Luonnonsuojelualue olohuoneeseen?

[Debugger]

Papanoiden kuskaaminen alueelle on yhtä tuomittavaa kuin kettutyttöjen iskut tarhoille. Todellinen luonnonsuojelu perustuu faktatietoihin ja riippumattomiin ympäristöselvityksiin. YVA eli ympäristövaikutusten arvioinnin yksi riesa että viranomaisten suorittamat tarkastukset tehdään vailla lajin esiintymisen todellista mahdollisuutta, eli esimerkiksi jonkin eliön tai eläimen luontainen esiintyminen ei ole mahdollista vuodenkierron tai väärän vuorokaudenajan ynnä muun vuoksi. Erillaisissa oikeusasteissa roikkuu lukuisia valituksia, jotka ovat juuri riippumattomien luonnonsuojeluasiantuntijoiden tekemiä vääristä tai vääristellyistä tarkastuksista. Raha puhuu yhä enemmän ja luontoarvot peittyvät voittojen tavoittelun edessä. Se on tuhoisaa kehitystä ja siitä ihminen maksaa korkeimman mahdollisen hinnan myös oman elinympäristönsä kuihtumisena ja hiljaisena näivettymisenä.

On myös eettisesti aika kyseenalaista pitää akvaariota luonnonsuojeluna, lajien säilyttämisen nimellä. Jos jokin kala kuolee sukupuuttoon akvaarioteollisuuden alttarilla tai patohankkeessa, ei sen arvoa voi mitata eikä suhteuttaa mitenkään keinotekoiseen elämään sijoitettuna. Patohankkeet ja muut ympäristön tuhoamisen vimmat eivät lopu akvaarioita lisäämällä, domestikoituminen on yksi suurimmista uhkista, mitä villi luonto voi kohdata. Se on johtanut onnettomuuksiin ja kuolemantapauksiin esimerkiksi rakentamalla asutusta seuduille joissa elää luontaisesti suuria lihansyöjä petoja. Pedot joutuvat reviireillaan liikkumaan asutuksen liepeillä, löytävät jätteitä ja alkavat hiljalleen domestikoitua eli kesyyntyä, siinä määrin että hyötyvät ihmisestä. Ihminen on kuitenkin esimerkiksi Amerikkalaiselle harmaakarhulle samanlainen saalis kuin mikä hyvänsä nisäkäs joita se tappaa ruoakseen.

Suomi on onneksi vielä harvaan asuttettu maa ja täällä suuret asutuskeskukset painottuvat etelään sekä muutenkin melko lähekkäin. Näillä suurilla kaupunkiseuduilla on suurimmaksi osaksi menetetty osin tai kokonaan kosketus luontoon ja teknoihminen ei käsitä kaiken vilskeen keskellä edes olevansa osa luontoa. Suomen mittakaavassa ja kiitos suomalaisen lainsäädännän, samanlaiset ympäristörikokset eivät onnistu täällä, millaisia esimerkiksi tehdään kolmansissa maissa ja Amatsonian alueella. Tosin suomalaisetkin pörssiyhtiöt rahoittavat, omistavat ja kuittaavat tuntuvia voittoja yhä enemmän näillä alueilla tehdyistä luonnon ryöstöistä.

Suomalaisen luonnonsuojelun eräs suurimmista virheistä on ollut se käsitys, että aitoa luontoa on vain lapissa ja kainuun korpimailla. Tätä suurta virhettä on yritetty lähihistoriassa korjata esittämällä yhä etelämmäs kansallispuistoja sekä soidensuojelu alueita. Nähtäväksi jää miten uusi strategia tarjota myös elävää ja yhtenäistä luontoa etelän ihmiselle onnistuu. Kampittamalla luonnonsuojelua ja tekemällä hallaa aikeille suojella ehjiä luontosaarekkeita jatkuvan eduntavoittelun nimissä on päivän trendi. Nyt viimeisellä maakunnallisella aluekartoitus ja lausuntokierroksella olleella maakuntasuunnitelma 2025 ei ainakaan vielä tuntunut löytyvän halua jättää luontoa suojeltavaksi. Teknoihmiselle on tullut pakonomainen tarve eristää vaarallinen luonto kauas itsestään.

[Sanja]

Minun pointtini on, että luonnonsuojelu ei saa mennä niin pitkälle, että moottoritie- tai rakennushanke torpataan, jos alueelta löytyy liito-oravan papanoita (joita kuulemma viedään tarkoituksella "strategisiin paikkoihin") tai valkoselkätikan pesäkolo.

En ole kuullut yhdestäkään tapauksesta, jossa liito-oravan papanoita olisi oikeasti siirretty rakennusuhan alla olevaan paikkaan. Siitä vitsailua olen kyllä kuullut, ja siihen vetoamista luonnonsuojelun tärkeyden vähättelemiseksi, niin kuin tässä.

Itse pidän liito-oravan suojelua tärkeänä siksi, että sen vaatimissa elinympäristöissä elää satoja muita uhanalaisia lajeja. Liito-orava vaan sattuu olemaan söpömpi kuin hyönteiset, käävät ja sammalet, joten se saa mediassa edustaa näitä kaikkia. Tällaiset helposti tunnistettavat lajit toimivat indikaattoreina sille, onko alue muutenkin arvokas. Ja kyllä hitto vie minusta sen taas uuden moottoritien voi vetää jonnekin muualle kuin taas yhden satoja vuosia vanhan metsän läpi. Ei niitä ole enää kohta jäljellä yhtään, jos jokainen rahakas rakennushanke menee aina suojelun ohi. Rakennushankkeet eivät koskaan lopu, vanhat metsät kyllä loppuvat.

[Juupajuu]

Tuo liito-orava ei ole muuten uhanalainen kuin EU:n alueella. Tuollaisten lajien kuin liito-orava ja valkoselkätikka suojeleminen tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi. Niitä suojellaan Suomessa vain sen tähden, että ne ovat täällä esiintymisalueensa äärilaidalla. Lajina niillä ei ole mitään hätää.

Tätä taisi jo joku muukin kommentoida, mutta ainakaan valkoselkätikka ei ole Suomessa missään tapauksessa levinneisyyden äärilaidalla. Se on ennen tehometsätaloutta ollut laajasti eteläisen ja keskisen Suomen laji, sekä lajin levinneisyys lännessä ulottuu Ruotsiin ja Norjaan saakka. Itäänpäin valkoselän levinneisyys on laaja, mutta kauemmas itään mennessä ei enää ole kyse samanlaisista tikoista, vaan toisista alalajeista. Toisaalta ei luonnonsuojelussa voi mennä sen taakse että esim. valkoselkätikkoja riittää Venäjällä. Kyllä jokaisen maan tulisi kantaa vastuu oman alueensa eliöstön hyvinvoinnista. Sikstoisekseen kannattaa katsoa Google Earthin ilmakuvia Venäjältä, kyllä sieltäkin on melkoiset määrät metsää hakattu. Meidän isot metsäyhtiöthän sieltä puuta tuovat....

Liito-oravan tapauksessa on totta että levinneisyysalue länteenpäin loppuu Suomessa, Ruotsissa niitä ei ole. Äärilaidalla elämiseksi tätäkään on vaikea mieltää. Kun tässäkin tapauksessa kyseessä on laji, jolla on ollut laaja ja kattava levinneisyys maassamme.

Todellisia levinneisyyden äärilaidalla eläviä lajeja ovat esim. linnuista mustatiiran ja ruokosirkkalinnun kaltaiset eteläiset lajit, jotka koettavat vähitellen levittäytyä pohjoiseeen, mutta toistaiseksi kanta on pieni ja epävakaa.

Suojelun yhteiskunnalle kalliiksi tuleminen on myöskin aika mielenkiintoinen ja ideologinen kysymys. Joku varmaan saattaa ajatella niinkin että vaikkapa uraanikaivosten vastaiset kansanliikkeet tulevat yhteiskunnalle kalliiksi, jonkun toisen mielestä taas niissä mukana olevat tavalliset ihmiset tekevät todella arvokasta työtä ja uraanikaivos se vasta yhteiskunnalle kalliiksi tulisikin...

Valkoselkätikka voi hyvin vielä 1940 luvulla suomessa. Valkoselkätikka pesii vain nuorissa koivikoissa, joskin niiden katoamisen myötä hyväksyy myös vanhempia puita..

Tässä on kai pieni ajatuskatko muuten hyvässä tekstissä? Siis pesii vanhoissa koivikoissa. ( Joskin Itä-Suomessa myös lepikot ovat lajin suosimaa ympäristöä). Mutta jokatapauksessa siis laji, joka tarvitsee kuolleita ja kuolevia lehtipuita, koska etsii suuren osan ravinnostaan niistä.

Minun pointtini on, että luonnonsuojelu ei saa mennä niin pitkälle, että moottoritie- tai rakennushanke torpataan, jos alueelta löytyy liito-oravan papanoita (joita kuulemma viedään tarkoituksella "strategisiin paikkoihin") tai valkoselkätikan pesäkolo.

Mie taas olisin sitä mieltä että Suomen kaltaisessa vähäväkisessä maassa on jo ihan riittävästi moottoriteitä. Kysyisinkin, miten pitkälle sinun mielestäsi luonnonsuojelu saa mennä? Jos luonnonsuojelun nimissä ei saa siirtää tai jättää rakentamatta moottoritietä, niin entä yleiset maantiet? Tai yksityisen henkilön mökkitie?

En ole kuullut yhdestäkään tapauksesta, jossa liito-oravan papanoita olisi oikeasti siirretty rakennusuhan alla olevaan paikkaan. Siitä vitsailua olen kyllä kuullut, ja siihen vetoamista luonnonsuojelun tärkeyden vähättelemiseksi, niin kuin tässä..

Todellakin taitaa olla kyseessä urbaanilegenda. Samaa lajia kuin syrjäkylillä tehdyt havainnot pakettiautoista, joiden kyljessä lukee Korkeasaari ja joista lasketaan susia ulos...

Itse pidän liito-oravan suojelua tärkeänä siksi, että sen vaatimissa elinympäristöissä elää satoja muita uhanalaisia lajeja. Liito-orava vaan sattuu olemaan söpömpi kuin hyönteiset, käävät ja sammalet, joten se saa mediassa edustaa näitä kaikkia. Tällaiset helposti tunnistettavat lajit toimivat indikaattoreina sille, onko alue muutenkin arvokas. Ja kyllä hitto vie minusta sen taas uuden moottoritien voi vetää jonnekin muualle kuin taas yhden satoja vuosia vanhan metsän läpi. Ei niitä ole enää kohta jäljellä yhtään, jos jokainen rahakas rakennushanke menee aina suojelun ohi. Rakennushankkeet eivät koskaan lopu, vanhat metsät kyllä loppuvat.

Juuri tähän luonnonsuojelussa pitäisi päästä. Lajien ja yksilöiden suojelusta elinympäristöjen ja/tai niiden ominaispiirteiden suojeluun. Esim. liito-oravalla on oman kokemukseni kyky sopeutua hyvin monenlaisiin maastoihin ja nuoriinkin metsiin. Kunhan alueelta vain löytyy perusresurssit, kolopuita ja sopivaa ravintoa. Oikeastaan sitä järkyttävämpää on että ihmistoiminta on saanut kohtuullisen sopeutuvaisenkin lajin kannan romahtamaan. Kunnossa oleva elinympäristö mahdollistaa kaikkein kustannustehokkaimmin sen että lajisto ja yksilöt selviävät. Ihmisen yhä enemmän muuttaessa maapalloa (mm. ilmastonmuutos) tämä tullee yhä tärkeämmäksi, ihmislajin omankin tulevaisuuden kannalta.

[Juupajuu]

Suomesta on hävinnyt lajeja ilman ihmisen väliintuloakin. Tottakai se aina vaikuttaa muuhunkin eliöstöön. Onko se hyvä vai huono asia on taas pelkkää retoriikan piiriin kuuluvaa väittelyä näiden kahden lajin kohdalla. Joskus sitä miettii, että onko meillä oikeutta suojella lajia, joka ei pysty täällä nietosten ja maanteiden keskellä selviämään muutenkaan? Emmekö me silloin tee hallaa jollekin muulle lajille, joka pystyisi täällä paremmin menestymään?

Minua alkoi tämä nyt sikäli ärsyttää, että poimin vielä tämänkin kohdan käsittelyyn. Anteeksi vain. Olen koettanut miettiä mitä lajeja olisi ilman ihmisen vaikutusta hävinnyt Suomesta viimeisen sadan vuoden aikana? Voi sellaisia ollakin, mutta en nyt keksi, joten tahtoisin esimerkin? Viimeistä sataa vuotta mietin siksi, että olisi edes jonkinlaista seurantatietoa lajistosta ja uhanalaistumisen syistä.

Ihmisen tekemään keksintöön nimeltä maantie sopeutunutta lajia ei taida olla olemassakaan. Taikka no... korppi ja muut haaskansyöjät saattavat oikeasti olla hyötyneet maantieliikenteen aiheuttamasta runsaasta pienten ja keskikokoisten eläinten kuolevuudesta autojen alle.

Luminietokset kuuluvat talveen, eivätkä ole uhka suomalaiselle alkuperäislajistolle. Esim. valkoselkätikan kannalta Suomessa ei koskaan ole niin kylmää, tai niin paljon lunta, että tikka yksin niiden takia kuolisi. Jos elinympäristö on kunnossa, niin tikka kyllä kaivaa ruokansa pystyssä olevista pökkelöistä vaikka lunta olisi kaksi metriä. Ja menee sen jälkeen maha täynnä koloonsa yöpymään ja sen suojissa kestää ne pakkaset mitä täällä voi olla.

Sitten jos puhutaan lajeista, joille lumi on todella ongelma, niin joistain tapauksista olen Kirahvin kanssa jossain määrin samaakin mieltä. Esim. metsäkauris. Laji tosin on Suomeen omin jaloin tullut ja pyrkii luontaisesti levittäytymään. Mutta runsaslumiset talvet ovat sille oikeasti vaikeita. Riistanhoidon nimissähän näitä metsästäjät ruokkivat. Ymmärtäisikö sen nyt sitten suojeluna vai ei? Joka tapauksessa kauriin ruokkijat sitten ovat tarttumassa kivääriin, kun ilves tietenkin jossain vaiheessa löytää myös paikalle ja tottakai hyödyntää helppoa saalista...

[hippikala]

Komppailen Juupajuuta ja Debuggeria.

Tuli vaan mieleen näistä äärirajoilla elävistä lajeista, että jos oikein aletaan viilaamaan pilkkua niin kaikki nykyinen elämä Suomen maankamaralla on vain noin 10 000 vuotta vanhaa. Ja sehän ei ole evoluution mittakaavassa kuin silmänräpäys. Eli periaatteessa ihan kaikki, me ihmiset mukaan luettuna, olemme tulokaslajeja ja periaatteessa vasta haemme paikkaamme tässä maapallon nurkassa. Tätä mietiskelen usein, kun keskustellaan siitä, mitkä eläinlajit kuuluvat Suomeen. Ja itse asiassa samaa mietin myös, kun keskustellaan siitä, minkälaiset ihmiset kuuluvat Suomeen!

Vakavasti ottaen, kaipa tuossa toimii jonkinlaisena näppäränä mittarina se paljon puhuttu ihmisen vaikutus, eli teollistuminen ja sen mukanaan tuomat ilmiöt. Jos joku elikko on elellyt täällä 1800-luvun alussa niin kyllä sen minun logiikkani mukaan kuuluu tämän maailmankolkan asukkeihin edelleen. Ja jos ne eivät täällä enää viihdy, niin sopii kysyä, miksei. Monet väittävät, että kaikista maailman eliöistä ihmisellä on eniten älliä, joten minusta on ihmisen homma miettiä, kuinka sopia muiden joukkoon eikä niin päin, että kaiken maailman käävät ja hittiäiset joutuvat muuttamaan aina kun ihminen haluaa rakentaa uuden ostoskeskuksen tai muun turhakkeen. Ylimääräistäkin Suomen luonnosta löytyy, minkit ja kanit ja hylätyt kissat mutta liito-oravat ja tikat ovat kyllä etuoikeutettuja asustelemaan täällä. Juurikin siksi, että niiden ansiosta aika moni muukin otus saa elää omaa elämäänsä.

Aihetta sivuten, tämä on epäilemättä hieno teos http://www.finnkino.fi/Event/299419/?dt=27.12.2012

[Sanja]

Vakavasti ottaen, kaipa tuossa toimii jonkinlaisena näppäränä mittarina se paljon puhuttu ihmisen vaikutus, eli teollistuminen ja sen mukanaan tuomat ilmiöt. Jos joku elikko on elellyt täällä 1800-luvun alussa niin kyllä sen minun logiikkani mukaan kuuluu tämän maailmankolkan asukkeihin edelleen.

Sitten oma lukunsa ovat lajit, jotka ovat aiemmin olleet yleisiä nimenomaan ihmisen toiminnan vaikutuksesta: maatalousympäristön lajit, eli esimerkiksi melkein kaikki niittylajit. Ne ovat taantuneet kovasti nyt, kun lehmät eivät enää laidunna metsissä ja peltojen ojat on salaojitettu ja pientareet myrkytetty. Tällaisten lajien suojelu vasta hankalaa onkin, koska niille ei riitä, että jokin paikka vaan jätetään rauhaan. Näiden lajien elinalueita pitää hoitaa. Ja ei, ne eivät voi nykymaailmassa elää oikein missään ilman ihmisen apua. (Ovathan ne ennen ihmisen vaikutusta toki jossain eläneet, metsäpaloaukeilla ja sen sellaisilla, mutta nämä elinympäristöt olemme tuhonneet jo satoja vuosia sitten.) Pitäisikö tällaisten lajien antaa kuolla, koska eivät enää pärjää? Entäs, kun näihin lajeihin kuuluu sellaisia ihmiselle elintärkeitä lajeja kuten mehiläinen?

[hippikala]

Sanjalla hyvä pointti!

Oman taloyhtiön pihalle olen vähitellen väsäämässä niittymäistä kasvustoa. Ja toki niityille riittäisi tilaa vaikka hurumykke teiden pientareilla kun vaan heti kylvettäisiin niittysiementä eikä sitä iänikuista nurmikkoa. Toinen hyvä paikka niityille on voimalinjojen alapuolella, se on sitten toinen juttu, kuka niitä suostuu hoitamaan. Maisemanhoitolampailla olisi käyttöä semmoisissakin paikoissa!

[Tilpehööri]

Sama on omaan korvaani särähtänyt. Asiantuntijat tietävät ja varoittelevat tuuleen huudellen, mutta kukaan ei suostu kuulemaan. Nyt pitää esittää tarkentava kysymys sekä luonnonsuojelujärjestöistä että asiantuntijoista.

1. Mitä ovat nämä tässä topicissa puhutut luonnunsuojelujärjestöt

2. Entä alan asiantuntijat?

Tämä vain varmisteekseni, että puhumme samoista asioista niiden oikeilla nimillä.

Muista en tiedä, mutta itse olen tarkoittanut luonnonsuojelujärjestöillä, tuotanoin, luonnonsuojelujärjestöjä. WWF, Durrell Wildlife Conservation Trust, Birdlife, Greenpeace ja kokonainen lista muita. Järjestöjen koko, tavoitteet ja uskottavuus tietenkin vaihtelevat.

Alan asiantuntijoilla taas tarkoitin sitä sekalaista kokoelmaa luonnonsuojelubiologeja, ekologeja, geneetikkoja, luontokartoittajia, riistanvartijoita, ympäristösihteereitä ja muita luonnonsuojelun parissa työskenteleviä, joilla on joko alan erikoisasiantuntemusta tai pääsy seuraamaan tilannetta lähietäisyydeltä, tai yleensä sekä että.

Kiitos tarkennuksesta, samalla kartalla ollaan.. ehkä esitin kysymykseni hieman epäselvästi. Hienoa huomata, ettei ole tyhmiä kysymyksiä. Järjestöistä olen ajan mittaan muodostanut oman mielipiteeni johon en tässä syvenny sen enempiä.

Yllämainitut alan asiantuntijat arvostan hyvin korkealle, varsikin jos on kyseessä sekä että tilanne.

Jos löytyy joenmutka ja jos siirtoistutus onnistuu. Ja jos lajit saadaan säilymään X vuotta etsiessä sitä joenmutkaa.. Hieman liikaa jossittelua ja muuttuvia tekijöitä omasta mielestäni toteutuskelpoiseksi suunnitelmaksi mutta en sitä lähde tyrmäämäänkään.

Niinhän näissä projekteissa aina on. Tarvittaisiin asiantuntija, joka nyt nopsaan selvittäisi, onko tällaisen projektin toteutus ylipäätään mahdollista ja löytyykö sellaista joenmutkaa. Kantakirjarekisterikin kaloille pitäisi perustaa, jotta geneettisen monimuotoisuuden säilytys onnistuisi. Totta kai koko juttu täytyy suunnitella kunnolla. Jo nyt tehdään aivan liikaa innolla, mutta säheltäen toteutettuja luonnonsuojeluprojekteja, jotka yleensä päättyvät surkeasti.

Nykypäivän ihmiset tuntuvat tekevän asioita enemmänkin innolla ja kiukulla sen jälkeen kun joku "ekokatastrofi" on saanut sijaa joko keltaisessa lehdistössä tahi sosiaalisessa mediassa. Lopputulos tuosta tunteen ja tarmon hallitsemattomasta sekamelskastahan on hyvin usein kaikkea muuta kuin toivottu.

Lainauksen alkuosa vaatii perusteelisempaa tarkastelua. Lyhytaikaiseen ja halpaan sopeutusprojektiin liittäisin lisäyksen lähellä luonnollista asuinpaikkaa, koska täällä pohjanperällä se ei sitä todellakaan ole.

Niin vaatii: se oli vain oma arveluni. Ja toki sopeutusprojekti olisi tarkoitus toteuttaa lähellä luonnollista asuinpaikkaa, mieluiten kasvattaen kaloja niiden tulevan kotijoen vedessä ja ilmastossa. Pohdin jotakin samansuuntaista kuin Kalifornian yliopiston miljoonakalaprojekti, jossa kalojen evoluutiota tutkitaan rakentamalla niille kokonaisia keinotekoisia puroja Trinidadissa. Ja kalat tosiaan kehittyvät niin nopeasti, että tutkimuksen tähän mennessä kuluneissa viidessä vuodessa on nähty selvää geneettistä sopeutumista kunkin purosen oloihin.

Lähinaapurusto lienee paras paikka toteuttaa sopeuttamista. Silti hieman vierastaa rinnastaa lyhyellä syklillä elävä synnyttävä hammaskarppi monikymmenvuotisesti kasvavaan ja hitaasti lisääntyvään imumonniin tahi rauskuun.

halpuus olisi myös harrastajien ylläpitämien kalakantojen etu, vaikka epäammattimaisella kasvatuksella on melkoisesti haittapuoliakin. Luonnonsuojelujärjestöille tai valtiollehan se ei maksaisi mitään, kun tavalliset kansalaiset ylläpitäisivät uhanalaisten lajien populaatioita harrastuksenaan.

Amatööripohjaisella kasvatuksella on haittansa, mutta eiköhän noita haittoja ole myös ammatillisen kasvatuksen piirissä..

[Debugger]

Linnut ovat hyviä ympäristön indikaattoreita. Linnut ovat kaikkialla ja ne näkyvät sekä kuuluvat hyvin. Lintuihin myös kohdentuu eniten sympatiaa mitä tulee villieläimiin, linnuista löytyy myös voimakkaasti domestikoituneita ja suoraan ihmisen toimintaan tottuneita ja sitä vaativia lajeja niin hyviä kuin huonojakin. Kaikki tuntevat lintulaudan ja siinä vierailevan tiaisen, tai tiaiset. Yleisimpiä näistä ovat tali ja sinitiainen, lisäksi maaseudulla lyhteiden peruslintu keltasirkku on yleinen. Punatulkku sekä viherpeippo tai talia nakuttava käpytikka. Tässä siis yleisiä ihmisen rakentamassa ympäristössä viihtyviä lintuja joita siedetään ja toivotaankin ilahduttamaan pihapiiriä talven yksitoikkoisuuteen.

Entäs sitten harakka, tuo röyhkeä talipallovaras. Pulujen tilalle tulleet tuhansien naakkojen parvet, jotka ovat moninkertaisesti röyhkeämpiä lempeisiin pulputtajiin verrattuna. Lokkikolonnat jotka ovat asettuneet kaatopaikkojen liepeille, ihmisen rakentamille vesijättö infralle sekä kaupunkien keskustoissa kesällä ulkoilma terasseja ilahduttavat naurulokit, kirotut mustapäät. Taivaalla kirkuvat kalalokit ja tunkion kukkulan kunkku harmaalokki. Tässä litania voimakkaasti domestikoituneista lajeista, joita ihmiset eivät juurikaan rakasta tai sympatiseeraa. Ihminen on kuitenkin luonut omalla ympäristökäyttäytymisellään mahdollisuuden näille linnuille lisääntyä ihmisten liepeillä ja oppia hankkimaan ravinto suoraan karrikoidusti ruokapöydästä.

Ei tarvitse olla kovin nokkela päätelläkseen miten uudet ihmisten liepeillä syntyvät lokki tai varislintusukupolvet oppivat käyttäytymään ja hankkimaan elantonsa. Eikä tarvitse siinäkään olla kovin nokkela, kun voi päätellä mitä tämä on aiheuttanut perinteisille agraaliympäristön lajeille. Peruslinnuista perus laji, varpunen on kantansa puolesta romahtanut. Tilalle on tullut tosin pikkuvarpusia, mutta senkään kulku ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu. Isommat ennen suoraan luonnossa eläneet linnut ovat siirtyneet perinteisten lajien tilalle ja tuoneet mukanaan ongelman jos toisenkin, eikä loppua näy.

Ihmisen petoviha on tehnyt lintumaailman kannansäätelijöistä arkoja sekä kantoja yritetään elvyttää hämärän rajamailta, mm. Kotkat, joita jossain päin vielä ammuskellaan ja siipivikaisia lintuja tuodaan lintuasemille ja poliklinikoille. Erittäin positiivinen esimerkki jylhän erämaalinnun asettumisesta pääkaupunkiin on huuhkaja, joka sekin on välillisesti houkuteltu ihmisen kesypupuista laajentuneen citykanien kannan innoittamana ja rakentanut pesiä korkeille paikoille. Huuhkajasta tuskin koskaan tulee niin kotiutunutta, että se hakisi lihapiirakan nakkikioskin liepeiltä aamun pitkinä tunteina. Tämän törkyläjän siivoamiseen löytyy lintuja alemmilta tasoilta, ja ihminen pitää huolen siitä, että sapuskaa riittää.

Kaikkien näiden ympäristö vaikutusten ymmärtämiseen menee vuosikymmen jos toinenkin. Luonnossa kaikki on suhteessa toiseen ja kolmanteen. Tätä ketjua ihminen katkoo ja näkee yleensä vaikutukset liianmyöhään jos silloinkaan. Hölmöimmät kommentit mm. Lokkiongelmasta on, että lokkeja on alettava tappamaan ja kantaa karsimaan että ongelmista päästään. Lokit eivät ole kasvattaneet kantaansa, ne ovat kantana siirtyneet kalastuksen ja muun maatalousympäristön muuttumisen myötä kaupunkeihin. Se vaikuttaa kannan kasvuun, että jätettä ja sapuskaa tulee koko ajan lisää, jos on ravintoa niin silloin sitä käyttävät eliöt lisääntyvät.

[Tilpehööri]

Sanjalla hyvä pointti!

Oman taloyhtiön pihalle olen vähitellen väsäämässä niittymäistä kasvustoa. Ja toki niityille riittäisi tilaa vaikka hurumykke teiden pientareilla kun vaan heti kylvettäisiin niittysiementä eikä sitä iänikuista nurmikkoa. Toinen hyvä paikka niityille on voimalinjojen alapuolella, se on sitten toinen juttu, kuka niitä suostuu hoitamaan. Maisemanhoitolampailla olisi käyttöä semmoisissakin paikoissa!

Ennenkuin kylvää sitä niittysiemenseosta niin pitäisi olla selvillä millaista hoitoa ja huolenpitoa niittylajit tarvitsevat menestyäkseen ja ollakseen katseltavia. Väärällä hoidolla viimeistään kolmantena vuotena ei niityllä kasva kuin rikkaruohot. Tämän takia se iänikuinen nurmikko jaksaa pitää pintansa harvaan hoidetuilla alueilla.

Ja maisemanhoitolampaat tieluiskalla.. siinä tapauksessa rakennetaan myös rosvopaistiasema joka pysähdyspaikalle.

[hippikala]

Tilpehööri: olet oikeassa, niityn kehittyminen vaatii aikaa. Sen takia ei kannatakaan korvata nurmikkoa simsalabim niittyseoksella, vaan ryhtyä suosimaan nurmen seassa kasvavaa valkoapilaa ja muita alueella luontaisesti esiintyviä kasveja. Meidän piha puskee itsestään esimerkiksi siankärsämöä, poimulehteä, niittyhumalaa ja muita vastaavia kasveja kun vaan antaa niille tilaisuuden levitä. Ja nyppii turhia heiniä pois tieltä. Täällä oli väki riemuissaan kun nurmikkoa ei ajettukaan joka viikko, vaan annettiin kukkivien kasvien kukkia aikansa ennen uutta ajoa. Tällä pihalla on myös huomattavan paljon sellaisia kohtia, missä tavallinen nurmikko ei muutenkaan toimi, liian jyrkkiä luiskia tai muutoin hankalasti ajettavia paikkoja. Nyt sellaiset täytetään peittokasveilla ja perennoilla, paikallista ja suomalaista suosien. Niiden seassa mahtuvat niittykasvitkin kukkimaan, esimerkiksi harakankelloa nousi useampaan paikkaan kun pensaiden vierustojen jyrääminen trimmerillä lopetettiin. Hauskaa puuhastelua riitti koko kesäksi ja ensi vuonna jatketaan!

Moottoriteiden varsille ei lampaita ehkä viitsi, täällä päin niitä on kyllä ollut monessa paikassa, missä itse ajattelin lampaiden joutuvan kiusanteon kohteiksi. Mitään ikävää niille ei kuitenkaan ole tehty, vaikka lampaat ovat laiduntaneet ties minkä iltagrillin vieressä. Lähinnä tuli lampaat mieleen voimalinjoja ajatellessa, voi tosin olla, ettei semmoisissa paikoissa taas riittäisi lambeille riittävää valvontaa.

[ristiakva]

Erittäin hienoja ajatuksia! Kyllähän monia killejä "suojellaan" kotioloissa ja hommaa harrastavat porukat pitävät erittäin tarkkaa kirjaa kalakantansa suvusta ja hankkivat täydennyksiä tarkkojen kriteerien mukaan. Tuossa asiaa helpottaa kummasti se, että kalojen lepotilaisia munia saa lähetettyä postissa.

Toinen tietämäni suojeluporukka on hohtomiljoonakalat, esim täältä voi selailla enemmän juttua http://endlers-usa.com/index.php?sid=b0 ... 806d5714ec . Suomessa vaan ei taida olla tällä hetkellä ollenkaan näitä "kantakirjavillejä" hohtomiljoonakaloja.

Näissä molemmissa on mm. se etu, että kyse on varsin pienistä kaloista, eli periaatteessa jo 500 litralla vettä saa muodostettua erittäin pitkälle mietityn allaskokonaisuuden eri ikäisille ja eri sukupuolta edustaville kaloille. Ja toinen etu on tosiaan se, että urokset ja naaraat on mahdollista erottaa toisistaan, joten on helppo vahtia ettei lähisukulaisia naiteta keskenään.

Itse toivon, että tämän tyyppinen asennoituminen lisääntyisi akvaariopiireissä. Pitäisi olla paljon tarkempaa tietoa siitä, mistä kalat tosiasiassa tulevat ja mikä tarkalleen ottaen on luonnonkannan tilanne. Jos kalalajin kannan kestävyydestä ei ole luotettavaa tietoa, sitä ei pitäisi omaan kotiin hankkia. Sitä toivoisi näkevänsä enemmän sellaisia projekteja, missä akvaariokaloja viljelemällä hankitaan rahoitusta villien kalojen elinympäristöjen suojeluun. Mutta kuka sitten viitsii maksaa "ylimääräistä" suojelurahaa hienosta kalasta kun se on niin upea ja värikäs ja just sopiva mun altaaseen ja kun mä haluu-uu-uuun!

Hei, killisivua lueskellessani kiinnostuin näistä oudoista kaloista. Tiedätkö, ovatko ne tai jotkut niistä jotenkin uhanalaisia/luonnonympäristöt vaarassa?

[Ojanpohja]

Mielestäni on vähän passivoiva lähtökohta torpata yksityishenkilön kiinnostusta luonnon suojelemista kohtaan sillä, että kun et kuitenkaan osaa. Mikä sen parempi kuin tiedon ja kokemuksen lisääntyminen siitä, miten luonto ja eliöt toimivat ja millaisissa ympäristöissä.

Esimerkiksi niittykasvit. En näkisi olevan mitään haittaa kokeilla vaikka niittykasveja jonkin nurmikon paikalla. Jokin laji voi vaikka menestyä, tai kylväjä oppia sopivia niityn hoitomenetelmiä. Jos ei, ainahan sen nurmikon saa sinne laitettua takaisin.

Eräällä maatilalla jolla työskentelin, suunniteltiin perhospuutarhaa, kartoitettiin alueella esiintyviä perhosia, ja lisättiin niiden ravintokasveja sekä metsään että myöhemmin viljelysalueille.

Uskoisin että mainitut asiantuntijat voisivat olla kiinnostuneita auttamaan eli siis jakamaan tietoa ja neuvoja monenlaisissa yksityishenkilön "luonnonsuojeluprojekteissa". Ainakin mainitulla tilalla kävi perhosasiantuntija kartoittamassa lajeja ja opastamassa ravintokasvien kanssa. Asiantuntijoiden mukanaolo muutenkin voisi vähentää pahasti pieleen menneitä harrastelijahankkeita (vaikken nyt tiedä mitä ne ovat).

Tällaiset pienet projektit olisivat mielestäni hyödyllisiä, ihmisten tieto ja kiinnostus luonnonsuojelua kohtaan kasvaisi, voisi kokea voivansa konkreettisesti tehdä jotakin ympäristön hyvinvoinnin eteen, ja pienistä puroista ja niin edelleen. Ei kannata ees yrittää kun ei onnistu kuitenkaan -asenteella tuskin saadaan ainakaan parempia tuloksia aikaan.

[Ojanpohja]

Noniin, täältähän löytyy peräti niitynperustamisohjeetkin.

http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/ ... osi/niitty

[kirahvi1]

Hei, killisivua lueskellessani kiinnostuin näistä oudoista kaloista. Tiedätkö, ovatko ne tai jotkut niistä jotenkin uhanalaisia/luonnonympäristöt vaarassa?

Minä en tiedä, mitkä lajit killeistä ovat uhanalaisia. Voisi tietysti olettaa, että koska elinympäristö saattaa joissakin tapauksissa rajoittua vain tiettyyn kosteikkoon, niin väkisinkin on olemassa uhka sukupuutosta tiettyjen lajien kohdalla. Killiharrastus tuntuu olevan kaikkein lähimpänä olohuoneessa tapahtuvaa luonnonsuojeluajattelua. Lajien puhtaudesta huolehditaan hyvin. Lajikirjo on valtava ja kaikki kausikilliharrastajat kasvattavat kaloja itse. Ei kai näitä ilman poikastuotantoa kukaan viitsisi harrastaakaan. Elinikä saattaa olla alle 100 päivää joillakin lajeilla. Näin ollen killiharrastus poikkeaa luonteeltaan esimerkiksi suosituista monnis- ja plekoharrastuksista, joissa pääosa lajeista tulee luonnosta ja vain joitakin saadaan ylipäänsä kutemaan akvaario-olosuhteissa.

[7330]

Hei, killisivua lueskellessani kiinnostuin näistä oudoista kaloista. Tiedätkö, ovatko ne tai jotkut niistä jotenkin uhanalaisia/luonnonympäristöt vaarassa?

Punaiselta listalta voi tarkistaa näppärästi, onko lajilla uhanalaisuusluokitusta. Laita vain tieteellinen nimi hakusanaksi: http://www.iucnredlist.org/

Muistaakseni listalla on aika laaja edustus juuri killejä. Tietenkään läheskään kaikkia lajeja ei ole arvioitu, ja kohdalla tiedon hankkiminen onkin hankalampaa.

[kirahvi1]

...eli jos katsomme Nothobranchius-lajeja niin kaikkein suurimmassa vaarassa ovat (endangered):
N. symoensi
N. rosenstocki

Vulnerable-kategoriaan kuuluvat ainakin seuraavat:
N. taeniopygus
N. albimarginatus
N. annectens
N. bojiensis
N. elongatus
N. flammicomantis
N. foerschi
N. geminus
N. interruptus
N. kilomberoensis
N. korthausae
N. lourensi
N. luekei
N. rubripinnis
N. sp. nov. "Lake Victoria"
N. steinforti
N. willerti

...ja jos reservaattia perustaa Suomeen, niin ainakin KilliParkista saa noista korthausaeta ja foerschia. Ei muuta kuin keväällä tilailemaan.

[ristiakva]

Kiitos vinkistä! Millaisen akvaarion nuo mainitsemasi killit vaativat? Ja kuinka paljon kaloja syntyy/satsi, eli mihin pitäisi osata varautua?

[kirahvi1]

Kiitos vinkistä! Millaisen akvaarion nuo mainitsemasi killit vaativat? Ja kuinka paljon kaloja syntyy/satsi, eli mihin pitäisi osata varautua?

Tarkoitat siis lajeja korthausae ja foerschi. Foerschia pidetään yhtenä helpoimmista Notho-lajeista sekä kasvatuksen että lisääntymisen kannalta. Korthausaen hyvänä puolena taas pidetään seikkaa, että sitä voi kasvattaa ryhmissä.

http://www.killi.co.uk/speciesProfile/N ... orthausae/

http://www.terra.es/personal8/916131019/htm/

http://www.killi.co.uk/speciesProfile/N ... /foerschi/

En haluaisi itse neuvoa liiaksi, koska kokemukseni rajoittuu yhteen lajiin. Killit on paras pitää lajiakvaariossa tai pienten kalalajien kanssa. Lämmöt pidetään yleensä lukemissa 24-26 ja veden tulisi olla hapanta eli alle seitsemän pH. Nothot eivät kuitenkaan ole kovinkaan tarkkoja näiden arvojen suhteen. KilliParkin munista, jotka toimitetaan 50 kappaleen erissä syntyy kokemukseni perusteella (3 erää) enemmän kuin luvattu määrä poikasia. Varsinainen kato ja kuolema tulee sitten ensimmäisten päivien aikana, kun poikaset ovat hyvin pieniä. Uskoisin, että 50 munasta saa 20-30 aikuista kalaa melko helposti. Saksassa Interaquaristik.de myy munia 30 kappaleen erissä. En ole niitä kokeillut. Lisäksi munia voi bongata:

http://www.aquabid.com/

Myös nuoria kaloja voi tilauttaa omaan akvaarioliikkeeseen. Tällä hetkellä Akvaariolinnan listalla on N. guentheri (sininen ja punainen) kooltaan 2-2,5cm:

http://www.akvaariolinna.fi/index.php?p=tukkulista-euro

[ristiakva]

Myyvätkö suomalaiset killiharrastajat omia "tuotoksiaan"? Minkä kokoinen akvaario killeillä olisi hyvä olla? Ja mitä tarkoittaa, että voi/ei voi kasvattaa ryhmissä? Siis riittääkö aikuisille killeille yksi akvaario, vai pitääkö olla monta? Tällä hetkellä asuntoni akvaariokapasiteetti (eli minne akvoja mahtuu) on lähellä maksimaalisessa käytössä miljoonakaloille; voiko killejä laittaa samaanakvaarioon, vai voikohan siitä tulla jotain ongelmia? Ensisijaisesti lajiakvaario olisi kyllä kiva, jos yksi allas riittää.

[kirahvi1]

Myyvätkö suomalaiset killiharrastajat omia "tuotoksiaan"? Minkä kokoinen akvaario killeillä olisi hyvä olla? Ja mitä tarkoittaa, että voi/ei voi kasvattaa ryhmissä? Siis riittääkö aikuisille killeille yksi akvaario, vai pitääkö olla monta? Tällä hetkellä asuntoni akvaariokapasiteetti (eli minne akvoja mahtuu) on lähellä maksimaalisessa käytössä miljoonakaloille; voiko killejä laittaa samaanakvaarioon, vai voikohan siitä tulla jotain ongelmia? Ensisijaisesti lajiakvaario olisi kyllä kiva, jos yksi allas riittää.

Nyt jos puhutaan kausikilleistä ja Nothobranchius-lajeista niin varmasti jokainen niitä omistava voi näitä myydä. Nämä kalat kutevat koko aikuisikänsä, eikä munien myytäväksi saamiseen tarvita kuin kupillinen turvetta. Hardcore-harrastajien notho-akvaariot ovat hyvin pieniä (2.kuva):

http://www.wetwebmedia.com/fwsubwebinde ... arch75.htm

Näin altaitakin voi olla useampia. Tämä johtuu lajirunsaudesta ja poikueiden suuresta koosta. Nothot ovat hyvin pieniä kaloja, vaikka kokonaispituus voi joillakin yksilöillä olla 5cm, eivät kaikki yksilöt kasva kuin kolmesenttisiksi, varsinkaan naaraat. Tilantarve ei ole suuri. Se voisiko kaikkia saman poikueen yksilöitä kasvattaa samassa akvaariossa koko elämänsä riippuu varmaankin lajista. Minun eggersini eivät ole aggressiivisia suuressa ryhmässä, mutta jos vain kaksi koirasta on samassa pienessä altaassa voi seurauksena olla toisen kuolema.

Useissa lähteissä sanotaan Nothojen hyppivän altaastaan, mutta tämä eggersi ei ole yhtään kertaa moista tehnyt. Kasveja olisi hyvä olla, koska pientä aggressiota ja seksuaalista ahdistelua esiintyy koko ajan. Nothojen sopeutumista toisten lajien kanssa samaan altaaseen kannattaa kokeilla, mutta pitää olla varovainen, ettei tule sankarivainajia. Kaikki monniset ja plekot ovat varmasti harmittomia, mutta esimerkiksi koukkunokkakaloista minulla on kahtalaisia kokemuksia. Aikuisten koukkunokkien altaassa, jossa kaloilla on entuudestaan "reviirirajat", uudet joka puolella uivat nothot eivät selviydy. Ne joutuvat jatkuvien aggressioiden kohteeksi. Sen sijaan koukkunokkapoikasten kanssa ei tule ongelmia, koska niillä ei ole mitään omaa puolustettavaa aluetta.

[Sisso]

Tää menee OTksi,sori, mutta pakko laittaa kun killeistä puhutaan, innostus tarttuu väkisinkin, myös tietoa tarjolla: http://www.ukaps.org/forum/threads/gian ... lis.21368/

[kirahvi1]

Mennään OT:nä vielä. Tuo oli hyvä linkki. Siinä taisi olla jotain monivuotisia killejä. Ketjussa mainittiin myös nuo poikaskasvattajan painajaiset eli hydrat ja kirjoittaja kertoi päässeensä riesasta flubendazolilla. Tietääkö joku missä akvaariolääkkeissä tuota ainesosaa on tai jos ei ole niissä, niin mistä sitä saa ja kuinka sitä annostellaan?

[Sisso]

Yritin kuukkeloida akvaan tarkoitettua kauppanimiä flubendazolille, mutta vesiperä tuli. Noh, apteekista saa koirille tarkoitettua Flubenolia. Tiedän sitä käytetyn esim kiekoilla loisten häätöön, mutta tiedä sitten voiko niitä kokemuksia mitenkään hyödyntää sun tarkoituksessa. Muutenhan aineen käytöstä hydrien häätöön löytyy kokemuksia ja ohjeita sivukaupalla, ehkäpä yhdistämällä niitä Flubenolin tietoihin saisit toimivan tökötin. Esim http://www.inkmkr.com/Fish/FlubendazoleTreatment.pdf, aineesta varoittelua ja pohdistaa taas tässä http://forum.simplydiscus.com/showthrea ... ide-effect.

Fenbendazole (myös koirien madotuslääke)) toimii myös, mutta saako sitä Suomesta mistään? Tän pitäisi olla turvallisempi ja sopia myös ravuille, siinä missä flubendazole saataapi tehdä selvän niin ravuista kuin kasveistakin (oikea annostus??)

[ristiakva]

Vielä näitä vanhoja viestejä lueskelin. Verkostokasvatusideani liittyy jotenkin siihenkin, kun kotitietokoneita käytetään vaikka spammaukseen tai asiallisiinkin, vaikeisiin laskutoimituksiin, verkostoina, jolloin ei tarvita jotain yhtä jättisuurta "ammattilaistietokonetta" isolla rahalla jonnekin.