Vanha koulukunta muistelee

[Jake_101]

Koska "Levää, levää ja levää " -ketjussa Sisso mainitsi vanhan koulukunnan, niin tuli muisteltua hieman omia varhaisia kokemuksia. Olisi kiva myöskin kuulla muilta muistoja akvaariosta ja niiden hoidosta vuosikymmenien takaa.

Kun on riittävän vanhan koulukunnan kasvatti, tietää että oli aika jolloin ravinteista ei yleensä ottaen tiedetty hölkäsen pöläystä. Tai ehkä tiedettiin, että niitä on. Kuka tiesi, kuka ei. Leviä oli ja ei ollut...

Itse olin noin kymmenvuotias 80-luvun puolivälissä, kun ensimmäinen akvaario hankittiin pienen paikkakunnan ainoasta pelkästään akvaarioihin keskittyneestä puodista. Puotia pitänyt setä oli kyllä innokas harrastaja, ja varmasti tiesi asioista paljonkin, siis sen ajan mittapuulla. Joitain vuosia sitten löysin vanhoista paperista kirjoituskoneella naputeltuja hoito-ohjeita. Paperi on edelleen tallessa jossain laatikossa vanhempien kellarissa.

Varmasti jo tuolloin oli tietoa, joka pitää edelleen paikkaansa, mutta normaalin harrastajan näkökulmasta homma oli aika erilaista. Vesiarvoista ei kukaan puhunut mitään. Turveuutetta ohjeistettiin laittamaan pyttyyn perustamisen yhteydessä reilu määrä (tyyliin puoli pulloa 60-litran altaaseen) ja odottamaan kuukausi, jotta kahvin värinen vesi hieman kirkastuisi. Ei se siitä kirkastunut, joten sitten piti vaihtaa vettä. Vedenvaihtojen yhteydessä turveuutetta ei kehoitettu käyttämään. En tiedä millaisista olosuhteista kalat tulivat, mutta iloisesti kaikkia laitettiin sekaisin samaan purkkiin. Platyt, neontetrat, piikkisilmät ja monniset kipattiin samaan pataan. Platyt kuitenkin tekivät poikasia sarjatuotantona ja kaksi täplämonnistakin elivät' suht monta vuotta. Toinen jäi kyllä kitukasvuiseksi. Platyilla oli jotain ongelmia uimarakkojen kanssa, sillä aika moni niistä meni kuitenkin kiehuvaan veteen, koska lojuivat pohjalla uimarakon lopetettua toimintansa. Tai tämä oli sedän diagnoosi.

Monnisille laitettiin karkea sorapohja, sillä akvaariokaupasta sai vain yhtä raekokoa soraa, hiekkaa ei lainkaan. Jotain hoito- tai lääkeainepulloja kaupassa oli, mutta sedän mielestä niitä ei kannattanut ostaa, koska ei niistä ollut hyötyä (saattoi olla jopa useimmiten oikeassa tässä asiassa). Oli laittanut niitä näytille, kun kuuluivat johonkin kauppiaan aloituspakettiin. Käytännössä kaikki kama akvaarioliikkeessä oli Eheimia tai Tetraa. Taitaa olla tuolta ajalta peräisin mielikuva, että Eheim ja Tetra ovat parasta tavaraa.

Sitten tuli levää, joten puodin setä kehotti taas laittamaan turveuutetta ja pimentämään tankin viikoksi. Hyvää siinä oli se, ettei tarvinnut sänkyä pedata niin huolellisesti, sillä päiväpeitto meni akvaarion päälle. Jossain vaiheessa levä katosi. Saattoi liittyä ruoan annosteluun, sillä lapsena ruokaa tuli kipattua reilusti, koska ajattelin kalojen tulevan iloiseksi kun saavat paljon ruokaa.

[vallumaarit]

Hankin huuto.netin kautta ihanan "Akvaario värikuvina" kirjoittanut E.Siltamaa v. 1958. Ompas hauskaa luettavaa! Vesikemiat, kasvit, kalalajit moniväripiirroksina, hoito-ohjeet ja ihania musta-valkoisia valokuvia sen ajan kotiakvaarioista. Kyllä se vedenvaihtosuosituskin sieltä sitten löytyi: kerran kuussa 20-25%.

[Hedelmiina]

Heheh, ihanaa nostalgiaa

Itse myös olin siellä -80 luvun puolivälissä semmoinen 8 vee pikkulikka ja sain ekan akvaarioni niin, että setäni, joka oli lasimestari teki sellaisen vihreäksi maalatuin reunoin koristellun altaan. Sinne sitten se kuuluisa iso oranssi kultakala, jonka sain siskoltani, joka yritti sitä hukuttaa ensin vessanpönttöön elävältä kun ei jaksanut sitä hoitaa Litroja ko. purkissa taisi olla hikiseen se 40. Enpä muista siinä olleen kovin kummosta suodatintakaan, taisi olla vaan ilmastin kivineen. Kasveja siinä ei muistaakseni myöskään ollut ja karkea sora pohjalla, kun muita ei akvaarioissa pidettykään. Vesitestit; mitkä? Vedenvaihto: no, silloin tällöin.

Toinen altaani oli sitten aivan järjettömän iso, 80 litrainen! Juhuu.. Siinä kasvit, jotka oli muistaakseni joku miekkakasvi rehotti niin, ettei kalat kyytiin kunnolla mahtunu. Leväbarbeja siellä oli ainakin, haarniskamonneja sekä partiksia. Muita en ees muista, 160 litrainen oli seuraava, joka oikein tilattiin eläinkaupasta ja makso siihen aikaan aivan hirveesti. Siihen muutti sitten tuo 80 litraisen porukka, kultakala oli jo kuollut siihen 80 litraiseen mennessä. Tuossa 160 litraisessa mulla oli jonkin aikaa norsukala ja sitten Aasianmutakaloja pari noiden em. kavereiden lisäksi sekä seeprakaloja, jotka sain kutemaan kun vaan laitoin ne kelluvaan poikasaltaaseen yöksi niin aamulla oli jo munat poikasaltaan alaosassa. Kasvit rehotti edelleen, ilman mitään lannotuksia, hiilareita etc. Vedenparannusaineita taisi silloin jotain olla jo käytössä ja käytettiin vähän kerta kuussa tehtävään vedenvaihtoon. Sisäsuodattimella, yhdellä pelasi vallan mainosti purkki.

Seuraava allas oli 310 litrainen, joka muutti mun mukana ekaan omaan asuntoon ja edelleen nämä leväbarbit, haarniskamonnit ja partikset mukana. Norsukala kuoli suht pian, kun oli mulle tullut. Aasianmutakalatkin taisi vielä olla mukana, hommasin tiikerinuoliaisia viisi kpl (mä mitään tiennyt, ettei niitä niin pieneen olis saanu laittaa...) Ja mustatetraparvi tuli mukaan tässä vaiheessa. Tässä altaassa oli jo joku kirpparilta ostettu/siskolta saatu ulkosuodatin, joka päätti heittää altaasta 1/3 vettä yksiöni lattialle. Sitten tuli Eheim proffa II suodatin ja vaihtelin vettäkin jo pari kertaa kuussa ihan luonnollisesti eli parin viikon välein. Levät mulla ei koskaan kukkinut, mutta kasvit rehotti eikä mitään lannotteita käytetty.

Ja oli mulla jonkin aikaa 50 litraisessa taistelukalahaaremikin, jotka kuti jatkuvasti. Vaahtopesää vaahtopesän perään.. ja niin, naaraita oli pari ja uroksia yksi ja hyvin meni.

Muutettuani kakkosasuntooni reilu kymmen vuotta sitten oli ensin tuo 310 litrainen mulla ja siitä sitten alkoi tässä kolmen vuoden sisällä kauhea rumba vaihtaa altaita suurempiin ja eri kokoonpanoihin, olen myynyt ja ostanut, myynyt ja ostanut.... Lannotukset on lisääntynyt, levät alkaneet ajoittain kukkia (yhden altaan lopetin, kun meni hermot), vedenvaihtoja tehdään viikottain, vesitestit on käytössä, uusiin altaisiin enemmän, vanhoihin satunnaisesti. Kemikaaleja olen käyttänyt enemmän ja mun mielestä kaloja on lähivuosina kuollut enemmän kuin koskaan aikasemmin vuosien varrella.

Ja tosiaan, vedenparannusaineita en pääsääntöisesti ole koskaan vakituisesti oppinut käyttämään, ajoittain käytän, jos vesi oudolle haisee tai on käynyt jotain altaassa.. Uusien altaiden kypsyttäminen on ollut koko altaiden mulla olo aikani kalallisia, eikä ongelmia ole ilmennyt kuin vasta nyt lähivuosina kun olen alkanut sisäistää nitriitin ja liian nitraatin olemassaolo

Nämä aerobiset ja anaerobiset bakteerit ja kaikki muu "korkealentoinen" menee mulla täysin yli hilseen, samoin valaistuksesta en osaa sanoa juuta enkä jaata. Aikoinaan loisteputkia ei koskaan vaihdettu ennenkuin simahtivat, muttei leväkään kukkinut siitä huolimatta... Teen varmasti kasapäin akvan kanssa asioita toisin, kuin moni "nykyakvaristi" tai "nykymaailmaanperehtynyt" akvaristi, enkä ole saanut ko. toimilla vahinkoja altailleni aikaiseksi, enkä myöskään joutunut mihinkään tauti-tai leväkatastrofeihin eikä kaloja ole systemaattisesti kuollut kuin nyt viimeisen puolen vuoden aikana hehkutetroja, joista jo mainitsin tuolla "kalakantako heikentynyt-ketjussa".

[miljoonakala84]

Ihan yleistietoon airobiset bakteerit tarvii happea ja anairobiset menestyy hapettomissa oloissa.

[Anniquu_]

Mielenkiintoisia tarinoita.

Tuolla tuota vedenvaihtoakin sivuttiin, niin tässä onkin hyvä paikka esittää kysymys. Eli koska täällä Suomessa on alettu omaksua se tyyli, että hyvä vedenvaihtorutiini on puolet viikossa vaihtoon? Onko se niinkuin Jukka Järven lanseeraama metodi vai onko sitä harrastettu jo aiemmin? Onko tiellä mielikuvia aiheesta? Kun nimittäin minä olen sen verran uusi harrastaja, että se vedenvaihtorutiini mitä minä pyrin noudattamaan on nimenomaan tuo Järven nettikirjoituksista ja edesmenneestä aquahoito-sivustosta omaksuttu 50% viikossa vaihtoon systeemi.

[Hedelmiina]

Ihan yleistietoon airobiset bakteerit tarvii happea ja anairobiset menestyy hapettomissa oloissa.

Jesh! Pääsitpäs sanomaan vaikkei liity nyt alkuperäiseen aiheeseen

Mielenkiintoisia tarinoita.

Tuolla tuota vedenvaihtoakin sivuttiin, niin tässä onkin hyvä paikka esittää kysymys. Eli koska täällä Suomessa on alettu omaksua se tyyli, että hyvä vedenvaihtorutiini on puolet viikossa vaihtoon? Onko se niinkuin Jukka Järven lanseeraama metodi vai onko sitä harrastettu jo aiemmin? Onko tiellä mielikuvia aiheesta? Kun nimittäin minä olen sen verran uusi harrastaja, että se vedenvaihtorutiini mitä minä pyrin noudattamaan on nimenomaan tuo Järven nettikirjoituksista ja edesmenneestä aquahoito-sivustosta omaksuttu 50% viikossa vaihtoon systeemi.

En ole suoraan minä ainakaan tällasta nykyohjetta nähnyt. Altaan koon, kalaston, muun kuormituksen, , hanasta tulevien vesiarvojen, suodatuksen jne... Mukaan jokainen allas on yksilö ja sen mukaan vaihdetaan. Suosituin taitaa olla nykyään kerta viikkoon 1/3 vaihdot, mutta siis poikkeuksiakin löytyy molempiin suuntiin.

Takaisin alkuoeräiseen aiheeseen.. Kiitoos

[KatjaB]

Minä vaihdoin lapsena ämpärillisen vettä kuukauden välein. Ämpärillistä puhdasta vettä piti seisottaa vähintään päivän. Tämä oli 70-luvun loppua, 80-luvun alkua. Ei mitään kemikaaleja. 80-vajaa sata?-litrainen akvaario puolillaan jaavansammalta, josta revittiin siivouksen yhteydessä 90% roskiin, toinen puoli rehotti vesiruttoa, joka sai saman kohtelun. Kaloina villisti lisääntyviä miljoonakaloja ja miekkapyrstöjä. Postitorvikotiloita ääretön määrä, niitä kyllä hieman nypittiin, mutta ne katsottiin hyödyllisiksi. Suodatin oli tällainen purkki vanulla täytettynä (vanu vaihdettiin uuteen kerran kuusssa) ja yhdistettynä ilmapumppuun ja valaisimena kahden hehkulampun kotelo, joista yleensä pidettiin päällä vain toista, koska "kaksihan on tarpeetonta". Ennen kalojen hankkimista vesi kypsytettiin kaurahiutaleilla. Hajottajabakteereista ymmärrettiin niiden välttämättömyys ja kaurahiutaleiden annettiin lillua akvaariossa ehkä viikko. En muista että ikinä olisi ollut levää tai sairauksia. Ei meillä kyllä varmasti mitään kirjaakaan aiheesta ollut.

[Karim]

Heh, tämä old school juttu on hauska mutta mielestäni myös tärkeä. 60/70 luvun tienoilla "akvaario" oli 5 litran ilves-purkki. Siellä oli joku tilli kasvismaailmaa edustamaan ja pari miekkapyrstöä. Siihen aikaan kukaan ei puhunut eläinrääkkäyksestä. Helsingin hanavesi oli taatusti puhdasta...paitsi kloorista Ihmeesti ne kalat elivät. Joskus 70-luvun puolivälissä tapahtui happaus seuraavaan kokoluokkaan ja kalat, toki eri, pääsivät n. 10 litran vihreään ämpäriin. Siellä oli soraakin pohjalla. Vähän tylsiä ne seeprakalat olivat ylhäältä katsottuna Sanomattakin on selvää, ettei mitään käsitystä jampalla ollut koko touhusta. Jossain vaiheessa ämpäri katosi huoneesta enkä edes huomannut.

Vierähti jokunen vuosi ja sisälukutaitokin parani. Kirjahyllystä löytyi E. Siltamaa: Akvaario värikuvina 1958. Löytyy muuten edelleen. Olin näköjään oppinut myös alleviivaamisen tärkeiden kohtien muistamiseksi. Päätin, että nyt sitten saavat ämpärit jäädä ja pannaan lasista tilalle. Oltiin siis tultu 80 luvulle. Jostain minulle oli muuten ilmaantunut vihreä kahden hehkulampun valaisin. En muista oliko se ämpärin päällä mutta ei ainakaan ilves-purkinpäällä. No, lasista kaupasta hakemaan. Pohjalle soraa ja nopeasti kasvavia kasviksia. Sitä sitten kypsyteltiin kädet ristissä ja ihan pikkusen kärsimättömänä. Suodattimena pörisi sellainen ilmapumppuvehje. Se kuulemmä toimii alle 160 litraisissa Vettä vaihdettiin muistaakseni korkeintaan 25% kahden viikon välein. Ja nyt tuli mukaan hign tech: Vettä seisotettiin ämpäreissä. Itse asiassa niin taisin toimia 90 luvun loppupuolelle asti. Kasvilannoitteita en silloin käyttänyt enkä muista, että niistä olisi ollut puhettakaan. Akvaariota tarkkailtiin silmä kovana ja jos levää ilmeni syy oli liika ruokinta. Ei silloin puhuttu mistään ravintotasapainoista tahi muusta hömpötyksestä. Tosin ei ollut nettiäkään josta olisi tietoa saanut. Sitten vuonna 1987 totesin, että koolla on väliä. Pirttiin pinkaisi 160 lirtainen kylpyamme. Oli sisäsuodatinta, lämmitintä, vedenparannusaineita, vesitestejä ja akvan pohjalla edelleen sitä samaa soraa. No testejä en tehnyt enkä vettä parannellut. Kultaako aika muistot mutta kasvit kasvoivat hyvin ilman lannoitteita ja levää ei ollut. Siitähän tuolla leväongelma-keskustelussa mainitsinkin. Pohjaa lapottiin ja vettä vaihdeltiin n. 25%/2vko. Sitten erehdyin antamaan kaloille kirjolohen poikasrehua. Ilmaiseksi kun sain 5 kg:n säkin. Aiheutti muuten melkoisen kuhinan pytyssä ja kalat voivat paksusti Mutta se jäi mieleen, että parin viikon jälkeen allas ei ollut lasten katseltavaa. Silloin rupesin vaihtamaan puolet kerralla. Olisko ollut -89. Rehut jäi käyttämättä mutta vedenvaihtotyyli jäi, koska kalat eivät olleet moksiskaan. Siten homma karkasi käsistä ja piti ruveta oikein viljelemään. Pyttyä tuli ja meni. Perhoskirjoahven oli silloin vaikea kala noin niin kuin yleisesti. Hetken pähkäiltyäni sain ne kutemaan

Sittenpä ei ole tapahtunut akvan hoidossa mitään erityisempiä muutoksia. Netin avulla olen tajunnut, että kasveja pitää lannoittaa (hullutuksia) ja biolan puikko löytää tiensä miekan juurille. Tietenkin orastava teknokratti halusi myös painehiiltä. Eihän ilman sitä voi kukaan olla vakavasti otetava akvaristi. Vai olenkohan sittenkin muuttunut

No, mitä jäi niistä kultaisista ajoista jäi käteen. Akvaa tuijotan kuin "mokki suolia". Jos jotain negatiivitä tapahtuu aloita välittömät vastatoimet. Päätän surkean monologin tähän

[Taika-Jim]

Samanlaisia muistoja kuin edeltävissä teksteissä. Erityisesti on jäänyt mieleen se ilmapumpulla toimiva suodatin, joka kelpasi 160 litraiseen altaaseen ainoaksi suodattimeksi. Ilmapumppu piti aivan järkyttävää ääntä ja joskus se vissiin sammutettiinkin yöksi. Lisäksi nostalgisia muistoja tulee hehkulamppuvalaisimista. Ne kuumenivat aivan tautisesti, kas kun eivät sytyttäneet mitään tuleen.

Eheim ja Tetra olivat ne ainoat merkit mitä liikkeissä olivat. Sera tosin oli pikkuhiljaa tulossa markkinoille 80-luvulle, mutta sitä pidettiin huonona halpismerkkinä. Noista ajoista varmaan johtuu, että karsastan edelleen kaikkia muita kalanruokamerkkejä paitsi Tetraa ja Seraa pidän edelleen huonona merkkinä.

Vedenvaihtoja tehtiin silloin tällöin ilman mitään sen kummempaa suunnitelmaa tai säännöllisyyttä. Vettä tosin seisotettiin yön yli ämpärissä tai saavissa ennenkuin sitä voitiin laittaa akvaarioon. Tämäkin on toinen asia mikä takaraivossa edelleen jyskyttää joka vedenvaihto kerralla, kun lasken vettä suoraan letkusta akvaarioon.

Ensimmäinen iso akvaario, noin satalitrainen, oli sijoitettuna vaatelaatikoston päälle sen kummemmin tarkastamatta kestääkö laatikosto tai onko se edes suorassa. Ei ollut ja yksi yö akvaarion pohjalasi sitten pamahti rikki. Varsinaiset akvaarioiden jalustat olivat aivan liian kalliita.

Ensimmäinen "akvaario" oli lasinen hillopurkki jossa oli miljoonakaloja ja pihalta kerättyä hiekkaa ja vissiin joku pikkuinen kasvikin.

Joka aika on kullannut muistot, mutta en muista, että kaloja olisi erityisesti kuollut mitenkään paljon. Kasvitkin kasvoivat muistaakseni suht hyvin ja levää ei juuri ollut. Vesiarvot olivat mysteeristä asiaa josta kukaan ei juuri välittänyt. Vesitestejä oli kyllä liikkeessä, mutta ne olivat hirvittävän kalliita.

Hedelmiinan tavoin en minäkään jaksa nykyään paneutua kaikkeen "hifistelyyn" mikä nykyään tuntuu olevan muodissa. Poimin vain ne asiat mitkä tuntuvat jotakuinkin järkeviltä ja jätän muut huomiotta. Hiekka olkoon tuosta yksi esimerkki. Soralla mentiin parikymmentä vuotta ihan hyvin, mutta hiekkaan vaihdoin, kun se näyttää paremmalta.

[Aqualung]

60 litraa, messinkikehykset, pohjaritiläsuodatin pirun äänekkäällä ilmapumpulla. Valaisimessa 2x25W kynttilähehkulamput värisävyltään liki niitä messinkikehyksiä. Sisällä punaista graniittisoraa sentin kerros, jotain kituliaita kasveja (vallisneria ja anubias, väittäisin). Kalastona punaisia platyja ja miekkapyrstöjä. Tuo setti oli käytössä liki 20v ilman suurempia ongelmia. Tosin kerran oli keskustelun paikka kun syötin pikkusiskolle ruokinta-aukosta hypänneen Platyn.

[pisarat2]

Ihan oman ensimmäisen altaani ostin Keskustan akvaariosta Turusta 80-90 -lukujen taitteessa. Tuo 65 mittainen allas on minulla muuten edelleen, joulukuussa otin pois käytöstä, vaikka vettä pitikin edelleen.

Akvaariopaketissa oli ostaessa vihreä sisäsuodatin, englantilaista jokisoraa (värin sai valita itse, toffeeta, ja tuo on muuten edelleen käytössä toisessa altaassani). lisäksi pakettiin kuului loisteputkivalaisin, joka oli tietysti "vähän hienompaa", sillä hehkulamppuvalaisimet olivat vielä ihan yleisiä.

Vesitestejä minulla oli, ph ainakin, ja kerran muistan pilkkutautia lääkkeillä lääkinneeni.

Akvaario polkaistiin käyntiin laittamalla sinne sora, vesi ja kasvit ja laitteet. Jaavansaniaista oli ainakin, se taisi olla ainoa, joka akvaariossa jaksoi kasvaa pidempään. Viikon verran annettiin olla ilman kaloja, jonka jälkeen käytiin ostamassa kaksi kultakalaa, neontetroja (viisi), platyjä ja partamonni.

Vettä vaihdettiin kerran kuukaudessa 1/3. Suodatin pestiin samalla, mutta soraa tai koristeita ei.

Jossain vaiheessa tekniikkaa tuli lisää: lämmitin ja ilmastin.

Kalanruokaa sai ostettua ruokakaupasta ihan kotikylältä. Kasveja ostettiin aina akvaarioliikkeessä käydessä, kalojankin toisinaan. Altaaseen mahtui "sentti kalaa litraa kohden" ja tämän kaavan mukaan altaita täytettiin.

[Taika-Jim]

Altaaseen mahtui "sentti kalaa litraa kohden" ja tämän kaavan mukaan altaita täytettiin.

Eikö tämä enään olekaan käytössä?

[Hedelmiina]

Altaaseen mahtui "sentti kalaa litraa kohden" ja tämän kaavan mukaan altaita täytettiin.

Eikö tämä enään olekaan käytössä?

Hahahha, on nykyään taidettu alkaa ottaa huomioon, että kalat ei möllötä paikallaan vaan osa on eläväisempiä kuin toiset että tilaakin tarvitaan lisää

Itse löysin muuten varastosta taannoin sellasen kahden hehkulampun valaisimen, muistaakseni 2x15 tai 25 wattia.. Pitäsköhän ottaa käyttöön taas?

[Taika-Jim]

Itse löysin muuten varastosta taannoin sellasen kahden hehkulampun valaisimen, muistaakseni 2x15 tai 25 wattia.. Pitäsköhän ottaa käyttöön taas?

Tässä vielä muistelin noita valaisimia ja ne oikeesti kuumeni niin, että tummensivat valaisinta lampun kohdasta.

[pisarat2]

Altaaseen mahtui "sentti kalaa litraa kohden" ja tämän kaavan mukaan altaita täytettiin.

Eikö tämä enään olekaan käytössä?

Kuka sitä sitten tietää sen oikean kaavan, jolla laskea, montako kalaa minnekin mahtuu? Uskompa vaan, että jokaisella ajalla on omat totuutensa.

[Pilvinen]

Meille ostettiin v.1987 akvaario, joka on nyt muuten taas uudelleen käytössä. Litroja on 85 ja settiin kuului jo lämmitin ja eheimin suodatin, lämpömittari yms. Kasveina iso miekkalehti, vedensuosikkia ja jotain pieniä miekkoja? Ja pohjalla sora ja yksi juurakko. Vesitestejä me ei ainakaan käytetty mutta vedenhoitoainetta kyllä. Kaloina oli ekana sinirihmapariskunta joka saatiin vaihtaa kääpiörihmakapariskuntaan koska tappelivat niin kovasti(liian pieni akvaario). Lisäksi oli neontetroja, 3 kuparimonnista ja 2 leväbarbia. Nykyään on vähän eri käsitys niidenkin vaatimasta tilasta. Joskus oli 2 ottoa, jotka kuolivat melko pian(veden laatuko syynä, "riutuivat"). Niin ja kasvit kasvoivat oikein hyvin ilman lannoitteita.

Minä kyllä muistan, että kalat sairastivat ja lääkitsin niitä. Oli jotain sientä ja evien syöpymisiä ja yhdelle rihmakalalle tuli patti, johon tuli reikä. Joku lääke laitettiin niinkin, että pyydystettiin kala ja penslattiin lääkettä suoraan kalan vaivaan vesivärisiveltimellä...

Toivottavasti nyt nämä meidän nykyopein hoidettavat kalat pysyvät terveinä. Uskalsin jopa ostaa 3 ottoa, joka ovat vielä hengissä. Rihmakaloja meille ei tule kun niistä jäi sellainen mielikuva että aina oli jotain jahtaamista ja rähinää. Nyt on pikkuakvaariossa 10 neontetraa, 5 leopardimonnista ja 2 ottoa. Ja se sama vanha sora . En ollut vielä oikein perehtynyt asiaan kun perustin akvaarion uudelleen joulukuussa. Nyt vaihtaminen tuntuu työläältä kun akvaario on hyvässä toiminnassa ja kasveja täynnä. Ajattelin tehdäkin monnisille oman hiekkalaatikon akvaarion etuosaan poistamalla soraa ja kasveja ja erottelemalla hiekka-alueen jollain ettei sora ja hiekka sekottuisi kovasti.

[Hedelmiina]

Tässä vielä muistelin noita valaisimia ja ne oikeesti kuumeni niin, että tummensivat valaisinta lampun kohdasta.

Totta! Mä mietinkin, ku sen varastosta löysin, että miksihän siinä on sen lampun päällä musta "ikäänkuin" palanut kohta Ai kauhia...

[Eväkäs]

Moi,

Sillon vanhoina hyvinä aikoina (eli 70-luvulla) akvaarioiden hoito oli tosi työlästä, kun vähintään kerran kuussa kaikki piti desinfioida niin kuumalla vedellä kun hanasta vaan tuli.

Kalat haaveiltiin ämpäriin ja kasvit toiseen.
Sora pestiin tiskihanskat kädessä kuumalla vedellä, samoin kaikki somisteet ja pillisuodattimet.
Koko allas jynssättiin kuumalla vedellä ja tiskiharjalla kylppärin lattialla.

Koko komistus kannettiin takaisin paikoilleen, sisustettiin uudelleen ja täytettiin hanavedellä. Kalat haaveiltiin ämpäristä takaisin altaaseen, jottei vanhaa likaista vettä vaan mitenkään mennyt altaaseen takaisin.
Oli kyllä harmillista kun kasveja ja kaloja ei voinut pestä kuumalla vedellä...

Ei ollu googlea tai varjon kirjaa, ne tuli vasta paljon myöhemmin, muutenkin asioita opeteltiin enempi kantapään kautta.
80-luvulla alkoi jo vähän olemaan enemmän ideaa miten altaita piti hoitaa, mutta sanotaanko et onhan tässä ehkä hiukan tullut muutoksia akvaarioiden hoidossa sitten 80-luvun.

-Eväkäs

[Sisso]

Eväkäs säästi kirjoittamisen vaivalta, ihan kun suoraan mun näppikseltä! Just tollasta se oli! Ei voi kuin ihmetellä miten kalat kesti sen kaiken puunaamisen, koska en muista tappioita pahemmin tulleen. Tosin pilkkutautia oli aina välillä liikkeellä ja eräät lajit oli ihan toivottomia, mutta sekin opittiin kantapään kautta...

Tosta kalojen sairastelusta sen verran kommentoin, että pari toooosi pitkän linjan akvaariokauppiasta on todennut, että lääkkeitä myydään nykyään paljon vähemmän kuin "silloin joskus" eli sen perusteella voisi ajatella että jotkut asiat on muuttuneet jopa parempaan suuntaan.

Täällä lienee joku Helsinkiläinen, joka ehkä muistaa Kapteenin Lintukaupan Uudenmaankadulla ja sen toisen melkein siinä vastapäätä...? Olikos Fauna? Tän jälkimmäisen omistajamies oli aika legendaarinen! Vaan ei myynyt äijä kakarille ihan mitä hyvänsä, hatunnosto siitä!

[Karim]

Täällä lienee joku Helsinkiläinen, joka ehkä muistaa Kapteenin Lintukaupan Uudenmaankadulla ja sen toisen melkein siinä vastapäätä...? Olikos Fauna? Tän jälkimmäisen omistajamies oli aika legendaarinen! Vaan ei myynyt äijä kakarille ihan mitä hyvänsä, hatunnosto siitä!

Tunnustan syyllisyyteni Helsinkiläisyyteen. Tosin "väliaikaisesti" Järvenpääläinen Muistan Kapteenin se toinen ei tule mieleen. Se ikä...Mutta Kapteeni oli hieno paikka ja sinne tehtiin ratikkaretkiä. Ettet vain sotkisi Kapteeniin

[miljoonakala84]

Muistelen jostain 80 luvun akvaariolehdestä lukeeneeni, että kantoja käskettiin pesemään jollain voimakkaalla valkaisuaineilla puhtaaksi.
Sekä kotiloita kehotettiin pitämään suodattimissa, pitämäässä suodatinta puhtaana.

[Kana +-yksipantteri]

Sekä kotiloita kehotettiin pitämään suodattimissa, pitämäässä suodatinta puhtaana.

Minulla kyllä on kotiloita ulkosuodattimissa jo ihan luoonostaan. Hyvin on homma pelittänyt kotiloidenkin kanssa. Jotenkin ne onnistuvat sinne suodattimen imuputkeen kiipeilemään. Suodattimia puhdistettaessa on sieltä löytynyt ainakin valkokehäkotiloita ym roskakotilosarjaa, kierteisiä ja 235 litraisen ulkokanisterista myös isokiekkokotiloita.

[Tike]

80 luvulla oli kyl pilkkutautia aika paljo...vaikka lääkitti suurin osa kaloista pääs hengestään. Liekkö karanteenit nykyään parempia.

[Teemu Salonen]

Alotin työni akvaariokaupan tiskin takana jo kahdeksankymmentäluvun lopulla.

Sillon ei oltu niin kiinnostuneita siitä, minkä kokoiseksi kalat kasvaa vaan yleisesti vallalla oli tieto "kasvavat altaan koon mukaan". Isoja ahvenia myytiin pikkupurkkeihin samoin kun niitä muutamaa hassua plekolajia, mitä tarjolla oli.

Siinä mielessä silloinen työpaikkani oli aikaansa edellä, että se "opetti" raumalaisille vedenparannusaineen ja vesitestien tarpeellisuuden. Tukkuliikkeetkin ihmetteli, miten meillä voidaan myydä ko kamaa niin paljon. Lääkkeitä sillon meni kaupaksi todella hurjia määriä verrattuna tähän päivään. Nykysinhän niitä joutuu poistamaan hyllystä kun päiväys on mennyt.

Suodatuspuoli hoidettiin silloin pienemmissä altaissa ilmapumppukäyttösillä vehkeillä. Joko billifilttereillä tai sitte vanulla täytetyillä kotelosuodattimilla. Yli satalitrasiin suositeltiin jo moottorikäyttösiä sisäsuodattimia. Siihen aikaan suosituksena pidettiin 3xtunnissa vesi läpi suodattimen ja ei uskomatonta kyllä (verrattuna tän päivän suosituksiin) se riitti oikein hyvin.

Ykkösruokamerkki työpaikassani, eli edesmenneessä akvaariokellarissa oli amerikkalainen, turun akvaarion maahantuoma wardlay's. Myös tetraa oli hyllyssä, mutta wardlay'n ruokiin verrattuna tetra oli kovin kallista ja köyhät raumalaiset jättivät sen hyllyyn.

[matti75]

Suomessa noihin lääkkeiden menekkiin ei tainnut olla sama syy, kuin 80-luvun Los angelesissa. Duff MCkaganin (ex-g´n´r-basisti) elämänkerrassa oli tarinaa siitä,kuinka köyhät muusikot hakivat akvaariokaupasta eväruttoon tarkoitettua tetrasykliinia tippuriin. Vaihtoehtona olisi ollut nunnien pitämä sukupuolitautienklinikka ja moraalisaarna