Vihermonnisen (Brochis splendens) kutu

[Deicide]

On helppo uskoa, että Rassin mainitsema 800 mätimunaa per naaras pitää paikkansa. Nimittäin jos jumbokokoisilla on yhtä pienet munat, niitä täytyy tulla todella paljon. Jumbonaaraan massa on moninkertainen tähän äitiin verrattuna.

Ei Rassi ole kudettanut kovinkaan kummoista määrää monnisia. Paikkansa pitävää tietoa löytyy helposti esim. http://www.corydorasworld.com suosittelen kirjautumaan. Tietoa on valtavasti.

[prboy]

On helppo uskoa, että Rassin mainitsema 800 mätimunaa per naaras pitää paikkansa. Nimittäin jos jumbokokoisilla on yhtä pienet munat, niitä täytyy tulla todella paljon. Jumbonaaraan massa on moninkertainen tähän äitiin verrattuna.

Ei Rassi ole kudettanut kovinkaan kummoista määrää monnisia. Paikkansa pitävää tietoa löytyy helposti esim. http://www.corydorasworld.com suosittelen kirjautumaan. Tietoa on valtavasti.

Joo, ei ole ei. Kirjat joissa kerrottisiin vain omista kokemuksista, jäisivät aika laihoiksi. Viljelemisen sijasta minä käytin liikenevän aikani kaiken käytettävissä olevan tiedon imurointiin. Valitettavasti tiedolla, etenkin painetulla tiedolla on tapana vanhentua. Ajantasalla pysymisessä nettisivut ovat ylivoimaiset. Pitää vain löytää hyvät nettisivut. Corydorasworld on todennäköisesti paras mahdollinen.

Mikä siinä 800:ssa on pielessä?

[Juupajuu]

Nostelen tätä vanhaa ketjua, kun alkoi kiinnostaa että onkohan jollakulla onnistunut vihermonnisten poikasten kasvatus edellisten viestien jälkeen?

Omat vihermonniseni kutivat viime viikolla ke-to välisenä yönä. Tapahtumaa ei siis nähty. Aamulla vain huomasin että anubiaksen lehdillä on munia. Katkoin lehtiä ja kymmenkunta munaa sain turvaan poikashäkkiin. Eilen oli sitten poikasia ilmestynyt. Lukumäärää en tiedä, mutta ainakin muutama piileskelee häkkikankaan saumoissa ja häkkiin laittamani ruukunpalasen alla. Häirittynä vipeltävät nopeasti uuteen piiloon. Nyt illalla laitoin lisäsuojaksi karvalehden lakastumisvaiheessa olevia tyviosia, painottaen ne pohjaan sillä ruukunpalasella. Järkee vai ei, mutta pohdin että noissa kuolevissa varren tyvissä voisi olla jotain pieneliöstöä poikasten ravinnoksi?

Ja pieniä kyllä ovat nuo poikaset. Tuskin viittä milliä. Muutaman poikueen olen kasvattanut kirsikkabarbeja ja kardinaalikaloja. Ja nämä kyllä tuntuu niihin verrattuna toivottoman hentoisilta. Saa nähdä kuinka näiden kanssa käy.

[Juupajuu]

Päivitystä:

Kun ketjun aiempia viestejä lukee, niin tämän kasvatuksen kanssa eletään nyt ilmeisesti kriittisiä päiviä.
Noin kymmenestä löytämästäni munasta kaikki ei kuoriutuneet. Yhtäaikaa on näkynyt vain kolme poikasta. Vaikka poikashäkki on pieni, niin vaikea sieltä on poikasia löytää. Hyvin piileksivät sisustuksen joukossa, karvalehteä, ruukunpaloja.

Ainakin kaksi joka tapauksessa on elossa vielä tänään, kun täyttävät 6vrk. Ovat kasvaneet lähes sentin mittaisiksi ja ruumis on tukevoitunut. Ruuaksi on tarjolla vastakuoriutunutta artemiaa ja jauhoksi hienonnettua Tetran discusta. Hienonnuksesta huolimatta häkkiin putosi isompiakin discus-muruja ja kerran näin poikasen makaavan pää kiinni sellaisessa isommassa murusessa. Ilmeisesti osaa siitä nuolla pintaa? Luultavasti noin pienille ja noin vähäiselle poikasmäärälle on helppo tarjota ruokaa liikaa. Jätehuoltoa hoitamaan pudotinkin häkkiin pari kierteiskotiloa.

[Juupajuu]

Tänään taas näkösällä ainakin kolme poikasta. Osaavat syödä jauhettua Tetran Discusta. Jonkinlaisen kuvankin sain. Samalla tämä onkin varmistuspyyntö. Onko tuo vihermonnisen poikanen? Pätkähti päähän että samassa akvassa on kaksi vanhaa verkkonuolimonnia. Niitä ei kasvien seasta usein näekään, joten heidät on helppo unohtaa. Täältä AW:stä löytämäni tietojen mukaan sekin voisi kutea ja liimailla munia erilaisille pinnoille, kuten kasvien lehdille.
Siksipä tulikin epäilys että kumpia nämä oikeastaan ovatkaan? Poikasten värityshän ei toistaiseksi oikein täsmää kumpaakaan emo-ehdokkaaseen.

[Edu73]

Mielestäni se on Vihermonnisen poikanen. Sillä on samanlaiset laikut kuin Planetcatfishin sivun kaksiviikoisella poikasella. Mites poikaset jakselee tänäpäivänä? http://www.planetcatfish.com/common/ima ... roduce.gif

[Edu73]

Linkitys epäonnistui, mutta joka tapauksessa sivulta löytyy kuvia.

[Juupajuu]

Mielestäni se on Vihermonnisen poikanen. Sillä on samanlaiset laikut kuin Planetcatfishin sivun kaksiviikoisella poikasella. Mites poikaset jakselee tänäpäivänä? http://www.planetcatfish.com/common/ima ... roduce.gif

Kiitoksia tuosta linkistä! Joo, kyllä täsmää tuo kuva täällä kasvaviin poikasiin.

Edellisen jälkeen tapahtunutta: puolentoista viikon ikään selvisi varmuudella kolme poikasta. Näistä yksi löytyi kuolleena päivää vaille 2vko iässä. Se oli ainakin muutaman viimeisen päivänsä toisia flegmaattisempi ja pienempi. Loput kaksi ovat vielä tätä kirjoittaessa elossa ja vaikuttavat virkeiltä. Pituutta on kertynyt arviolta 1,5cm ja ovat jo malliltaan kaloja, eivät "siittiöitä". Syövät hienonnettua Tetran discusta ja hiutaleruokia. Sekä olen pakastesurvareiden joukosta pinseteillä poiminut mahdollisimman pikkuruisia survarin toukkia. Joita todella halukkaasti imeksivät. Toivotaan ettei tule takapakkia, tosi mukava olisi saada omat kasvatit parven jatkoksi.

[Edu73]

Hyvältä kuulostaa, jos ovat jo noinkin isoiksi kasvaneet . Luulisi, että kriittisin vaihe olisi ohi. Minäkin olen syöttänyt sentin mittaisille Ruutumonnisten (Scleromystax Barbatus), poikasille partakoneen terällä hienonnettua ja myös kokonaisia surviaisia ja ovat tykänneet. Tykkäävät myös jauhetusta JBL:n Novo Tabseista ja tietysti artemian toukista. Onnea poikasille ja jäädään odottelemaan kuulumisia.

[Juupajuu]

Onnea poikasille

Kiitoksia!

Yksi käytössä oleva ruokalaji jäikin mainitsematta. Kuoritut artemian munat. Yhden satsin kasvattelin elävääkin artemiaa, mutta sen perille menosta jäi lievä epäusko. Artemiantoukat kun pyristeli pinnalla ja näyttivät uivan poikashäkin verkkoseinistä läpi. Sekä kun monnisen pojat liikkuu vain pohjalla, niin jäi epäily että tokko ruoka-eläin ja syöjä edes kohtasivat. No, ehkä edes joku artemiantoukka pysyi häkissä ja vajosi pohjalle monnisen löydettäväksi.

Toistaiseksi näiden on varmaan parasta antaa kasvaa keskenään poikashäkissä. Lähestyvä joulu toi mieleen sen että joulukuun puolivälistä alkanee 2vko jakso, jolloin lomien vuoksi oleilen kaupunkiasunnolla vähemmän. Kalat saavat tulla toimeen keskenään 2-3 päivän jaksoja. Isommille kaloillehan tämä ei ole mikään ongelma. Noita poikasia vain aloin miettimään, että jos silloin ovat vielä hengissä, niin liekö heidät paras vipata häkistä vanhempiensa seuraan? Runsaskasvisesta akvaariosta löytynee aina jotain pieneliöstöä pahimpaan nälkään, poikashäkki sen sijaan lienee tässä mielessä turhan steriili. Sittenhän ne olisi jo kuukauden ikäisiä.

[Leba]

Vuosia siten kudetin tätä ihanaa lajia useampaan otteseen. Mädit ovat tosian pieniä lisääntymiskykyisten aikuisten nähden, mutta runssaslukuisia. Yhdessä kudusta voi tulla useampi sataa. Poikasten kasvatus onnistuu kohtalaisen helposti kunhan on riittävästi tarjoilla mikromatoja ja artemian toukkia, myöhemmin pohjatabuja ym. muuta kuivamuonaa. Poikaset käyvät läpi muodonvaihdoksen parissakin otteessa. Silloin ovat herkimmillään. Ihan alkuun 3 viikon jälkeen niiden selkäevät suurenevat ja muuttuvat oranssiväriseksi ja täplikkääksi (voisi kuvitella suuhteessa purjemollin selkäevää). Noin kolmen kuun ikäisenä selkäevä pienenee jä väri tummuu, samaanaikaisesti kalojen oliiviinvihreä vartaloväri kehittyy. Maahtavaa muodonmuutos seurattavanaa. Tsemppiä kaikille.

[Edu73]

Isosta altaasta luulisi löytyvän enemmän pieneliöstöa, kuin häkistä, mutta ruokinta- automaatti ei olisi pahitteeksi. Parin viikon päästä poikaset ovat jo sen verran isoja, että niiden luulisi pystyvän syömään tavallisia pohjatabletteja. Niitä kun laittaa Rondomatic tyyppiseen ruokinta- automaattiin, niin ravintoa löytyisi varmasti.

[Juupajuu]

Silloin ovat herkimmillään. Ihan alkuun 3 viikon jälkeen niiden selkäevät suurenevat ja muuttuvat oranssiväriseksi ja täplikkääksi (voisi kuvitella suuhteessa purjemollin selkäevää)..

Tämä näkyy nyt täälläkin. Poikasten ikä on 3vko ja selkäevä todellakin on suuri suhteessa muuhun kokoon. Oranssia väriä en niistä vielä hahmota.

Torstai-iltana valojen sammuttua emokalat vaikuttivat muuten virittelevän uutta kutua. Tai ainakin rundailivat akvan laseja ylös-alas hyvin tiiviisti. Tiedä sitten kutivatko vaiko ei. Ainakaan uusia munia ei ole näkynyt. Kun kiireet vähän hellittäisi, niin kiinnostaisi kyllä kokeilla kudettaa noita ihan tarkoituksella.

[Juupajuu]

Toinen poikasista sattui makailemaan poikashäkin kehyksellä ja kerrankin yhdistelmä halpa kamera ja huono kuvaaja tuotti siedettävän kuvan. Joten pistetään näytille. Kaksi poikasta edelleen hengissä ja vaikuttavat kasvavan hyvin. Taikka mistäs mie tiedän mikä tälle lajille on hyvä kasvu... kun ensimmäisiäni kasvattelen. Pituutta nyt noin 2cm.
Ylhäältä päin katsoen ovat tuommoisia luiruja. Nykyään nämä nousevat toisinaan pohjalta ja tutkivat häkin seiniä. Silloin näkee että on näillä mahakin.

[Edu73]

Ihan uteliaisuuttani kyselen, kun ei ole vähään aikaan kuulunut mitään Vihermonnisten poikasista? Selvisivätkö Joulukuun yli? Minkä kokoisia ne ovat tällä hetkellä?

[Juupajuu]

Kiitoksia vaan kysymästä.
Joulun alle selvisi ne kaksi poikasta ja ennen Joulunreissuille lähtöä vapautin heidät poikashäkistä akvaarioon. Sen jälkeenpä niitä ei valitettavasti sitten ole näkynytkään. Pientä toivetta elossa olosta koetan elätellä, koska akva on melko runsaskasvinen ja piilopaikkoja on paljon. Esim. lähes 10senttistä, mutta arkaluonteista partamonnia tuolta ei päiväkausiin näe. Vaikka toisaalta kait niiden poikasten pitäisi jossain vaiheessa liittyä aikuisten parveen. Taitaa todennäköisyys olla jo melko pieni.

Ajatuksissa on joka tapauksessa koettaa noiden emomonnisten kudettamista ihan tarkoituksella. Saattaa kylläkin olla että se projekti jää syksypuolelle. Keväät ja kesät tahtoo olla niin kiireisiä työnkuvan ja muiden harrastusten vuoksi.

[monniomistaja]

Vihermonnisten kutu ja vielä poikaset on hieno saavutus. Vihermonninen on suht.vaikea saadaa kutemaan ja että vieläpä kuorituu poikasiakin. Täällä on ollut vihermonnisia jo vuosia ja ne kutevat joskus mutta harvemmin kuitenkin ja poikasista en ole edes uskaltanut haaveilla...

[Edu73]

Poikasten kasvatus ei aina mene suunnitelmien mukaan muillakaan, vaikka olisi helpompikin laji kyseessä. Kokemusta ainakin tuli lisää siitä, että mitä ensi kerralla voisi tehdä eri tavalla. Toivotaan kuitenkin, että poikaset ilmestyy joku päivä. Ei muuta kun uutta yritystä peliin.

[Juupajuu]

Jeps, tiedäpä näistä mikä aina johtuu mistäkin. Tämä kutuhan oli täysin yllätys, jonka aikaansaamiseksi itse en tehnyt mitään.

Tuohon Joulun seutuun tosiaan sattui usempi parin päivän reissu, poikasten ollessa kuukauden ikäisiä. Kalat oli keskenään ja ruokkimatta enimmillään 3vrk. Jotenkin en kyllä usko että se tässä olisi enää ollut kynnyskysymys. Kun paljon pienemmät platyn poikaset on taannoin selvinneet samasta. Vedenvaihtovälikään ei reissujen vuoksi lipsunut.

Kai se on vaan niin, että aina ei onnistu. Ja aina voi koettaa uudelleen.

[Juupajuu]

No nyt ne sitten kuti vihermonniset uudelleen! Taikka tarkalleen en tiedä milloin, mutta ilmeisestikin päättyvän viikonlopun aikana. Mitään tapahtumaan viittaavaa en huomannut. Sattui vaan tässä iltasella katse kiinnittymään valkoiseen pallukkaan kasvin lehdellä. Tarkemmin tutkiessa löytyi saman lehden alapuolelta kaksi munaa lisää. Nuo löydetyt otin talteen purkkiin, jonka jeesusteipitin akvan laitaan. Katsoo nyt ainakin sen, että millä prosentilla nuo kuoriutuvat.

[Juupajuu]

Alkuun päästyään tuntuu tämä täällä asuva vihermonnis-kolmikko olevan melko ahkeria kutemaan. Kesän mittaan on ainakin pariin kertaan ilmestynyt mätimunia kasvin lehtiin. En ole joutanut niiden kanssa kummemmin pelaamaan, eikä niistä sitten seuralassa ole mitään selvinnyt ainakaan isommaksi poikaseksi.

Viime viikonloppuna oli sitten taas kutu. Perjantain 2.10 ja lauantain 3.10 välisenä myrskyisenä yönä. Siitä en mene sanomaan että oliko kutu myrsky-yönä pelkkä sattuma. Torstaina 1.10 oli myös vedenvaihto. Mätimunia tuntui olevan enempi kuin koskaan aiemmin. Hyvin pienellä hakemisella keräilin kasvien lehdistä 80 mätimunaa turvaan poikashäkkiin. Ensimmäiset poikaset oli liikkeellä keskiviikkona 7.10. Kuoriutuneiden määrästä en sano mitään, mutta ilmeisesti prosentti on aika hyvä. Häkkiin suojaksi laitettuja kasvinlehtiä ja ruukunpalasia kun siirtää, niin niiden alla on kova kuhina. Saapa nähdä saako näistä tällä kierroksella edes jonkun kasvatettua isommaksi.

[Juupajuu]

No nyt ne sitten kuti vihermonniset uudelleen! Taikka tarkalleen en tiedä milloin, mutta ilmeisestikin päättyvän viikonlopun aikana. Mitään tapahtumaan viittaavaa en huomannut. Sattui vaan tässä iltasella katse kiinnittymään valkoiseen pallukkaan kasvin lehdellä. Tarkemmin tutkiessa löytyi saman lehden alapuolelta kaksi munaa lisää. Nuo löydetyt otin talteen purkkiin, jonka jeesusteipitin akvan laitaan. Katsoo nyt ainakin sen, että millä prosentilla nuo kuoriutuvat.

Ei mene nyt vihermonnispäivitykset ihan kronologisesti.. Mutta jatkan vielä noista maaliskuussa talteen otetuista. Tuon viestin kirjoittamisen jälkeen munia löytyi vielä muutama lisää. Viisi poikasta sain kasvateltua yli kuukauden ikäisiksi toukokuulle. Ne alkoi jo näyttää kaloilta. kts. kuva. Sitten alkoi jotain mennä pieleen. Yksi kerrallaan kuolivat. Viimeinenkin heitti lusikan nurkkaan kahden kuukauden ikäisenä toukokuun puolivälissä. En vaan tiedä miksi.

[Juupajuu]

Päivitystä...

Lokakuun alun 80 mätimunasta veikkaan kuoriutuneen ainakin 2/3-osaa. Alkuvaiheessa oli hävikkiä, mutta 1.11 eli reilun 3 viikon iässä elävänä oli vielä n. 30. Tuolloin päätin nostaa 10 poikasta ahtaan tuntuisesta poikashäkistä emojensa kanssa samaan tilaan. Kaksi alinta kuvaa ovat siitä tilanteesta. Yksi siirretyistä oli tuollainen reilusti muita kehittyneempi, loput 9 paljon pienempiä. (kumma miten jostain aina löytyy sukarapu linssiluteilemaan. )Tiedäpähän onko vikaa hoidossa, vai kaloissa, mutta poikaset kasvavat todella eri tahtia.

Niistä yhdeksästä pienestä siirretystä on nyt 6.11, eli 5 päivää myöhemmin varmuudella elossa 2. Voi olla enempikin, mutta hyvin vaikea löytää runsaskasvisesta akvaariosta. Se muita isompi oli pari päivää isompaan tilaan vapautuksen jälkeen myöskin kadoksissa, mutta nyt se on liittynyt emokalojen joukkoon ja menee niitten mukana täysin osana parvea. Ylimmässä kuvassa tämä hyvin kehittynyt poikanen emokalojen kanssa. Ja sen kuvan alla "hyvä poikanen" yksinään. Hauska tuo poikasen selkäevä!

Poikashäkissä elelee vielä n. 20 poikasta. Kasvavat, mutta suurin osa hitaasti verrattuna tuohon hyvään poikaseen. Pohdinnassa on pian vapauttaa toinen erä pois häkistä. Isoimmat luultavasti häiritsevät pienempien ruokailua.

Lisäksi mainittakoon että pari päivää sitten emo-monniset kutivat jälleen. Aika tarkalleen kuukausi edellisestä kudusta. Nyt mätimunia näkyi vain muutamia, enkä niiden hyväksi tehnyt mitään. Kun ei ole tämän kummempia kasvatustiloja.

[Juupajuu]

Päivitystä...

Puolitoista kuukautta on kulunut ensimmäisten poikasten vapautuksesta emokalojen joukkoon. Ja kuukauden päivät siitäkin, kun kippasin viimeisetkin pois poikashäkistä. Tällä hetkellä n.2 1/2kk iässä elossa on edelleen noin 10 poikasta.

Kehityserot porukassa ovat edelleen suuria. Viimeksi kirjoitin yhdestä muita nopeampikasvuisesta poikasesta. Kun isompaan altaaseen vapautettuna pienet poikaset välillä käytännössä katosivat, niin oli melkoinen yllätys yhtenä päivänä huomata että hyväkasvuisia ja keskenään samankokoisia onkin yhtäkkiä kolme! Ikävämpi yllätys että niistä yksi päätti sittemmin heittäytyä kuolleeksi.

Muutama kuva tämän päivän dokumenttina.

Ylemmässä kaksi emokalaa ja niiden edessä toinen elossa olevista hyvin kehittyneistä poikasista.
Alemmassa takarivin nelikossa joka toinen on vanha ja joka toinen nuori vihermonninen. Ensimmäinen vasemmalta siis vanha. Näiden edessä kolme hitaammin kehittynyttä poikasta. (ja naarmuinen akvaarionlasi ei kuvan otossa anna sitten mitään anteeksi )

[Juupajuu]

Päivitystä...

Nyt alan uskoa tämän harjoituksen onnistuneen. Reilun 5kk iässä lokakuun alun kudusta on elossa 6 poikasta. Hävikkiä ei enää pariin kuukauteen ole ollut. Eikä poikasia oikein enää erota pienemmistä vanhoista kaloista.

18.11 oli emokaloilla jälleen kutu. Tosin tuotokseltaan vähäinen verrattuna lokakuun alkuun. Siitä keräsin poikashäkkiin parikymmentä munaa. Näistä ipanoista on vielä myös 6 elossa. Noista jos vielä joku kehittyy täysikasvuiseksi, niin alkaakin olla riittävästi tähän altaaseen.

Kuvassa hulinaa ruoka-aikaa.