Mihin vesitestejä tarvitaan? Miksi? Miksi ei?

[Sisso]

Koska täällä AWllakin jaetaan jatkuvasti virheellistä tietoa vesitestien toiminnasta, merkityksestä ja tarpellisuudesta perustuen luuloihin, väärinkäsityksiin ja vanhentneeseen tietoon, voisi olla jokaisen akvaristin hyvä päivittää tietonsa niihin käsityksiin vesitesteistä, joista tänä päivänä vallitsee konsensus. Huomisesta ei kukaan tiedä...Tiedon pohjalta on mahdollista tulkita akvaarionsa todellisia tapahtumia ja muokata akvaarion hoito sen mukaan koko akvaarion parhaaksi sekä välttää turhia toimia. Valitettavan usein akvaristi uskoo sokeasti kaikkea näkemäänsä ilman että osaa tehdä tulkintoja ja tällä perusteella tehdyt toimet on joskus vain kaloille haitaksi, tai ei niistä ainakaan mitään hyötyä ole, vain rahan menoa.

Jos joku kokee, ettei halua oppia mitään uutta, asia on jo tuttua tai kokee sen liian hankalaksi ymmärrykselleen, voi skipata jutun.

Yritän taas kerran pitäytyä yksikertaisella tasolla menemättä liikaa kemian syövereihin ja silti samalla edes jotenkin perustella kirjoittamaani. Tästä seuraa väistämättä se, että jotain jää sanomatta ja joku asia ehkä hiukan heikolle perusteelle tai voi tuntua ristiriitaiselta jo sanotun kanssa. Jos joku kaipaa lisää tietoa tai perusteluja, saa mieluusti kysyä, kommentoida ja täydentää! Eipä aina kaikki omassaakaan päässä ole kristallinkirkasta eikä aina leikkaa...Olen myös saatanut ymmärtää jotain väärin tai antanut kertoa itselleni täysin tuubaa. Tarkoitus on myös herättää keskustelua ja pohditaa siitä millä on kaloille merkitystä ja mitä meidän oikeasti kannattaa tai ei kannata tehdä. Tai murehtia.

Käsittelen vesikemiaa tässä vain pehmeän veden kalojen näkökulmasta. Niiden lajien, jotka vaativat kovempaa vettä, kanssa juttu on eri ja vettä täytyy ehkä säätää ja myös valvoa toisin kuin allla kirjoitan! Kovan lajit sopeutuvat huonommin pehmeään veteen, koska ne ovat sopeutuneet tietyyn mineraalimäärään ja voivat huonosti jos tämä tietty "kiintiö" tai tarve jää vajaaksi. Pehmeän lajien "kiintiö"/tarve tulee täytetyksi tietysti paljon vähemmällä suolamäärällä, mutta eräät, joskin ahrvat, lajit eivät kukoista jos niiden kaikki energia menee runsaasn suolamäärän takia jatkuvaan osmoottisen systeemin säätämiseen, mutta tämäkään ei ole aina yksiselitteistä, koska eri mineraaleilla on kaloille eri tehtävät ja siten myös käyttäytyvät sen elimistössä eri tavoin. Siksi esim korkea GH-arvo ei juuri vaikuta pehmeän lajien hyvinvointiin negatiivisesti, mutta kutu ei aina hdelmöity liian kovassa vedessä.

KH-TESTI: KH-testistä puhutaan kun puhutaan karbonaattikovuudesta. Testi mittaa kationeja (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kationi), jotka ovat karbonaatteja ja bikarbonaatteja. Nyt täytyy ymmärtää, ettei sellaista kuin "bikarbonaattia" ole olemassa vaan on vetykarbonaattia eri yhdisteineen ja sama koskee karbonaatteja, jonka yhdsteitä on iso joukko. Sekä "karbonaatit" että "bikarbonaatit" siis käsittää ison joukon eri yhdisteitä, mikä osaltaan voi vaikuttaa niiden käyttäytymiseen.

KH-testi ei, toisin kuin ihmiset luulevat, mittaa KHta, vaan näiden eri yhdisteiden veteen muodotamaa puskurointikykyä eli alkaliniteettia. Alkanaliteettiitlla ei ole mitään tekemistä veden kovuuden kanssa, mutta sillä on kyky neutralisoida H+-ioneja ja siten ehkäistä pHn heilahteluja. pHta onkin jo käsitelty täällä http://aqua-web.fi/forum/viewtopic.php? ... *#p7194584. Akvaarion alkaliniteetti muodostuu mm fosfaatista, nitraatista ja silikaateista, mutta käytännösä isoin osa alkalineetista muodostuu karbonaattialkaliniteetista.

KHn laskeminen ei onnistu käytännössä järkevästi kuin vettä keittämällä tai käyttämättä RO/DI-vettä. Nostamiseen tulisi käyttää kalsium- tai magnesiumbokarbonaattia. Leivinjauheen eli natriumbikarbonaatin lisääminen ei nosta KHta, koska natrium ei ole kationi, mutta nostaa alkalinitettia. Natriumin lisäämistä akvaarioon ei pidetä suositeltavana joskaan pienestä määrästä tuskin on haittaa. Kalat ei tee karbonaateilla mitään ja luonnossa karbonaatteja ei esiinny pehmeissä vesissä juuri lainkaan. Myöskään kasvit eivät tee karbonaateilla mitään, mutta ne saattavat käyttää hätätapauksessa sitäkin hiilidoksidin lähteenään (CO2 + H2O <=> H2CO3) jos muuta ei ole tarjolla, joskin tässä on lajikohtaisia eroja. Niiden kyky käyttää karbonaatteja hiilen lähteenään on niin huono, ettei ainakaan niiden/CO2n takia kannata lisätä bikarbonaatteja vaan hoitaa CO2-lisä järkevämällä tavalla. Ja koska me ollaan jo todettu ettei pHn muutokset (kts pH-linkki edellä) silloin kun se on seurausta heikkojen happojen kuten hiiliidioksidi, muutoksista, aiheuta kaloille mitään ongelmia, joten KHn nostaminen "puskuroimaan" pHta jopa silloin kun lisätään CO2a, on teoriassa turhaa. Jos vaarana kuitenkin on pHn tipahtaminen kovin alas, on hyvä pitää KH arvossa 4-5, mutta ongelmana ei tällöinkään ole pH vaan se, että pHn laskiessa kovin alas (alta kuuden käytännössä) alkavat eräät muut aineet muuttumaan liukoiseen muotoon ja kaloille ja bakteereille myrkylisiksi, mm rauta on tällainen. Jos näitä aineita ei ole, ei pHn laskukaan ole ongelma. Jos akvaarioon ei lisätä CO2 kaasumuotoisena, ei alkalineetin nostoon ole mitään tarvetta, koska pienet muutokset pHssa ei haittaa kaloja, eikä näin ollen KH testiäkään tarvita. Karkeasti ottaen KH-testit ovat sen verran luotettavia, että antavat suht oikeita vastauksia, ainakin tyyliin vähän-paljon. Sillä, että KH testi ei mittaa (bi)karbonaatteja vaan oikeasti alkalineettia, ei ole käytännössä merkitystä. Jos haluaa KHsta murehtia, voi akvaarioon lisätä hiukan koralli- tai simpukankuorimurskaa huolehtimaan puskuroinnista, ne kestävät käytössä vuosia.

Sitten poikkeus: Jos akvaarion vedenvaihdot laiminlyödään tai veden puhdistaminen esim kasvien (EI SUODATTIMEN!!!! Suodatin ei puhdista vettä mitenkään!) avulla ei toimi riittävästi, on mahdollista että alkalineetin ollessa alhainen pH romahtaa sen seurauksena että akvaarioon on kertynyt runsaasti orgaanista jätettä, jonka seurauksena H+ ionien määrä nousee yli kriittisen pisteen. Osa ongelmaa on (kaloille) likainen vesi, osa pHn romahduksen seuraukset kemiallisten reaktoiden kautta jos yleensä ongelmana ei (ilman happolisää) ole varsinaisesti H+-ionien määrä.

pH-TESTI: pH-asiaa onkin jo käsitelty täällä http://aqua-web.fi/forum/viewtopic.php? ... *#p7194584, tämä luettuaan jokainen ymmärtänee että niin kauan kun akvaarioon vaihtuu vesi ajallaan, kasvit putsaa riittävän tehokkaasti ja/ tai kuormitus on muutoin kohtuullista ja pelataan vain hanaveden kanssa ilman että vettä muokataan millään mikä vaikuttaa pH-arvoon, veden pH on kaloille ihan yksi lysti eikä edes pH-testia tarvita. Jos sellaiselle näkee tarvetta, testit on yleensä suht OK näyttäviä, mutta kyllä vertailuissa niissä on saatu esiin isojakin eroja, että sillä varauksella. Lisäksi täytyy muistaa se, ettei testin näyttämä arvo kerro yhtään mitään itsessään vaan sitä pitää osata tulkita kaikkea muita tietoja vasten!

GH-TESTI: GH-testi mittaa sekin kationeja, lähinnä magnesium- ja kalsiumsuoloja sekä muita ei-bikarbonatti-kationeita kuten mm Al+++ ja Fe+++. Se ei siltikään ole sama asia kuin sähkönjohtavuus (EC/TDS). Jos lisäät veteen pöytäsuolaa (Na+Cl-), GH ei nouse mutta sähkönjohtavuus nousee. GHn nosto vaikuttaa nostavasti TDSään, mutta TDSn nousu ei siis välttämättä GH-arvoon. GH-testit näyttää suht luotettavasti oikein. GH-arvon mittaaminen GH-arvon takia on yhtä turhaa kuin pHnkin. GH-arvo ei kerro meille mitään magnesiumin ja kalsiumin määristä suhteessa toisiinsa vaan koko tulokseksi saatu arvo voikin olla vain toista! Eli vaikka GH-arvo olisikin korkea, voi silti toinen suoloista olla nollassa! Suomessa tuskin missään tulee vettä, jossa ei olisi lainkaan kumpaakaan. Koska nämä kuitenkin ovat niin kasveille kuin kaloille tärkeitä suoloja, niiden määrä voi olla hyvä varmistaa. Pehmeän kalat saavat luonnossa tarvitsemansa Mg ja Ca ravinnostaan, samoin voi olla akvaariossa. Niiden tarvitsemat määrät ovat pieniä, joten GH-arvo 1-2 laadukkaan ruoan ohella pitäisi riittää hyvin. Mutta kasvit... Magnesiumilla on olennainen rooli yhteyttämistapahtumassa. Klofylli-An keskipisteessä on magnesium-ioni. Ilman tätä yhteyttäminen ei onnistu. Jos akvaristi nyt haluaa olla varma, että kasveilla ja kaloilla on saatavilla varmasti molempia tärkeitä suoloja, hän EI osta GH-testiä, vaan lisää niin magnesiumia kuin kalsiumiakin hiukan akvaarioonsa säännöllisesti.

NITRAATTITESTI: Nämä on käytännössä havattu niin usein epäluotettaviksi, etten koskisi pitkällä tikullakaan. Kun luotetvaa tulosta ei tahdota saada monta sataa kertaa kalliimmilla laboratoriolaitteillakaan, niin miten muutalla eurolla maksavalla? Joku testiyksilö voi hyvässä tapauksessa näyttää karkeasti suuntaa oikein, mutta toisaalta netti on pullollaan tapauksia, jossa ensin testi näytti jotain ja toinen ihan jotain muuta. Pahin ero on ollut lukemani perusteella uuden testin näyttämä 0mg/l ja sitten toisen uuden 120mg/l samasta pytystä... Että repii siitä sitten mikä on totuus....? Syistä epäluotettavuuteen http://aqua-web.fi/forum/viewtopic.php? ... *#p7185854

Nitraatti itsessään EI OLE ONGELMA. Miksi olisi, toiset lisää sitä tarkoituksella pullosta määriä, joista toiset yritää päästä keinolla millä hyvänsä eroon! Tällaisia keinoja ovat esim zeoliitti tai anearobisen bakteeritoiminan kerääminen akvaarionsa. Huhheijaa! Me mitataan nitraattia siksi (sen lisäksi että ollaan hyväuskoisia hölmöjä) että sen kertymisen määrä kertoo akvaarion MUUSTA LIKAANTUMISESTA samaan aikaan. Nitraatin poistaminen ei poista tätä muuta likaa. Vedenvaihto poistaa ja kasvit positaa hyvin. Me ei vaihdeta vettä nitraatin vaan tämä muun orgaanisen jätteen takia ja siksi, ettei hajoava (ylimääräinen) jäte kuluta akvarion happivarantoja. Kasveilla on, yllätysyllätys, aineenvaihdunta ja nekin tuottavat aineenvaihduntajätteitä sekä mm hormoneita veteen, samoin kalat. esimerkiksi iso määrä kasvuhormoneita voi aiheuttaa kääpiöitymistä. Kun vaihtaa vettä riittävästi kalastoon ja muuhun kuormitukseen nähden, 30-50 (-70 jos syytä epäillä kovaa kuormitusta)% viikossa riittää tähän hyvin eikä veden likaantuminen ole ongelma. Jos on kasviakvaario, kasvit hoitavat hyvin veden puhdistusta ja hyvin kasvavat kasvit kyllä kertovat onko nitraattia riittävästi. Yksi keino nitraattimäärän arvioon on Duckweed Index, jossa kasvien kasvua ja väriä seuraamalla seurataan nitraattiarvoa. Kun oppii tunteman kasvinsa, niiden väri kertoo myös korkasta NO3-arvosta jos sikseen tulee http://www.planetcatfish.com/forum/view ... 1&start=20. Kaikki muutkin reipaskasvuiset pintakasvit ajavat saman homman. Tarvitaanko siis NO3-testiä mihinkään? Ei mielestäni!

Samaan sarjaan nitraattitestin kanssa kuuluu fosfaatti-, happi- ja hiilidioksitestit. Turhia ja väärin ymmärettyjä ja -tulkittuja, joiden sokea tuijottaminen aiheuttaa 99% tapaukissa enemmän ongelmia kuin hyvää. Osunko oikean, jos väitän että iso osa harrastajista kieltäytyy tekemästä tarvittavia muutoksia sanoi omat silmät mitä hyvänsä asoiden tilasta, jos testi väittää, että asiat ovat hyvin? Yksikään niistä ei muutenkaan kerro meille mitään sellaista, mitä me ei voitaisi muuten päätellä, vaikkapa omia pikku simmujamme käyttämällä. CO2-testit ovat ihan vihoviimeisiä, 98% harrastajista käyttää niitä väärin ja aiheuttaa vain lisää ongelmia itselleen, akvaariolleen ja kaloileen niillä. Näistä jatkan myöhemmin, vaativat vähän lisävalaisua. Kuten myös siihen miten eräät suolat kaloissa toimivat ja niiden vaikutus kalan osmoottiseen systeemiin. Tämä valottaa sitä, kannattaako niitä mitailla vai ei.

Myöskään fosfaattien murehtiminen ei johda mihinkään. Yhdessäkään akvaariossa, jota hoidetaan edes mitenkään säällisesti, ei päästä arvoissa vähää korkealle. Ja kas kun korkeilla arvoillakaan ei ole todettu olevan mitään haittavaikutuksia! Päinvastoin, soon nähty monta kasvuvammaista kasvipyttyä kun on ajettu alas PO4n osalta ja jälki on sen mukaista.

[kerttu]

Minä tykkään testata vettä lähinnä pitääkseni jotenkin itseni kirjalla siitä pysyykö vesi samanlaisena. Vedenlaadun vaihteluista toki vain osan voi nähdä testeillä, mutta kuitenkin joskus enemmän kuin silmillä. Joskus taas silmät kertovat jonkin olevan vialla ja vesitestit voivat antaa osviittaa siitä mikä - siis jos tietää mitä ne yleensä ovat.

Hanaveden arvot tietenkin vaihtelevat, samaten kasvien käyttämien suolojen määrä. Vaikka lisään aina saman määrän Seachem equilibriumia platylaan vaihtelee GH-arvo jonnin verran (oikeasti en kyllä oo kovin tarkka tuosta lisätystä määrästä, eli pitäisi ehkä kirjottaa että vaikka lisäisin saman määrän ...). Enkä huomaa mitenkään silmällä katsoen onko se kohonnut pikku hiljaa jonnekin puoleenväliin taivasta... Jos en silmällä huomaa, eivät kalatkaan varmaan kärsi tuosta vaihtelusta, mutta jos en mittaisi voisi nousu jatkua liian pitkään. Käytännössä yhden kerran olen saanut testillä kiinni liian korkeaksi katsomani lukeman, 20 pintaan.

Nitraattitestiä en välttämättä enää osta. Nitriitin haluan pitää yhä valikoimassa, samaten pH:n jota nyt vaan olen tottunut kyttäämään. Mutta ero akvaarioideni välillä on selkeä: Siinä, minne ei juuri mitään lisätä, ei tarvi testaillakaan vaan testaamisen todelliseksi katsomani tarve tulee juuri siitä että lisäilen joitakin aineita.

[Koomikko]

Minä tykkään testata vettä lähinnä pitääkseni jotenkin itseni kirjalla siitä pysyykö vesi samanlaisena. Vedenlaadun vaihteluista toki vain osan voi nähdä testeillä, mutta kuitenkin joskus enemmän kuin silmillä. Joskus taas silmät kertovat jonkin olevan vialla ja vesitestit voivat antaa osviittaa siitä mikä - siis jos tietää mitä ne yleensä ova.

Sama täällä. Tykkään pitää veden tasalaatuisena ja tippatestit auttavat siinä. Kasvit kertovat hyvin onko kaikki kunnossa mutta kertovat sen ihan liian myöhään. Tippatestit kertovat tuloksen heti ja tilanteen korjauksiin voi tarttua heti. Kun kasvit kertovat jonkin olevan pielessä kasvien kuntoon saamisessa voi kestää pitempään. Esim nitraatti testillä testaan onko nitraattia vai ei enkä niinkään nitraatin tarkkaa määrä. Kasveja lukemalla ei aina ole helppoa silvittää mitä ne ovat vailla.

[nepis76]

Leivinjauheen eli natriumbikarbonaatin lisääminen ei nosta KHta, koska natrium ei ole kationi, mutta nostaa alkalinitettia.

Pieni korjaus: akvaarioon ei lisätä leivinjauhetta KH:n nostamiseen vaan ruokasoodaa. Nämä on kaksi ihan eri jauhetta.

[Nimeni]

Leivinjauheen eli natriumbikarbonaatin lisääminen ei nosta KHta, koska natrium ei ole kationi, mutta nostaa alkalinitettia.

Pieni korjaus: akvaarioon ei lisätä leivinjauhetta KH:n nostamiseen vaan ruokasoodaa. Nämä on kaksi ihan eri jauhetta.

=))=))=))
Olen pahoillani, mutta ... tämä lause oli "tossi hauska" !

@nepis76: Haluasitko kertoa meille, mikä on ero: NaHCO3 - Natriumvetykarbonaatti - ruokasooda ???

Jos en kirjoita hyvin suomea .... voi ymmärrät tässä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Natriumvetykarbonaatti

"Natriumbikarbonaatti eli natriumvetykarbonaatti (NaHCO3) on valkoista veteen hyvin liukenevaa jauhetta. Natriumvetykarbonaatti hajoaa kuumennettaessa natriumkarbonaatiksi, hiilidioksidiksi sekä vedeksi. Kansanomainen triviaalinimi natriumvetykarbonaatille on ruokasooda (käytetään leivonnassa), kun taas natriumkarbonaattia kutsutaan soodaksi."

[Anniquu_]

Leivinjauhe on eri aine siksi, että se sisältää sen ruokasoodan lisäksi myös happamuudensäätöainetta E 330 ja maissitärkkelystä.

[nepis76]

Anniquu_ ehtikin ennen mua vastaamaan. Leivinjauheessa noita muitakin aineita, joita ruokasoodassa ei ole. Siksi akvaariossa käytetään ruokasoodaa eikä leivinjauhetta.

"Natriumbikarbonaatti eli natriumvetykarbonaatti (NaHCO3) on valkoista veteen hyvin liukenevaa jauhetta. Natriumvetykarbonaatti hajoaa kuumennettaessa natriumkarbonaatiksi, hiilidioksidiksi sekä vedeksi. Kansanomainen triviaalinimi natriumvetykarbonaatille on ruokasooda (käytetään leivonnassa), kun taas natriumkarbonaattia kutsutaan soodaksi."

Ja itseasiassa tuossahan vastasit jo itsekin ihmettelyysi. Juurikin sen takia käytetään ruokasoodaa, koska se on natriumvetykarbonaattia eikä mitään muuta. Leivinjauhe ei ole ruokasoodaa, vaikka se sitä sisältääkin.

[Fisutar10]

Koska täällä AWllakin jaetaan jatkuvasti virheellistä tietoa vesitestien toiminnasta, merkityksestä ja tarpellisuudesta perustuen luuloihin, väärinkäsityksiin ja vanhentneeseen tietoon, voisi olla jokaisen akvaristin hyvä päivittää tietonsa niihin käsityksiin vesitesteistä, joista tänä päivänä vallitsee konsensus.

Missä se konsessus vallitsee? Yhtään linkkiä uskottavaan lähteeseen? Mistäs sitä päivitettyä 100% tietoa saa? Tästä artikkelista? Itse pidän siitä, että monimutkaiset asiat osataan selkeästi yksinkertaistaa ja tehdä "tavalliselle tallaajalle" helposti ymmärrettäväksi. Kun taas yksinkertaisen asian monimutkaistaminen on minusta "pseudotieteilyä".

Huomisesta ei kukaan tiedä...Tiedon pohjalta on mahdollista tulkita akvaarionsa todellisia tapahtumia ja muokata akvaarion hoito sen mukaan koko akvaarion parhaaksi sekä välttää turhia toimia. Valitettavan usein akvaristi uskoo sokeasti kaikkea näkemäänsä ilman että osaa tehdä tulkintoja ja tällä perusteella tehdyt toimet on joskus vain kaloille haitaksi, tai ei niistä ainakaan mitään hyötyä ole, vain rahan menoa.

Tokkopa kukaan tietää 100% akvaarion todellisia tapahtumia. Ja kunkin akvaarion todelliset tapahtumat ovat osian akvaariokohtaisia, joskin kussakin akvaariossa on tietyt peruslainalaisuudet, jotka voi yleistää.

Yritän taas kerran pitäytyä yksikertaisella tasolla menemättä liikaa kemian syövereihin ja silti samalla edes jotenkin perustella kirjoittamaani. Tästä seuraa väistämättä se, että jotain jää sanomatta ja joku asia ehkä hiukan heikolle perusteelle tai voi tuntua ristiriitaiselta jo sanotun kanssa. Jos joku kaipaa lisää tietoa tai perusteluja, saa mieluusti kysyä, kommentoida ja täydentää! Eipä aina kaikki omassaakaan päässä ole kristallinkirkasta eikä aina leikkaa...Olen myös saatanut ymmärtää jotain väärin tai antanut kertoa itselleni täysin tuubaa. Tarkoitus on myös herättää keskustelua ja pohditaa siitä millä on kaloille merkitystä ja mitä meidän oikeasti kannattaa tai ei kannata tehdä. Tai murehtia.

Osittain samaa mieltä.

Käsittelen vesikemiaa tässä vain pehmeän veden kalojen näkökulmasta. Niiden lajien, jotka vaativat kovempaa vettä, kanssa juttu on eri ja vettä täytyy ehkä säätää ja myös valvoa toisin kuin allla kirjoitan! Kovan lajit sopeutuvat huonommin pehmeään veteen, koska ne ovat sopeutuneet tietyyn mineraalimäärään ja voivat huonosti jos tämä tietty "kiintiö" tai tarve jää vajaaksi. Pehmeän lajien "kiintiö"/tarve tulee täytetyksi tietysti paljon vähemmällä suolamäärällä, mutta eräät, joskin ahrvat, lajit eivät kukoista jos niiden kaikki energia menee runsaasn suolamäärän takia jatkuvaan osmoottisen systeemin säätämiseen, mutta tämäkään ei ole aina yksiselitteistä, koska eri mineraaleilla on kaloille eri tehtävät ja siten myös käyttäytyvät sen elimistössä eri tavoin. Siksi esim korkea GH-arvo ei juuri vaikuta pehmeän lajien hyvinvointiin negatiivisesti, mutta kutu ei aina hdelmöity liian kovassa vedessä.

Voisitko mainita tarkempi lajeja niistä pehmeän veden lajeista, jotka kärsivät ja jotka eivät kärsi kovemmasta vedestä? Vaikuttaako veden kovuuden määrä asiaan? Ei liene sama, onko kovan veden GH 15 vai 20? Väittäisin ihan maalaisjärjellä, että kun pistän yhtä äkkiä tai hitaamminkin pehmeän veden kalan esim. suklaarihmakalan tanganjikka-altaaseen, kala ei ei voisi kovin hyvin ainakaan kauaa. Osa kaloista on sopeutumiskykyisempiä muutoksiin kuin toiset sekä laajempi sietoisuusalue. Osa kaloista on kapea-alaisempia sietoisuudeltaan ja muutokseltaan (yleensä näitä pidetään herkkinä ja vaativina lajeina).

KH-TESTI: KH-testistä puhutaan kun puhutaan karbonaattikovuudesta. Testi mittaa kationeja (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kationi), jotka ovat karbonaatteja ja bikarbonaatteja. Nyt täytyy ymmärtää, ettei sellaista kuin "bikarbonaattia" ole olemassa vaan on vetykarbonaattia eri yhdisteineen ja sama koskee karbonaatteja, jonka yhdsteitä on iso joukko. Sekä "karbonaatit" että "bikarbonaatit" siis käsittää ison joukon eri yhdisteitä, mikä osaltaan voi vaikuttaa niiden käyttäytymiseen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vetykarbonaatti
Lienee Wikipediassa virhe kun puhutaan bikarbonaatit eli vetykarbonaatit....

KH-testi ei, toisin kuin ihmiset luulevat, mittaa KHta, vaan näiden eri yhdisteiden veteen muodotamaa puskurointikykyä eli alkaliniteettia. Alkanaliteettiitlla ei ole mitään tekemistä veden kovuuden kanssa, mutta sillä on kyky neutralisoida H+-ioneja ja siten ehkäistä pHn heilahteluja. pHta onkin jo käsitelty täällä http://aqua-web.fi/forum/viewtopic.php? ... *#p7194584. Akvaarion alkaliniteetti muodostuu mm fosfaatista, nitraatista ja silikaateista, mutta käytännösä isoin osa alkalineetista muodostuu karbonaattialkaliniteetista.

Itselleni riittää karbonaattitestin tieto, että se mittaa karbonaattikovuutta, kuten testin nimi kertoo. Samalla tieto, että KH-arvo kertoo veden puskuroimiskyvystä.

KHn laskeminen ei onnistu käytännössä järkevästi kuin vettä keittämällä tai käyttämättä RO/DI-vettä. Nostamiseen tulisi käyttää kalsium- tai magnesiumbokarbonaattia. Leivinjauheen eli natriumbikarbonaatin lisääminen ei nosta KHta, koska natrium ei ole kationi, mutta nostaa alkalinitettia. Natriumin lisäämistä akvaarioon ei pidetä suositeltavana joskaan pienestä määrästä tuskin on haittaa. Kalat ei tee karbonaateilla mitään ja luonnossa karbonaatteja ei esiinny pehmeissä vesissä juuri lainkaan. Myöskään kasvit eivät tee karbonaateilla mitään, mutta ne saattavat käyttää hätätapauksessa sitäkin hiilidoksidin lähteenään (CO2 + H2O <=> H2CO3) jos muuta ei ole tarjolla, joskin tässä on lajikohtaisia eroja. Niiden kyky käyttää karbonaatteja hiilen lähteenään on niin huono, ettei ainakaan niiden/CO2n takia kannata lisätä bikarbonaatteja vaan hoitaa CO2-lisä järkevämällä tavalla. Ja koska me ollaan jo todettu ettei pHn muutokset (kts pH-linkki edellä) silloin kun se on seurausta heikkojen happojen kuten hiiliidioksidi, muutoksista, aiheuta kaloille mitään ongelmia, joten KHn nostaminen "puskuroimaan" pHta jopa silloin kun lisätään CO2a, on teoriassa turhaa. Jos vaarana kuitenkin on pHn tipahtaminen kovin alas, on hyvä pitää KH arvossa 4-5, mutta ongelmana ei tällöinkään ole pH vaan se, että pHn laskiessa kovin alas (alta kuuden käytännössä) alkavat eräät muut aineet muuttumaan liukoiseen muotoon ja kaloille ja bakteereille myrkylisiksi, mm rauta on tällainen. Jos näitä aineita ei ole, ei pHn laskukaan ole ongelma. Jos akvaarioon ei lisätä CO2 kaasumuotoisena, ei alkalineetin nostoon ole mitään tarvetta, koska pienet muutokset pHssa ei haittaa kaloja, eikä näin ollen KH testiäkään tarvita. Karkeasti ottaen KH-testit ovat sen verran luotettavia, että antavat suht oikeita vastauksia, ainakin tyyliin vähän-paljon. Sillä, että KH testi ei mittaa (bi)karbonaatteja vaan oikeasti alkalineettia, ei ole käytännössä merkitystä. Jos haluaa KHsta murehtia, voi akvaarioon lisätä hiukan koralli- tai simpukankuorimurskaa huolehtimaan puskuroinnista, ne kestävät käytössä vuosia.

Kuten aiemmin todettiin, käytetään KH:n nostoon ruokasoodaa. Minulle riittää tieto, että KH-arvo nousee ja samalla veden puskuroimiskyky. Usein pehmeän veden akvaan lisätään hiilidioksidia ja ph/kh kertoo karkeasti hiilarin määrän vedessä. Jos hiilidioksidia on liikaa vedessä, se on kaloille myrkyllistä. Huono puskuroimiskyky yhdistettynä hiilarilisään voi olla vaarallista fisuille. Itse en riskeeraisi tämän kanssa. Mittaus on minulle itselleni ehdoton, että nään hiilarin annostelun, että se on oikea suhteessa akvaarioon. Myös esim. kannon laittaminen akvaarioon, voi romahduttaa nopeasti ph:n, jos puskuroimiskyky on huono. Kh:n ja ph:n mittaus on minusta varsin hyödyllinen, pieni vaiva ja pieni investointi. Useimmilla varteenotettavilla sivustoilla on myös suositukset fisujen ph-arvoon. Kun ne poistuvat täysin, sitten uskon, ettei ph:lla ole suurempaa merkitystä. Ihmettelen vain, että ekosysteemin happamoitumisesta on sitten niin suurta juttua, jos ph:lla ei niin suurta väliä ole. Samaa ihmettelen sitten ilmastonmuutoksen suhteen, jota pidetään yhdestä merkittävimmistä ympäristöongelmista - myös vaikutuksestaan vesiekosysteemeihin.

Sitten poikkeus: Jos akvaarion vedenvaihdot laiminlyödään tai veden puhdistaminen esim kasvien (EI SUODATTIMEN!!!! Suodatin ei puhdista vettä mitenkään!) avulla ei toimi riittävästi, on mahdollista että alkalineetin ollessa alhainen pH romahtaa sen seurauksena että akvaarioon on kertynyt runsaasti orgaanista jätettä, jonka seurauksena H+ ionien määrä nousee yli kriittisen pisteen. Osa ongelmaa on (kaloille) likainen vesi, osa pHn romahduksen seuraukset kemiallisten reaktoiden kautta jos yleensä ongelmana ei (ilman happolisää) ole varsinaisesti H+-ionien määrä.

Minusta suodatin kyllä on oiva vedenpuhdistin, kun välillä puhdistetaan itse suodatin eli roudataan kertyvä orgaaninen aines siitä pois ja huuhdellaan. Samalla lähtee valtava määrä orgaanista jätettä pois. Periaatteessa samoin kuten kasvitkin sitovat typpiyhdisteitä. Kun "sato" roudataan pois, saadaan vedestä typpiyhdisteitä pois.

Ja testien ideahan onkin tarkkailla sitä myös, että onko omat rutiinit (esim. vedenvaihto, ruokinta, kalaston määrä, suodatus) riittävät. Siksi hyvä välillä tehdä ns. pistokokeitakin testeillä, vaikka kaikki vaikuttaisi stabiilille.

pH-TESTI: pH-asiaa onkin jo käsitelty täällä http://aqua-web.fi/forum/viewtopic.php? ... *#p7194584, tämä luettuaan jokainen ymmärtänee että niin kauan kun akvaarioon vaihtuu vesi ajallaan, kasvit putsaa riittävän tehokkaasti ja/ tai kuormitus on muutoin kohtuullista ja pelataan vain hanaveden kanssa ilman että vettä muokataan millään mikä vaikuttaa pH-arvoon, veden pH on kaloille ihan yksi lysti eikä edes pH-testia tarvita. Jos sellaiselle näkee tarvetta, testit on yleensä suht OK näyttäviä, mutta kyllä vertailuissa niissä on saatu esiin isojakin eroja, että sillä varauksella. Lisäksi täytyy muistaa se, ettei testin näyttämä arvo kerro yhtään mitään itsessään vaan sitä pitää osata tulkita kaikkea muita tietoja vasten!

Ph ei kyllä ole kaloille yksi lysti. Ja testeillä voi varmistaa että ph on suht vakaa. Testit antanevat tavalliselle tallaajalle riittävän tarkan arvon kalojen kannalta.

GH-TESTI: GH-testi mittaa sekin kationeja, lähinnä magnesium- ja kalsiumsuoloja sekä muita ei-bikarbonatti-kationeita kuten mm Al+++ ja Fe+++. Se ei siltikään ole sama asia kuin sähkönjohtavuus (EC/TDS). Jos lisäät veteen pöytäsuolaa (Na+Cl-), GH ei nouse mutta sähkönjohtavuus nousee. GHn nosto vaikuttaa nostavasti TDSään, mutta TDSn nousu ei siis välttämättä GH-arvoon. GH-testit näyttää suht luotettavasti oikein. GH-arvon mittaaminen GH-arvon takia on yhtä turhaa kuin pHnkin. GH-arvo ei kerro meille mitään magnesiumin ja kalsiumin määristä suhteessa toisiinsa vaan koko tulokseksi saatu arvo voikin olla vain toista! Eli vaikka GH-arvo olisikin korkea, voi silti toinen suoloista olla nollassa! Suomessa tuskin missään tulee vettä, jossa ei olisi lainkaan kumpaakaan. Koska nämä kuitenkin ovat niin kasveille kuin kaloille tärkeitä suoloja, niiden määrä voi olla hyvä varmistaa. Pehmeän kalat saavat luonnossa tarvitsemansa Mg ja Ca ravinnostaan, samoin voi olla akvaariossa. Niiden tarvitsemat määrät ovat pieniä, joten GH-arvo 1-2 laadukkaan ruoan ohella pitäisi riittää hyvin. Mutta kasvit... Magnesiumilla on olennainen rooli yhteyttämistapahtumassa. Klofylli-An keskipisteessä on magnesium-ioni. Ilman tätä yhteyttäminen ei onnistu. Jos akvaristi nyt haluaa olla varma, että kasveilla ja kaloilla on saatavilla varmasti molempia tärkeitä suoloja, hän EI osta GH-testiä, vaan lisää niin magnesiumia kuin kalsiumiakin hiukan akvaarioonsa säännöllisesti.

Kun lisäilee "hiukan" mineraalisuoloja, on hyvä kyllä mitata akvaarion GH. Kun aluksi säätelee akvaa noilla mineraalisuoloilla, on hyvä kyllä nähdä miten akvaariovesi siihen reagoi. Ja kuten mainittiin (kerttu), niin kun lisäilee jatkuvasti esim. vähän jotain, silti jokin arvo voi pikku hiljaa hilautua ylös, joten hyvä välillä katsoa, missä mennään.

NITRAATTITESTI: Nämä on käytännössä havattu niin usein epäluotettaviksi, etten koskisi pitkällä tikullakaan. Kun luotetvaa tulosta ei tahdota saada monta sataa kertaa kalliimmilla laboratoriolaitteillakaan, niin miten muutalla eurolla maksavalla? Joku testiyksilö voi hyvässä tapauksessa näyttää karkeasti suuntaa oikein, mutta toisaalta netti on pullollaan tapauksia, jossa ensin testi näytti jotain ja toinen ihan jotain muuta. Pahin ero on ollut lukemani perusteella uuden testin näyttämä 0mg/l ja sitten toisen uuden 120mg/l samasta pytystä... Että repii siitä sitten mikä on totuus....? Syistä epäluotettavuuteen http://aqua-web.fi/forum/viewtopic.php? ... *#p7185854[/url]

Itse mittaan myös harvoin nitraattia, sillä tulos on lähes aina sama ollut eli jonkun verran. Mutta jos joku haluaa mitata nitraattia, niin mikäpä ei. Tuskin siitä haittaakaan on. Minusta suurempi haitta on, että pullosta pistetään nitraattia liikaa kaloja ajatellen eikä edes mitata nitraattiarvoa säännöllisesti. Itse en nitraattia ole lisännyt kalaakvoihini, ja tuskinpa koskaan lisään. Siksi ei suurempaa tarvetta mitata nitraattia, koska vaihdan vedet säännöllisesti. Jos en vaihtaisi, tuskinpa mittaisi kys. arvoa, vaihtaisin vain vettä.

Nitraatti itsessään EI OLE ONGELMA. Miksi olisi, toiset lisää sitä tarkoituksella pullosta määriä, joista toiset yritää päästä keinolla millä hyvänsä eroon! Tällaisia keinoja ovat esim zeoliitti tai anearobisen bakteeritoiminan kerääminen akvaarionsa. Huhheijaa! Me mitataan nitraattia siksi (sen lisäksi että ollaan hyväuskoisia hölmöjä) että sen kertymisen määrä kertoo akvaarion MUUSTA LIKAANTUMISESTA samaan aikaan. Nitraatin poistaminen ei poista tätä muuta likaa. Vedenvaihto poistaa ja kasvit positaa hyvin. Me ei vaihdeta vettä nitraatin vaan tämä muun orgaanisen jätteen takia ja siksi, ettei hajoava (ylimääräinen) jäte kuluta akvarion happivarantoja. Kasveilla on, yllätysyllätys, aineenvaihdunta ja nekin tuottavat aineenvaihduntajätteitä sekä mm hormoneita veteen, samoin kalat. esimerkiksi iso määrä kasvuhormoneita voi aiheuttaa kääpiöitymistä. Kun vaihtaa vettä riittävästi kalastoon ja muuhun kuormitukseen nähden, 30-50 (-70 jos syytä epäillä kovaa kuormitusta)% viikossa riittää tähän hyvin eikä veden likaantuminen ole ongelma. Jos on kasviakvaario, kasvit hoitavat hyvin veden puhdistusta ja hyvin kasvavat kasvit kyllä kertovat onko nitraattia riittävästi. Yksi keino nitraattimäärän arvioon on Duckweed Index, jossa kasvien kasvua ja väriä seuraamalla seurataan nitraattiarvoa. Kun oppii tunteman kasvinsa, niiden väri kertoo myös korkasta NO3-arvosta jos sikseen tulee http://www.planetcatfish.com/forum/view ... 1&start=20. Kaikki muutkin reipaskasvuiset pintakasvit ajavat saman homman. Tarvitaanko siis NO3-testiä mihinkään? Ei mielestäni!

Kaikilla eliöillä on aineenvaihdunta, tuskin se on yllätys kenellekään. Itse vaihdan kyllä vettä myös nitraatin takia muun orgaanisen jätteen lisäksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvuhormoni Yleensä kasvuhormoni lisää kasvua, kuten nimikin kertoo. Esim. ihmisellä kasvuhormonin ylieritys voi aiheuttaa lapsella liikakasvua (pituus), aikuisella agromegaliaa eli ääriosien kasvua. Kasvuhormonilla kasvatetaan myös eläimiä...

Samaan sarjaan nitraattitestin kanssa kuuluu fosfaatti-, happi- ja hiilidioksitestit. Turhia ja väärin ymmärettyjä ja -tulkittuja, joiden sokea tuijottaminen aiheuttaa 99% tapaukissa enemmän ongelmia kuin hyvää. Osunko oikean, jos väitän että iso osa harrastajista kieltäytyy tekemästä tarvittavia muutoksia sanoi omat silmät mitä hyvänsä asoiden tilasta, jos testi väittää, että asiat ovat hyvin? Yksikään niistä ei muutenkaan kerro meille mitään sellaista, mitä me ei voitaisi muuten päätellä, vaikkapa omia pikku simmujamme käyttämällä. CO2-testit ovat ihan vihoviimeisiä, 98% harrastajista käyttää niitä väärin ja aiheuttaa vain lisää ongelmia itselleen, akvaariolleen ja kaloileen niillä. Näistä jatkan myöhemmin, vaativat vähän lisävalaisua. Kuten myös siihen miten eräät suolat kaloissa toimivat ja niiden vaikutus kalan osmoottiseen systeemiin. Tämä valottaa sitä, kannattaako niitä mitailla vai ei.

Väärinymmärrettyjä? Olen ihmetellyt usein, että keitä ne suuri joukko moukkia ja väärinymmärtäjiä? Oletusarvo se, että 99% akvaristeista on moukkia ja ymmärtävät asiat väärin? Onko jokin linkki tähän tutkimustulokseen? Moukkalista väärinymmärtäjistä?

fosfaattien murehtiminen ei johda mihinkään. Yhdessäkään akvaariossa, jota hoidetaan edes mitenkään säällisesti, ei päästä arvoissa vähää korkealle. Ja kas kun korkeilla arvoillakaan ei ole todettu olevan mitään haittavaikutuksia! Päinvastoin, soon nähty monta kasvuvammaista kasvipyttyä kun on ajettu alas PO4n osalta ja jälki on sen mukaista.

Itse en mittaile fosfaattia ja testin tulkinta oli hieman hankala. Joten olen jättänyt sen mittaamisen. Ympäristöongelmissa puhutaan usein fosfaatista ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen ja leväinvaasion yhteydessä. Tuskinpa se ihan tuulesta temmattu juttu on.

Kun ensin neuvoo lisäämään akvaarioon fosfaatteja paljon, sitten voikin neuvoa seuraavassa jutussa neuvoa, kuinka leväongelmasta päästään eroon.

[Karim]

Kuten kaikki arvaavatkin en juurikaan käytä vesitestejä. pH:ta painehiilarin takia harvakseltaan...jos muistan Olen siinä onnellisessa asemassa, että hanasta tulee hyvää vettä. Ja kalastoni ei vaadi mitään muutoksia veteen. Toki omaan testejä mutta hieman ne arveluttavat. Joskus tuli tehtyä vesianalyysejä ihan palkalla ja jotenkin vain tuntuu, että näiden "kittitestien" totuusarvo on aika vaatimaton esim happen osalta. Voin toki olla väärässä.

[Kris]

Koska täällä AWllakin jaetaan jatkuvasti virheellistä tietoa vesitestien toiminnasta, merkityksestä ja tarpellisuudesta perustuen luuloihin, väärinkäsityksiin ja vanhentneeseen tietoon, voisi olla jokaisen akvaristin hyvä päivittää tietonsa niihin käsityksiin vesitesteistä, joista tänä päivänä vallitsee konsensus.

Viestissäsi oli paljon asiaakin, mutta se oli sen verran pitkä ja polveileva että oli vähän vaikea löytää jutun "pointtia". En ihan ymmärrä myöskään mistä konsensuksesta puhut, siis kenen?

Nostan esiin myös muutaman asian, jossa olet ehkä erehtynyt.

KH-TESTI: KH-testistä puhutaan kun puhutaan karbonaattikovuudesta. Testi mittaa kationeja (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kationi), jotka ovat karbonaatteja ja bikarbonaatteja.

Nuo taitavat kyllä olla anioneja, siis negatiivisesti varautuneita molekyylejä.

Alkanaliteettiitlla ei ole mitään tekemistä veden kovuuden kanssa, mutta sillä on kyky neutralisoida H+-ioneja ja siten ehkäistä pHn heilahteluja.

Kyllä alkaliniteetilla on tekemistä "kovuuden" kanssa ainakin siltä osin kuin se seuraa maa-alkalimetallien (lähinnä kalsiumin ja magnesiumin) karbonaattiyhdisteistä. Mutta toki on niin että kaikki alkaliniteetti ei ole peräisin näistä yhdisteistä, vaan esim. ruokasoodan lisäämisestä.

Leivinjauheen eli natriumbikarbonaatin lisääminen ei nosta KHta, koska natrium ei ole kationi, mutta nostaa alkalinitettia. Natriumin lisäämistä akvaarioon ei pidetä suositeltavana joskaan pienestä määrästä tuskin on haittaa. Kalat ei tee karbonaateilla mitään ja luonnossa karbonaatteja ei esiinny pehmeissä vesissä juuri lainkaan.

Natrium muuten on kationi, vaikkakaan ei kaksiarvoinen kationi kuten edellämainitut maa-alkalimetallit jotka liittyvät veden kovuuteen. Jos akvaariossa on kovin hapan vesi ja puskurointikyky vähäinen (=KH matala), voi pH laskea vaarallisen alas kalojen kannalta esimerkiksi öiseen aikaan. Siten KH:n ylläpito natriumbikarbonaatilla on todennäköisesti enemmän hyödyllistä kuin haitallista toimintaa. Liiallista annostelua toki pitää välttää.

[Anniquu_]

En tiedä, mutta epäilen, että tämä kyseinen "konsensus" on "tosikasviharrastajien konsensus". Biotoppiharrastajilla voisi olla ihan eri näkemys aiheesta.

Käsittelen vesikemiaa tässä vain pehmeän veden kalojen näkökulmasta. Niiden lajien, jotka vaativat kovempaa vettä, kanssa juttu on eri ja vettä täytyy ehkä säätää ja myös valvoa toisin kuin allla kirjoitan! Kovan lajit sopeutuvat huonommin pehmeään veteen, koska ne ovat sopeutuneet tietyyn mineraalimäärään ja voivat huonosti jos tämä tietty "kiintiö" tai tarve jää vajaaksi. Pehmeän lajien "kiintiö"/tarve tulee täytetyksi tietysti paljon vähemmällä suolamäärällä, mutta eräät, joskin ahrvat, lajit eivät kukoista jos niiden kaikki energia menee runsaasn suolamäärän takia jatkuvaan osmoottisen systeemin säätämiseen, mutta tämäkään ei ole aina yksiselitteistä, koska eri mineraaleilla on kaloille eri tehtävät ja siten myös käyttäytyvät sen elimistössä eri tavoin. Siksi esim korkea GH-arvo ei juuri vaikuta pehmeän lajien hyvinvointiin negatiivisesti, mutta kutu ei aina hdelmöity liian kovassa vedessä.

Voisitko mainita tarkempi lajeja niistä pehmeän veden lajeista, jotka kärsivät ja jotka eivät kärsi kovemmasta vedestä? Vaikuttaako veden kovuuden määrä asiaan? Ei liene sama, onko kovan veden GH 15 vai 20? Väittäisin ihan maalaisjärjellä, että kun pistän yhtä äkkiä tai hitaamminkin pehmeän veden kalan esim. suklaarihmakalan tanganjikka-altaaseen, kala ei ei voisi kovin hyvin ainakaan kauaa. Osa kaloista on sopeutumiskykyisempiä muutoksiin kuin toiset sekä laajempi sietoisuusalue. Osa kaloista on kapea-alaisempia sietoisuudeltaan ja muutokseltaan (yleensä näitä pidetään herkkinä ja vaativina lajeina).

pH-TESTI: pH-asiaa onkin jo käsitelty täällä http://aqua-web.fi/forum/viewtopic.php? ... *#p7194584, tämä luettuaan jokainen ymmärtänee että niin kauan kun akvaarioon vaihtuu vesi ajallaan, kasvit putsaa riittävän tehokkaasti ja/ tai kuormitus on muutoin kohtuullista ja pelataan vain hanaveden kanssa ilman että vettä muokataan millään mikä vaikuttaa pH-arvoon, veden pH on kaloille ihan yksi lysti eikä edes pH-testia tarvita. Jos sellaiselle näkee tarvetta, testit on yleensä suht OK näyttäviä, mutta kyllä vertailuissa niissä on saatu esiin isojakin eroja, että sillä varauksella. Lisäksi täytyy muistaa se, ettei testin näyttämä arvo kerro yhtään mitään itsessään vaan sitä pitää osata tulkita kaikkea muita tietoja vasten!

Ph ei kyllä ole kaloille yksi lysti. Ja testeillä voi varmistaa että ph on suht vakaa. Testit antanevat tavalliselle tallaajalle riittävän tarkan arvon kalojen kannalta.

Ma lainailin vähäsen hassusti leikellen, mutta on nyt jokin kiinnekohta aiemmasta keskustelusta, että mihin nämä ajatukseni pohjautuvat...
Siinä olen ainakin osittain Sisson kanssa samoilla linjoilla, että "liian" kova ja "liian" emäksinen vesi ei yleisesti ottaen kaloja haittaa. Paljon suurempi ongelma kalalle on se, jos vesi on liian mineraaliköyhää ja paljon happamampaa kuin mitä veden pitäisi kalan geenien mielestä olla. Mutta sitten tuleekin se suuri mutta, eli pitää ottaa selvää siitä, että mikä kalat ovat niitä, joille vesivaatimus on lähinnä veden nestemäisyys ja sitten mitkä pehmeän kalat ovat hyvin tarkkoja esim. veden happamuudesta. Karkeasti yleistäen voisi ehkä sanoa, että ne pehmeän veden kalat, jotka on merkattu Varjon Akvaariokalat-kirjassa kategoriaan helppoa kala, niin niiden elämänlaatuun eivät vesiarvot vaikuta.

Tuo suklaarihmakala oli oikein hyvä esimerkki kalasta, jolle vesiarvoilla on oikeasti merkitystä. Kun sen kotivedet ovat tosi happamia, pH luokkaa 4-5 ja kovuus olematon, se vaatiikin myös akvaariossa miltei yhtä hapanta ja pehmeää vettä. Kun pH 7 ( ehkä jopa 6,5) alkaa oleman sille aivain liian emäksistä/liikamineraalista. Käsittääkseni myös nuo muut pikkuguramit/taistelijat, jotka tulevat tuolta suunnalta ovat yhtä tarkkoja siitä, että se vesi on oikeasti hapanta ja pehmeää ja humushappoista. Ja sitten taas kardinaalitetra, joka tulee vesiarvojen valossa miltei saman laisista oloista, niin ei olekaan sitten yhtään niin tarkka vesiarvoista. Samoin esimerkiksi kiilakylki, joka myös tulee pehmeästä ja happamasta, niin Practical Fishkeeping -lehti toteaa, että sille sopiva vesi voi olla jopa kokonaiskovuus 20 astetta ja pH 8. Eli tiedon hankinta etukäteen korostuu tässäkin asiassa. Pitää tietää, että mille kalalle pH:lla ei oikeasti ole merkitystä ja mikä vaatii luonnonoloshteiden kaltaisuutta, ennenkuin sen pH testin heittää menemään. Ja Sisso taisi todetakin, että erityisesti sillä on merkitystä, että miten se pH saavutetaan. Herkille se happamuus pitää tehdä mineraaliköyhyyden kautta eli joko RO-vesi tai turvesuodatus, happolisäys ei välttämättä tuo toivottua tulosta.

En minäkään mikään kauhean innokas vesitestaaja nykyään ole. Tässä harrastuksen edetessä vesitestaus on alkanut rajoittua lähinnä pH:n testaamiseen ja sähkönjohtavuuden seurantaan, ja minulla on niin vähän kaloja ja paljon kasveja ja vaihdan vettä innokkaasti,niin ei se sähkönjohtavuuskaan muutu kuin ihan pikkuisen vedenvaihtojen välissä. pH-mittari on nyt kyllä altaassa ihan hupimielessä, vuorokaudenaikaista pH:n vaihtelua on mielenkiiintoista seurata. Vielä kun siitä saisi hienon käppyrän paperille, niin se vasta hauskaa olisikin. (juu, olisihan niitä saatavilla tuohon laitteita, mutta tämä riittää nyt). NItriittitesti löytyy kyllä aina, eli jos tulisi jotain pulmia, niin nitriitin saan testattua. Silloin kun jotain testaan, niin pyrin merkkaamaan tulokset akvaariovihkoon, että tosiaan näkee, että tapahtuuko jotain muutoksia akvaarion vesiarvoissa. Ja onhan niitä vanhempia merkintöjä välillä hauska lueskellakin.

[Kris]

Varmasti on niin että eri lajit ovat eri tavalla herkkiä sille kuinka ne kestävät sellaista vettä joka ei ole niiden kotiseudun mukaista. Mutta onko sairastuminen ja kuolemat hyviä mittareita kalojen hyvinvoinnille vai ilmaisevatko ne vasta sen että jotain on pahasti pielessä? Mitä tapahtuu kalojen hyvinvoinnille sitä ennen? Usein näkee käytettävän mittareina syömistä ja lisääntymistä... mutta jos laitetaan vaikka vankilaan miehiä ja naisia sekaisin, ruokaa kuluu varmasti ja lapsia syntyy. Onko se todiste hyvinvoinnista ko. ympäristössä? Vai enemmänkin perusvieteistä?

Ajatus siitä että pehmeän veden kalat sopeutuisivat helposti kovaan tai emäksiseen veteen on rohkea oletus. Veden osmoottiset ominaisuudet kun poikkeavat siitä vedestä mihin kala on sopeutunut ties kuinka pitkän ajan kuluessa.

Sähkönjohtavuuden mittauksen merkitys ei minulle ole vielä oikein auennut. Se kun on aikamoinen "aggregaattisuure", ts. mittaa monen asian summaa ja siten samaan tulokseen voi päästä hyvin erilaisilla vesillä. En luottaisi siihen liikoja.

[Anniquu_]

Ajatus siitä että pehmeän veden kalat sopeutuisivat helposti kovaan tai emäksiseen veteen on rohkea oletus. Veden osmoottiset ominaisuudet kun poikkeavat siitä vedestä mihin kala on sopeutunut ties kuinka pitkän ajan kuluessa.

Voin hyvinkin olla väärässä, mutta käsittääkseni esim. Saksassa tuo, että pehmeän veden kalat laitetaan kovempaan ja emäksisempään on ihan arkipäivää, kun siellä hanavesi on paljon kovempaa kuin Suomessa. Ja olen antanut itseni ymmärtää, että kalat siellä menestyvät ihan mainiosti. Tämä suomalainen hanavesi on monen (paikallisen kirjaston akvaariokirjat otantana) saksalaista alkuperää olevan akvaariokirjan mukaan ihan liian pehmeää kaloille, niissä pehmeän veden kaloille monesti annetaan alimmaksi kovuuslukemaksi 5-6°dH, eli sehän on jo tavallaan "kovaa vettä" monelle kalalle. Nyt sattuu olemaan lainassa Peter Stadelmannin Akvaariokalat, ja siinä annetaan esim seuraavanlaisia maksimikovuuslukemia: intiaaninsulka max. 35° dH , kulmatetra 20 °dH, lyhtytetra 25 °dH ja taistelukalalle max 25 °dH. Että on nuo luvut aika erilaisia kuin mitä esim Varjon kirjoisa maksimilukemat... Sinänsä en moisia lukeamia suosittele, mutta totean, että tuollaisisa arvoissa kaloja saatetaan menestyksellä(?) pitää.

Varmasti on niin että eri lajit ovat eri tavalla herkkiä sille kuinka ne kestävät sellaista vettä joka ei ole niiden kotiseudun mukaista. Mutta onko sairastuminen ja kuolemat hyviä mittareita kalojen hyvinvoinnille vai ilmaisevatko ne vasta sen että jotain on pahasti pielessä? Mitä tapahtuu kalojen hyvinvoinnille sitä ennen? Usein näkee käytettävän mittareina syömistä ja lisääntymistä...

Tuo on kyllä hyvä kysymys... Se, jos kalat kuolee nuorena , niin silloin on kyllä jokin pielessä ja kovas sairastumisprosenttikin voi kertoa vesiolojen ongelmista, mutta sitten toisaalta, kala voi olla vaikka niin jalostettu, että se ei pysy hengissä "oikeissakaan olosuhteissa". On kertomuksia kuolevista kardinaalikaloista, joilla on ollut jo kehityshäiriöitä evissä sisäsiittoisuudet tms vuoksi. Ja kalatuberkuloosi voi viedä, vaikka vesi olisi ihan hyvää...

Kalojen menestymisestä liian emäksisessä/kovassa vedessä ei liene juuri tutkimuksia. Tai en ole ainakaan itse onnistunut sellaisia juurikaan löytämään. Jotainhan tutkimusta on ääriemäksisyydestä, jossa kidukset syöpyy tms, mutta "lievästä liiasta emäksisyydestä" ei taida välttämättä edes juuri olla tutkimuksia, kun se ei ole merkittävää oikein muussa yhteydessä kuin akvaaiossa. Happamuustutkimuksethan taitavat pääasiassa juuri liittyä ympäristön happamoitumiseen tai sitten ovat kalanviljelyyn liittyviä tutkimuksia.

Se, että kala syö voisi olla ehkä hyvä mittari hyvinvoinnille. Ainakin se kertoo jotain: kala on silloin sellaisesa ympäristössä, että se uskaltaa käydä syömässä ja jos se vielä nielee ruokansa, niin tuskin sillä mitään pahempia pulmia on. Syömättömyyshän maaeläimillä (ja ihmiselläkin, kun ei kipeänä juuri ruoka maistu) kertoo aina jostain pulmista -oletetaan siis, että tarjotaan lajinmukaista ruokaa, niin miksi ei kalallakin se voisi olla ainakin yksi "ei-huonostivoinnin" kriteeri.

Juu, lisääntymistä en pidä hyvinvoinnin mittarina sinäsä. Sitten jos kudusta kehittyy eläviä poikasia, niin sitten se kertoo ainakin siitä, että vesi on ollut mätimunien kehitykselle suotuisaa eli aika lähellä luonnonoloja. Lisääntymisen jälkeistä elämää voisi ehkä pitää hyvinvoinnin mittarina, eli jos synnyttävä hammaskarppinaaras pysyy synnytyksenkin jälkeen hyvävoimaisena ei väännyt/kuihdu tms, niin sitten se on hyvinvoiva... Mutta itse lisääntyminen ei kyllä kaksinen hyvinvoinnin mittari ole, kun juuri nuo synnyttävät lisääntyvät lähes olosuhteista piittamatta ja tuntuu, että partamonni lisääntyy sitä paremmin mitä sotkuisempi on akvaariossa vesi...

Vaikeahan noiden kalojen hyvinvointia on tutkia kotikonstein, ehkä se syöminen ja se että ne näytttäisivät käyttäytyvän läjityypillisesti olisivat kenties käypiä mittareita hyvinvoinnille. Mutta hankalahan näistä on sanoa, että ovatko ne tuolla "akvaariossa oikeasti onnellisia" Tulipas filosofiseksi kääntyvää ot:ta....

Sähkönjohtavuuden mittauksen merkitys ei minulle ole vielä oikein auennut. Se kun on aikamoinen "aggregaattisuure", ts. mittaa monen asian summaa ja siten samaan tulokseen voi päästä hyvin erilaisilla vesillä. En luottaisi siihen liikoja.

Kyllä, olet oikeassa, tuo sähkönjohtavuus ei tavallaan kerro itsessään mitään. Mulla tuo mittari on lähinnä hauska lelu, ilmankin pärjäisin ihan hyvin, mutta tuolla saan akvaariosta edes jotain muutosta näkyviin kun tosiaan edes JBL:n nitraattitesti ei muuta väriään, kun nitraattia on niin kamalan vähän. Ja hanaveden sähkönjohtavuutta seuraan ihan mielenkiinnosta, oma kaivo, niin vesi vaihtelee vähän vuodenaikojen mukaan, loppukesää kohti johtavuus nousee, kun on kuivempaa ja pohjavesi alempana. Mittarin hankin viime kesänä.

Jos kaloja viljelisi ihan tosissaan, niin silloin tuota mittaria voisi ihan oikeasti tarvita, jos säätäisi RO-veden kanssa sopivaa vettä kudetukseen ja sitten poikasille, että muutoksen johtavuudessa olisivat toisaalta tarpeeksi isoja kudun laukaisuun ja sitten toisaalta riittävän pieninä, että poikaset/mäti eivät siitä kärsi.

Samoin silloin siitä voisi olla hyötyä, jos ostaisi esim huutokaupasta mustia molleja ja niiden "etiketissä" ei olisi kunnon tietoja, että millaisessa vedessä ne ovat siellä pussisa. Kun teoriassa niillä voisi olla suolaa, ja suolaa ei saa perusvesitesteillä kiinni, niin tuolla johtavuusmittarilla sen löytäisi. Tai vaihtoehtoisesti ehkä vettä maistamalla myös.

Vedenvaihtovälihän tuolla mittarilla käsittääkseni "suuressa maailmassa" määritetään. Jossain olen nähnyt jonkin lukeman, että kuinka paljon nousua tuohon lukemaan sallitaan, mutta en sitä nyt löydä. Ja jotkut kai tarkistavat kovan veden altaissa sen, että ovat laittaneet suoloja oikean määrän, kun tietävät, että mitä johtavuuden kuuluu olla tietyllä suolojen annostuksella vedenvaihdon jälkeen.

Hyvin pärjää ilman sähkönjohtavuusmittaria, mutta se on ihan kiva lelu. Ja se on siitä kätevä, kun sitä ei tarvitse missään liuoksessa säilyttää, niin vaikka se "unohtuisi" niin, se ei mene pilalle. (Toisin kuin pH-mittari hylättynä kuivuu pillalle... ) Kalibrointi sillointälläin riittää huolloksi.