa uida muun parven luokse akvaarion toiseen päähän. Laseista levää putsatessa on koko ajan huulilla "anteeksi, anteeksi". Vähän eri meininki kuin kultakala-altaassa jossa saa puljata mielin määrin ja kaverit tulee vain uteliaana katsomaan mitä tapahtuu

[Kiksu]

Sen verran säikkyjä ja nopeita liikkeissään ovat että kannattaa pitää kansilasit akvaarion päällä, itselläni juuri hyppäsi yksi rihmabarbi ulos akvaariosta mutta minä olin nopeampi kuin kissat ja sain sen takaisin akvaarioon sievällä kissankarvakuorrutuksella varustettuna. Eipä siinä ollut aikaa alkaa niitä karvoja kalasta pois nyppimään.

Akvaariossa on ollut helteitten takia ritilä päällä ja vain toinen kansilasi keskellä lamppujen alla. Nyt täytyy laittaa toinenkin ennen kuin tapahtuu lisää kauheuksia. Olenkin ihmetellyt mihin pari kalaa on kesän mittaan kadonnut kun kaikki on olleet terveitä eikä ruumiitakaan ole näkynyt. Kissat on ne hypänneet sitten nopsasti syöneet...

[Piikkimonni]

Isoja 15 cm vonkaleita ovat nyt nuo minun rihmikseni. Niille on muodostunut omat päivärutiinit. Aamulla ovat odottamassa ruokaa kun herään, päivällä urokset uhittelevat keskenään ja kisaiIevat naaraiden huomiosta. Illalla kalat ovat rauhallisempia ja pysyttelevät yhtenä ryhmänä. Rihmikset ehtivät syödä kaikki kasvit ennen kuin tajusin antaa niille riittävästi kasvisruokaa, Plekojen kasvisruokapallot ovat sopivia, tosin pienemmät pillerit kalat nielaisevat kokonaisina mutta menkööt kunhan jättävät kasvit rauhaan. Vieläkään minulla ei ole muita kasveja kuin jaavansaniaisia.

[Kiksu]

Tosiaan aika vonkaleita! Mun kalat on nyt 7-8 cm pitkiä, keväällä ostettaessa olivat 3,5-4-senttisiä. Mun uroksilla on ne selkäevien rihmat olleet ehkä pari kuukautta eli laskujeni mukaan olivat 8-9 kk ikäisiä silloin. Pari päivää sitten näin kun kalat yrittivät kutea, urokset kietoutuivat hetkeksi naaraiden ympärille. Naaraat ovat kuitenkin sen verran nuoria, ettei mätimunia tullut. Mulla nuo ovat jättäneet kasvit rauhaan, oletettavasti vain intianvesitähdikkien lehtien päitä on vähän näykitty. Pintakasvien kasvatus ei kyllä onnistu, niistä nypitään juuret tyngiksi ja limaskaakin kokeilin mutta ne syötiin heti.

Muakin tuijotetaan akvaarion päädystä kun herään ja alan laittaa aamupalaa. Hieman huonossa paikassa on noiden akvaario kun se on eteiskäytävässä ja pääty rajoittuu keittiöön ja tuntuvat säikkyvän kun kuljen siitä ohi. Jännä homma, että säikkyvät enemmän nähdessään liikettä kuin sitä, että kissat hyppivät akvaarion päällä ja kolistelevat ihan kunnolla. Yhdistävät ehkä kolinan ruoan tuloon, koska joudun siirtämään valaisinta kun alan ruokkia. Välillä täytyy laittaa vähän reilummin ruokaa jotta monniset saavat muutakin kuin pohjatabletteja. Täytyy kohta tihentää vedenvaihtoja, näyttää kertyvän nitraattia jo siihen tahtiin. Tähän mennessä selvitty viikoittaisella 1/3 vaihdolla. Enempää en viitsi vaihtaa kerralla kun hanavedessä on nitriittiä.

[Piikkimonni]

Löysin ulkosuodattimen sisältä puolitoistasenttisen rihmabarbinpoikasen. Kalat ovat siis kuteneet ja ainakin yksi mätijyvä oli joutunut suodattimen sisään ja kuoriutunut siellä. Vähän harvaksektaan olen näemmä puhdistanut suodatimen kun poikanen oli ehtinyt kasvaa noin suureksi ahtaassa kolossaan. No, ainakin ruokaa sillä oli riittävästi ja vaihtuva vesi.

Siirsin poikasen toiseen akvaarioon pienempien kalojen joukkoon. Kasvakoon siellä niin kauan, että ei ole pelkoa, että vanhemmat pistäisivät sen poskeensa. Hyvin pikkukala tuntuu sopeutuvan normaaliin kalanelämään. Ruoka maistuu ja pyöreyttä on tullut lisää. Annan sen olla toisessa akvaariossa noin viisisenttiseksi asti ja sen jälkeen siirrän sen muiden joukkoon.

Saas nähdä onko suodattimessa ensi kerralla lisää pikkukaloja.

[Monnifan]

Rihmabarbi on tosi näyttävä kala. On aina aktiivinen ja kiva seurata. Vaatii kyllä paljon tilaa uimiseen. Kasveille saa heittää hyvästit. Kaikki kelpaa. Jopa keihäslehdestä syödään kaikki uudet lehdet.

[Piikkimonni]

Syötin rihmiksille kesällä kärpäsiä. Naps vain ja kärpänen oli kadonnut ahnaaseen suuhun. Rihmikset ovat jättäneet jaavansaniaiset rauhaan nyt kun ovat isompia. Ilmeisesti kalojen pahin kasvukausi alkaa olla ohi ja akvaario näyttää taas akvaariolta. Tosin rihmikseni ovat nyt myös vähän liian ahtaissa 150 litran tiloissa koska isompi akvaario hajosi enkä ole vielä saanut uutta kasaan. Suodattimesta löytynyt kalanpoikanenkin on jo iso ja pärjää hyvin. Seuraavaksi on ruvettava laittamaan kasaan uutta kotia näille kaloille.

[Kiksu]

Mulla on käynyt tuuri kun nuo eivät ole ihan täystuhoja. Intianvesitähdikistä kyllä epäilyttävästi hävisi lehtien kärjistä paloja kun mulla oli vielä sitä ja vedensuosikin latvoja kelluu joskus veden pinnalla, mutta pääsääntöisesti kasvit saa kasvaa aika rauhassa. Joskus hommasin limaskaa ja se kyllä syötiin.

Minä löysin keväällä väliaikaisesti kasviakvaariona pitämästäni akvaariosta yhden kasvien mukana mätimunana siirtyneen poikasen. Saattoi niitä olla alun perin enemmänkin, mutta tein vedenvaihtoja tietämättä että siellä olisi poikasia ennen kuin sattumalta huomasin tuon yhden sentin pituisena. Se kasvoi monnisten kanssa 5-senttiseksi kunnes siirtyi lajitoveriensa joukkoon. Hyvin pärjäilee ja ehtii napsia ruokaa. Sen verran tuo ilman lajitovereitaan varttunut eroaa muista, että seurailee joskus lasin ulkopuolella liikuttamaani sormea, nuo muut eivät pahemmin tee sitä. Monniset asuvat nykyisin omassa akvaariossaan ja rihmabarbien seurana on kolme haarniskamonnia, sopivat niiden kanssa paremmin ja kaikki saavat tarpeeksi ruokaa.

Menivät äsken paniikkiin ja törmäilivät laseihin kun menin akvaarion luokse ja minulla oli kirja kädessä. Jonkin aikaa olivat epäluuloisia vaikka laitoin kirjan pois. Näkyy tuolla pari koirasta nyt uhittelevan toisilleen, joten kai se kirja on nyt unohdettu. Näytin samaa kirjaa kultakaloille ja ne arvelivat, että se on ruokaa. Rihmabarbit ovat epäluuloisia kaikelle uudelle ja äkilliselle.

[tentionfree]

Rihmabarbi oli minullekin uusi tuttavuus, enpä ollut niitä varmaan liikkeissä nähnyt tai ainakaan noteerannut enkä edes akvaariokirjoista niistä lukenut ennen kuin keväällä ostin parven niitä. Parvessa on 14 kalaa ja ne asuvat parisataalitraisessa akvaariossa jossa onneksi on pituutta 120 cm. Pohjalla on kuparimonnisia mutta useampia lajeja ei voisi sinne ajatellakaan koska ovat todella vilkkaita. Taisivat aluksi näykkiä monnisten selkäeviä mutta se uutuudenviehätys on onneksi unohtunut. Näiden pitäisi olla helppohoitoisia kaloja ja minulle sopii hyvin että niille käy lämpötilaksi se 22-23 astetta johon akvaarion lamput veden lämmittävät (suositus 20-24 astetta).

Barbit ovat nyt noin 6-senttisiä ja joku viikko sitten ensimmäisten helteiden aikaan, kun akvaarion lämpötila nousi 26 asteeseen, urokset alkoivat selvittää arvojärjestystään. Niille oli tullut ylähuuleen kutunystyt - naureskelen että niillä on amisviikset - ja niiden pohjaväri oli muuttunut hehkuvan punaiseksi jolla kimalsivat vihertävinä suomujen reunat. Ne aukoivat uhittelevasti suitaan ja kaartelivat toistensa ympärillä ja asettivat suunsa vastakkain toisiaan työntääkseen kunnes kiepsahtivat toistensa ympäri ja alkoivat taas kaarrella. Seuraavana aamuna yksi uroksista oli taas uhittelutuulella ja aukoi suutaan, muut urokset olivat normaalivärityksessä eivätkä vastanneet tämän haasteeseen. Aikansa kaarreltuaan tämäkin haalensi värinsä ja alkoi muiden mukana syödä aamuruokia.

Aika säikkyjä nämä ovat ja akvaariota puhdistaessa on toimittava hyvin rauhallisesti ja silti aina joku panikoi ja jää johonkin nurkkaan hakkaamaan kuonoaan lasiin. Silloin on vain pysäytettävä kätensä liike ja toivottava että panikoija tajuaa uida muun parven luokse akvaarion toiseen päähän. Laseista levää putsatessa on koko ajan huulilla "anteeksi, anteeksi". Vähän eri meininki kuin kultakala-altaassa jossa saa puljata mielin määrin ja kaverit tulee vain uteliaana katsomaan mitä tapahtuu

Plekojen kasvisruokapallot ovat sopivia, tosin pienemmät pillerit kalat nielaisevat kokonaisina mutta menkööt kunhan jättävät kasvit rauhaan.

[Piikkimonni]

Rihmikset pääsivät syksyllä takaisin 400 akvaan. Varmaan ne kokivat asian miellyttäväksi, tuoretta lämmintä vetta ja riittävästi uintitilaa koska kalat rupesivat välittömästi kutemaan. Saas nähdä milloin ulkosuodattimessa on jälleen pikkukaloja. Edellinen suodattimessa kasvanut kala on nyt melkein kymmensenttinen.

[Kiksu]

Mun rihmabarbit saa parin viikon päästä uuden 375-litraisen akvaarion. On niitä kivampi katsoa kun niillä on reilusti uintitilaa, minunkin koiraat hätyyttelevät pian 15 sentin mittaa. Keväinen poikanen on nyt noin 8-senttinen. Nyt niiden akvaario on eteiskäytävässä, koska tein järjestelyjä uuden akvaarion mahtumiseksi. Eiväthän ne taas tykkää siinä kulkureitin varrella olla, mutta hetken saavat kestää. Siitä akvaariosta tulee monnisten akvaario kun barbit ja haarniskamonnit siirtyvät uuteen.

[Piikkimonni]

Rihmisporukka on taas kasvanut. Jaavansaniastiheikössä piileksii muutama pikkurihmis, joita vanhemmat eivät vielä ole pistäneet poskeensa. Nämä taitavatkin olla helppoja kudutettavia eikä poikasten hoitamiseksi näemmä tarvitse tehdä mitään. Kunhan kasvisto vain on riittävän tiheä. Mukavia lemmikkikaloja ja helppohoitoisia. Tilaa vain pitää olla paljon ja ravintoa runsaasti, myös kasvisravintoa. Muuten kasveista tulee silppua.

[Kiksu]

Mulla myös on kesän aikana rihmabarbien parvi lisääntynyt itsekseen. Karsin kasveja reilulla kädellä, ja niiden joukosta putkahti kolme poikasta, yksi isompi ja kaksi pienempää, joista sain pelastettua monnisten akvaarioon isoimman ja toisen pienistä. Toinen pienistä joutui parempiin suihin. Nopsasti kasvavat. Isompi on jo nelisenttinen ja pienempikin parisenttinen. Kokeilin kuinka monta NLS:n pientä ruokaraetta isompi poikanen söisi. Neljätoista se nielaisi, mutta viidennentoista sylkäisi suustaan ulos.

[Piikkimonni]

Talvea elellään ja rihmisporukka voi hyvin. Olen harrastanut syntyvyyden säännöstelyä kalojeni puolesta harventamalla kasvistoa. Julmaa mutta en halua täyttää 400 litran kalamaailmaa rihmiksillä. Pikkukalat ovat jo täysi-ikäisen värisiä ja ottavat mittaa toisistaan siinä kuin isommatkin - tosin vielä höyhensarjassa.

[chal4oye]

Pohjalla on kuparimonnisia mutta useampia lajeja ei voisi sinne ajatellakaan koska ovat todella vilkkaita. Taisivat aluksi näykkiä monnisten selkäeviä mutta se uutuudenviehätys on onneksi unohtunut. Näiden pitäisi olla helppohoitoisia kaloja ja minulle sopii hyvin että niille käy lämpötilaksi se 22-23 astetta johon akvaarion lamput veden lämmittävät (suositus 20-24 astetta).

Barbit ovat nyt noin 6-senttisiä ja joku viikko sitten ensimmäisten helteiden aikaan, kun akvaarion lämpötila nousi 26 asteeseen, urokset alkoivat selvittää arvojärjestystään. Niille oli tullut ylähuuleen kutunystyt - naureskelen että niillä on amisviikset - ja niiden pohjaväri oli muuttunut hehkuvan punaiseksi jolla kimalsivat vihertävinä suomujen reunat. Ne aukoivat uhittelevasti suitaan ja kaartelivat toistensa ympärillä ja asettivat suunsa vastakkain toisiaan työntääkseen kunnes kiepsahtivat toistensa ympäri ja alkoivat taas kaarrella. Seuraavana aamuna yksi uroksista oli taas uhittelutuulella ja aukoi suutaan, muut urokset olivat normaalivärityksessä eivätkä vastanneet tämän haasteeseen. Aikansa kaarreltuaan tämäkin haalensi värinsä ja alkoi muiden mukana syödä aamuruokia.

[Piikkimonni]

Nämä rihmikseni voivat edelleen paksusti. Jouduin luopumaan muutamasta koska 400-litran akvaariossa alkoi olla ahdasta. Kiitos Tikkurilassa olevalle Akvaario Kurjelle, että otti vastaan ylimääräiset. Olen vähentänyt kasvistoa, joten luonnollinen valinta pitää nyt populaation koon kurissa mutta vieläkin noita olisi saatavilla. Haluaako kukaan? Kaikkia en tietenkään anna mutta voisin vähän pienentää kalaston määrää.

[SFMJ]

Ne ovat niin mahtavia!

[Piikkimonni]

Rihmikseni ovat isoja, oikeita kalapossuja. Jaksavat leikkiä kutuleikkiä ja varmaan kutevatkin. Kalamäärä on nyt vakiintunut koska kasvisto on mennyt pitkälti parempiin suihin eikä poikasille enää ole piilopaikkoja. Annan kaloille plekopillereitä kasvisruoaksi mutta silti tuntuvat jaavansaniaisetkin maistuvan. Iloisesti tervehtivät heti aamusta tai ruinaavat ruokaa. Illalla ovat rauhallisempia. Lemmikkejähän nämä ovat.