Käsittääkseni kalojen kuolleisuus kuljetuksen ja varastoinnin aikana vaihtelee valtavasti myös lajeittain. Olin yhteyksissä erään intialaisen akvaariokalabisneksen tutkijan kanssa, jonka mukaan kuljetuksissa erityisen herkistä tulijuovabarbeista kuolee matkan varrelle 40-80 %. Nämä luvut ovat ilmeisesti poikkeuksellisen suuria: useimmat kalat kestävät kuljetusta paljon paremmin.
Joka tapauksessa - oletetaanpa, että vaikka Amazonilta rahdatuista kardinaalitetroista kuolee ensimmäisen vuotensa aikana 98 %. Arvaa, kuinka suuri osa Rio Negroon jääneistä kardinaalitetroista kuolee sen vuoden aikana? Suunnilleen saman verran.
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Kardinaalitetra on nimittäin luonnossa lähes yksivuotinen.
Tottahan se on, ettei pyynti ja kuljetus ole kaloille kivaa. Isompana ongelmana kuitenkin pitäisin sitä, että niin suuri osa akvaariokaloja ostavista ei ole harrastajia, jotka pyrkivät pitämään kalansa elossa ja hyvinvoivina, vaan näitä "meillä on olohuoneessa akvaario, ostetaan uusia kaloja kun entiset kuolevat"-ihmisiä, joilla kalat tosiaan harvemmin yli sitä Monniomistajan mainitsemaa vuotta elävät. Akvaariobisneksessä on melkoinen kokoelma eettisiä ongelmia, muun muassa nämä kertakäyttöharrastajat, kalojen ylijalostus, kalanviljelylaitosten ympäristövaikutukset, luontoon vapautettujen kalojen aiheuttamat ympäristötuhot ja akvaarioon sopimattomien lajien kauppa. Nähdäkseni on jokaisen harrastajan asia yrittää omalta pieneltä osaltaan tehdä tästä fiksumpaa puuhaa - tai jos se tuntuu ylivoimaiselta, luopua harrastuksestaan.
Loppujen lopuksi, mikäpä ihmisen hyödyntämisen muoto ei tuottaisi eläimille stressiä ja/tai tappaisi niitä? Jokaisen täytynee hakea oma tasapainonsa siitä, kuinka törkeää eläinten kaltoinkohtelua sietää mukavuutensa eteen. Akvaariokalabisnes, sikäli kuin kalat ovat kestävästi pyydettyjä ja harrastaja pätevä, on kuitenkin sieltä lievemmästä päästä.